Tuntematon sotilas (vuoden 2017 versio)

[Lert]

Itsekin pistin merkille saman. Kohtausten välillä on kuitenkin aikaa, niin käsitin että Rokka on vain jossain vaiheessa alkanut poltaa. Muuttuhan hahmo muutenkin elokuvan edetessä melko paljon rempseästä isähahmosta tunteettomaksi tappajaksi. En siis ajattele että kyseessä olisi minkäänlaatuinen kerronnallinen moka.

Eiköhän tuo asia kerro siitä toivottumuudesta ja turhautuneisuudesta, jota Rokka muiden sotilaiden tavoin alkoi kokea. Asemasodassa taisi olla aika helppoa sitten tappaa tuskaa tupakalla.

 

[dana77]

Muuttuhan hahmo muutenkin elokuvan edetessä melko paljon rempseästä isähahmosta tunteettomaksi tappajaksi

En näe että luonne olisi muuttunut mihinkään. Tehokas tappokone hän oli alusta loppuun. Iloisuus vaan rapisi edessä olevan tappion ja sitä myötä kodin menettämisen myötä ja se välillä purkaantui. Usot sie että me ollaan hävitty tämä sota?

 

[Zeta03]

On tuo sarja huomattavasti parempi ja laajempi kuin elokuva. Pari osaa katsonut ja näissäkin oli jo paljon uutta mm. se kaipaamani seisottu kovennettu ja pidennetty Lehdon kuolema. Tässä jää odottamaan, että pääsee katsomaan ne 3 muutakin osaa.

 

[sampio]

3/5 vasta takana, kun meinaa uhkaavasti muutakin elämää olla kuin vain sarjojen katsominen.

Hiukan tökerösti näytelty lisä kirjaan, mutta tykkäsin kuitenkin siitä tulkinnasta, mikä sarjaan oli Kotilaisen ja lottakavereidensa kohtaamisella tuotu. Siis se, miten naisen kohtalo helposti lipsahti kenttähuoraksi tahtomattaan tai ainakin mielikuvat sellaisiksi rivimiesten mielissä helposti kehittyivät huolimatta siitä, mitkä fiilikset naisella itsellään oli tai miten ehkä ylevätkin tarkoitukset hänellä alunperin oli ollut.

Mä en tiedä, katsonko tätä liikaa opena, mutta itse tykkään noista tarinaa rytmittävistä autenttisista pätkistä ja kartoista. Suurin osa innokkaimmasta katsojakunnasta ei niitä tarvitse, mutta joku satunnainen nuori tai miksei vaikkapa ulkomaalainen niistä varmasti voi hyötyäkin. Käsittääkseni nuo kartat löytyvät kv. versiosta, mutta eihän niitä alkuperäisessä teatteriversiossa ollut?

 

[archieG]

TV-sarja avasi hienosti mielestäni hieman pliisun leffan tarjontaa. Lehdon kylmää kovuutta olisin kaivannut ja siis samalla Lehdon osuutta lisää. Mielestäni kirjassa oli yksi päähenkilöistä, joka nyt Louhiniemen versiossa jää sivuosaan. Yksi isoimmista yllätyksistä oli Aku Hirviniemen suoritus, siis positiivisessa mielessä. Ja hyvä että naiset jäivät totaaliseen sivuosaan niin leffassa kuin sarjassa.

 

[Sistis]

En siis ajattele että kyseessä olisi minkäänlaatuinen kerronnallinen moka.

Ei varmaan ollutkaan, ja jos olikin, niin paljon pienempi kuin tuossa paluussa sukutilalle, joka todellisuudessa oli vielä tuossa vaiheessa tukevasti Neuvostoliiton hallussa.

Itsekin olen sitä mieltä, että tuon voi tulkita niin, että Rokka suhtautuu asioihin katkeran kyynisesti. "Poltetaan vaan, kun ei millään ole enää mitään väliä!"

 

[Juhaht]

Täähän oli ihan sairaan kova. Ei mulla muuta, ei tarvitse enää muita versioita katsella.

edit: toi Rokan mökki lopussahan on muuten ihan eri kuin se, josta muu perhe pakenee tokavikassa (vai vikassa) osassa.

 

[Sistis]

edit: toi Rokan mökki lopussahan on muuten ihan eri kuin se, josta muu perhe pakenee tokavikassa (vai vikassa) osassa.

