LikainenLegenda
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KeuPa HT
Kertomasi perusteella sinun ei kannata käyttää aikaasi enempää tähän ihmiseen. Tilaisuutesi oli ja meni, jos sitä edes oli.
Nainen on saattanut olla sinusta kiinnostunut jossakin vaiheessa, mutta on mahdollisesti kyllästynyt odottamaan aloitettasi. Toinen mutta hitusen epätodennäköisempi vaihtoehto on, että hän ei ole ollut alun alkaenkaan kiinnostunut sinusta, mutta jutteleminen on silti maistunut. Jos nyt kuitenkin viestittelitte pitkään ja tapasitte muutamia kertoja, niin miksi homma ei edennyt puoleltasi? Liika hätäisyyskään ei ole hyvästä, mutta aloitekyvyttömyydellä ja jahkailulla on ryssitty lukemattomia lupaavia alkuja. Jos sinusta alkoi tuntua siltä, että nainen on sinulle ”oikea”, niin olisi kannattanut tehdä asialle jotakin silloin, kun teillä oli yhteys päällä.
On myös hyvä koettaa sivuuttaa tuollaiset ajatukset, että joku toistaiseksi saavuttamaton nainen olisi sinulle juuri ”oikea”, ja vastaavanlaisia keskusteluja ja tuntemuksia et pystyisi muka koskaan saavuttamaan jonkun toisen kanssa. Tähän illuusioon sortuu moni, asiahan ei näin ole. Maailma on täynnä fiksuja ja sopivia naisia, vaikkei heitä ihan joka kadunkulmassa vastaan tulekaan. Varmasti löytyy muitakin hyviä, ja varmasti myös sinulle parempaa seuraa kuin kertomuksesi daami, jonka kanssa keskinäinen kommunikaationne ei kuulostanut toimivan mitenkään saumattomasti.
Näin sanoisi järki, mutta itseäni jää aika paljon häiritsemään kun en tiedä lainkaan mistä on kyse. Haluaisin vain jotain selityksiä tuollaiselle käytökselle ja tuon tapauksen kanssa minulle olisi jopa kaverikortti ihan ok, jotta voisin jatkaa eteenpäin. Vaikea tuota tunnetta selittää kenellekään ulkopuoliselle, kaikki vain tuntui tämän kanssa loksahtavan kohdilleen jollain selittämättömällä tavalla. Olimme niin sanotusti niin lähellä samaa aaltopituutta kun vain voi olla mahdollista. Tällainen tunne itselleni jäi niinä läheisimpinä aikoinamme, sitten taas välillä hän katoaa täysin, mitä taas en ymmärrä lainkaan.
Käytin kevään aikana aika paljon aikaa ja jonkun verran rahaa tämän naisen auttamiseen ja elämänsä helpottamiseen. Ei sillä, että oma elämäni mistään muutamista satasista ole kiinni. Tein näin, koska halusin olla avuksi ja koska pidin meitä ystävinä, mahdollisesti elättelin toiveita vielä myös jostain enemmästä. Toinen taas ei tunnu arvostavan tätä yhtään, sitten yhtä äkkiä tuon kaiken jälkeen hän ignooraa minut lähes täysin ja muuttui ikään kuin eri ihmiseksi, mielestäni aika kylmää tuollainen käytös. Olen myös melko varma, ettei hänellä taas ole hajuakaan siitä kuinka pahalta minusta on tuollainen tänä aikana tuntunut, varsinkaan kun mitään selitystä en ole saanut. Tai ainoa selitys on hänen ihmettelynsä siitä, että etteikö välimme muka ole ihan normaalit ja tämän jälkeen ei taas mitään vastausta mihinkään. Omiin arvoihini ainakin olennaisesti kuuluu muiden ihmisten kohteleminen siten kuin itseään haluaisi kohdeltavan ja niin edelleen, tämä ei taas tunnu lainkaan osaavan asettua minun asemaani. Toki se voi vaikeaa ollakin, kun tuskin häntä kohtaan kukaan on tuolla tavalla käyttäytynyt, eikä hänellä ole välttämättä aidostikaan hajua siitä, miltä tuollainen voi pahimmillaan tuntua.
