Oma tinderöinti-ura taisi jokusen aikaa takaperin täyttää kaksi kuukautta ja sinä aikana on tullut tätäkin ketjua seurailtua. Monilla kuulostaa olevan kovin hankalaa löytää tuolta etsimäänsä, mutta toisaalta aika harva täällä myöskään kertoo sen tarkempia speksejä itsestään tai siitä, mitä toivoisi kohtaavansa. Siksipä "tulosten" vertailu on melkoisen hedelmätöntä, mutta tässäpä silti omia kokemuksia.
Olen 41v. mies pk-seudulta. Savuton, päihteetön, someton ja lapseton tyyppi etsimässä korkeintaan itseni ikäistä loppuelämän kumppania, joka haluaisi lapsia, mutta jolla mielellään ei olisi lapsia ennestään (tästä vastapuolen lapsettomuudesta olin aluksi melko ehdoton, mutta aika pian hölläsin vaatimustasoa, kunhan lapsia ei olisi yhtä enempää eikä lapsilukunsa olisi vielä täynnä). Käyn töissä ja elämä muutenkin reilassa, terveyden yms. suhteen. En todellakaan ole se lihatiskin mehukkain pihvi, mutta onneksi halvemmatkin ruhonosat tekevät nykyään kauppansa!
Viime kesänä tuli avioero 16v. kestäneestä suhteesta. Syksy ja talvi meni "haavoja nuollessa" ja sitten tuossa lopputalvesta/kevään korvalla aloitin nettideittailun. Wanhan liiton miehenä kokeilin ensin noita klassisempia vaihtoehtoa Tinderin sijaan. Yhden daamin kanssa jutusteltiin kolmisen kuukautta ja pari kertaa tavattiin, mutta se homma kuihtui. Jäädytin kaikki muut kontaktit tuon kyseisen tapauksen ajaksi keskittyäkseni pelkästään häneen, mikä näin jälkikäteen oli moka, mutta tulipahan oppirahat maksettua siltä osalta.
Toukokuun puolivälin paikkeilla sitten latasin Tinderin hieman vastentahtoisesti, tämmönen häveliäs tyyppi kun olen. Mutta nyt voin kyllä sanoa, että onneksi uskaltauduin! Kaikenlaista on tullut koettua. Ensimmäiset ghostaamiset tuntuivat luonnollisesti ikäviltä, mutta ajan myötä niihinkin on alkanut tottua. Olen tullut ghostatuksi avausviestin jälkeen, yhden vaihdetun viestiparin jälkeen ja kymmenien vaihdettujen viestiparien jälkeen. Itse en ole ghostannut kertaakaan, vaan olen joka kerta laittanut viestiä, jos en ole ollut kiinnostunut jatkamaan juttua keskustelun/treffien perusteella. Kerran kävi niin, että alkuviikosta sovittiin viikonlopuksi tapaaminen, mutta se meni peruutukseen, koska vastapuoli ehti löytää siinä välissä kiinnostavamman vaihtoehdon. Hienosti hän kuitenkin ilmoitti ja pahoitteli minulle asiaa, joten siitäkin daamista jäi loppuviimein ihan hyvä fiilis.
Matcheja on tullut varmaan sellaiset 25-35 kappaletta. Näistä ns. hedelmällisiä keskusteluja ehkäpä kymmenisen kappaletta eli sellaisia, jotka ovat johtaneet treffeihin. Daamien ikähaitari on ollut 27v-41v. Ainoastaan yhdet treffit ovat olleet täydellinen pettymys, mutta se oli kyllä aistittavissa jo viestittelyjen perusteella. Noh, tulipahan käytyä ja oppia kertyi siitäkin illasta! Tämä on myös ainoa tapaus, jonka kanssa en ole tavannut uudestaan (hän olisi halunnut, minä en) pl. eräs tamperelainen daami, jonka kanssa oli kyllä molemmin puolin hyvää fiilistä, mutta todettiin treffien jälkeen melkein yhdestä suusta, että ehkä meidän kannattaa kuitenkin etsiä seuraa hieman lähempää kotiaan. Olen pitänyt etäisyyttä 100km:ssa eli tavallaan hänen ei olisi pitänyt minulle edes näkyä, mutta varmaan hän oli sitten käynyt pk-seudulla jossain vaiheessa. Kumpikaan ei muuten ole tuota matchia poistanut ja keskustelu päättyi hänen "mistä sen tietää, jos joskus vielä tavattaisiin"-viestiin... Mutta siis siinäkin mielessä koen onnistuneeni, että jokainen treffiseuralainen on halunnut tavata kanssani uudestaan!
Nyt on kuitenkin käynyy niin, että yhden daamin kanssa ollaan tavattu sellaiset puolenkymmentä kertaa ja hänen kanssaan tuntuu menevän jutut erittäin hyvin yksiin. Jopa niin hyvin, että alkuviikosta laitoin kolmelle, viikonloppuna syntyneelle matchille ihan suoraan vaan viestin, että en ole tällä hetkellä kiinnostunut avaamaan uusia keskusteluja. Mielestäni molempien kannalta parempi noin kuin että jättäisi matchia roikkumaan tai että alkaisin viestittelemään ja tutustumaan, vaikka omien arvioiden mukaan parempikin vaihtoehto on jo ns. haarukassa.
