Menestystä voi mitata monella tavalla. Pelkät mestaruudet muutaman viime vuoden ajalta on monelle ainoa ja oikea. Itse katselen asioita 50v aikajänteellä, koska se on mukavan pyöreä luku ihmisen elämästä kannattaessaan jääkiekkoseuraa. Sitoudutaan rippikouluikäisinä, ja sitä jatkuu eläkepäiviin, jolloin mielenkiinto kaikkeen hiipuu. Tuolla ajanjaksolla IFK:lla on ollut omat aikansa huipulla, mutta nyt on menty sen huipun tuntumassa. Pidän sitä menestymisenä. Ne, joille vain mestaruus riittää, ovat minun puolestani vapaita kannattamaan niitä seuroja, jotka niitä nyt voittaa. Elämässä on vastoinkäymisiä, niitä on jääkiekkoseuroillakin, mutta niistä selviytyminen mittaa sitä, onko munat vai ei. Se on minulle Oikeaa menestymistä.
Tällä foorumilla on tykkäys/yläpeukku-ominaisuus. Tämä viestisi saa minut haluamaan myös inhoamis/alapeukku-funktion.
Orwellilaista uudelleenmäärittelyä, oikea menestyminen onkin pitkäaikainen menestymättömyys! Huipun ulkopuolella oleminen on menestymistä! Kaikkea sairasta ja hullua sitä on saanut elämänsä aikana lukea, mutta tämä ajatuspierusi erottuu massasta.
Täällä tuntuu olevan vallalla käsitys, että Liigan kärkipelaajat on lihapullia, joita noudetaan kaukaloon halpamarketin kylmähyllystä.
Täällä on vallalla käsitys, että joukkue pitäisi koota valmiiksi ajoissa, ja hankkia ne tärkeimmätkin palaset (peliätekevä keskushyökkääjä, luotettava kakkosmaalivahti, kiekolliset ja liukasliikkeiset pakit). Kun käy kaupoille ennen kuin paska on osunut tuulettimeen ja hyllyt ovat tyhjät, on vielä valikoimaa ja vaikkei ykkösvaihtoa itselleen saakaan ostettua, on tarpeeksi vaihtoehtoja jotta sopiva tuote löytyy ja hinnastakin pääsee sopuun.
Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että IFK voittaisi kymmenen mestaruutta heti putkeen.
Vertaus nykyisyyden (saamattomuus, ei kasata joukkuetta ajoissa, jätetään tärkeät pelipaikat täyttämättä) ja kymmenen mestaruuden putken välillä on banaali. Oikeampi kysymys on, mitä sinulla tai salmelaiskalla tai urheilullisesta menestyksestä piittaamattomilla taustapiruilla on valmiiksi koottua joukkuetta vastaan? Ihan vain yksi kunnon kakkosmaalivahti, yksi kunnon pelintekosentteri ja yksi hyvä kiekollinen pakki Lyytisen sijaan, ja tuo joukkue olisi aivan varmasti top4 joukkue, taistelemassa mitaleista. Kallista joukkueen loppuun asti kasaaminen ei olisi ollut, siihen vaan ei ollut halua.
Salmelaiska ei nöyrry tekemään mitään sellaista, mitä muut ovat nähneet ennen häntä, hän häviää mielummin omilla löydöillään kuin voittaa muiden löydöillä.
Se ei vain ole realismia.
No ei tietenkään 10 mestaruutta putkeen ole kenellekään realismia, mutta sitä ei kukaan ole toivonut. Täällä on useasti esitetty, että näillä resursseilla pitäisi pitkällä aikavälillä pystyä olemaan finaaleissa keskimäärin joka toinen vuosi ja voittamaan mestaruuden joka neljäs vuosi (tai joka kolmas ja joka viides, tms). Tuo olisi enemmän kuin realismia niillä resursseilla mitä IFK:lla on käytössään.
Tobias joutuu nyt maksamaan hintaa siitä, että menestyksen oikopolulla seikkailleet edeltäjät...
IFK-perhe joutuu maksamaan hintaa siitä, että seuran johdossa on vuosikymmenestä toiseen saamattomia ihmisiä, jotka eivät halua muuttua, kasvaa, ylittää itsensä tai tavoitella urheilullista menestystä.
Menestyspelissä ei kolmiloikkaajat menesty.
Menestyminen on muutakin kuin bisnes/talous. Kolmiloikassa ei pituushyppääjät menesty.