Mainos

Toinen maailmansota

  • 313 272
  • 1 908

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Olisiko Atomipommit voitu välttää?

Japanin antautumisesta tämän jälkeen ja etenkin Yhdysvaltain nk. 800 Pommikoneen Syöksyn Pommituksista myös atomipommien putoamisen jälkeen antautumista jouduttamaan on paljon keskusteltu.

Atomipommeista jälkimmäisen pudotusaamuna kun oli jo keskusteltu antautumisesta, mutta murheelisesti Japani yritti sanella vielä siinäkin traagisessa vaiheessa itsepäisesti ehtoja ehdottoman antautumisen sijaan peräti neljästä kohtaa osana ehdottoman antautumisen sopimusta.

Osa ylläolevista Yhdysvaltain Ilmavoimien saamista viesteistä oli myös virheellisesti tulkittu kuin sodan jatkamiseksi antautumisen sijaan.

Jolloin keskellä Neuvostoliiton hyökkäystä oli päätetty odottamisen sijaan silti jatkaa tehtävää atomipommin pudottamiseksi odottamisen sijaan.

Pommituksesta tuntui tulevan pakkomielteinen tehtävä atomipommin suhteen.

Huono sää jossain määrin oli jo pudotuspäivänä ja sää todella huononi heti seuraavana päivänä eli 10.8.1945 alkaen osin hilliten juurikin, mutta riittäen nk. 800 Pommikoneen Syöksyn Pommituksen tehtävää varten varmistamaan tuleville päiville Japanin lopullisen antautumisen.

Neuvostohyökkäyksen jatkumisesta puhumattakaan Pohjois-Japanissa ja Kiinan Mantsuriassa.

Japanin antautumisen tai hyvin teoreettisen sodan jatkumisen yhteydessä olisi ollut eräs tuhoisa asia myös odottamassa Yhdysvaltojen maihin nousemisen estämistä tai aiheuttamassa lisätuhoa Japaniin.

Nimittäin ensimmäistä Yhdysvaltojen rajallista humanitaarista avustusoperaatioa Japaniin haitannut Hurrikaani Ida sen puhjettua syyskuussa 1945.

Sehän tosiaan lisäsi muun muassa tuhotun Hiroshiman kaupungin kärsimystä entisestään.

Muun muassa joissain tutkimuksissa tuolloin saattoi tapahtua historian näin päiviin asti viimeinen todellinen nk. Supertaifuuni ja mikäli ei niin ainakin yleiset myrskytuhot jäivät vain onnella pienemmiksi.

Paljon on asiaa muisteltu ja ainakin yksi muukin olisi jouduttanut Japanin antautumista jopa ilman atomipommia tai Neuvostoliitonkin hyökkäystä.

Japanissa kun Keisarillisten Varmuusvarastojen riittävyydestä huolimatta vuoden 1945 riisisato oli pahimmillaan huonoin melkein 500 vuoteen ja lievimmilläänkin huonoin sitten vuoden 1909.

Tosin sadon epäonnistumisen vaihtelevuus yleensä vaihteli 20-30 vuoden, 50 vuoden, 100 vuoden tai parin-kolmensadan vuoden väliltä satomäärissä niiden kadon osalta.

Tietenkin ennen tapahtumavuotta.

Eli ääritapaukset olivat sinänsä harvassa seuduittain, mutta keskellä sotaa käyvää maata ei sellaista haluttu kokea.

Se tarkoitti osin jo puhjenneena vuoden 1945 silloisille tuleville lähiajoille valtavaa nälänhätää, siviilien ja maaseudun työväestön tai nk. Työsotilaiden mitan täyttymisen aiheuttamaa levottomuutta.

Sekin olisi voinut Japanin kansan nääntyessä käytännössä huonoimmillaan melkein nälkään vähän pidemmällä Liittoutuneiden jatketulla merisaarrolla tai Neuvostoliiton esimerkiksi jatkaessa vain yksin omaa hyökkäystään Japanissa lopettaa Toisen Maailmansodan.

Toisaalta Yhdysvaltain atomipommi-iskuun alustavasti etenkin toisen osalta vaikutti myöhemmin vain epävarmasta tiedustelutiedosta lopulta oikeaksi osoitettu Japanin toki käytännössä epäonnistuvaksi tuomittu vuoden 1945 Operaatio Yozakura Sakusen eli Operaatio Yön Kirsikankukka.

Siinä olisi syyskuussa 1945 edes teoreettisesti sodan jatkuessa koetettu tehdä Japanin viimeinen kostoisku Yhdysvaltoja kohtaan.

Vasta tuon epäonnistuessa eräässä vaiheessa olisi ollut Japanin Laivastolla lupa antautua ja ei ennen sitä!

Operaatio Yön Kirsikankukka oli tarkoitettu iskettäväksi monta kertaa keskellä sotaa ja muun muassa 26.3.1945 tapahtuneen lykkäyksen jälkeen viimeistään 22.9.1945 mennessä Yhdysvaltojen Kaliforniaan tuhokohteena muun muassa myös Manzanarin nk. Gaijinien Petturien/Hännystelijöiden Leiri missä siis oli tietenkin Yhdysvaltain japanilaisia ylläpitänyt internoitileiri.