Kyllä, niin sen pitääkin. Rokan olisi perheineen pitänyt olla siellä (tai jossain toisessa vaihtoehtoisessa paikassa) myös silloin kun palvelukseenastumismääräys tuotiin. Kannakselle he eivät olisi vielä voineet tuossa kohdassa palata, kun Suomen armeija aloitti operaationsa Kannaksella vasta silloin kun Rokka oli jo joukkueen mukana marssimassa yötä myöten korpeen.

 

[molari]

3/5 Mä en tiedä, katsonko tätä liikaa opena, mutta itse tykkään noista tarinaa rytmittävistä autenttisista pätkistä ja kartoista. Suurin osa innokkaimmasta katsojakunnasta ei niitä tarvitse, mutta joku satunnainen nuori tai miksei vaikkapa ulkomaalainen niistä varmasti voi hyötyäkin. Käsittääkseni nuo kartat löytyvät kv. versiosta, mutta eihän niitä alkuperäisessä teatteriversiossa ollut?

Kyllä tuo sopii hyvin, jopa enemmänkin infoa voisi olla, kertoohan tarina erään joukko-osaston vaiheista aika tarkasti. Monelta unohtuu myös, että onnekkaimmille "retki" kesti reilut 3 vuotta, kyllä se miestä muuttaa pysyvästi.

 

[archieG]

Mä en tiedä, katsonko tätä liikaa opena, mutta itse tykkään noista tarinaa rytmittävistä autenttisista pätkistä ja kartoista. Suurin osa innokkaimmasta katsojakunnasta ei niitä tarvitse, mutta joku satunnainen nuori tai miksei vaikkapa ulkomaalainen niistä varmasti voi hyötyäkin. Käsittääkseni nuo kartat löytyvät kv. versiosta, mutta eihän niitä alkuperäisessä teatteriversiossa ollut?

Itse katselin leffan leffateatterissa Prahassa viimevuoden puolella ja olen antanut itseni ymmärtää että tässä kansainvälisessä versiossa näitä autenttisia pätkiä ja karttoja oli enemmän kuin suomalaisessa versiossa. Oli tai ei, mutta hyvin toimi, tšekkiyleisö oli kärryillä missä vaiheessa sotaa mentiin.

 

[cottonmouth]

Kun aihe on taas esillä, niin laittakaapas tänne kertomuksia:

Isovanhempien tai vanhempien sotamuistot

 

[hammer lynx]

Itse katselin leffan leffateatterissa Prahassa viimevuoden puolella ja olen antanut itseni ymmärtää että tässä kansainvälisessä versiossa näitä autenttisia pätkiä ja karttoja oli enemmän kuin suomalaisessa versiossa. Oli tai ei, mutta hyvin toimi, tšekkiyleisö oli kärryillä missä vaiheessa sotaa mentiin.

Mitä tsekit pitivät elokuvasta? Oliko dubattu vai teksteillä? Paljon tullut käytyä maassa ja puhunkin kieltä vähän. Sillä utelen.

 

[Turder]

Areenasta nyt katsottu 3/5-osaa ja mikään hc-fani en ole ollut, eli 6.12 yleensä katsottu joku pätkä Laineen elokuvasta ja täten jäänyt repalainen kokonaiskuva (ts. ei ihan muista missä vaiheessa leffaa joku tietty tapahtuma oli, vaikka pienellä päättelyllä (vuodenaika, sodan vaihe jne sen voisi muistaa)). Ehkä joskus lapsuudessa olen kokonaan leffan katsonut. Kuitenkin, nyt kun sarjamuotoisena katsonut tätä uusinta niin mukavasti on heti tunnistanut ne tutut ja legendaariset kohtaukset. Tällä hetkellä vaikuttaa onnistuneelta ja mullekin toimii ne välikartat sodan vaiheista vaikka ne tietääkin melko tarkasti. Miinusta antaisin myös murteista, luonnottomalta kuulostaa eli sanat saattaa olla oikein, mutta painotus ja "nuotti" väärin, mutta toisaalta millaista puhetta tuohon aikaan oli, eli ei kai niitä voi suoraan verratakaan nykyiseen murteeseen, jonka perusteella asioita miettii.

