Sain eilen illalla osuman poikkeuksellisen hyvännäköisen naisen kanssa. Jutun aloitus oli vähän nihkeää ja väkinäistä ja ajattelin että näinköhän tästäkään mitään tulee. No, siitä se viestittely jatkui kuitenkin yön tunneille ja lopulta ihan tasapuolisesti ja hyvässä hengessä jutut kävivät myös hyvin seksuaalissävytteisiksi. Olihan se hieman outoa heittää ventovieraan kanssa sellaista juttua, mutta molemmat tuntuivat heittäytyvän tilanteeseen sopivalla tavalla ja ajattelin, että ehkä pelaamalla korttini näin ja luomalla edes jonkinlaisen yhteyden tunteen, olen pienen askeleen lähempänä oikeita treffejä.
Päivällä sitten laitoin viestin ja ehdotin numeroiden vaihtamista ja WhatsAppiin siirtymistä. Tästä ei sitten mennytkään kovin kauaa, kun hän oli kadonnut. Jälleen kerran nettideittimaailma näytti sitä karvaista hanuriaan. Eniten tässä ottaa päähän se, että haluaisin niin kovasti ymmärtää, mitä taas tapahtui, mutta en vaan kertakaikkiaan ymmärrä. Jos hän oli feikki, niin ei voi ymmärtää kuka saa kiksejä tuollaisesta. Jos taas oli oma itsensä, niin ei voi ymmärtää miksi pitää kadota sanomatta sanaakaan. Jälleen kerran erehdyin luulemaan, että olisi se pienen pieni pohjatyö ja yhteys luotu seuraavaan steppiin, mutta ei.
Avaudun siksi, koska alkaa olla mitta täynnä näitä nettideittimaailman oikkuja. Mikä siinä on niin v*tun vaikeaa kohdata ja kohdella toisia ihmisinä? No, jos tästä taas jotain opin, niin enää en Tinderissä pitkään kirjoittele. Se on vaihto heti WhatsAppiin, pian treffeille, tai sitten ei ollenkaan. Alustana aivan perseestä, kun mahdollistaa tuon totaalisen katoamisen ihan koska vaan jälkiä jättämättä, paitsti toisen mieleen ja päänuppiin.