Japanilla ei todistetusti koskaan ollut kunnollisia ydinaseita, mutta ydinaseprojekti erittäin heikkona sellaisena oli olemassa ja myös biologisia ja kemiallisia aseita melkoinen liuta käytettäväksi.

Japanilla itsellään oli tehtävään valmisteltuna uuden sukupolven nk. Japanin U-Zero-luokan sukellusveneitä eli Keisarillisen Laivaston I-400-tyypin massiivisia sukellusveneitä ja ennen kaikkea raskaasti muokattuja Seiraneita eli normaalisti toimineita lentovenehävittäjiä muokattuna erittäin salaisena pidettyyn hyökkäystehtävään.

I-400-tyypin mahtisukellusveneiden piti alkuperäisissä suunnitelmissa laukaista itse pommit ballistisen ohjusten muodossa Japanista Yhdysvaltoihin.

Tietenkin kun Japanin omat ballistisen ohjusten suunnitelmat olivat alkeellisia kiitos myös Natsi-Saksan avunkin pidättyvyydestä johtuen joko niiden kehitykseen tai vaikkapa V2-luokan ohjuslainauksesta tilapäisesti Japaniin niin siitä jouduttiin sellaisenaan luopumaan hyvin varhaisessa vaiheessa.

Sen sijaan I-400-tyypin mahtisukellusveneet toimivat tai olisivat toimineet kuljetuksina erikseen raskaasti muokatuille nk. Keisarillisille Lentäville Linnoituksille eli Dai-Seiraneille.

Näillä olisi lopulta sitten erikoislentoina suoritettu Japanin lähin vastine atomipommi-iskuista eli biologinen pommi-isku eräänlaisella myöhempien aikojen neuvostotyylisen bensapommien esi-isillä höystettynä ruttobakteerein, koleralla, botulismilla ja pernarutolla.

Sikäli kun neuvostotyyppistä bensapommin esiastetta ei olisi käytetty niin japanilaisissa suunnitelmissa oli käytettäväksi myös nk. Kirppupommeja mitä olisi pienissä ja tehokkaissa määrissä pudotettu sisältäen tietenkin noita yllämainittuja tautien aiheuttajia ja niiden lisäksi myös tietenkin ruttokirppuja.

Joita olisi yleensä ollut tietenkin rotissa.

Tarkoituksena oli tuhota useita Kalifornian Osavaltion kaupunkeja ja toivon mukaan muun muassa San Diego.

I-400-tyyppi oli mahtava, mutta niitä Japanilla ei ollut valmiina ennen aselepoa kuin 1-3 kappaletta hieman lähteestä riippuen ja 2.9.1945 eli lopulliseen Toisen Maailmansodan päättymiseen mennessä nimenomaan rauhansopimuksellisesti täydellä työskentelymäärällä ilman atomipommihaittaa olisi ollut niitä valmiina enintään 5-6 kappaletta.

Ja oikeammin I-400-tyypin mahtisukellusveneitä olisi ollut valmiina muun muassa jatkuvasta resurssipulasta johtuen aivan enintään ehkä kolme.

Etenkin kun japanilaisilla laivastoinsinööreillä oli hyvin vaikeaa muun muassa asentaa tai edes sellaisenaan löytää riittävän sopivia polttoaineputkia koneistolle tai kun oli niin pelkkä valtavien moottorien jyrinä tärinöineen koekäynnistyksissä hajoitti ne sellaisinaan oikeasti paljon pienempiin sukellusveneisiin tarkoitettuina säpäleiksi!

Puhumattakaan runkovaurioista ja epäonnistuneista virityksistä sähkömoottorin ja dieselkoneistojen sovittamisesta malliin soveltuviksi erikoshybrideiksi.

Dai-Seiraneita oli tietenkin ilmavoimille valmiina, mutta ei niitäkään ollut liikaa Japanin antautumishetkellä.

Eräässä vaiheessa muun muassa yksi tällainen pommituslento oli ollut tosin valmiina käytännössä mielipuolista ja onneksi osin estettyä Iwo Jiman antautumisen jälkeistä pommitusta varten aiemmin vuonna 1945, mutta tuolloin itse Kemiallisen Yksikkö 731:n päällikkö eli Arata Mizoguchi oli estänyt hyökkäyksen toteutumisen.

Hyökkäyksen toteutumisen onnistuminen kun oli olematonta käytännössä muutenkin ja vaikka pommitus olisi onnistunut niin mahdollinen tuuli laskeumineen olisi silti saattanut ohjata saasteisia bakteeripilviä kohti Japanin Pääsaarta.

Siksikään sitä ei haluttu yrittää.

Puhumattakaan sitten erittäin harvojen tai yhdenkään Dai-Seiranin uhrausta niin suureen yritykseen.

Edellytyksiä ei onnistumisen suhteen ollut edes Japanin parhaimmassakaan vaiheessa kovin paljoa.

Etenkin kun merisaarto Liittoutuneilta puri vahvasti Keisarillisen Laivaston nk. Koipiin, resursseja Japanin koko ajan hupenevista sellaisista kului suunnattomia määriä yleensäkin koko hankkeen kehittämiseen ja vuoteen 1945 mennessä myös ilmatilakin käytännössä operaation teoreettiseen läpivientiin oli jo menetetty aivan tärkeimpiä strategisia paikkoja huomioimatta ilmavoimien keskittyessä vain niiden suojeluun.

Siksihän koko Operaatio Yön Kirsikankukka oli tarkoitettu vedettäväksi yöllä!

