secord kirjoitti:
Hypetetään hieman Toolia lisää, vaikka se saakin ehkä aikaan joissakin inhoreaktion jo pelkästään sen takia.
Näin tulen tekemään myös. Jotkut se karkoittaa, mutta joku saattaa kysyä itseltään "miksi tuo aikuinen, kohtalaisen täysijärkinen ihminen saa jostain niinkin triviaalista asiasta kuin musiikista tuollaisen kokemuksen" ja ottaa selvää. Osa näistä ihmisistä ei tule pitämään musiikista, mutta pieni osa saattaa saada saman kokemuksen jonka itse olen tämän bändin taiteesta saanut, ja se on hienoimpia lahjoja joita olen itse koskaan saanut. Itsekin olen ensimmäisen kerran kuullut Toolia kaverin levyltä joskus kouluaikoina. Ihmettelin että mitä helvettiä tämä on mutta en pystynyt olemaan kuuntelematta. Aeniman kuuleminen olikin sitten lopullisesti menoa.
Sitten pientä yleistä rähinää aiheesta...kirjoitan ehkä siksi tänne koska minulla ei ole tdn:ään tunnareita.
Nyt olen lukenut toolshedistä kanssaihmisten reaktioita uuden sinkun osalta, ja reaktiot ovat pitkälti samaa mitä Schism aikoinaan sai. Suurin osa tykkää kovasti, mutta pieni vähemmistö vihaa ihan helvetisti, ja tuovat sitä esille voimakkaasti. Ei siinä mitään, ei musiikista tarvitse pitää, eikä heidän pettymyksensä vie minun kokemuksestani mitään pois, olen vain pahoillani niiden ihmisten puolesta joiden näen ihan tarkoituksella hylkivän biisiä.
Syyksi epäilen sitä, että heillä on vielä jotain todistettavaa maailmalle, haluavat mieluummin olla "katu-uskottavia" kuin heittäytyä täysillä tunteeseen. Kritiikki on helppo tapa erottautua massasta fanien kansoittamalla saitilla. Ei siinä mitään, kyseessä ovat varmaankin nuoremmat kaverit jotka vielä hivenen etsivät omaa identiteettiään ja paikkaansa maailmassa.
He pelkäävät että heidät nähtäisiin kritiikkiin ja itsenäiseen ajatteluun kykenemättöminä "fanipoikina" jos he antaisivat fiiliksen viedä, ja hakkaavat biisin kappaleiksi ja irrottavat siitä osia ja lokeroivat ne yleisiin kirosanoihin kuten "nu-metalli" jne. He haukkuvat lyriikoiden suoraviivaisuutta ja jopa sitä kuinka se "la la la la la lie" kohta on heidän mielestään niin "homo".
Ilmeisesti jotkut ovat vaan nähneet Maynardin niin "äijänä" että tuollainenkin sitten aiheuttaa pelkoja. Nämä ihmiset eivät näköjään ymmärtäneet koko aenima levyn teemaa, eivätkä ole koskaan nähneet Maynardia meikeissä ja peruukissa. Toivottavasti nämä fanit pääsevät joskus sinuiksi oman seksuaalisuutensa kanssa, ettei tarvitse miettiä tarkoittaako jostain laulumelodiasta julkisesti tykkääminen sitä että ottaa kankea perseeseen.
Samat ihmiset jotka foorumilla kohkaavat "Tool on mennyt takaisinpäin, ei kehittynyt" jauhavat sitten sitä että "Miksi lyriikat ovat niin suoraviivaisia, halusin vaikeampaa palapeliä". Anteeksi nyt, koitan olla tukehtumatta ironiaan. Jos ennen on vedetty osastoa palapeli, ja nyt lauletaan hyvin suoraviivaisesti asiasta niin kuin se on, eikö se juuri ole muutosta? Mielestäni tuo ei kyllä ole yhtään sen suoraviivaisempi kuin esim. Eulogy jossa oli aivan yhtä selkeä sanoma. Mutta kai se aika sitten tekee tehtävänsä, ihmiset unohtavat että Tool on ennenkin tehnyt, jokaiselle levylleen suoraviivaisiakin lyriikoita.
Maynardin puolesta olen pahoillani. Sanoituksesta huokuu pettymys ja kyynisyys. Uskon hänen kuitenkin tietävän loppujen lopuksi sen, että kaikkia ei voi "pelastaa" mutta Tool on oikeasti onnistunut koskettamaan suurta ihmisryhmää ja tuonut paljon sellaista useiden yksilöiden elämään, joka olisi ilman Toolin musiikkia jäänyt kokonaan kokematta ja näkemättä. Voin aidosti sanoa että olen saanut heidän taiteestaan avaimet itseni parantamiseen ihmisenä, itseni parempaan ymmärtämiseen. Toivottavasti joku muukin on jostain taiteesta saanut jotain vastaavaa.
Heittäytyminen, nauttiminen, tunteminen ei ole hävettävää vaikka olisi 80-vuotias. Jos haluaa hirttää itsensä siihen että biisissä on pieniä osia jotka kuulostavat joltain aiemmin kuullulta Toolin biisiltä, siitä vaan. Minä nautin niistä silloin, ja nautin edelleen tässä uudessa kontekstissa.
Musiikkia voi kuunnella, tai sitten sen voi tuntea. Onneksi osaan tuntea.