Onnistunein hetki tähän mennessä oli se Lahtisen(?) tuijotus tyhjyyteen lumihangessa kk-vartiossa ollessaan kun kamera kuvasi läheltä suoraan kasvoihin. Siinä kasvon ilmeet, ja tyhjät silmät varsinkin näytti että on väsymys, paskaiset vaatteet, henkisesti rikki ja nälkä. Myös se Rokan "kihi kihi" oli ihan hauska ja aidon oloinen hetki. Sekä tietty Rokan liittyminen remmiin, alkoi juoksuhauta vyörymään kun Antti otti ohjat.

Maantieteestä kiinnostuneena myös kuvauskohteet kiinnostaa ja miettii että millaista se metsä ja maasto oikeasti on Karjalassa Syvärin ja Äänisen seuduilla.

 

[jalperi]

Maantieteestä kiinnostuneena myös kuvauskohteet kiinnostaa ja miettii että millaista se metsä ja maasto oikeasti on Karjalassa Syvärin ja Äänisen seuduilla.

Semmosta hoitamatonta korpea ja suotahan se on tuolla Äänisen seudulla. Enimmäkseen havupuuta. Järviä ja jokia löytyy ja jonkin verran maastonmuotoja. Aunuksen seudulla on kun oisit Pohjanmaalla. Syväristä en mene vannomaan. Täytyy muuten vinkata, että Rajakonnusta on aivan mahtavat näkymät Laatokalle.

Kuvauspaikkoina tuossa leffassa on ollu Kolin seutua, Vekaranjärven maastoa ja Miehikkälä- Virojoki- Hamina seutua.

 

[MAKE #89]

Yllätti ihan positiivisesti tämä viiden jakson pläjäys. Leffaa en ole nähnyt, ja saattaa olla ettei tarvettakaan enää ole. Ei noissa viidessä jaksossa kuitenkaan hirveästi mitään filleriä ollut, niin vähän ihmetyttää miten tuosta saa toimivan leffakokonaisuuden noin rajusti leikkaamalla. Mitä nyt kommentteja olen lukenut niin aika tärkeitäkin kohtauksia puuttui tai oli lyhennetty leffasta.

Henkilöhahmot olivat pääosin ihan onnistuneita mitä tulee näyttelijävalintoihin ja omiin odotuksiini. Oikeastaan Lehto oli ainoana pieni pettymys. Jäi aika vaisuksi kokonaisuutena, kun vertaa vaikka Åke Lindmanin tulkintaan. Tuntui jäävän aikaisempia osia pienempään rooliin koko hahmo. Jos nyt oikein muistan niin tästä versioista puuttui myös Koskelan kommentti "se oli paras mies kestämään sen kuoleman" tjsp., mikä tavallaan inhimillistä tuota hahmoa kuoleman jälkeen. En tosin muista oliko se kirjaversiossa lainkaan.

Toinen mikä vähän vaivasi oli nuo muutamat taistelukohtaukset. Enemmän olisi kaivannut vihollisia kuviin varsinkin tuon perääntymisvaiheen aikana. Nyt tuntui parissa kohtauksessa kuin joukot olisivat paenneet ihan olematonta vihollisjoukkoa. Ei oikein onnistuttu luomaan sellaista toivottoman taistelun tuntua tuohon perääntymisvaiheeseen. No, varmaan budjettisyyt estivät näyttävämmät kohtaukset.

 

[Individual]

Toinen mikä vähän vaivasi oli nuo muutamat taistelukohtaukset. Enemmän olisi kaivannut vihollisia kuviin varsinkin tuon perääntymisvaiheen aikana. Nyt tuntui parissa kohtauksessa kuin joukot olisivat paenneet ihan olematonta vihollisjoukkoa. Ei oikein onnistuttu luomaan sellaista toivottoman taistelun tuntua tuohon perääntymisvaiheeseen. No, varmaan budjettisyyt estivät näyttävämmät kohtaukset.

Ainakin Pekka Parikan Talvisota-elokuvassa joukkokohtaukset on toteutettu ihan maailman elokuvateollisuudenkin mittakaavassa todella isosti ja näyttävästi. Kohtauksissa on miehiä satamäärin, lentokoneita, sekä panssareita ja mitä ratkaisevammaksi tilanne rintamalla kävi, niin sitä enemmän ukkoja kuvanauhalla näkyi. Juttelin kerran leffan pyrotekniikasta vastanneen henkilön kanssa ja hän kertoili, että jos oli talvisodan henki, niin oli myös Talvisota-elokuvan henki. Hurja tsemppi kaikilla onnistua, kun uusintaottoja ei kamalasti voitu tehdä massiivisten viritysten johdosta. Piti siis niin kuin kerralla onnistua. Sanoi myöskin, että joskus kranaatin iskemää kuvaamaan riitti pieni papatti lumihangessa, jota kuvattiin lähietäisyydeltä. :) Parikan Talvisota-elokuvan lopun tykistömoukaroinnin tulimeri on kyllä, ja jälleen puhun ihan maailman leffahistorian puitteissa, ennennäkemätöntä kamaa.