Tekisi mieli edes sanoa hänelle kaikki asiat mitä tässä olen miettinyt ja aidosti ihmetellyt. Vaikka hän ei sitten mitään vastaisikaan tai edes lukisi viestejä lainkaan. Saisinpahan ehkä itse siitä mahdollisesti jonkinlaisen mielenrauhan ja tämä mahdollisesti helpottaisi omaa jatkamistani eteenpäin. Tällä hetkellä tuntuisi olevan jatkuva kivi sydämellä ja samat ajatukset pyörivät päässä päivittäin. Pahimmillaan kuitenkin pahentaisin vain tilannetta entisestään, mikäli hän vaikka seurusteleekin jonkun toisen kanssa. Tai jos hän oikeasti ajattelee pyyhkäisseensä minut jo kauas pois elämästään ja pitää minua enää vain jonain todellapahanpäiväntuttuna, jonka kanssa hänellä ei ole enää mitään tekemistä, emmehän ole enää kuukausiin ole olleet sen läheisemmin tekemisissä tai viettäneet aikaa yhdessä, sattuneista syistä. Tyhmältä se kuulostaa, mutta tällä hetkellä olen melko varma, että en tule enää koskaan tuntemaan mitään vastaavaa ketään muuta kohtaan kuin tätä. Jos edes 50% tuosta tunteesta jotain muuta kohtaan saisin, olisin jo tyytyväinen.
Koko tilanne on muutenkin hieman sekava. Tutustuimme alussa ja juttelimme ensin pari viikkoa käytännössä aamusta iltaan. Kun vihdoin tapasimme ensimmäistä kertaa, tuli tunne kun tämän ihmisen olisi tuntenut aina. Sovimme heti jatkotapaamisesta ja näimmekin uudelleen. Tämän jälkeen hän kuitenkin "katosi" ensimmäisen kerran. Myöhemmin pyyteli tätä anteeksi ja sanoi ahdistuneensa kun pyysin tätä näkemään. Itselleni tämä kuulostaa melko ironiselta, koska tavallisimmin oma passiivisuus näissä on asettunut suurimmaksi ongelmaksi ja katkaissut monta lupaavasti alkanutta juttua. Sitten meni taas kuukausia siten, ettei tähän saanut kunnolla yhteyttä, kunnes hän kuin yhdessä yössä muuttui taas aivan kuin eri ihmiseksi minua kohtaan. Vietimme taas aikaa läheisesti toistemme kanssa muutaman viikon, kunnes hän taas päätti kadota jne. Mietin tämän vaiheen aikana, että otan puheeksi nuo aiemmat jutut, mutta en koskaan viitsinyt "pilata" tätä kun kaikki tuntui vihdoin etenevän oikeaan suuntaan kuin itsestään. Samalla en myöskään halunnut ahdistaa häntä, kun hän sanoi aiemmin tuosta. Jälkeenpäin katsottuna olisi pitänyt ottaa puheeksi kunnolla silloin kun olimme läheisiä, enää tuo on mahdotonta.
Toisekseen minusta tuntuu, että annan tämän ikään kuin voittaa, ellen kerro kuinka pahalta tuollainen on minusta tuntunut. Jos vain katoaisin, enkä koskaan enää olisi ikinä missään yhteydessä tähän, ei hän noteeraisi asiaa mitenkään. Kyllä hänenkin puolesta sitä kiinnostusta ainakin jollain tasolla oli. Ei tosin tarvitse kummoinenkaan tunteiden tulkki olla todetakseen, ettei yhtä paljon kuin minulla häntä kohtaan, mutta kuitenkin. Tuolloin joskus piti kaikkea itsestäänselvyytenä, eikä viitsinyt selvittää välejämme kunnolla silloin kun olimme läheisissä väleissä. Outoa tuollainen käytös joka tapauksessa on, sillä ei kukaan kaveri käyttäydy toista kaveriaan kohtaan tuolla tavalla. Ei hänkään varmasti ketään muuta kohtaan tuollainen ole. Eihän kukaan noin käyttäydy edes ennestään täysin tuntematontakaan kohtaan, puhumattakaan sellaista, jonka kanssa on lähes päivittäin jossain tekemisissä. Itse tai moni muukaan ei edes kehtaisi kohdella toista ihmistä noin, ainakaan sellaista joka on juuri minun hyväkseni käyttänyt omaa aikaansa tai haluaa minulle pelkkää hyvää.
Tulipa sekavaa tajunnanvirtaa.