Muutoin noita I-400-tyypin sukellusveneitä ja Dai-Seiraneita oli tarkoitus lähinnä käyttää keisariperheen turvaan saattamiseksi mikäli Toista Maailmansotaa olisi edelleen jatkettu.

Onneksi ei jatkettu.

Tuo I-400-tyypin sukellusvene sellaisenaan oli ja varsinkin nk. Dai-I-400-tyyppinä laajennetussa muodossaan olisi valmistuessaan ollut Toisen Maailmansodan suurin sukellusvene missään muodossa kun uppotonnimäärissään se oli jo suurempi kuin itse mikään saksalainen nk. U-Zero-tyypin sukellusvene.

Ja U-Zerohan oli suurin tai yhtä suuri sellaisenaan Toisessa Maailmansodassa.

Ja sellaisenaankin niiden ainakin väitettiin olleen yhdysvaltalaisissa kuin myös neuvostoajan tutkimuksissa varmasti suurin sukellusvenetyyppi aina 1960-luvulle asti!

Muun muassa yksikin tuollainen I-400-tyypin perusmalli oli kaksi kertaa suurempi pituudeltaan ja leveydeltään kansimitoissa kuin esimerkiksi Yhdysvaltain USS Blue-luokan sukellusvene!
 
Viimeksi muokattu:

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
@Thusberg kirjoitti ansiokkaasti Tyynenmeren rintaman viimeisistä hetkistä, vaikka tietynlainen teknisyyden asteen tieto vaaditaan kaiken ymmärtämiseen. Se kuitenkin nosti esiin yhden kysymyksen jota olen pohtinut. Oliko atomipommeilla oikeasti merkitystä sodan päättymiseen? Olen itse päätynyt siihen loppu tulemaan, että ei merkittävästi. Isompi merkitys mielestäni oli Zukovin siirto takaisin itään ja kokonaisten armeijoiden hyökkäys Mantšuriaan. Japani pärjäsi suhteellisen hyvin brittejä ja jenkkejä vastaan ja moni oli valmis kuolemaan Japanin puolesta. Kuitenkin NL:n hyökkäys katkaisi kamelin selän.
 

ndal88a

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooVee, Tampere
@Thusberg kirjoitti ansiokkaasti Tyynenmeren rintaman viimeisistä hetkistä, vaikka tietynlainen teknisyyden asteen tieto vaaditaan kaiken ymmärtämiseen. Se kuitenkin nosti esiin yhden kysymyksen jota olen pohtinut. Oliko atomipommeilla oikeasti merkitystä sodan päättymiseen? Olen itse päätynyt siihen loppu tulemaan, että ei merkittävästi. Isompi merkitys mielestäni oli Zukovin siirto takaisin itään ja kokonaisten armeijoiden hyökkäys Mantšuriaan. Japani pärjäsi suhteellisen hyvin brittejä ja jenkkejä vastaan ja moni oli valmis kuolemaan Japanin puolesta. Kuitenkin NL:n hyökkäys katkaisi kamelin selän.
Eikös liittoutuneilla ollut sellainen sopimus että NL liittyy Japanin sotaan 4 kk Euroopan sodan päättymisen jälkeen. Tilanne muuttui elokuun alussa kun USA pudotti pommin Hiroshimaan ja NL aloitti hyökkäyksen Mantsuriassa, eli 3 kk:n kohdalla (NL olisi ollut valmis tekemään maihinnousun pääsaarille) Tämä oli aikamoinen isku Japanille, henkisestikin, Mantsuriaa pidettiin jonkinlaisena turvapaikkana.

JOL
 

Zeta03

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, sympatiat KooKoo
Tiesin toki, että Suomessa on ollut sodan aikana paljon natsien vankileirejä mutta että jopa 200 niin tuli yllätyksenä

"Tuhkaan piirretty maa -esikoisromaani (Otava, 2020) kuvaa vankileirien salaisuutta ja Lapin jälleenrakennusta.

– Se kannattaa lukea yleissivistyksen takia. Lähinnä käsittelen aiheita, joita ei ole käsitelty Suomen historian kentällä eikä kirjallisuudessa. Oikeastaan juuri mitään ei tiedetä näistä vankileireistä. Kyllähän paikalliset tietävät, että niitä on ollut."

 

Laitela

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa ja sen vaarallinen YV, Bratislavan taika
Sillä lailla sitten. Joku "neropatti" päättänyt osoittaa mielipiteensä sotiemme veteraaneista. Tuskin on satunnaisesta vandalismista kyse, kun tähän asti saanut merkki olla rauhassa. Ja vandaaleja Suomesta kumminkin löytyy, jos katukuvaa katsoo. Linkki vie Ilta-Sanomiin.

 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
– Sotkeminen tai paikkojen rikkominen ei ole millään muotoa fiksu tapa ottaa kantaa nykyiseen tai menneeseen, Helsingin seurakuntien viestintäpäällikkö Kimmo Holappa kertoo Ilta-Sanomille

Siinäpä se. Näki suomalaiset SS-miehet sankareina tai roistoina, niin kyllä haudat saisi jättää rauhaan.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Eikös liittoutuneilla ollut sellainen sopimus että NL liittyy Japanin sotaan 4 kk Euroopan sodan päättymisen jälkeen. Tilanne muuttui elokuun alussa kun USA pudotti pommin Hiroshimaan ja NL aloitti hyökkäyksen Mantsuriassa, eli 3 kk:n kohdalla (NL olisi ollut valmis tekemään maihinnousun pääsaarille) Tämä oli aikamoinen isku Japanille, henkisestikin, Mantsuriaa pidettiin jonkinlaisena turvapaikkana.