Perääntymisvaiheen kaoottisuus ehkä Mollella paremmin hallussa, sen verran mitä me rauhan ajan kasvatit siitä ymmärrämme.

 

[Jack of Spades]

Ainakin Pekka Parikan Talvisota-elokuvassa joukkokohtaukset on toteutettu ihan maailman elokuvateollisuudenkin mittakaavassa todella isosti ja näyttävästi. Kohtauksissa on miehiä satamäärin, lentokoneita, sekä panssareita ja mitä ratkaisevammaksi tilanne rintamalla kävi, niin sitä enemmän ukkoja kuvanauhalla näkyi. Juttelin kerran leffan pyrotekniikasta vastanneen henkilön kanssa ja hän kertoili, että jos oli talvisodan henki, niin oli myös Talvisota-elokuvan henki. Hurja tsemppi kaikilla onnistua, kun uusintaottoja ei kamalasti voitu tehdä massiivisten viritysten johdosta. Piti siis niin kuin kerralla onnistua. Sanoi myöskin, että joskus kranaatin iskemää kuvaamaan riitti pieni papatti lumihangessa, jota kuvattiin lähietäisyydeltä. :) Parikan Talvisota-elokuvan lopun tykistömoukaroinnin tulimeri on kyllä, ja jälleen puhun ihan maailman leffahistorian puitteissa, ennennäkemätöntä kamaa.

Antti Tuurin romaaniin perustuva Talvisota-elokuva Parikan ohjaamana lyö sota-leffojen genressä mennen tullen ja vielä palatessakin tämän Louhimiehen modernisoidun version Tuntemattomasta sotilaasta.

 

[Uncle Leo]

Eilen sain viidennen jakson katsottua, ja täytyy kyllä sanoa että komeaa oli. Itse tykkäsin tästä, en ole koskaan oikein lämmennyt Laineen versiolle johtuen tuosta aiemminkin mainitusta puskafarssi-tyylistä ja ylinäyttelemisestä. Ymmärrän että on aikansa tekele ja näyttelytyyli oli silloin erilaista, mutta ei se kyllä iske nykyään. Jokainen sukupolvi tarvitsee varmaankin sen oman aikansa version ja tyylin johon samaistua (jos nyt rauhan aikana syntyneet voivat sotaelokuvaan samaistuakaan). Räikeimmin ero tuli esiin mielestäni Hietasen sokeutumiskohtauksessa, uudessa versiossa se oli todella ahdistava, kun taas Laineen versiossa meni aika siivosti. Muutenkin uudemmassa versiossa loppua kohden lisääntyvä ahdistus ja apaattisuus tulee paremmin esille. Varsinaista elokuvaa en ole nähnyt joten tämä sarjaversio olkoot mulle se oikea, ainakin siihen asti kunnes leffaversion näkee.

Näyttelijätyössä ei valitettavaa nopealla mietinnällä, kaikki vähänkään enemmän ruutuaikaa saaneet vetivät roolinsa erinomaisesti. Joiden hahmot olisivat saaneet olla hieman syvempiä (esim. Määttä). Koska alkuperäinen leffa ei ole koskaan kunnolla iskenyt (ja Mollbergin versiota en ole koskaan kokonaan nähnyt), niin ei ollut suurta tarvetta verrata ketään näyttelijää aiempien versioiden tyyppeihin.

TS ja Sotaromaani on molemmat tullut luettua, mutta niistäkin on aikaa se 20 vuotta joten ihan kaikkia tapahtumia ei kyllä muistanut tai muistin ihan väärin. Esimerkiksi Kariluodon roolin muistin paljon pienempänä kuin mitä se elokuvassa oli.

