Toinen maailmansota

  • 310 862
  • 1 904

Mazaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Karsinnat
Vaiettu asia joita ei historian tunneilla kerrottu on sodassa olleiden huumeriippuvuus. Pervitiiniä saatiin Saksan armeijalta sen jälkeen kun se oli Saksassa luokiteltu huumausaineeksi ja oli mm. aiheuttanut sotilaille psykooseja.
Pervitini eli metamfetamiini nautittiin rauhoittamaan oloa, mutta suureksi harmitukseksi tämä oli erittäin suurta riippuvuutta aiheuttavaa ja tätä riippuvuutta havaittiin paljon sodan jälkeen. Suomen armeijalla oli hallussa lähes miljoona Pervitiini tablettia.
Kyllä ainakin meillä historian tunnilla jo yläasteella opettaja kertoi, että sodassa käytettiin piristäviä ja huumaavia aineita, koska saatettiin joutua taistelemaan monta päivää putkeen todella vähäisellä unella. Kyseinen opettaja osasi myös kertoa tarinoita sotaan liittyen ja monelle jäi sellainen tunne, että sota on se viimeisin asia mitä Suomeen koskaan toivotaan tulevan.

Muistan myös, kun auditoriossa oli sotaveteraaneja kertomassa kokemuksiaan ja ajatuksiaan kaikille 8-luokkalaisille. Nyt on valitettavasti sen suhteen jo myöhäistä.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Aika oli tuolloin niin eri, että ei ole minun mielestäni kovinkaan mielekästä 2020-luvun päihdekäsityksellä lähteä isommin ihmettelemään esimerkiksi tuon ajan kaukopartiomiesten pervitinin käyttöä. Nykypäivänä koviksi huumeiksi luokiteltavia aineita sai silloin apteekista täysin laillisesti, eikä niiden haittavaikutuksia sillä tavalla vielä ymmärretty. Tiedettiin vaan, että tätä mömmöä kun vetää, niin sotilas pysyy kolme vuorokautta yhtäkyytiä pystyssä, ja siitä oli tietysti suuri apu sodankäynnissä.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Vaiettu asia joita ei historian tunneilla kerrottu on sodassa olleiden huumeriippuvuus. Pervitiiniä saatiin Saksan armeijalta sen jälkeen kun se oli Saksassa luokiteltu huumausaineeksi ja oli mm. aiheuttanut sotilaille psykooseja.
Pervitini eli metamfetamiini nautittiin rauhoittamaan oloa, mutta suureksi harmitukseksi tämä oli erittäin suurta riippuvuutta aiheuttavaa ja tätä riippuvuutta havaittiin paljon sodan jälkeen. Suomen armeijalla oli hallussa lähes miljoona Pervitiini tablettia.

Tämän lisäksi suomalaiset syrjivät julmasti karjalaisia evakkoja ja kielsi karjalan kielen kouluissa.

Eipä tämä minun kahvejani kupista yli läikytä, enkä ala ketään tuomitsemaan, mutta jostain kumman syystä näistä asioista ei suuremmin huudella.
Riippuu mistä roikkuu. Mielestäni nämä taisteluiden ja sankaritekojen varjoon jääneet ilmiöt ovat saaneet viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana ihan hyvin huomiota myös isoissa medioissa. Pervitiinistä on kirjoitettu Ylen sivuilla ja dokkarikin löytyy, mielenterveys on ollut esillä, suomalaisten organisoimat vankileirit on tiedetty pitkään ja saksalaismielisyys sekä SS-miehet on käyty läpi edestakaisin. En sano tätä vähätellen, vaan erinomainen asia, että näin on, enkä sinänsä ihmettelisi, vaikka jokin luuranko vielä kaapista löytyisikin, mutta kovin kummoisia ei kyllä enää (kop kop) luulisi olevan, kun sen varran kovalla itsekritiikillä ja perinpohjaisesti piironginnurkat ja kaapinpohjalliset on käännetty.