Summa summarum. Toivottavasti oma tinderöintini päättyy mahdollisimman pian ja tsemppiä jokaiselle, joka tuolla "joutuu" olemaan!
Jaahas! Kolmisen kuukautta vierähtänyt tuosta edellisestä viestistäni. Silloin tilanne näytti siltä (kuten tuossa viimeisessä kappaleessa kirjoitan), että hyvä ja pysyvä vaihtoehto olisi löytynyt.
Tuolloin elettiin heinäkuun loppua ja siitä n. kuukausi eteenpäin päätimme lähteä kyseisen daamin kanssa hyvinkin ex-tempore-henkiselle viikon lomalle Kyprokselle! No matkahan meni parisuhdenäkökulmasta täysin vituralleen melkein heti alusta. Lyhykäisyydessään vastapuolesta paljastui jotenkin täysin erilainen ihminen mihin täällä kotimaassa oli tottunut ja matka oli melkoista kärvistelyä molemmin puolin. Kyllä siinä just ja just jaksettiin riitelemättä toistemme naamoja katsella jäisestä tunnelmasta huolimatta, mutta kotimaahan paluun jälkeen yhteys katkesi täydellisesti. Vaikka hän tapailun alussa tuntuikin ihan OK tyypiltä (toki myös hyvin selviä red flageja oli, mutta jotenkin ne siinä onnen huumassa onnistuin sivuuttamaan...), niin kyllä aika nopeasti tuon reissun jälkeen tajusin, että ei hänen kanssaan olisi mitään parisuhdetta voinut rakentaa ja vaikka hänen kanssaan monenlaisia kolhuja kertyikin, niin sen "kuolettavan luodin" taisin kuitenkin väistää!
Reissun jälkeen tuli käytyä useammilla treffeillä uusien tuttavuuksien sekä parin, tuon matkan takia "holdiin" asetetun daamin kanssa. Näistä ei oikein mitään sykähdyttävää tullut vastaan, mutta hyvää kokemusta deittailusta kuitenkin!
Syyskuun puolivälissä kohtasin sitten keskimääräistä kiinnostavamman oloisen naisen. Hänessä oli tosi paljon hyvää joka mielessä ja isona bonuksena se, että asumme todella lähekkäin, alle 10min matkan päässä toisistamme! Itse ainakin näen tuon ihan erittäin suurena etuna siihen nähden, että lähden täältä Tuusulan takametsistä esim. Helsingin keskusta-alueelle poukkoilemaan.
Noh, hänen kanssaan saatiin sitten aikataulut soviteltua (hänellä taaperoikäinen muksu + opiskelut + molempien työt) siten, että parisen viikkoa viestien vaihtelun aloituksesta saatiin ekat treffit järjestettyä. Kaikki tuntui ensi metristä jotenkin poikkeuksellisen hyvälle ja tapaamisia alettiin järjestää kiihtyvällä tahdilla. Fiilis vain parani koko ajan matkan edetessä ja kemiat, läheisyys, kaikki tuntui toimivan ihan helvetin hyvin. Minun tyylini keskuteluissa on (valitettavasti?) turhankin avoin ja rehellinen ja kerroin vastapuolelle ihan suoraan omista positiivista tuntemuksistani häntä kohtaan tuossa tapailujen aikana ja hän alkoi ehkäpä noin reilu viikko takaperin eli kolmisen viikkoa tapailujen alettua vihjailla, että hän ei ole ihan varma, pystyykö hän vastaamaan noihin voimakkaisiin tunteisiini. Lupasin antaa hänelle aikaa ja tilaa ihan niin paljon kuin vain tarvitsisi, mutta kyllähän tuossa vihjauksessa oli tiettyä lopun alun tunnelmaa...
Hommat jatkui silti edelleen hyvään suuntaan. Aamupäivisin saatettiin viestitellä ja hän sitten aina välistä ehdotteli, että haluaisinko tulla käymään luonaan ennen töihin lähtöäni (iltavuoroja teen, n. klo 14 lähtö kotoa), niin hän voisi pitää siinä samalla taukoa opinnoista. Tämähän oli erittäin helppoa ja yksinkertaista eli ei muuta kuin kengät jalkaan, Mersu tulille ja vartin sisällä oltiinkin jo halailemassa ja pussailemassa hänen sohvallaan!
