Tätä ilmiötä on monesti tullut funtsittua. Siis sitä, miten monille urheilijoille (tai valmentajille) se ammatti on sen luokan itsestäänselvyys, että on varaa ylenkatsoa niitä tahoja, jotka sen sinänsä täysin turhanpäiväisen tekemisen mahdollistavat - monesti hyväpalkkaiseksi - ammatiksi. Jätetään yläfemmat heittämättä ja nimmarit kirjoittamatta skideille, vittuillaan toimittajille tai ei jakseta kiittää faneja sydämestä.
Teidän nurkissa kun nyt sattuneista syistä pyöritään, on ollut ilo huomata, että meidän matseissa nuo encoret ovat olleet enemmän sääntö kuin poikkeus. Menemättä Jokereihin sen kummemmin, tottakai etenkin sarjatasoon nähden poikkeuksellinen tunnelma ja isojen yleisöjen edessä ekaa kertaa skulaavat nuoret vaikuttavat asetelmaan, mutta kommenttiisi viitaten ei luulisi rutinoituneellekaan ratsulle olevan sula mahdottomuus. Kaikkeen tottuu, mutta tietty kiitollisuus olisi hyvä säilyttää mukana, ja nämä ovat hyviä hetkiä osoittaa sitä.