Mulla oli tapana käydä pervitiini, Karjalan vankileirit kuin luovutetut juutalaisetkin läpi tunneillani, tosin kovin perinpohjaisesti aikataulu ei siihen venynyt. Syventävällä kurssilla ysien kanssa oli tapana sitten käyttää enemmän aikaa juuri näihin ilmiöihin, jotka suurten tapahtumien varjoon helposti kasin perusryhmien kanssa jäivät.
 

DR_J

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pohjoiskaarre
Tuossa hieman dokkarinpätkää aiheeseen liittyen.

Suosittelen myös lukemaan Pekka Jaatisen kirjan Kalpeat Sotilaat. Erinomainen ja erittäin rankka kuvaus sotainvalideista ja huumeriippuvuudesta. Faktahan on, että huumeriippuvaisia oli Suomessa sotien jälkeisinä vuosina todella paljon. Rintamalla heroiinia, morfiinia, amfetamiinia käytettiin piristeenä, kipulääkkeenä ja jopa yskänlääkkeenä ja sotien jälkeen ei sitten pystytykään lopettamaan käyttöä ja monien elämästä tuli helvettiä.
 

Fordél

Jäsen
Vaiettu asia joita ei historian tunneilla kerrottu on sodassa olleiden huumeriippuvuus. Pervitiiniä saatiin Saksan armeijalta sen jälkeen kun se oli Saksassa luokiteltu huumausaineeksi ja oli mm. aiheuttanut sotilaille psykooseja.
Pervitini eli metamfetamiini nautittiin rauhoittamaan oloa, mutta suureksi harmitukseksi tämä oli erittäin suurta riippuvuutta aiheuttavaa ja tätä riippuvuutta havaittiin paljon sodan jälkeen. Suomen armeijalla oli hallussa lähes miljoona Pervitiini tablettia.

Hyvn moni asia jää pois koulun historian tuntien opetuksesta eikä se vielä kerro mistään vaikenemisesta. Sotilaiden pervitiinin käyttö nyt on aika pieni nyanssi Suomenkin historiassa, tai edes Suomen sotahistoriassa. Hyvin se on tuotu esille myös tutkimuksessa viime aikoina, aivan kuten viinan käyttö armeijassa tai johtamisongelmat.
 
Viimeksi muokattu:

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Tiedettiin vaan, että tätä mömmöä kun vetää, niin sotilas pysyy kolme vuorokautta yhtäkyytiä pystyssä, ja siitä oli tietysti suuri apu sodankäynnissä.
Eipä tullut nälkäkään sotilaille. Ei tartte nukkumiseen tai ruokailuun panostaa kun kemikaaleilla pääsee liikkumaan.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Sopinee tänne, kun toiseen maailmansotaan tai sen aikaan vahvasti liittyy myös vainot, joiden uhrien muistopäivää tänään on vietetty. Eteeni tupsahti vanha artikkeli Dietrich Bonhoefferista, saksalaisesta teologista, joka maksoi periaatteistaan lopullisen hinnan. Vaikken kristillisyydestä itsessään piittaa, Bonhoeffer oli kirkasotsaisuudesaan ja periaatteellisuudessaan niin vilpitön, ettei sellaista voi olla ihailematta. Hän meno jopa nii pitkälle, että oli valmis tinkimään omista pyhiksi kokemistaan kristillisistä arvoista, koska natsismi ei vaikuttanut ilman väkivaltaa pysähtyvän. Bonhoeffer sekaantui heinäkuun salaliittoon, vangittiin ja lopulta telotettiin muutama viikko ennen Saksan antautumista.

Vahvasta kristillisestä fibasta huolimatta suosittelen lukemaan Eric Metaxasin kirjoittaman Bonhoefferin elämäkerran. Henkilökuvan lisäksi teoksessa tulee hyvin ilmi ajan kehitys ja esim. saksalaisen luterilaisen kirkon ajautuminen natsien pelinappulaksi.

