Kyllä, olen pitkälti samaa mieltä. Koivusalo oli tehnyt sellaisen muutoksen, että elokuva keskittyi enemmän Akselin elämään, ja siksi etenkin alkupuolella mentiin hirveää matalalentoa. Akselin tarinassa draaman kaari oli eheämpi, muttei siltikään täydellinen.
Kolme osaa olisi hyvä, mutta silti tuo matalalennon vaara olisi siinäkin olemassa. Onhan tuo kirjan ensimmäinen osakin jonkinlaista pikajuoksua, jossa lähinnä pohjustetaan varsinaista tarinaa, joka alkaa kunnolla vasta oikeastaan siinä vaiheessa, kun pappila ottaa itselleen osan Koskelan maista. Jos tuosta tehtäisiin kolmiosainen elokuva, ensimmäinen osa voisi päättyä esimerkiksi Pentinkulman plutoonan rintamalle lähtöön, toinen ehkä siihen, mihin nykyinen ykkösosa. Tai sitten voitaisiin mennä hieman pidemmälle?
Meni nyt aika lailla aiheesta jo sivuun, joten aasinsillan kautta asiaan: TPA:ta oli hyödynnetty ihan hyvin Tuntemattomassa, mutta minusta Akselin paasaus lahtareiden armeijassa olemisesta ei ollut ihan kirjan mukaista. Akselin punaisuus oli tuolloin jo kovaa vauhtia kadonnut, eikä hän missään vaiheessa kirjaa antanut ymmärtää, että sodassa mukana oleminen olisi jotain luokkapetturuutta. Siksi tuo ei ollut erityisen hyvä toteutus Louhimieheltä. Tuli olo, että mahtaako tämä olla edes lukenut TPA:ta...