 

[Ilmari Ahde]

Elokuva jäi näkemättä mutta tästä sarjasti pidin kovasti, niitä vihollisia olisi kyllä saanut näyttää enemmänkin mutta kai se siellä oli kun niin perkeleesti ammuttiin. Yksittäisiä kohtauksia jäi erityisesti mieleen, tykistötulen alla täristiin juoksuhaudassa, @Turder mainitsikin Lahtisen tuijotuksen, veikkaan että siinä oli ihan aitoa väsymystä, kuvaukset oli miehille varmasti rankka reissu. Kun Hietanen katseli halveksuen Rahikaisen suorittamaa kaatuneen putsaamista, ruumis ei ollut ehtinyt edes kylmetä. Lopussa Vanhalan naureskelu oli loppunut ja siirsi vaivihkaa kiväärin pahoin haavoittuneen taistelutoverin käden ulottuville, joka sitten tekikin oman ratkaisunsa, eikä Vanhala edes hätkähtänyt tilannetta.

 

[Sistis]

Henkilöhahmot olivat pääosin ihan onnistuneita mitä tulee näyttelijävalintoihin ja omiin odotuksiini. Oikeastaan Lehto oli ainoana pieni pettymys. Jäi aika vaisuksi kokonaisuutena, kun vertaa vaikka Åke Lindmanin tulkintaan. Tuntui jäävän aikaisempia osia pienempään rooliin koko hahmo. Jos nyt oikein muistan niin tästä versioista puuttui myös Koskelan kommentti "se oli paras mies kestämään sen kuoleman" tjsp., mikä tavallaan inhimillistä tuota hahmoa kuoleman jälkeen. En tosin muista oliko se kirjaversiossa lainkaan.

Kyllähän se kirjassa on. Ja Koskela toteaa sen nimenomaan siinä vaiheessa, kun he löytävät Lehdon ruumiin. Silloin paljastuu, että mies oli pahasti haavoittunut ja ampunut sitten itseään suuhun. Mollbergin versiossa tuo on toteutettu oikein. Laineen versiossa ei. Siinä Koskela sanoo nuo sanat siinä vaiheessa, kun muu partio palaa epäonnistuneelta tehtävältään, ja kertoo Lehdon kaatuneen. Silloin Lehdon kuolintavasta ei ole mitään tietoa, ja hänen oletetaan kaatuneen normaalisti väijytyksessä. Siihen nuo Koskelan kuulut sanat eivät mielestäni sovi, vaan ne kuuluvat vasta siihen, kun selviää, miten mies oikeasti kuoli.

Jos en ihan väärin muista, niin mielestäni tuo Louhimiehen toteutus oli muutenkin hieman outo. Mielestäni Lehto huuteli ja karjui haavoittuneena niin, että Vanhala ja Rahikainen kuulivat tämän. Oikeasti Lehto menetti tajuntansa, ja muut pakenivat, kun luulivat tämän kaatuneen. Lehto oli yksin, kun tajunta palasi. Tai no, Riitaoja oli kyllä palannut siinä vaiheessa lähelle.

 

[mjr]

No nyt tuli katsotuksi sarja kokonaisuudessaan. Ja sangen laadukasta työtä - kiintoisaa miten realismin määrä on lisääntynyt suoraan suhteessa katsojien omakohtaisen sodan ymmärryksen vähentymiseen. Paradoksaalisesti Louhimiehen ympärillä vellovaan kuohuun nähden niin nimenomaan naiskuvia on lisätty ja merkittävästi syvennetty. Mutta eipä tämä itsessään kauheasti lisää tuo siihen, mikä meilllä on jo ollut, Linnan tekstiin ja Laineen ja Mollbergin elokuvatulkintoihin.

 

[Rinksu]

Lopussa Vanhalan naureskelu oli loppunut ja siirsi vaivihkaa kiväärin pahoin haavoittuneen taistelutoverin käden ulottuville, joka sitten tekikin oman ratkaisunsa, eikä Vanhala edes hätkähtänyt tilannetta.

Tuossakin otettu hieman taiteellisia vapuksia. Kirjassahan Ukkola ampuu itsensä SIhvosen kiväärillä, jonka tämä on vahingossa jättänyt paarien aisaa vasten miehen ulottuville.

Kirjassakin toki Vanhala vakavoituu hieman sodan lopussa tultuaan ryhmän johtajaksi.

 

[Rommeli]

Olihan tuo Lehdon kuolema kuvattu muutoinkin vähän oudosti, sillä en ainakaan muista, että olisi kirjassa palannut takaisin Lehdon luokse. Lähinnä paniikissa tuo karkasi ja eksyi. Louhimiehen versio antaa hänestä viittauksen orastavaan sankarillisuuteen, kun palasi Lehdon luokse ja kuoli yrittäessään auttaa häntä.

