Jos Stalinin vaatimuksiin olisi suostuttu, olisivat uudet vaatimukset seuranneet viimeistään parin kuukauden päästä perässä.
Perustuen mihin, että juuri kahden kuukauden päästä?
Jos Stalinin vaatimuksiin olisi suostuttu, olisivat uudet vaatimukset seuranneet viimeistään parin kuukauden päästä perässä.
Jos Stalinin vaatimuksiin olisi suostuttu, olisivat uudet vaatimukset seuranneet viimeistään parin kuukauden päästä perässä.
Aikamääre ei nyt tuossa ole relevanttia tai tieteellistä. Otin siihen pari kuukautta, koska kyseisenä ajanjaksona maailmanpolitiikassa tapahtui paljon, joten pari kuukautta oli aika pitkä aika silloin.Perustuen mihin, että juuri kahden kuukauden päästä?
Aikamääre ei nyt tuossa ole relevanttia tai tieteellistä. Otin siihen pari kuukautta, koska kyseisenä ajanjaksona maailmanpolitiikassa tapahtui paljon, joten pari kuukautta oli aika pitkä aika silloin.
Diktaattoreille kun antaa myönnytyksiä, niin todella hyväuskoinen täytyy olla, että ne myönnytykset siihen jäisivät.
Kyse on vaihtoehtohistoriasta. Kenelläkään ei ole kyseisestä tilanteesta faktatietoa. Esitin vain oman asiantuntijamielipiteeni.Ok eli tietoa asiasta ei ollut.
Kannattaa palauttaa faktat mieleen talvisodan osalta. Neuvostoliitto halusi syksyllä samanlaisen sopimuksen Suomen kuin Baltian maiden kanssa. Tämä torjuttiin. Sen jälkeen Neuvostoliitto halusi useita eri alueita Suomelta, ei vain Karjalan kannakselta. Tämä torjuttiin. Viimeisin esitys oli huomattavasti suppeampi, mutta Suomessa ei enää luotettu Staliniin, jos oli koskaan luotettukaan. Vaatimuslistan merkittävä kutistuminen tulkittiin huijaukseksi, jonka avulla Neuvostoliitto saisi ensin siirrettyä paitsi rajaa, myös joukkoja lähelle Suomea, ja tätä pidettiin uhkana. Näin itse tämän osan historiaa ymmärrän.
Muuten varmasti faktaa, mutta edelleen, tuota rajan siirtoa muutamalla kymmenellä kilometrillä ei Suonen sotilasjohto nähnyt ongelmana.
HS kirjoitti:"Huhtikuussa 1919 Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson oli Pariisissa. Versailles’n rauhanneuvotteluja oli käyty koko kevät.
Kesken neuvottelujen Wilson sairastui. Hänen lääkärinsä ilmoitti, että kyse oli nuhakuumeesta. Yhdysvaltain presidentin maine oli tärkeä, ja asioiden todellinen tila haluttiin salata.
Viikkoa myöhemmin presidentti palasi neuvottelupöytään. Mutta jokin oli vialla.
Avustajat alkoivat saada omituisia käskyjä. Wilson vaikutti vainoharhaiselta. Hän oli varma, että henkilökunta vakoili häntä. Hän väsyi nopeasti eikä pystynyt keskittymään.
Ranska tahtoi, että Saksa maksaa sodasta kalliisti. Kaikkien yllätykseksi Wilson suostui Ranskan vaatimuksiin. Versailles’n rauhansopimuksesta tuli Saksalle kova ja nöyryyttävä.
Jos Woodrow Wilson ei olisi ollut niin väsynyt, olisiko sopimuksesta tullut toisenlainen? Olisiko toinen maailmansota jäänyt syttymättä?"
En tähän itsekään usko, että näki. Mutta en ole enää asiaan aktiivisesti perehtynyt, joten ainakaan aiemmin muutama vuosi sitten Stephen Kotkinin kirjassa ei esitetty, että viimeinen tarjous oli Kannaksen muutama kymmen kilometriä. Vaan se + saaria Suomenlahdella. Tällöin Neuvostoliitto olisi voinut halutessaan painostaa Suomea lisää, kun olisi saanut esimerkiksi tykistöasemat saarille valmiiksi.
Neuvostolähteisiin perustuen on uutisoitu, että Talvisota ei ollut vältettävissä. Tais olla vähän ennen puten valtaannousua, kun arkistot oli vielä auki.
Miksi Stalin olisi hakenut neuvotteluratkaisua Suomen kanssa, kun suurella vaivalla oli sopinut etupiireistä Hitlerin kanssa? Ja koko maailman odotus tuosta sodasta oli ylikävely? Tähän joukkoon kuului mm Mannerheim...