 

jiihoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoon Blues
Tässä on yksi hyvä dokumentti Stalingradin taisteluista joka kannattaa katsoa jos aihe kiinnostaa. Line Of Fire Stalingrad - YouTube

Tuossa selvitellään mm. miksi Paulus ei yrittänyt murtautua saartoringistä ja kuinka saksalaisten Stalingradin rintaman reunukset pettivät kiitos italialaisten ja romanialaisten joukkojen heikkouden.
Tämä oli hyvä vinkki ja tuli katsottua äsken. Hyvä kuvaus karmeista tapahtumista ja osoitus siitä, mitä pakkomielle tietyn kohteen valtaamisesta ja hallussapidosta hinnalla millä hyvänsä käytännössä voi tarkoittaa.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Stalingradista puheen ollen..:

Antony Beevor onkinvarmasti monelle tuttu kirjailija. Ja monet ovat varmasti lukeneet myös hänen kirjojansa ja niistä mm. Stalingradin.

Jos joku sitä ei ole lukenut, ja aihe kiinnostaa, niin tuota kirjaa voi suositella. Beevor tekee valtavan yksityiskohtaisia kirjoja, mutta samalla hänen tapansa kirjoittaa ei ole sellaista puisevaa historian kirjoille tyypillistä kerrontaa, vaan hän saa tekstin pysymään elävänä ja hengittävänä.

Siellä oli nimittäin ihmishenki halpaa. Ehkä isoimman vaikutuksen tekivät ne Volgan rannalle lähetetyt puna-armeijan joukot, joiden tehtävä oli pitää se pieni rantakaistale hallussaan ja sitoa mahdollisimman paljon saksalaisten joukkoja samalla, kun Zukov valmisteli sitä suurta koukkaustaan. Saksan 6. armeija ja Luftwaffe mylläsi niihin samoihin rantapenkereisiin ja raunioihin kokonaisia divisioonia kirjaimellisesti lähes tulkoon ihan vihoviimeiseen mieheen.

On sen ollut oltava perkeleellisimpiä tilanteita, johon kukaan ihmispolo voi elämässään joutua. Perääntyä ei voinut, koska välittömästi selustassa oli omat politrukit ampumassa kaikki karkuun yrittävät. Käytännössä sen joen ylittäminen olikin kuolemantuomio jokaiselle sinne lähetylle miehelle.
 

Tuplatorkkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, Jets, Red Wings, Bayern
Beevorin Stalingrad-kirjasta jäänyt mieleen kertomus Neuvostoliiton rivimiehestä, joka päätti loikata saksalaisten puolelle. Suuntavaisto sekosi kuitenkin rintamien välissä ja palasi tietämättään samalle puolelle. Ihmetteli, miksi saksalaisilla meidän univormut päällä, mutta ajatteli että hämäyksen vuoksi. Ilmoittautui sitten lähimmälle upseerille, että aikomuksena olisi vaihtaa puolta. Kuula tuli kalloon sitten hyvin nopeasti.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
Tuo Beevorin kirja on hyvä ja koko Stalingradin taistelu ylipäätänsä kiehtova, mutta ilman mitään ihailua, tai fanittamista. Beevor osaa tosiaan kirjoittaa mukaansatempaavalla tavalla, mutta kaiken sen alta paljastuu ne uskomattomat lukemat missä merkeissä tuota taistoa käytiin. Itselle Berliinin reissujen yksi hiljentymisen paikka on Keisari Wilhelmin muistokirkon vieressä sijaitseva kappeli ja siellä lasivitriinissä oleva "Stalingradin madonna", jonka sittemmin sotavankeudessa kuollut lääkintäupseeri piirsi lohduksi joulua motissa "viettäneille" aseveljilleen. Jotain pientä pakettiakin sotilaille yritettiin lähettää, mutta kun se lahja tavoitti viimeisetkin sotilaat ei siitä ollut jäljellä kuin murusia. Puistattavaa oli myös lukea siitä kellarista, jonne haavoittuneet kärrättiin ilman hoitoa ja käytännössä kuolemaan. Jossain vaiheessahan tultiin myös viestintälinjoja pitkin, kun motista lähetetyssä raportissa rohjettiin väittää, että kuolinsyy olisi muka nälkä, koska eihän saksalainen sotilas, kunnia, Preussi ja sitä rataa, mutta pian kelpasivat sankarisotilaille myös ruumit ravinnoksi. Todellinen saksalaisen porvallisuuden täystuho. Suurien taisteluiden erikoismiehen Zukovin Operaatio Uranus ei kai olisi voinut alkaa paremmin, kun surkeasti varustellut romanialaisjoukot jauhettiin maan tomuksi, että kannatti lähteä natsien rekeen.
 
