Tuosta odottelusta tuli mieleen Kriegsmarinen kohtalo. Laivastohan ilmoitti jo aikaa ennen Puolan valtausta, että on täysin taistelukykyinen sen ajan kriteereillä joskus 45-46 vaiheilla. Ei jaksaneet natsiherrat ootella ja tulos oli jotakuinkin surkea siinä mielessä. Luin aikoinaan Wehrmachtin historiaa ja siinä eräs jalkaväen kenu totesi, että panssariaseen kehitys sokaisi monta saksmannien muutoin fiksua johtajaa.
Saksan talous ei käsittääkseni olisi enää kestänyt varustautumista. Ei ollut enää kotimaassa varallisuutta mitä varastaa, juutalaiset oli jo kynitty puhtaaksi. Isot ulkomaanlainat oli myöskin aika nollata valloittamalla lainoittavat maat, ja samalla saada uusia resursseja näiltä alueilta.
Hyökkäys länteen onnistui Saksalta erinomaisesti ja NL näytti talvisodan jälkeen todella heikilta. Ranskasta ja Tsekeistä oli myös saatu juuri ryöstettyä sen hetken parhaat panssarivaunut. Joten oli sinänsä hyvä aika hyökätä itään, eikä sen onnistuminen kaukana ollutkaan. Jos Saksa barbarossan olisi hieman aiemmin onnistunut käynnistämään, ja saanut NL:n katkaistua öljykentiltä Kaukasuksella ja lähi-idässä, olisi NL voinut luhistua.
Taistelu Britanniasta olisi myös voinut mennä toisin, jos Saksa ei olisi vaihtanut strategiaa sotilaskohteiden pommituksesta siviilikohteisiin.
Suomen ja maailman kannalta olisi ollut parempi, jos toinen sota olisi päättynyt kuten ensimmäinenkin. Sekä Saksa, että Venäläiset olisivat hävinneet.