JOL

Itse asiassa Stalin ilmoitti hyökkäävänsä Japaniin 3 kuukauden sisällä siitä kun Saksan Kolmas Valtakunta olisi kukistunut jo aiemmin.

Niinkin varhain kun vuonna 1943 tai osin tätäkin ennen ja muutoin tietenkin vuosien 1944-1945 aikana tilanteen mukaan.

Jaltan konferenssissa 4.2.1945 myös oli Neuvostoliitto muotoillut asian noin.

Ajoittain tietysti välillä Neuvostoliitto oli ollut valmis hyökkäämään jopa aikaisemminkin, mutta liian suuresta hyökkäyksestä ei olisi ollut lähtökohtaisesti mitään suurempaa etua Neuvostoliitolle silloin kun tilaisuuksia tehdä niin oli.

Ja myöskään sellaista vuoden 1939 Japanin Talvisodan/Kevätsodan/Ensimmäisen Japanin ja Neuvostoliiton Sodan kaltaista kuluttavaa tasapelitilannetta Stalin ei tahtonut uudestaan.

Etenkin kun edes vuoden 1939 tilanteen kaltaista, yleisen hyökkäysvalmiuden ja suursotaan valmistautumisen etuakaan ei voinut enää tavoittaa sellaisen ollessa jo saavutettu.

Kun pitkälti tuon sodan pohjalta Neuvostoliitto sitten uskaltautui tavoittelemaan selvästi röyhkeämmin ja avoimemmin Puolaa, Baltiaa ja Suomea.

Suomen kohdalla siinä kuitenkaan onnistumatta muuna kuin lähinnä pelotteen luomisessa sitten tulevien aikojen suomalaista itsesensuuria varten.

Mahdollinen kunnon tappio Japanille jo tuolloin 1939 olisi saattanut aika paljonkin pistää suunnitelmia uusiksi ja lykätä ainakin välittömämmin aluetavoitteluja tai hyökkäyksiä noihin jo mainittuihin maihin Suomi mukaan lukien.

Tosin missään nimessä ei loputtomiin.
 
Viimeksi muokattu:

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Tänä päivänä 75 vuotta sitten 2.9.1945 Japani allekirjoitti rauhansopimuksen jolla Toinen Maailmansota päätettiin.

Samalla Japani tietysti sitoutui lopullisen pysyvästi yleiseen asejoukkojensa, ilmavoimiensa ja merivoimien jäsenten antautumiseen periaatteessa missä hyvänsä.

Tosin näistä varsinkin asejoukkojen ja yleisempien, yksittäisten japanilaisten sotilaiden antautuminen oli kaikkea muuta kuin ihan liian helppo juttu järjestää.

Ja kaikkein pisimmillään hyvinkin pitkäaikainen projekti.

Muun muassa yksi tälläinen selkkaus oli vielä tuonkin sopimuksen allekirjoittamispäivänä.

Samoin oli tietysti myös joidenkin Keisarillisten Merivoimien edustajien tai laivojen kohdalla.

Japani sillä välin oli erittäinkin lyöty ja raunioina.

Välillä jossakin suhteessa jopa vielä pahemmin kuin tuolloin melko tuoreesti edesmennyt Natsi-Saksa jolla tietenkin alkoi uusi aikakausi ja minkä aikana ei missään nimessä saanut nousta Neljättä Valtakuntaa tilalle alkuperäisimmässä tarkoituksessaan.

Japanin tilanne tosiaan ei sinänsä ollut ihme kun tuhovaikutusten aallon atomipommien osalta muisti tai muistaa.

Puhumattakaan tosiaan syyskuussa 1945 Japaniin osuneesta Hurrikaani Idasta.

Japanista tuli Miehitetty Japani ja sen asemasta kiisteltiin.

Humanitaarinen apu tosin hyväksyttiin selvästi Miehitettyyn Japaniin ihme kyllä paremmin kuin mitä tuli Miehitetyn Saksan tai Vapautetun Korean auttamiseen.

Miehitetty Saksa ja Vapautettu Korea kun joutuivat jo erittäin lähellä Kylmän Sodan ovea juurikin erittäin ikäviksi kiistakapuloiksi.

Tosin ei Miehitetty Japanikaan helpolla asemastaan selvinnyt kun Japanin viime hetken vastarinnasta suuttunut Neuvostoliitto vaati jo valmiiksi olevien aluevaatimustensa päälle Hokkaidon nk. Vakuudeksi mikäli sotakorvaukset ennen pitkää eivät sujuisi ajallaan.

Siihen ei Yhdysvaltain Presidentti Truman suostunut.

Välillä muun muassa tästä asiasta suuttuneena ainakin huonoimmillaan sitä pidettiin syynä myös nk. 29:n Päivän Välikohtaukseen Elokuussa 1945 jolloin tosiaan Neuvostoliiton Ilmavoimat ampuivat alas Yhdysvaltain vastaavien B-29:n eli nk. Super-Lentävän Linnoituksen Vapautetun Korean rajavyöhykkeellä.