Viimeksi muokattu:

Salt

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Taistelevat Irlantilaiset & Golden Boys
Itselle tuli tässä äskettäin yllätyksenä se, että natsit olisivat tehneet jopa koe ydinräjäytyksen, jolle olisi ollut pari silminnäkijää. Ilmeisesti monia natsien tekemiä asioita/keksintöjä on jollain tapaa yritetty salata toisen maailmansodan jälkeen voittajavaltioiden toimesta. Villeimpänä huhuna on Hitlerin eläminen Argentiinan vuoristomaisemissa toisen maailmansodan jälkeen ja natsien neljännen valtakunnan suunnitelmista mm. räjäyttää ydinpommi Manhattanilla.
 
Suosikkijoukkue
Colorado, Toronto, sympatiat Krakenille
Itselle tuli tässä äskettäin yllätyksenä se, että natsit olisivat tehneet jopa koe ydinräjäytyksen, jolle olisi ollut pari silminnäkijää.
Kyllähän tämä on nyt jokaiselle ihan tuttua huttua. Itse asiassa isoisäni oli yksi näistä silminnäkijöistä. Kyseessä oli siis brittiläinen lentäjä-ässä, joka jäi vuonna 1940 saksalaisten vangiksi, voitti itsensä Hitlerin luottamuksen puolelleen esittämällä kiihkeää antikommunistia, auttoi ydinpommin rakentamisessa (mutta samalla vuoti tietoja liittoutuneille) ja pakeni lopulta Norjasta rajan yli Suomeen siinä vaiheessa, kun epäilykset häntä kohtaan nousivat liian suuriksi. Tapasi suomalaisen naisen ja asettui pysyvästi tänne. Sodan jälkeen sai säännöllisesti muistutusta Valpolta siitä, että oman tarinan saattaminen suurempaan tietoisuuteen kostautuisi suoraan hänen perheelleen.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Itselle tuli tässä äskettäin yllätyksenä se, että natsit olisivat tehneet jopa koe ydinräjäytyksen, jolle olisi ollut pari silminnäkijää. Ilmeisesti monia natsien tekemiä asioita/keksintöjä on jollain tapaa yritetty salata toisen maailmansodan jälkeen voittajavaltioiden toimesta. Villeimpänä huhuna on Hitlerin eläminen Argentiinan vuoristomaisemissa toisen maailmansodan jälkeen ja natsien neljännen valtakunnan suunnitelmista mm. räjäyttää ydinpommi Manhattanilla.
Jaa. Aika hiljaa ovat sitten olleet nuo kaikki osalliset kyseiseen kokeeseen ja muutkin. Ainakin Albert Speerin mukaan yritys tehdä atomipommi päätettiin lopettaa vuonna 1942. Heisenberg, Hahn, Geiger ja muut eivät muistaneet mitään mistään pommista. Samalla Saksan raskaan veden varastot tuhoutuivat vuonna 1943 kun Brittien johdolla ne upotettiin järveen.
 

Sako

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
" Ruotsi oli keväällä 1940 Norjaa ja Tanskaa paremmin varustautunut Saksan hyökkäyksen varalta, ja ruotsalaisten vastarinta olisi ollut voimakasta. Näin arvioi Ruotsin entinen pääministeri Carl Bildt perjantaina, jolloin tuli kuluneeksi 81 vuotta natsi-Saksan Tanskaan ja Norjaan suorittamasta hyökkäyksestä. Maat pysyivät Saksan miehityksessä vuoteen 1945 saakka. "

Väite varustuksesta pitää paikkansa. Mutta jos Hitler olisi mennyt samalla kertaa myös Ruotsiin, niin vastassa olisi olleet vain rajavartijat. Ruotsi oli lopettanut tiedustelunsa 1MS jälkeen tarpeettomana ja swedut olisi yllätetty housut kintuissa. Toki ne nosti valmiuttaan Norjan miehytyksen jälkeen. Mut paras veikkaus tässä jos pelissä on, että Ruotsi olisi tarjonnut saman vastuksen kuin Norja...ei ne varustukset varastoissa paljon vastarintaa aiheuta.
 

