Laitetaas omaa ajatuksenvirtaa hieman alle vuoden Tinderin käytön jälkeen.
Olen 40-vuotias mies ja erosin avopuolisostani reilu vuosi sitten ja siinä sitten pikkuhiljaa aloitin Tinderin käytön. Omat kokemukset olleet varsin positiivisia, mutta tuntuu siltä, että mitä kauemmin tuolla on, niin huomaa tietynlaisia toistuvia kaavoja ja toimintatapoja. Tässähän ei tietenkään ole mitään ihmeellistä, mutta kyllä se omalla kohdalla hetken otti ennen kuin yksittäistapauksia alkoi tulla enemmän ja nyt ymmärtää hieman paremmin ihmisten toimintaa tuolla kuin ihan alussa.
Muutama kaveri on myös sinkkuna ja heidän kanssaan tullut vaihdettua ajatuksia. Oma toimintatapa on se, että pitää ainakin hetken viestitellä ennen kuin itse lähden treffeille. Tämä on herättänyt kummastusta muutamissa kavereissa. Kaunis nainen matchina, niin miksei vain mahdollisimman nopeasti treffeille. Omalla kohdalla kuitenkin 50/50 vanhemmuus (yksi lapsi) ja aikaa vievä duuni laittavat ajan kortille ja kokemusta on myös "ajan tuhlaamisesta" kun on mennyt nopeasti treffeille ja se on ollut "huti" varmaan molempien osapuolten mielestä. En kovin pitkään viestittele, mutta ihan mielelläni käyn perusasiat läpi, jotta saa edes jonkinlaisen käsityksen millainen ihminen on ruudun toisessa päässä. Näin yleistäen olen huomannut, että mitä kauniimpi ja mitä todennäköisimmin paljon matcheja omaava nainen voi jopa hieman ärsyyntyä välillä, kun itse ei olekkaan tekemässä kaikkia sirkustemppuja saadakseen tapaamisen aikaan vaan haluaa tietää hieman enemmän ihmisestä. Ymmärrän toki hyvin, että naisilla matchien ja tykkäysten määrä voi olla ihan huikeita ja ei sitä aikaa ole kaikille chattailla ja vastailla. Varmasti olen tässä "menettänyt" joitakin treffejä, mutta pelikirjaa en aio muuttaa. Mitä enemmän naiset kirjottaisi siihen esittelytekstiin ja taustatietoihin, niin sitä vähemmän joutuisi kyselemään. En ainakaan itse lähde treffeille ihmisen kanssa kenestä en tiedä yhtään mitään. Ensitreffejä en myöskään sovi esim. la-illalle tai muuhun "prime timeen", koska silloin mielelläni saunon himassa ja katselen valioliigaa telkkarista. Kuitenkin useammin käy niin, että kiinnostusta ei ole kuin, että kiinnostusta on, niin ensitreffit yleensä mieluusti mahdollisimman matalalla kynnyksellä esim. kävely/kahvit yms., vaikka aina löytyy niitäkin kenen mielestä nämä ovat niin tavallisia ja tylsiä juttuja. Mikäli homma sujuu, niin toiset treffit voin sopia esim. pe-la-iltaan. Jonkin verran tuntuu olevan myös naisia, jotka haluavat heti jonnekkin hienolle dinnerille treffeille ja ainakin itse passaan nämä. Tuossa oletuksena tietysti on se, että mies maksaa ja vaikka yleensä sitten piffailen kaikenlaista jos esim. parisuhteessa on, niin en kyllä ala ensitreffeillä mitään illallisia maksamaan. Yllättävää on myös se, että suurempi osa kuin itse ajattelin ensin toivoo miehen maksavan treffeillä. "Olen kyllä tasa-arvon kannattaja ja, että molemmat maksaa omansa, mutta kyllä se ihan kivan fiiliksen tuo kun mies maksaa" tmv. kuullut usein.
Voisin itse mielelläni vielä yrittää lisääkin lapsia jos sopiva kumppani osuu kohdalle, mutta koska itselläkin ikää se 40v ja jos käy treffeille esim. 39v naisen kanssa, jolla ei lapsia ja hän haluaa lapsia, niin itse ehkä hieman väärä kumppani tuohon. Lapsi on niin iso juttu ja tuo paljon vastuuta, että kyllä itse ainakin mielellään rauhassa pari vuotta tutustuisi, asuisi yhdessä ja sitten mahdollisesti yrittäisi lasta. Näitä deittejä on muutamia tullut vastaan ja kyllähän siinä sellainen kiire paistaa. Ymmärrän tämän toki hyvin ja toivon näille naisille kaikkea hyvää ja, että onnistuvat toteuttamaan lapsihaaveen. Olen myös ollut asiasta mahdollisimman rehellinen, jotta en tuhlaa kenenkään aikaa tai anna vääriä signaaleja. Parhaiten juttu on ehkä luistanut niiden kanssa kenellä myös entuudestaan lapsi/lapsia.
Itseni on hieman yllättänyt se, että kuinka helposti perutaan treffejä. Ainakin itseäni harmittaa se, että aikatauluissa on aika säätö aina duuni ja lapsenhoitovuorojen kanssa, niin viime hetken perumiset tietysti harmittaa. Toki ihmisiähän tässä ollaan ja tullaan milloin kipeiksi, aikataulut muuttuu yms., mutta tässäkin on itseasiassa oma "tutka" parantunut ja aika hyvin pystyy jo arvaamaan kuka on potentiaalisempi viime hetken treffienperuja ja kuka ei. Ei näitä nyt ihan hirveästi ole ollut, mutta kuitenkin sen verran, että en usko menevän ihan normisairastelujen yms. piikkiin. Mutta näihin kannattaa tottua, tällaista tätä Tinder-deittailu on.