Tuokin välikohtaus jossain määrin on nähty Kylmän Sodan ja melkein osin Kolmannen Maailmansodan alkusoittona, mutta joka erittäin ymmärrettävästi molempien osapuolten taholta äärijulkisuudessa pidettiin nk. Vahinkona.

Tosin se nk. Vahinko ei saanut enää toistua.

Japanilla itsellään oli erittäin vähän aikaa olemassa vaara myös uudesta nk. Japanin Sisällissodasta siihen mitä tuli todellisen keisarivallan päättymiseen tai äärimmäisen voimakkaaseen rajaamiseen.

Yleinen atomipommien aiheuttama kurjuus muunkin sodan osalta saivat yksinkertaisesti sellaista edes ajattelevat mieluiten rauhan ja jälleenrakentamisen kannalle kuin uuteen omaan keskinäiseen sotaan.

Puhumattakaan minkäänlaisesta sissisodasta Miehitetyssä Japanissa Yhdysvaltoja vastaan.

Edellinen eli varsinainen Japanin Sisällissota oli tietysti tullut Shogun-vallan päättymisen ja voimakkaamman keisarivallan alun yhteydessä.

Vielä viime hetkellä ennen rauhansopimusta oli toinenkin selkkaus.

Siinä nimittäin kyse oli sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä ja väärinymmärryksestä.

Joka ei onneksi johtanut verenvuodatukseen tai todella vakavaan muuhun väkivaltatilanteeseen.

Mitä nyt Ylikenraali MacArthurin täytyi tosiaan puuttua asiaan yhdessä Ulkoministeri Shigemitsun, Kenraali Umezun ja nk. Sotaministerin nyt tietenkin vain Puolustusministerinä eli Anamin kanssa.

Asia kun koski Keisarillisen Perheen jäseniä joita olisi haluttu väärinkäsityksen nimissä viedä pidätettäväksi ja siitä sitten tuomiolle.

Välillä selkkauksen uhatessa kärjistyä itse Tenno-sama eli Hirohitokin oli tarjoutua lähtemään tuomiolle vastineeksi siitä, että muun muassa hänen veljiään eli Keisarillisia Prinssejä ja Keisarillisen Appiukon velipuolta ei vietäisi tuomiolle.

Keisari välillä tosin itsekin tuohtuneena vielä rauhansopimuspäivänäkin olevasta yleisestä välikohtauksesta uhkasi linnoittautua turvaan jo valmiiksi olevien sellaisten arvokkaiden perheenjäseniensä kanssa.

Kruunusta luopumiseen tosin erikseen muuten Keisarillisten Prinssien tai poikansa Akihiton hyväksi hän ei suostunut.

Muun muassa tietenkin keskinäisten neuvottelujen pohjalta Keisarillisten Prinssien kanssa.

Tämä ja myös Keisarillisen Henkivartiokaartin oikeastaan erittäin herkällä ollut liipaisinsormi olisi voinut kärjistää tilanteen rauhansopimuspäivänä karmeaksi.

Lopulta tilanne laukesi muun muassa yleisesti ottaen siihen, että Hirohitolla ja MacArthurilla oli omat keskinäiset neuvottelut onnistuneita kun tuolloin kenelläkään muulla osapuolen tärkeällä edustajalla välttämättä sitä mahdollisuutta tilannepaineiden takia ei olisi ollut tai kärjistymisvaara olisi ollut kiistakumppanien kunniaa muka tapahtuvan oletettavan lokaamisen ja vain yhtä muka vain yhtä osapuolta hyödyttävän nk. Onnistumisen takia liian korkea, keisarillinen sana ihan viime kädessä tosiaan tehosi normaalimpia esimiehiä paremmin myös Keisarillisiin Henkivartiokaartin jäseniin, Keisarillisen Perheen jäsenet saivat astua rauhassa ulos tilannehuoneesta ja vielä myöhemmin saman vuoden syyskuussa rauhansopimuksen jälkeen MacArthurin sanoin Japanin-vierailunsa aikana Japani tarvitsi keisarinsa.

Siten muun muassa Hirohitoa tosiaan ei tuomittu.
 
Viimeksi muokattu:

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Jos Stalinin ja kommunistisen puolueen tarinaan kiinnostaa tutustua tarkemmin, niin ainakin allekirjoittanut on pitänyt Radzinskin kirjoittamasta kirjasta, joka kantaa siis em. miehen nimeä.

Kyllä tuo Stalinin touhu oli jo niin makaaberia, että se itse asiassa muuttuu jo komiikaksi. Ihmiselämällä ei ollut hänelle kirjaimellisesti yhtään mitään merkitystä tuon sosialistisen unelman ja oman päättymättömän vallanhimon edessä. Se miten hän tapatti eri vaiheissa miljoonia oman maan kansalaisia hiuskarvankaan värähtämättä kielii minun mielestäni siitä, että hän oli aivan ehdottomasti vaikeamman laatuinen psykopaatti.

Viimeistään tämän kirjan luettuani ei ole omassa mielessäni ainakaan murusenkaan epäilystä enää sille, että eikö Stalin olisi helpostikin ihmishirviöiden Olympialaisissa vähintäänkin jakamassa keskipallia Hitlerin kanssa.
 