Laama

Jäsen
" Ruotsi oli keväällä 1940 Norjaa ja Tanskaa paremmin varustautunut Saksan hyökkäyksen varalta, ja ruotsalaisten vastarinta olisi ollut voimakasta. Näin arvioi Ruotsin entinen pääministeri Carl Bildt perjantaina, jolloin tuli kuluneeksi 81 vuotta natsi-Saksan Tanskaan ja Norjaan suorittamasta hyökkäyksestä. Maat pysyivät Saksan miehityksessä vuoteen 1945 saakka. "

Väite varustuksesta pitää paikkansa. Mutta jos Hitler olisi mennyt samalla kertaa myös Ruotsiin, niin vastassa olisi olleet vain rajavartijat. Ruotsi oli lopettanut tiedustelunsa 1MS jälkeen tarpeettomana ja swedut olisi yllätetty housut kintuissa. Toki ne nosti valmiuttaan Norjan miehytyksen jälkeen. Mut paras veikkaus tässä jos pelissä on, että Ruotsi olisi tarjonnut saman vastuksen kuin Norja...ei ne varustukset varastoissa paljon vastarintaa aiheuta.

Carl Bildt nyt unohtaa, että Saksa olisi hyökännyt etelästä/idästä, eli olisivat näin kiertäneet Ruotsin voimakkaan puolustuslinjan, Suomen.

Tässä vähän analyyttisempi arvio Ruotsi vs. Saksa tilanteesta tuolloin:
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
" Ruotsi oli keväällä 1940 Norjaa ja Tanskaa paremmin varustautunut Saksan hyökkäyksen varalta"

Ehkä Kalle ei tarkoitakaan sotilaallista varustautumista, vaan poliittista ja diplomaattista varautumista:

 

Sako

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Tässä vähän analyyttisempi arvio Ruotsi vs. Saksa tilanteesta tuolloin:
Oli uutta tietoo, että Ruotsi oli noin huonolla tolalla armeijansa kanssa. Taisi ne silti olla paremassa kunnossa kuin naapureiden..

Ne toki koitti parantaa hävittäjä tilannettaan, kun Talvisota oli loppumassa. Suomi oli hommannut Brewstereitä USA:lta ja ne koottiin Ruotsissa. Kun Talvisota oli loppumaan päin, niin swedut yritti varastaa meidän koneet. Mut lentäjät sai kepoteltua lentobensaa ja viimeiset koneet lähtivät kunnialaukausten (jotka ammuttiin kohti) saattelemina lentämään Suomeen.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Kyllähän tämä on nyt jokaiselle ihan tuttua huttua. Itse asiassa isoisäni oli yksi näistä silminnäkijöistä. Kyseessä oli siis brittiläinen lentäjä-ässä, joka jäi vuonna 1940 saksalaisten vangiksi, voitti itsensä Hitlerin luottamuksen puolelleen esittämällä kiihkeää antikommunistia, auttoi ydinpommin rakentamisessa (mutta samalla vuoti tietoja liittoutuneille) ja pakeni lopulta Norjasta rajan yli Suomeen siinä vaiheessa, kun epäilykset häntä kohtaan nousivat liian suuriksi. Tapasi suomalaisen naisen ja asettui pysyvästi tänne. Sodan jälkeen sai säännöllisesti muistutusta Valpolta siitä, että oman tarinan saattaminen suurempaan tietoisuuteen kostautuisi suoraan hänen perheelleen.