Pituudesta. Olen 170cm pitkä ja aika paljon näkee naisten toiveita pitkistä miehistä, ei alle 175cm jne. Kaikillahan meillä on preferenssinsä ja se suotakoot. Sanoisin kuitenkin, että tässä on hieman kaksoisstandardit. En usko, että mies pystyisi ihan yhtä helposti laittamaan "speksejä" fyysisille ominaisuuksille ilman mielen pahoittamisia. Kokisin kuitenkin, että vaikka varmasti jään joidenkin naisten hakukriteerien ulkopuolelle, niin tuo ei ole kovin paljoa haitannut. Hyvin on ollut treffiseuraa oman pituisista, lyhyemmistä ja myös muutaman cm pidemmistä. Tykkään urheilla tosi paljon ja urheilullisuus on plussaa, mutta omalla kohdalla olen aina tykännyt hyvin erilaisista naisista. Jokaisella on oma tapansa olla kaunis ja ehkä se on tärkeämpää, että huolehtii itsestään.
Kaikista tärkein asia on ollut se, että nainen olisi suurin piirtein sujut itsensä kanssa ja keskustelutaidot. Ainakin itse haluan keskustella kaikenlaisista asioista ja pohtia maailman menoa enemmän kuin mahdollisimman pian päästä sänkyyn. Tässä eroan sinkkukavereistani niin, että en mene käytännössä ikinä ensitreffeillä sänkyyn ja en oikeastaan toisillakaan. Yhden illan jutut ei ole ollut ikinä oma juttu ja en ole kokenut niihin tarvetta. Seksikin tuntuu paremmalta kun edes hieman tuntee toista. Tätä ovat jotkut kaverit ihmetelleet, mutta meitä on moneen junaan ja itse toimin näin. Itseasiassa muutaman kerran olen ollut treffeillä missä olen aistinut naisen toivovan jotenkin sellaista "liidaamista" ja toivetta, että lähdetään suoraan petiin. Tällaista en ole jotenkin ikinä osannut, mutta toisaalta ei ole haluakaan mitä yllä kirjoitin. Ollut sitten ainakin oman mutuni mukaan pettymys naiselle.
Viimeisinä huomioina, että nykyaikana tuntuu olevan tärkeää olla "vahva ja itsenäinen" ja kiire. Kaksi ensimmäistä lähtökohtaisesti tietysti ihan hyviä asioita, mutta välillä itsellä ollut fiilis, että tätä on todella paljon. Esimerkiksi itse iän myötä olen ajatellut entistä enemmän, että hyvä parisuhde voi tuoda elämään todella paljon hyvää ja ihminen on pitkälti laumaeläin. Jälleen kerran jokainen tuntee itsensä parhaiten, mutta usein on käynyt niin, että ensin nainen on sanonut, että hän viihtyy todella loistavasti itsekseen, ei kaipaa ketään, ei tarvitse ketään yms. Itse olen sitten avoimesti puhunut, että itse kyllä kaipaa toista ihmistä elämään jakamaan arkea ja paljon voi parisuhteesta saada hyvää. Se on sitten yleensä myös avannut toisenkin kertomaan, että itseasiassa kyllä joo kaipaa hänkin parisuhdetta jne. Itsellä on pääsääntöisesti hyviä kokemuksia parisuhteista. Ymmärrän toki, että jos on paljon huonoja kokemuksia, niin se voi sitten tuoda erilaisen lähtökohdan tuohon. Olen itse asunut vuosia eri maissa yksin duunin/opiskelun tiimoilta, että yksinolemisestakin on kokemusta. Välillä on juuri kysytty, että osaanko sitten olla yksin. Osaan kyllä, ehkä olen muotoillut asiat huonosti. Tosi paljon tuntuu olevan myös kiireistä porukkaa. Hirveä kiire kokoajan sinne ja tänne. Itsellä aika vaativa duuni ja sitten myös 50% lapsen hoitovastuu, mutta yleensä kun olen sanonut, että en koe olevani kovin kiireinen, niin se ei ole ehkä ollut sitten hyvä juttu vaan herättänyt enemmänkin ihmetystä. Toisaalta en ole esim. Instagramissa, TikTokissa yms., joten nämä säästää myös varmaan jossain määrin aikaa. Toki en halua muiden kiireitä vähätellä, varmaan siellä toi olla taustalla kaikkea mitä itsekkään tiedä/ymmärrän, mutta kovin yleiseltä vaikuttaisi olevan tuo jatkuva kiire ja väsymys.
Muttajoo, tällaisia kokemuksia Tinderistä. Aika paljon on käynyt treffeillä ja ollut mukavia keskusteluja. Tavannut mielenkiintoisia naisia, mutta aika usein sitä "vetovoimaa" ei ole ollut toiseen. Ei sillä, varmasti on usein ollut myös toisinpäin, että nainen ei ole tuntenut tuota samaa minua kohtaan. On niitä muutamia ollut missä on ollut molemminpuolista vetovoimaa, juttu on luistanut, ollaan tapailtu pidempään, mutta ei kuitenkaan sitten ole tullut mitään syvempää. Ehkä tuossa aika nopeasti eron jälkeen myös itse olin hieman "etäinen" jos näin voidaan kuvailla. Toivottavasti löytyy jossain vaiheessa mukava parisuhde. Ei ainakaan tavoitteena ole tuolla vuosia roikkua.