Sako

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Viimeistään tämän kirjan luettuani ei ole omassa mielessäni ainakaan murusenkaan epäilystä enää sille, että eikö Stalin olisi helpostikin ihmishirviöiden Olympialaisissa vähintäänkin jakamassa keskipallia Hitlerin kanssa.
Nuo kolme kovaa eli Hitler, Stalin ja Mao on kaikki tunkemassa keskikorokkeelle. Erot on pieniä ja ruumiskasamittarilla Mao lienee voittaja. Mutta Stalin ja Hitler pääsee edelle sillä, että molemmat tahtoi 2MS ja molemmat hyökkäsi Puolaan, kuten olivat sopineet. Maailmanhistorian isoimman sodan aloittajiin lukeutuminen tuo lisäpisteitä.
 

laalki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Philadelphia Flyers
Ihmiselämällä ei ollut hänelle kirjaimellisesti yhtään mitään merkitystä tuon sosialistisen unelman ja oman päättymättömän vallanhimon edessä.

Muistelisin, että ainakin sanoi välittävänsä vain ensimmäisestä vaimostaan ja kun tämä kuoli, ilmoitti että siinä meni hänen viimeisetkin ripaukset ihmisistä välittämisestä. Pitihän se kaivaa, englanninkielinen käännös menee:

"This creature softened my heart of stone. She died and with her died my last warm feelings for humanity."

Tuo tapahtui vuonna 1907, en tiedä sitten minkä asteinen cunt oli mies ollut siihen asti, mutta jälkeenpäin meno oli tosiaan melkoista misantropian voittokulkua.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Jos Stalinin ja kommunistisen puolueen tarinaan kiinnostaa tutustua tarkemmin, niin ainakin allekirjoittanut on pitänyt Radzinskin kirjoittamasta kirjasta, joka kantaa siis em. miehen nimeä.

Kyllä tuo Stalinin touhu oli jo niin makaaberia, että se itse asiassa muuttuu jo komiikaksi. Ihmiselämällä ei ollut hänelle kirjaimellisesti yhtään mitään merkitystä tuon sosialistisen unelman ja oman päättymättömän vallanhimon edessä. Se miten hän tapatti eri vaiheissa miljoonia oman maan kansalaisia hiuskarvankaan värähtämättä kielii minun mielestäni siitä, että hän oli aivan ehdottomasti vaikeamman laatuinen psykopaatti.

Viimeistään tämän kirjan luettuani ei ole omassa mielessäni ainakaan murusenkaan epäilystä enää sille, että eikö Stalin olisi helpostikin ihmishirviöiden Olympialaisissa vähintäänkin jakamassa keskipallia Hitlerin kanssa.
Itse luin hänestä ja ympäröivistä tovereista kertovan "In the Court of the Red Czar" joka on Simon Sebag-Montefioren kirjoittama. Itselläni kyseinen teos vähän pehmensi kuvaa Stalinista. Täysi hirviöhän oli kyseessä, mutta perheestään välitti ainakin jollain tasolla.
 

Sphinx

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Nuo kolme kovaa eli Hitler, Stalin ja Mao on kaikki tunkemassa keskikorokkeelle.
Nämä on tietysti makuasioita ja argumentteja voi esittää kaikkien puolesta. Esimerkiksi maanmainio sivusto diktaattoripörssi nostaa Hitlerin keskikorokkeelle ja jättää Stalinin kakkossijalle. Ohi ennakkosuosikkien pronssille kirii Pol Pot. Mao jää vasta viidennelle sijalle.
 

Sako

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Nämä on tietysti makuasioita ja argumentteja voi esittää kaikkien puolesta. Esimerkiksi maanmainio sivusto diktaattoripörssi nostaa Hitlerin keskikorokkeelle ja jättää Stalinin kakkossijalle. Ohi ennakkosuosikkien pronssille kirii Pol Pot. Mao jää vasta viidennelle sijalle.
Aika akateemista hiuksenhalkomista, sillä kaikki 10 kärjessä olisi ansainneet lopullisen tuomion jo eläessään.

Pol Pot oli noheva hirmuhommisaan, mutta ruumiskasa on auttamatta pieni. Korokkeelle ei ole mitään asiaa alle 10 milj. suorituksella minun mielestä.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
Pol Pot oli noheva hirmuhommisaan, mutta ruumiskasa on auttamatta pieni. Korokkeelle ei ole mitään asiaa alle 10 milj. suorituksella minun mielestä.
Mutta Potin eduksi laskettakoon kelpo prosenttiosuus omasta populaatiosta sekä se että hommat hoidettiin pääosin kunnon työväen meiningillä eli kuokilla, sirpeillä, vasaroilla ynnä muilla astaloilla, eikä hifistelty.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Aika akateemista hiuksenhalkomista, sillä kaikki 10 kärjessä olisi ansainneet lopullisen tuomion jo eläessään.

Pol Pot oli noheva hirmuhommisaan, mutta ruumiskasa on auttamatta pieni. Korokkeelle ei ole mitään asiaa alle 10 milj. suorituksella minun mielestä.
Pol Pot tapatti kuitenkin prosentuaalisesti miltei täysin ylivertaisen lukeman omasta kansastaan. Neljäsosa kansasta hautaan ja olihan siellä joku vankila josta pääsi ulos 20 000 ihmisestä 7. Sitten länsimaiset akateemikot vielä sanoivat, että Pol Pot ei tehnyt mitään väärää. Jos jotain kuolemia tapahtui niin nekin olivat USA:n syytä. Samoin toisaalta jotkut puhuvat Holodomorista.
 

