Edelleen, ilman sotaa Suomi ei olisi varmastikaan pystynyt säilyttämään omaa yhteiskuntajärjestelmää ja sota oli väistämättä edessä. Mutta tästähän ei ole nyt kyse vaan siitä, että millaiseen politiikkaan Suomi nojasi ratkaisunsa syystalvella 1939 ja olisiko toisenlaisella politiikalla voitu välttää talvisota ilman välitöntä Baltianmaiden kohtaloa.
Talvisota on sanana niin vahvast latautunut, että olisi ollut parempi kirjoittaa "olisiko sodan alkaminen syystalvella 1939 voitu välttää" kuin "olisiko talvisota voitu välttää". Mutta viimeistään nyt ollaan ihan samalla sivulla ja puhutaan samasta asiasta.
Itse olen ainakin vakuuttunut näistä perustelluista näkemyksistä, että Suomen ulkopolitiikka ja strategia syksyn 1939 neuvotteluissa Moskovassa ei nojannut realismiin. Tehtiin selkeitä virheitä. Eikä tämä ole vain jälkikäteistä jossittelua, kun jo moni sen ajan kärkipoliitikoistakin näki harjoitetun politiikan olleen väärää. Myös sotilasjohto näki, ettei esim. rajan vetäminen joitain kymmeniä kilsoja taaemmas Karjalan kannaksella olisi vaikuttanut Suomen puolustuskykyyn.
Itse en ole läheskään niin perehtynyt historiaan kuin haluaisin olla, mutta yhtyisin kyllä tähän näkemykseen ainakin osittain. Ihan varmasti valtiojohto teki virheitä ja virhearvioita, mutta toisaalta tilanne oli kaikin puolin kinkkinen. Kuten
@mjr kirjoitti, niin yhteiskunta, eli siis Suomen kansa, oli hyvin vahvasti yksimielinen sen suhteen, että mihinkään Neuvostoliiton vaatimuksiin ei tule suostua. Muistetaan, että tuolloin kovimman linjan kommunistit olivat joko rajan takana ja Suomessa olleet hyvin marginaalinen joukko. Valtiojohdon voidaan siis sanoa toteuttaneen heidät tehtäviinsä valinneet kansan tahtoa. Ulkopoliittisissa päätöksissä piti ottaa huomioon myös sisäpoliittiset asemat ja asenteet.
Itse olen lukenut jonkun arvion, jonka mukaan N-Liiton vaatimien saarien luovuttaminen sille olisi voinut olla molemmille osapuolille toimiva ratkaisu. Suomelle niistä ei ehkä ollut kovin merkittävää puolustuksellista merkitystä, kun taas Neuvostoliitolle ne olisivat tuoneet selvästi vahvemmat asemat Itämerelle ja Leningradin suojaamiseen. Sen sijaan maarajan muuttaminen - ainakaan isommassa mittakaavassa - ei kai kuitenkaan olisi ollut Suomelle puolustuksellisesti fiksua; olkoonkin että silloiset rajatkaan eivät olleet mitenkään erityisen optimaaliset puolustusta varten. kai tuolla rajan lähettyvillä oli kuitenkin ehditty tehdä jo jonkinverran kenttävarustustöitä, vai olivatko kaikki linjat muka kauempana rajasta?
Ei ollut Stalinilta siis aivan perusteetonta pelätä, että suurvallat käyttäisivät Suomea "alustanaan" hyökkäyksessä Neuvostoliittoon. Ei sillä, että hyökkäys Suomeen olisi ollut mitenkään oikeutettua, mutta NL:n näkemyksestä se oli ihan perusteltua ennakointia.
Niin, mielestäni voisi myös kysyä, että oliko Stalinilla muuta mahdollisuutta kuin aloittaa sota siinä vaiheessa, kun selvisi että suomalaiset eivät ole valmiita vapaaehtoisiin alueluovutuksiin. Tuskin olisi isä aurinkoinen voinut tokaista, että "ok, eipä sille sitten minkään voi". Ruutitynnyreissä sihisi ympäri maailman ja minkälaisen signaalin tuollainen periksiantaminen olisi sitten Hitlerille tai muillekaan antanut?
Oli kyse sitten vuoden 1939 tai 1941 tapahtumista, niin kummallakaan sodan osapuolella ei ollut oikein hyviä vaihtoehtoja tarjolla. Ei silloisen, eikä ainakaan nykyisen tietämyksen valossa. Suomen osa oli mielestäni olla pelinappula isompien poikien pelissä.