En nyt sano, että valinta oli mitenkään huono, mutten pidä tuota alkuperäisteoksen mukaisena.

 

[arvee]

Riitaojan epätoivoa: TS, neljännestä painoksesta kirjailen pätkän:

"Ja Lehdon parahdus. Mitä kamalaa olikaan nyt maailmassa tapahtunut?...Sikäli kuin lamauttava pelko salli, liikkui hänen mielessään erilaisia kuvitelmia siitä, miten hän voisi tästä tilanteesta pelastua. Tuolla rätinän seassa olivat omat, mutta siellä oli myös Lammio. Niin, ja hänellä ei ollut patruunalaatikoita. Suo siellä, vetelä täällä. Polulla oli välitön kuolema. Kenties siellä oli koko ensimmäinen kivääri kuolleena..."
(*Lehto, Vanhala, Rahikainen, Sihvonen, Riitaoja)
.... No mitä tekee Riitaoja? Hän etenee peloissaan , pimeää polkua pitkin yksin, ryhmäänsä hakien, turvaa kaivaten.

Lehtoon on siis jo osunut kuolettavasti. Vanhala, Rahikainen ja Sihvonen ovat tilanteen hahmottaneet. Riitaoja on jäänyt yksin, mutta tuntee kuitenkin näennäisten patruunalaatikoiden painon, velvollisuuden, ne pitää viedä pimeyteen..

Nämä Riitaojan, oikeastaan kaikkien muidenkin tähtinäyttelijöiden tuntemukset jäävät jokaisessa elokuvaversiossa valjuiksi. Pinnallisiksi, koska kuolemanpelko on luultavasti hyvin henkilökohtalainen kokemus mutta filmi on kallista. Tai avustajat, organisatio maksaa.

Lukekaa se kirja, Tuntematon Sotilas. Se ei ole sankaritarinakokoelma, mutta lukekaa nyt edes tämä yksi kirja.
Mikäli olet ammattijääkiekkoilija, niin lue se sitten kuusikymppisenä eläkeläisenä.

 

[L. Paraske]

Itse vierastan hieman sitä ajattelua, että elokuvan pitäisi suoraan ja täsmällisesti kuvata kirjan tapahtumat. Mieluummin hyvä tulkinta kuin suora käännös elokuvaksi. Esim. tässä Louhimiehen TV-sarjassa (leffaversiota en ole nähnyt) jos joku asia ärsytti niin se oli se, että ne kaikki kirjan legendaarisimmat repliikit piti tähänkin versioon saada mukaan käytännössä sanasta sanaan. Muutenhan tämä oli oikein pätevä tekele Louhimieheltä, itse asiassa positiivinen yllätys. Erityisesti pidin lopun peräytymisvaiheen kuvauksesta ja erityisesti siitä kuinka hyvin sotilaiden ja upseerien paniikki sekä epätoivo oli saatu kuvattua.

Näistä kolmesta Tuntemattoman leffaversiosta pidän kuitenkin edelleen Mollbergin versiota parhaana. Siinä on jotenkin parhaiten kuvattu se kuinka märkäkorvia nämä Suomen sotasankarit suurimmilta osin kuitenkin olivat, ja kuinka heistä kehittyi itsenäisyyden säilymisen perusta. Ja onhan Mollen versio ohjauksellisesti huippuluokkaa. Siinä on taistelukohtauksetkin saatu näyttäviksi vaikkei ollenkaan samoja rahoja ja tekniikkaa ollut käytössä kuin esim. Louhimiehellä. Rahikaisen hahmo muuten on jokaisessa leffaversiossa aika erilainen. Laineen leffassa 30 vuotta rooliinsa liian vanha läskimaha, Mollen versiossa hyväsydäminen velmuilija ja Louhimiehen Rahikainen oli taas vastenmielisyydessään lähes vertaansa vailla. Nyt kun kirjan lukemisesta on se parikymmentä vuotta niin en osaa suorilta sanoa onko kirjan Rahikainen lähempänä Mollbergin vai Louhimiehen Rahikaista, mutta molemmilla oli leffoissaan paikkansa. Vaikka kieltämättä kyllä Mika Mäkelän esittämää Rahikaista tuli ikävä tässä uusimmassa versiossa.