Sako

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Mutta Potin eduksi laskettakoon kelpo prosenttiosuus omasta populaatiosta sekä se että hommat hoidettiin pääosin kunnon työväen meiningillä eli kuokilla, sirpeillä, vasaroilla ynnä muilla astaloilla, eikä hifistelty.
Jos tuolle linjalle lähdetään, niin Ruandan kansanmurha nousee aika korkealle. Käsityönä 800.000 sadassa päivässä eli tehokkaampaa kuin natsit kuolemantehtaineen. Siis kun vertaillaan määrä/aika.

En halua mitenkään vähätellä Pol Potin saavutuksia. Mutta kokonaisaldo jää auttamatta liian pieneksi, jotta tosissaan kilpailisi isojen poikien kanssa palkintopallille pääsystä. Nimensä on toki ansainnut saada samaan "kunniatauluun" isojen vesseleiden kanssa...
 

Konsta Kepuli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Athletic Bilbao, Tahko, Pool, Saints
Menee offtopiciksi mutta tämä Solano oli täysi sekoboltsi. Puolet Paraguayn kansasta ja 90% miesväestöstä pääsi hengestään kun diktaattori päätti hyökätä kaikkien naapureiden kimppuun.

Erikoinen jälkiseuraus on väite jonka mukaan paavi olisi hyväksynyt maassa moniavioisuuden väliaikaisesti. Koska fertiili-ikäiset kaksilahkeiset oli harvassa.

 

Tuplatorkkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, Jets, Red Wings, Bayern
Sain joululahjaksi kirjan Dresdenin pommituksista 1945, pitäisi korkata tässä varmaan uudenvuoden pyhinä. Muutenkin huomannut että viime aikoina kiinnostunut erityisesti sodan loppuhetkistä, sanotaan vaikka viimeiset puoli vuotta. Jotenkin mykistävää ja järkyttävää se ihmisuhrien määrä, vaikka lopputulos jo päivänselvää. Se tilasto, että viimeisen neljän kuukauden aikana kuoli enemmän saksalaisia kuin vuosina 42-43 yhteensä on aivan käsittämätöntä elämien haaskausta.
 

Eesau_65

Jäsen
Suosikkijoukkue
TuTo
Eikös Saksa lopussa laittanut ihan teinejä rintamalle. Kokemattomia nuoria uhrattiin, vaikka tilanne tappio kolkutteli jo ovelle.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Eikös Saksa lopussa laittanut ihan teinejä rintamalle. Kokemattomia nuoria uhrattiin, vaikka tilanne tappio kolkutteli jo ovelle.
Volkssturmiin otettiin tosiaan nuoria poikasia ja vanhoja miehiä.
 

Trimmer

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa


Diktaattoripörssi, voisi olla hyvä sivu, mutta kun laitetaan Aatu MBP:ksi niin arvostus häviää samantien. Ihan kuoripoika kun verrataan isä Aurinkoiseen tai Mao Zedungiin.
 

Tuplatorkkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, Jets, Red Wings, Bayern
Berliinin puolustajat olivat tosiaan aikamoinen tilkkutäkki volkssturmia ja muuta b-luokan osastoa höystettynä ranskalaisten ja latvialaisten ss-joukkojen osastoilla. Ironista, että viimeisimpiä varteenotettavia puolustajia ulkomaalaiset joukko-osastot. Toki niillä ei juuri muuta vaihtoehtoa ollut kuin taistella kuolemaan asti.
 

sekolust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна, Lostedt, Ben-Amor
Toki niillä ei juuri muuta vaihtoehtoa ollut kuin taistella kuolemaan asti.

Sinänsä tuo tilanne vaikuttaa aika tragikoomiselta. Karu fakta on se, että puna-armeijan ollessa Berliinin liepeillä sota oli jo käytännössä ohi. Saksalla oli oikeastaan kaikki lopussa, peräytymisvaraa (vrt. Neuvostoliitto Moskovan ollessa uhattuna) ei ollut ja ainoa pelastava tekijä olisi voinut olla päivien tai korkeintaan viikon tai parin päästä valmistuva atomiase, joka siis ei Saksan tilanteessa ollut realismia. Tuossa tilanteessa olisi varmasti ollut parempi nostaa valkoinen lippu salkoon, pyrkiä saattamaan erityisesti vieraiden valtioiden SS-miehet ulos kaupungista ja lopulta maasta ja pyrkiä neuvottelemaan lännen kanssa. Ylipäätään ihmettelen sitä, ettei Saksa siirtänyt aivan kaikkia voimia itään pidättelemään Neuvostoliittoa, samalla antaen länsivaltojen suoralta kädeltä marssia Berliiniin ampumatta laukaustakaan. Tuskin kenellekään tuli yllätyksenä, että kaikkien saksalaisjoukkojen ja näiden liittolaisten suorittamien raakuuksien jälkeen neuvostoliittoliittolaiset sortuivat melkoiseen eläimellisyyteen Berliinissä. Tämä siis puolustelematta puna-armeijaa, rikoksia nuo olivat vaikka motiivit sinänsä oli ymmärrettäviä. Tuskin mä olisin hirveän hillitysti toiminut heidän kengissään kaiken Neuvostoliitossa koetun jälkeen.