Jännä elämä on isoisälläsi ollut. Tai ainakin hyvät tarinat.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Koko Kolmannen Valtakunnan rotuoppi oli sotapropagandaa, Saksan Kriegsmarinen komentaja, suuramiraali Erich Raeder oli juutalaisen poika, Luftwaffen sotamarsalkka ja komentaja Erhard Milch oli juutalaisen farmaseutin poika, Wehrmachtin komentaja , sotamarsalkka von Reichenau kaveerasi juutalaisten kanssa, ja vaati, että I Maailmansotaan osallistuneita juutalaisia piti kunnioittaa sotasankareina. Göring julisti ääneen, että hän päättää kuka on juutalainen Luftwaffessa, ja piti huolen, että juutalaistaustaisia lentäjiä ja henkilökuntaa ei vainottu. Itse Hitler kirjoitti tuntemilleen juutalaisille, ja jopa pyynnöstä tutun tutuille, kirjeitä, jossa ilmoitti, että eivät hänen käskystään ole juutalaisia.

Koko hommaa saneli ensi aikaisesti pragmaattisuus, ei mikään ultra-puritaani ideologia.

Saattoivat olla pragmaattisia Saksan armeijaan assimiloituneiden "puoliveristen" kanssa (tosin ylennyksiin piti kysyä henk. koht. lupa Hitleriltä), tunnettuahan on että niitä juutalaisverta omaavia siellä jokunen palveli, mutta ympäri Eurooppaa olevien juutalaisyhteisöjen hävitysvimmassa oli kyllä sitä "puritaanista" ideologiaa. Kun joistain Unkarin ja Liettuan periferioista metsästettiin vaivoja säästämättä viimeisetkin löydettävissä olevat juutalaiset keskitys- ja tuhoamisleireille siinä vaiheessa sotaa, kun tappio jo häämötti ja resursseja olisi tarvittu muualla, niin ei kai siinä käytännöllisyydestä ollut kyse.

Tosiasiassa juutalaisten yhteisöjen hävittäminen oli lähes sodassa pärjäämiseen verrattava tavoite natseilla. Kun kävi selväksi että sodasta tulee tappio niin kiihdyttivät ponnistuksia juutalaisten hävittämiseksi Euroopasta. Ajatus tuntui olevan, että vaikka turpiin tulee, niin ehdimmepä kuitenkin ennen sitä toteuttaa tämän toisen tärkeän tavoitteemme (melkein onnistuivatkin).

Jos sodasta olisi tullut voitto, ja juutalaisväestön hävittäminen vallatuilta alueilta olisi saatu päätökseen, niin muutamien armeijassa palvelleiden juutalaisveri ei välttämättä olisi ollut ideologialle ongelma. Sehän olisi laimentunut joka tapauksessa muutamassa sukupolvessa olemattomiin.

Tai sitten olisi ollut sekin ongelma, jos rotulait olisivat voittoisan sodan jälkeen tiukentuneet entisestään. Kun pragmaattisuudelle ei olisi ollut enää rauhan aikana niin tarvetta. Sekin on varmaan mahdollinen kehityskulku, puhdistuksia Neuvostoliiton malliin kunnes kaikista epäilyttävistä aineksista on päästy eroon.
 

Tuplatorkkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, Jets, Red Wings, Bayern

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
Viimeisiä natsien joukkotuhonnassa mukana olleita, tai siitä syytettyjä saatetaan oikeuden eteen. Nyt on vuorossa 96-vuotias Irmgard Furchner, joka toimi sihteerinä Puolassa sijainneella Stutthofin keskitysleirillä.

 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
80 vuotta on kulunut tänään 7.12.1941 tapahtuneesta Japanin hyökkäyksestä Yhdysvaltojen Pearl Harboriin.

Hyökkäys oli menestys, mutta ikävä kyllä merkitys aivan kaiken kanssa ajatellen jäi yllättävänkin pieneksi.

Kaikki oli mennä pieleen monessakin kohtaa ja Japani ei kyennyt millään tapaan toistamaan Tyynenmeren Sodan aikana temppuaan samassa mittakaavassa.

Lisäksi tuli valloitettua liikaakin alueita kun ei ymmärretty, että Japani ei ollut Natsi-Saksa eikä jälkimmäiselläkään helppoa ollut resurssiongelmiensa valossa.

