Itse olen ainakin huomannut vuosien saatossa, että musiikkimaku helposti kertoo ihmisestä myös muutakin, jotenkin arvoista, tyylistä ja näkemyksistä.
Saman olen huomannut itsekin. Tosin tätä musiikkimaku-indikaattoria käyttävät lähinnä ne, joille musiikki merkitsee paljon, ja varmaan musiikkimausta tehdään joskus turhan pitkällekin meneviä johtopäätöksiä. Mutta kyllä se näin musiikinystävän näkökulmasta yleensä hyviä vihjeitä antaa. Musiikkimaku on siinäkin mielessä arvokas tieto, että se on usein niitä ensimmäisiä asioita, joita toiselta kysyy. Sen kysyminen ei ole myöskään mitenkään tungettelevaa, toisin kuin vaikkapa poliittisten mielipiteiden kysyminen.
Toinen aika hyvä indikaattori on koulutus. Siinä ratkaisevaa ei ole niinkään koulutustaso, vaan koulutusala. Jos tapaan naisen, joka kuuntelee räppiä ja kaikenlaista pintapas... anteeksi -poppia ja on vaikkapa kaupallisen alan tai muun ns. kovan alan ihminen, niin tulos on yleensä
ei jatkoon, jos toinen ei ole muuten ihan erityisen ihmeellinen. Jos taas tapaan humanistisen alan, yhteiskunta-alan tai sosiaalialan naisen, joka kuuntelee rokkia, niin tulos on
ehdottomasti jatkoon, jos ulkoinen olemus vähänkin miellyttää.
Tätä voi nyt joku protestoida, mutta yleensä kun pintaa raaputtaa, niin ensinmainitun kaltaiselta naiselta paljastuu usein aika oikeistolainen arvomaailma, kun taas jälkimmäisen kaltainen nainen on aika suurella todennäköisyydellä punavihreä arvomaailmaltaan (okei, yhteiskuntatieteilijöiden kohdalla voi olla hajontaa). Ja tunnen kyllä itseni sen verran hyvin, että näistä vain jälkimmäisen kaltaisten tapausten kanssa viitsin mitään yrittää. Ovat omasta näkökulmastani vain niin paljon kiinnostavampia mimmejä.
Tinder tarvitsisi kyllä sellaisen ominaisuuden, että voisi valita erikseen mitä on etsimässä. A) kaveria, B) parisuhdetta, C) irtosuhdetta, jne. Periaatteessa itsellänikin voisi olla käyttöä sellaiselle appsille, mistä löytäisi ihan kaveria vaikkapa kaljalle.
Helppohan tuo olisi tehdä, mutta mitenköhän paljon A-vaihtoehdolle olisi kysyntää, ja mitenköhän suomalaismiehet taipuisivat etsimään miespuolisia kavereita tuolla tavalla? Voi toki olla, että jotkut parikymppiset jampat suhtautuisivat tuohon avoimemmin, mutta itse en kokisi sitä oikein luontevaksi. Sitä paitsi naistenkin kanssa voi mennä kaljalle. Riippuuhan se tietysti ihmisestäkin, mutta itse olen aina tullut naisten kanssa hyvin toimeen ja ylipäänsä viihtynyt naisten seurassa, siis myös kaverina. Useimpien naisten kanssa on helppo jutella, ja suurin osa naisista on kuitenkin mukavia. Miehissä on kusipäitä paljon enemmän.