Kyllä tuo Stalinin touhu oli jo niin makaaberia, että se itse asiassa muuttuu jo komiikaksi. Ihmiselämällä ei ollut hänelle kirjaimellisesti yhtään mitään merkitystä tuon sosialistisen unelman ja oman päättymättömän vallanhimon edessä.

Sama kirja luvussa tällä hetkellä. Jotenkin mulle tulee tuossa mieleen se, miten ihmisen psyyke toimii. Ehkä se ensimmäinen uhri on jonkinlainen järkytys kenelle tahansa. Mutta kun noita alkaa kasaantua, homma "normalisoituu". Työtähän se vain, olit sitten pankkeja ryöstävä georgialainen bandiitti tai diktaattori. Samoin on tullut mietittyä sitä, oli Stalinilla oikeasti vaihtoehtoja homman alettua. Kun se kymmenen uhria on listalla, sata menee nopeasti. Kun sata on taustalla, niin vaikea siitä on enää kääntyä "normaaliin". Kun satatuhatta on melko sattumanvaraisesti listitty, niin alkaa olla jo syitä pistää miljoona kylmäksi jos vallassa haluaa pysyä. Jos et, niin niiden sadantuhannen läheiset varmasti pistävät melkoista painetta. Kun tietty piste on ylitetty, niin siitä ei ole paluuta.

Eiköhän viimeistään Stalin viimeistellyt sen, että Neuvostoliitto oli tuomittu tuhoon. Noiden puhdistusten jälkeen oli täysin mahdotonta hyväksyä neuvostovaltaa, mutta tietyin osin siihen oli pakko sopeutua. Jo Leninin terrori varmasti teki oman osansa, mutta Stalin veti homman ihan uudelle tasolle. Selitä siinä siten miksi vaikka virolaisia teloitettiin sattumanvaraisesti ja karkotettiin keskelle ei-mitään. Ei paljoa Nikitan armahdukset tai puheet naurata, kun puolet suvusta on teloitettu ja jäljelle jääneistä puolet kyyditetty Siperiaan. Kovin olisi ollut vaikka Baltiassa vaikeampi kääntyä kohti länttä, jos taustalla ei olisi ollut Stalinin aiheuttamat arvet.

Mitä diktaattoripörssiin tulee, niin Pol Pot on mun listalla ykkönen. Kokonaisuhrimäärä ei ole huikea, mutta tehokkuus ja vaikutus väestöön olivat aivan käsittämättömiä. Kun lähteestä riippuen 20-25% väestöstä katoaa pyöreästi puolessa vuosikymmenessä, niin onhan toi ihan käsittämätön.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Neuvostoliitto osoitti sekä Leninin, että Stalinin toimien kautta sen, että miten hirviömäisestä aatteesta tuossa oli kyse. Hehän vain alkoivat toimeenpanemaan käytännössä sitä, mitä Marx ja Engels olivat manifestissaan kirjoittaneet. Kapitalistisen maailmanjärjestyksen korvaaminen sosialistisella maailmanjärjestyksellä. Olen senkin kirjan joskus lukenut, ja siitä muistan sen, miten siellä täysin avoimesti kehotetaan ryhtymään aseelliseen vallankumoukseen. Tuohon ideologiaan on siis sisälle jo kirjoitettu ihmisten murhaamisen ajatus.

Tuolla ajatuksellahan Lenin ja Stalin ilmeisesti oikeuttivat ne valtavat ruumiskasat. Kun kerran aatteeseen kuului se, että sosialistisen vallankumouksen saavuttaminen vaatii kapitalistisesta järjestelmästä kiinni pitävien surmaamista, niin se oli silloin täysin oikeutettua.

Mitä muuta tuo oli, kuin aivan hirviömäistä tyranniaa? ja mitä muuta tuosta ideologiasta voi seuratakaan, kuin hirviömäistä tyranniaa? Ei niihin lapsellisiin loruihin kommunismin ihanuudesta kaiketi monikaan enää usko. Ja hyvä niin. Vaikka sitäkin paljon kuulee, että "no kun ei sitä ideologiaa ole vaan missään tehty vielä oikein". Hah! Miten naiivi sitä ihminen voikaan olla.

Yksi hyvä esimerkki on Leningradin piiritys. Kaupungissa ei ole sähköä, ei lämmitystä ja hanoista ei tule vettä. Ruokaa ei ole juuri ollenkaan ja ihmiset syövät jo esimerkiksi puusepän liimaa pysyäkseen elossa. Ulkona ja lämmityksen puuttuessa myös asunnoissa on niin kylmä, kuin Venäjällä talvella vaan on. Joka ikinen päivä saksalaiset ampuvat kaupunkiin lukuisilla tykeillä. Ihmisiä kuolee tuhansia joka päivä kylmään ja nälkään, mutta samaan aikaan puolueen johtomiehet syövät kaupungissa, kuin kuninkaat eikä heillä ole mitään puutetta mistään.

Tuohon se käytännössä joka paikassa on mennyt, missä tätä aatetta on koitettu "tosissaan". Sille eliitille kasaantuu aivan uskomaton määrä valtaa, mutta tavalliselle kansalle ei murusenkaan vertaa. Nykypäivänä sama meininki jatkuu Pohjois-Koreassa.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös