Muutama päivä piti vetää happea ja toipua reissusta.
Olihan se huikea kokemus kaikin puolin. Ensin meni tunti paitaa jonotaessa, siihen olisi voinut järjestelyiden puolesta keksiä muita ratkaisuja. Muuten toimi kaikki loistavasti. Muualla ei juurikaan tarvinnut jonottaa.
Biisilistalta Right In Two olisi saanut olla The Patientin tilalla, mutta muuten ei uskalla valittaa mistään. Oma paikka oli takana yläkatsomossa, joten ainakin lavashown kaikkine efekteineen näki kokonaisuudessaan ja soundit oli hämmästyttävän hyvin kohdallaan myös taakse. Etäisyys ei siksikään haitannut, kun nämä eivät ole yhteislaulua ja rytmikästä taputusta varten.
- Opiaten aikana tuli kitarasoolon vetämään itävaltalainen youtube-kitaristi Bernth (meni ohi livenä mutta google kertoi). Hyvin tilutteli ja varmasti hänen uransa huippuhetkiä.
- Culling Voices muuttui livenä hyvästä biisistä maagiseksi. Huikea tunnelma, kun nelikko istui ja soitti lavan etuosassa silpun hiljalleen leijuessa katosta.
- hieno systeemi tuo kamerakielto. Itsekin tulee turhan paljon räpsittyä kuvia tai videota, nyt vain keskittyi itse asiaan. Invincible oli parempi sekin kuunnella omin korvin ja katsoa omin silmin, kun oli tottunut (muutama kuva pakko räpsäistä alkuun). Useampi tyyppi lensi myös pihalle, joten valvonta toimi hyvin. Viimeisin näistä aivan Culling Voicesin loppuhetkillä.
Nopealla arviolla tämä voi hyvinkin mennä ykköseksi omista keikkakokemuksista. Tunnelma, musiikillinen loisto ja yksinkertaisesti mahtavat biisit saavat kyllä haluamaan heti lisää. Toivottavasti ei jäänyt viimeiseksi Euroopan kiertueeksi.