Tosin jälkimmäinen ja myös Italia olivat yllättävänkin haluttomia auttamaan Japanin asiaa sellaisenaan.

Pearl Harborin alkujaan suunniteltua nk. Kolmatta Hyökkäystä ei koskaan toteutettu muutamastakin eri syystä, mutta pääsyitä olivat seuraavat:

- Yhdysvaltain ilmatorjunta oli jo tarkempaa ja koneita oli ilmassa jo heilläkin puhumattakaan lisääntyneistä tappioista kun kaksi kolmannesta Japanin tappioista tuli hyökkäyksen lopussa tai kun vetäydyttiin iskun jälkeen

- Amiraali Nagumo pelkäsi menettävänsä entistäkin enemmän menettävänsä koneita tai sitten laivastoa jolloin kolmen neljänneksenkin lisätappioista puhuttiin ja melkein koko hyökkäysvoimankin mikäli aivan kaikki mahdollinen nk. Kolmannen Hyökkäyksen tehtäväkanta olisi suoritettu huolimatta toki palkkioista kuten Yhdysvaltain päälentotukialusten upottamisista ja kaikkien mahdollisten polttoainevarastojen, konehallien ja öljyjalostamoiden tuhoamisista ja vaurioittamisesta

- Missään vaiheessa Keisarilliset Ilmavoimat eivät löytäneet tehtäväkantaan kuuluneita päälentotukialuksia kuten eivät sellaisenaan lentäneet kunnolla etelämmäksi Hickhamia huomioimatta jolloin myös sisäsaaren jalostamot kohteineen jäivät tuhoamatta

- Tämän lisäksi Amiraali Nagumo pelkäsi koko ajan myös sitä, että Yhdysvaltain keskikantaman pommittajat lähtevät matkaan suurissa määrin milloin hyvänsä ja upottavat hänen laivansa

- Lisäksi Keisarillisella Lentotiedustelulla ei ollut ehdotonta varmuutta siitä, että pystyvätkö Yhdysvaltain ilmavoimat sitten muuhunkin merkittävään vastaiskuun myös muualta kuin Hawaiijilta käsin

- Kolmas Hyökkäys olisi maksanut Japanille kuten Yhdysvaltojen sodan lopun Nagasakin Atomipommi-iskussa yksinkertaisesti liikaa polttoainetta juurikin selville, tehtäväkantahävittäjille riskiä varten

- Amiraali Nagumo pelkäsi sitä, että yöllä olisi jouduttu palaamaan ja mikäli Yhdysvaltain takaa-ajo ei pelottanut tai itse yötaistelu niin edes ajatus brittilaivaston tutkakaupoista Yhdysvalloille vähäisissäkin määrin oli liikaa ja tämäkin oli yksi syy miksi esimerkiksi brittilaivaston kimppuun Japani ei halunnut hyökätä ennen sotaa kuten tietysti myös parempien diplomaattivälien takia

- Jo tässäkin vaiheessa Pearl Harborkin oli melkoinen esitys kun itse hyökkäys kolmannella sellaisella kuten osin keskellä toistakin oli ollut melkein pakko keskeyttää kroonisen polttoainepulan takia ja palaavilla koneilla bensa oli usein vaarallisenkin vähissä etenkin kun Keisarillisen Laivaston huoltoalukset oli ensin lähetetty liian pohjois-suuntaan hyökkäysalueelta, lisääntynyt Yhdysvaltain oma lentotiedustelu oli vaarallisenkin voimakasta ja ne oli lähetetty palaamaan logistisista syistä takaisin Japanin omiin tukikohtiin

- Huolimatta liittolaisuudesta ja kun Natsi-Saksan pyytämästä suurhyökkäyksestä Neuvostoliittoon oli kieltäydytty niin Natsi-Saksa yhdessä Italian kanssa kieltäytyivät väliaikaisesti toimittamasta Japanin pyytämiä polttoainemääriä

- Kenraalikunnassa ja amiraliteetissa pohdittiin nimenomaan edes huijauksena suoritettavaa pienempimuotoista hyökkäystä Neuvostoliittoon, jotta olisi saatu polttoainetta Japaniin riittävästi kun Pearl Harborinkin kanssa oli tehnyt tiukkaa ja siitä oli ollut tulla mahdotontakin!