Tuo paska, että Talvisota oli vältettävissä on stalinista jälkiviisautta, pyrkimystä syyllistää Suomi neukkulan hyökkäyssotaan.
Putinin Venäjä uudelleenkirjoittaa historiaa jatkuvasti omaan agendaansa sopivaksi. Eli totuusarvo on trumpin luokkaa.Muun muassa juuri Neuvostolähteisiin viitaten nykyinen tutkimus on todennut, että Stalin haki neuvotteluratkaisua loppuvuodesta 1939.
Haettu parempia lähtöasemia hyökkäykselle. Vrt toimet Baltiassa. Tukikohtien luovuttaminen ei siellä taannut rauhaisaa rinnakkaiseloa, vaan taipuminen maksoi enemmän kuin Suomelle sotiminen ruumiskasamittarilla.Miksi ihmeessä olisi muuten käyty kolme neuvottelukierrosta ja seitsemän kokousta itse Stalinin johtamana?
Nykyisen putinilaisen tulkinnan mukaan Venäjä ei ole koskaan aloittanut yhtään sotaa.Neuvostoliittohan se tänne hyökkäsi marraskuussa 1939, sitä ei varmastikaan kukaan täysijärkinen kyseenalaista.
Viimeisissä neuvotteluissa rajan siirron osalta osapuolet olivat jo lähentyneet toisiaan. Puhuttiin muutamien kymmenien kilometrien rajan siirrosta Viipuriin päin. Tukikohtien osalta Stalin haki myös kompromissia. Hangon vaatimuksesta oli luovuttu ja lopussa puhuttiin enää esimerkiksi Tammisaaren edustalla olevasta Jussaröstä. Siinä on jo melkoinen ero.
Kotkinin näkemys on, että Stalin haki Suomen suhteen neuvottelutulosta. Ei hän muuten olisi itse osallistunut neuvotteluihin ja kokoustanut seitsemää kertaa. Jos neuvottelutulosta ei olisi haettu, olisi riittänyt vain omien vaatimusten esittäminen, kuten Balttianmaille tehtiin.
Putinin Venäjä uudelleenkirjoittaa historiaa jatkuvasti omaan agendaansa sopivaksi. Eli totuusarvo on trumpin luokkaa.
Haettu parempia lähtöasemia hyökkäykselle. Vrt toimet Baltiassa. Tukikohtien luovuttaminen ei siellä taannut rauhaisaa rinnakkaiseloa, vaan taipuminen maksoi enemmän kuin Suomelle sotiminen ruumiskasamittarilla.
Mihin mitään rajatarkistuksia olisi tarvittu, kun hyökkäämättömyyssopimusta oli vastikään pidennetty 10 vuodella ja SUomi oli torjunut sekä reunavaltiopolitiikan että Natsi-Saksan lähentelyt?
Nykyisen putinilaisen tulkinnan mukaan Venäjä ei ole koskaan aloittanut yhtään sotaa.
Neuvottelutulosta haettiin, kunhan se olisi sopiva Stalinille. Eikös Kontkinkin maininnut viimeisen "tarjouksen" eli vaatimuksen saaret Suomenlahdella, joista olisi helppo tulittaa rakennettavista asemista ja painostaa seuraavaan vaiheeseen? Tässä on mielestäni yksi ytimistä. Ei ollut silloisen johdon mielestä perusteltua antaa Stalinille asemia, joista hän voi tulittaa Suomen rannikkoa halunsa mukaan ja sitä kautta - todellisuudessa - rakentaa seuraavaa vaihetta.
Suomessa luotettiin edelleen, että Neuvostoliitto ei hyökkää, koska... Niin, selityksiä oli useita, kaikki yhtä naiiveja..
Ehkä voisi sanoa, että talvisota olisi hyvinkin ollut estettävissä, jos Suomi olisi suostunut Suomenlahden saarten ja suhteellisen pienen alueen luovuttamiseen Viipurin läheltä. Mutta olisiko Stalin myöhemmin tyytynyt saavuttamaansa?
Puten Venäjällä tärkeimmät ideoligiset tukipilarit on historia ja uskonto. Jos faktat ei oikein sovi agendaan, niin uudelleenkirjoitus on vanha hyvä keino.Nyt oli kyse NL-aikaisista arkistolähteistä.
No silläpä ei ole juuri merkitystä, koska hyökkäyksestä oli päätetty ennen neuvottelujen aloittamista.Ensinnäkin Suomen puolustamisen kannalta näillä vaatimuksilla ei ollut suurta merkitystä, näin arvioivat silloiset sotilasasiantuntijat.