Eiliselle oltiin sitten sovittu hyvissä ajoin sellainen päivä, että hän keskittyy päivän opintoihinsa ja sitten ilta ja mahdollisesti yökin vietetään kahdestaan, koska hänellä oli lapsivapaa viikko. Aamupäivästä kaikki tuntui olevan täysin ennallaan ja päivän opiskeltuaan hän meni vielä moikkaamaan äitiään, joka asuu kans tässä ihan lähistöllä. Sieltäkin hän laittoi vielä silloin iltapäivällä viestiä, että "olen ihan just lähdössä täältä!" tjsp. No sitten kun hän pääsi kotiin, niin todellinen pommi jysähti kasvoille, vaikka olinkin sellaista vähän pelännytkin... Daami ilmoitti, että ehkä meidän ei kannata enää nähdä, koska hän ei saa tunteitaan käyntiin siten, kun haluaisi/toivoisi. Hänenkin mielestään kaikki fyysinen toiminta + yleisfiilis oli todella hyviä (näistä puhuttiin jo aiemmissakin vaiheessa hänen kanssaan ja molemmat kyllä tuntuivat aidosti olevan niistä samaa mieltä), mutta jotain "tunnelukkoja" hänellä kuitenkin tuntui olevan korvien välissä eikä haluaisi jättää minua roikkumaan löyhässä hirressä sen suhteen, että jos nuo lukot eivät pian avautuisikaan.
No siinä sitten viestiteltiin kyllä ihan hyvässä ja rakentavassa hengessä eilinen ilta ja molemmat kyllä kehuivat vastapuolta ihan vilpittömästi, näin ainakin itse sen koin. Itselle tuli vaan aivan järkyttävän paska fiilis, että homma lopahti tolleen ja tietenkin viime yö meni aivan vituralleen unien puolesta. Onneksi tässä nyt on useampi vapaapäivä aikaa hoitaa tuokin puoli kuntoon, samalla kun koittaa kerätä ittensä henkisestä maanraosta ylös.
Yksi virhe mikä tuli tehtyä ja minkä voin tosiaan laskea perisynnikseni, oli tuo liiallinen rehellisyys ja avoimuus tunteistani, mutta minkäpä sitä itselleen voi. Toinen virhe oli se, että melko aikaisessa vaiheessa ilmoitin hänelle piilottaneeni Tinder-profiilini. Olisi pitänyt vaan jättää sekin asia kertomatta ja jatkaa rauhallisesti liikoja paljastamatta.
Se mikä itseäni toden teolla jäi ärsyttämään oli se, että vaikka profiilini olikin piilossa, niin minähän silti näin kaikki olemassa olevat matchit, myös hänen. Ja tuon kuukauden tapailun aikana kaikesta hyvästä huolimatta huomasin (koska olen pahainen stalkkeri, ei kyllä pitäis) hänen käyneen päivittämässä omaa profiiliaan kuvien ja hakukriteerien suhteen. Tämä vaan herättää epäilyksiä, että oliko hänellä sittenkään mitään "tunnelukkoja" vai oliko vaan niin, että sieltä Tinderistä oli kuitenkin sitten ilmestynyt joku potentiaalisempi vaihtoehto?? Jos näin oli, niin miksi hän kuitenkin vielä alkuviikostakin hyvin innokkaasti pyyteli minua kylään ja käyttäytyi aivan kuten aiemminkin... Puhuin hänelle jossain kohti siinä epävarmuuden hetkien alkaessa myös siitä, että olenko hänelle mahdollisesti pelkkä laastari, mutta tietysti hän vakuutteli, että näin ei ole.
Tällä hetkellä vituttaa aivan ankarasti, mutta ei tässä tietenkään auta mikään muu kuin kiivetä takaisin ratsun selkään ja lähteä kohti uusia haasteita, vaikka se raskaalta tuntuukin. Jotenkin mulla on semmonen maku tästä viimeisimmästä daamista, että hän jää "vainoamaan" minun mieltäni vielä pitkäksi aikaa, niin hyvältä tyypiltä hän tuntui. Läheskään samaa fiilistä ei ole ollut yhdenkään aiemman deitin kanssa, ei edes tämä pitkäaikaisemman Kypros-seuralaisen kanssa.
Tinder siis jälleen auki, mutta innostus sen käyttämiseen ei ole kyllä kovinkaan kaksinen just nyt. Kesällä eronnut kaverini liittyi myös n. kk takaperin Tinderiin ja hän oli ottanut viime viikolla sen Platinumin. 16€/viikko on toki aika suolainen hinta, mutta hänen mukaansa koko show meni ihan päälaelleen sen jälkeen. Matcheja tulee kuulemma ihan ovista ja ikkunoista... Hän myös laittoi mulle jonkun videon, jossa joku suomi-häiskä kertoo tuosta Platinumin toimintaperiaatteesta ja siitä, miksi se nimenomaan auttaa saamaan paljon enemmän osumia kuin tavallinen versio.
Onko täällä kukaan kokeillut tuota Platinumia ja minkälaisia oli tulokset? Itse kyllä ajattelin ottaa jossain kohti tuon viikoksi kokeiluun, kunhan tästä saa itsensä kasattua taas "taistelumoodiin"!
Tulipahan pitkä sepustus, jos oikeasti jaksoit tänne saakka lukea niin onnittelut ja hatunnosto!