- Amiraali Nagumo valitettavasti uskoi henkiseen voittoon enemmän kuin selvään todelliseen voittoon luottaen sen murtavan Yhdysvaltain selkärangan mikä tietysti oli koetuksella, mutta ei murtunut

- Lisäksi yllättävänkin moni komentaja Keisarillisessa Laivastossa olisi halunnut jatkaa hyökkäystä kun laivakannalla polttoaine riitti paremmin kuin ilmavoimilla jossain määrin, mutta sitten säästöpolitiikka meni kaiken edelle siinäkin

Kun näitäkin asioita mietti niin jälkikäteen esimerkiksi Amiraali Yamamoto piti suurena virheenä ainakin jossain määrin hyväksyä keskeyttämisen tai edes sen, että kolmatta hyökkäystä ei edes yritetty.

Toisaalta Yamamotolla oli omat käskynsä Tokiosta ja ikävä kyllä siellä päässä oltiin liikaa voittotuulella jolloin järkevää muuta uutta suurempaa hyökkäystäkään Yhdysvaltoja kohtaan ei suunniteltu kun muun Kaakkois-Aasian valloitus ajoi etusijalle.

Sodan jälkeen Yhdysvalloilla oli käsitys siitä, että mikäli sisäsaaren tukikohdat jalostamoineen tai tehtaineen olisi tuhoutuneet tai vaurioituneet riittävästi niin Yhdysvallat olisi välittömän tai enintään pienen tauon joitakin kuukausia kestäneenä korjausvaiheen huomoiden olleet poissa sellaisenaan pelistä mitä tahansa puolen vuoden-vuoden verran Tyyneltämereltä ja sota muutoin mentyä radaltaan olisi venynyt vuoden-kaksi tai kolmekin pidemmäksi kuin venyi.

Sekin tosin tietenkin ilman atomiasetta.

Myöhemmin Natsi-Saksa ja Italia toimittivatkin polttoainetta Japaniin tietyin ehdoin kuten piti, mutta Führer ei koskaan päässyt yli Japanin alkuhyökkäämättömyydestä Neuvostoliittoon ja siten muun muassa Japanin oma nk. U-Zero-sukellusvenekanta, suihkuhävittäjäkehitys ja rakettiasekehitys hidastui melkein olemattomiin kun Natsi-Saksa johdonmukaisesti kieltäytyi toimittamasta suunnitelmakantaa taitaville japanilaisinsinööreille.

Ja mikäli toimitti niin aina oli kanssa vikaa, ne perustuivat vanhempiin malleihin tai yksinkertaisesti Japani toimi puutteellisin kehitystiedoin.

Yhdysvallat sai kaksikin voittoa Pearl Harborissa.

Ensiksi öljysaarto Japaniin puri jo siinäkin vaiheessa ajaen Japanin siihen jamaan kuin ajoi ja lisäksi Japani itse hyökkäsi Yhdysvaltoihin.

Aiempi suunnitelma eli Operaatio Appelsiini kun olisi tehnyt Yhdysvalloista itse hyökkääjän.

Tiedä sitten, että kirjoittaisiko myöhemmin vuoden lopun mittaan tai ensi vuoden aikana lisääkin Tyynenmeren taisteluista kun vuosina 1941-1945 tuokin oli melkoisen laaja sota.

Yhdysvaltain omatkin poliittiset kuviot olivat kiemuraisia ja välillä se oli hylätä Euroopan sodan ja keskittyä Japanin sotaan, mutta Pearl Harbor varmisti sitten sen tulemisen sotaan.

Tosin käytännössä Ensimmäiseen Maailmansotaan verraten Yhdysvallat oli käytännön alkumetreiltään lähtien vielä entistäkin selvemmin Liittoutuneiden puolella kuin mitä oli ollut silloin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös