Talvisotaan lähdettiin 300000 miehellä, mukaan ei otettu punakaartilaisia tai heidän jälkeläisiä. Asia korjattiin seuraavaan sotaan mennessä ja miehiä oli enemmän mukana.
Mistäs tällainen käsitys? Korjaa ihmeessä, jos olen väärässä, mutta käsittääkseni Talvisodassa taisteli punakaartilaisia ja ennenkaikkea heidän jälkeläisiään ihan siinä missä valkoisten jälkeläisiä. Jostakin on korviin tarttunut myös sellainen termi, kuin "Talvisodan henki", joka yhdisti punaisen ja valkoisen väestön kansan olemassaoloa uhkaavan vaaran edessä.
Toki Valpo ja erityisesti EK oli poiminut kesään 1939 mennessä selvän turvallisuusriskin omaavat "punikit" säilöön ja YH:n aikana karsittiin sitten vielä pahimmat rettelöitsijät pois, mutta muuten olivat "punikit" mukana sen minkä itse kukin kykeni. Karsintaa ennen sotaa "punikkien" kohdalla tehtiin, mutta se kohdentui päällystöön. Reservin upseeristossa punakaartilaisten poikia ei Talvisodassa juuri ollut, reserviupseerikoulutukseen oli "punikin" jälkeiläisen liki mahdoton 1930 -luvulla päästä. Tieto taustasta sulki oven melkein automaattisesti. Eikä se helppoa ollut reservin aliupseerikouluksenkaan kohdalla. Harva sinnekään pääsi.
Vasemmistolaistaustaiset sotilaat taistelivat pääosin hyvällä moraalilla ja esimerkiksi sangen kuuluisaksi noussut JR 11 eli Ässärykmentti oli muodostettu pääosin (I/JR11 ja II/JR11) Kallion ja Sörnäisten vasemmalle päin kallellaan olevista työläismiehistä, joista vähän jokaisella oli syntiä "punikki" -historiassaan.Kuten varmaan tietänetkin, Ässärykmentti sai sodan jälkeen laajaa kiitosta erinomaisesta hengestään ja taistelutahdostaan.
Joku veteraani taisi kerran muistini mukaan sanoa jotakuinkin näin: "Kunnia maamme pelastamisesta niille, joille kunnia kuuluu" Tähän voisi lisätä, että myös punakaartilaistaustaisille ja heidän jälkeläisilleen.
Tosiaan, korjaa ihmeessä, jos olen nyt jotenkin väärin koko asian käsittänyt. Sattuuhan sitä, historian saralla, metsään menoja itse kullakin.