Venäläinen historioitsija Pavel Aptekar toteaa Venäjän valtion talvisotaa koskevien arkistojen perusteella [39], että "ensimmäinen yksityiskohtainen sotasuunnitelma Suomen-sotaa varten laadittiin jo vuoden 1939 maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa". Aptekarin mukaan hyökkäämisestä oli siis päätetty jo aiemmin, vaikka rauhanneuvotteluja näennäisesti käytiinkinTalvisodan tausta – Wikipedia
fi.wikipedia.org
Wanha venäläinen hivutustaktiikka, ensin vaaditaan vähän ja pala palalta lisää. Ja ensimmäisen myönnytyksen jälkeen on helpompi myöntyä uudestaan. Vrt juurikin mainitsemaasi BaltiaanToiseksi, eihän Suomi olisi samalla tavalla taipunut kuin Baltianmaat vaikka olisi suostunut joihinkin NL: vaatimuksiin loppuvuodesta 1939.
Noilla pienillä rajatarkistuksilla ei olisi ollut mitään merkitystä turvallisuuden suhteen. Se niiden matra taisi olla, että yli tykinkantama leningradiin.NL ei nähnyt uskottavana, että Suomi olisi pystynyt torjumaan suurvaltojen lähentelyt. Stalinilla oli hyvin muistissa, kuinka Suomea oli aikaisemmin käytetty alustana hyökkäystoimille Venäjää vastaan.
Siinä oli valita joko malli Baltia tai sotia. Kannattaa muistaa, että taustalla oli molotov-ribbetrop sopimus eikä Suomen kysymys todellakaan ollut mikään irallinen asia.Kyse oli suomalaisten käsityksestä Talvisodasta.
Myöntymisen seurauksena Suomen yhteiskunta olisi saman tien hajonnut eri rintamiin. Kokoomus ja IKL olisivat huutaneet maanpetosta, maan suuret kommunistipiirit olisivat riemuinneet, maltillinen keskusta olisi horjunut.
Miten olisimme välttäneet sotatantereeksi joutumisen?
Puten Venäjällä tärkeimmät ideoligiset tukipilarit on historia ja uskonto. Jos faktat ei oikein sovi agendaan, niin uudelleenkirjoitus on vanha hyvä keino.
Tää on ihan samaa sarjaa kuin Puolan syyllistäminen 2MS ja tämänkin tueksi putte lupasi arkistolähteitä...
No silläpä ei ole juuri merkitystä, koska hyökkäyksestä oli päätetty ennen neuvottelujen aloittamista.
Wanha venäläinen hivutustaktiikka, ensin vaaditaan vähän ja pala palalta lisää. Ja ensimmäisen myönnytyksen jälkeen on helpompi myöntyä uudestaan. Vrt juurikin mainitsemaasi Baltiaan
Noilla pienillä rajatarkistuksilla ei olisi ollut mitään merkitystä turvallisuuden suhteen. Se niiden matra taisi olla, että yli tykinkantama leningradiin.
Siinä oli valita joko malli Baltia tai sotia. Kannattaa muistaa, että taustalla oli molotov-ribbetrop sopimus eikä Suomen kysymys todellakaan ollut mikään irallinen asia.
Osaako @Fordél perustella miksi Suomi olisi ollut paremmassa tilanteessa jos oltaisiin taivuttu NL:n vaatimuksiin? Hankala ainakin henkilökohtaisesti nähdä tilannetta jossa Suomi olisi ollut paremmassa tilanteessa keväällä 1940. Talvi oli Suomen puolella, kuten se muutenkin on puolustajan apuna. Mahdollinen parempi varustautuminen ja muut vastaavat asiat ovat silkkaa spekulaatiota.
Puhutaan siis konfliktista, jossa pieniä valtioita romahti kuin korttitaloja ympäri Eurooppaa. Kun tietää, että tässä tapahtuneessa vaihtoehdossa Suomi säilytti sekä itsenäisyytensä että demokratiansa niin en todellakaan muuttaisi historiaa syksyn -40 vaikka se olisi mahdollista.
Myöntyväinen, eripurainen, osin Neuvostoliiton etupiirissä oleva Suomi, jonka armeijan kaikki olisivat arvioineet huonoksi ja yhtä romahdusalttiiksi kuin kaikkien pikkuvaltioiden - se Suomi olisi joutunut tahdottomaksi suurvaltojen taistelukentäksi ja niin itsenäisyys kuin demokratiakin olisivat hyvin todennäköisesti romahtaneet ja maa olisi miehitetty ehkä useampaankin kertaan.