Tätä ilmiötä on monesti tullut funtsittua. Siis sitä, miten monille urheilijoille (tai valmentajille) se ammatti on sen luokan itsestäänselvyys, että on varaa ylenkatsoa niitä tahoja, jotka sen sinänsä täysin turhanpäiväisen tekemisen mahdollistavat - monesti hyväpalkkaiseksi - ammatiksi. Jätetään yläfemmat heittämättä ja nimmarit kirjoittamatta skideille, vittuillaan toimittajille tai ei jakseta kiittää faneja sydämestä.Tämä on myös vähän muna-kana-tilanne. Kyllä sinne fanikatsomoon on jäänyt vuosien aikana monta kymmentä kertaa jengiä laulamaan, mutta kun kokemus on osoittanut, ettei ne pelaajat sieltä koskaan kuitenkaan jäälle palaa, turhaa sinne on jäädä seisoskelemaan. Joskus pleijareissa pelaajat ovat tehneet encoren, mutta ei näitäkään tietääkseni montaa ole. 5 kertaa ehkä? Joka tapauksessa aivan liian vähän. Kaiken huippu on se, että välillä siinä vaihtopenkkien välissä on joku toimiston tyyppi ollut kuvaamassa ja fiilistelemässä, mutta hän ei ole sitten saanut aikaiseksi kuitenkaan mennä koppiin ja antaa jengille ystävällisen "käskyn" mennä takaisin kentälle. Ja näin musta saisi kyllä toimia, koska ne fanit makselee heidän kaikkien palkat. Koska ilman faneja, yhteistyökumppaneita ei varmastikaan pelkkä joukkue kovinkaan kauan kiinnostele.
Enkä nyt väitä, että minä maksan jonkun pelaajan palkan, vaan pitäisi oikeasti ymmärtää se kokonaisuus. Joukkuetasolla Ja nimenomaan siksi, että se ottelu on heidän työtilaisuutensa. Ja siinä on paljon parantamisen varaa. Nähdäkseni pelaajilla ei tässä asiassa ole myöskään mitään hävittävää. Jos yksikin fani on iloisesti yllättynyt, se on kannattanut. "Vaivahan" ei ole lainkaan suuri. Tokihan siitä sitten seuraa helposti se, että jos joskus ei tulla, siitä suututaan ja petytään. Mutta ehkä tässä voisi kummatkin skarpata, fanit ja jengi? Että aina, kun tarjotaan erityisen hieno kokemus tai peli, siihen vastataan. Puolin ja toisin.
Teidän nurkissa kun nyt sattuneista syistä pyöritään, on ollut ilo huomata, että meidän matseissa nuo encoret ovat olleet enemmän sääntö kuin poikkeus. Menemättä Jokereihin sen kummemmin, tottakai etenkin sarjatasoon nähden poikkeuksellinen tunnelma ja isojen yleisöjen edessä ekaa kertaa skulaavat nuoret vaikuttavat asetelmaan, mutta kommenttiisi viitaten ei luulisi rutinoituneellekaan ratsulle olevan sula mahdottomuus. Kaikkeen tottuu, mutta tietty kiitollisuus olisi hyvä säilyttää mukana, ja nämä ovat hyviä hetkiä osoittaa sitä.