En voi luonnollisesti kuin puhua omasta puolestani, mutta eihän tässä mitään Lateralusin jatko-osaa odoteta, vaan nimen omaan sitä luonnollista kehitystä. Siksi ajatus esimerkiksi bändin siirtymestä takaisin suoraviivaisempaan ilmaisuun häiritsee. Jos haluan turpaanvetoa, kuuntelen Nasumia. Ja jos haluan Meshuggahia kuuntelen Meshuggahia. Luulin Toolin jo purkaneen ne patoutumansa, joten mene ja tiedä mitä kaverit nyt oikein meinaavat.psychodad kirjoitti:
Tietenkään raskaus ei tarkoita samaa asiaa kuin suoraviivaisuus, mutta vähän sydän syrjällään olen silti väkisinkin tämän uuden levyn kanssa. Oli sen nimi mikä tahansa.
Tämä on niin ilmiselvää, ettei sitä tarvitsisi oikeastaan edes sanoa. Yhtä ilmiselvää on kuitenkin myös se, että on minun asiani joko pitää tai olla pitämättä siitä mitä Tool luo. Kaikkien todennäköisyyksien mukaan Tool pitää minut jatkossakin täysin vaivatta ensimmäisessä vaihtoehdossa, mutta sitähän ei voi ennalta määritellä. Jokainen levy on yksilö, jonka arvioinnissa ei menneet meriitit paina. Paitsi ehkä vähän.psychodad kirjoitti:
"Vieminen" nyt oli tahallisen liiallinen termi tähän yhteyteen, mutta tarkoitus oli tuoda esille, että kyllähän maailmasta löytyy myös muita osaavia, kunnianhimoisia ja lahjakkaita yhtyeitä, jotka niinikään luovat musiikkia täysin omilla ehdoillaan. En jaksa alkaa niitä nyt luettelemaan, mutta varsinkin Undertow'ta parempia julkaisuja maailmassa mielestäni kyllä riittää. (Tähän väliin sitten se makuasia jne. -kortti.)psychodad kirjoitti:
Kenties. Suhtautumiseni AEnimaan on vähän ristiriitainen, enkä aina oikein tiedä mitä siitä ajatella. Toisaalta levyltä löytyy aivan uskomattomia biisejä (Stinkfist, Eulogy, Pushit, AEnema kärkenä), mutta toisaalta minun on myös aika vaikea ymmärtää täydellisesti Message to Harry Manbackin, Die Eier Von Satanin ja (-) Ionsin funktiota levyllä. Mielestäni ne pilkkovat liiaksi kokonaisuutta.psychodad kirjoitti: