Taudinkuvana depressio

[godspeed]

Masennuksessahan ei ole sinällään mitään järjellä ratkaistavaa, joten kaikki niskasta kiinni ottamiset ihan luonnollisestikin saa veren kiehumaan. Olen toki jostain lukenut, että masennus on voinut kautta vuosituhansien suojella kärsijän päätä täydelliseltä sekoamiselta. Samalla keho on mennyt lepo/säästötilaan, mikä nykypäivänä tarkottaisi jumittumista neljän seinän sisään ja peiton alle hautomaan ties mitä.

No, tällaiset omalla kierolla tavallaan järjellistävät jutut eivät kauheasti lohduta, jos menee oikein huonosti. Masennuksessa itse kannustan pikemminkin kohtaamaan kaikki tunteet mitä vaan voi, jos siihen kykenee. Joskus ei kykene, eikä silloin ymmärrä kovinkaan helposti mistä paha olo kumpuaa ja minkä vitun takia se ei koskaan häviä. Joskus paha olo vaan on, ja se vääntää veistä haavassa sitä pahemmin mitä enemmän sitä koettaa paeta. Olen yrittänyt itsemurhaa useamman kerran, ja olen erittäin onnellinen siitä, että epäonnistuin täysin kaikilla kerroilla. Se ei ole ratkaisu, believe me. Elämä voittaa, jos sen ottaa vastaan. Masennustakin oppii käsittelemään.

Minulla on toisinaan sellainen olo aamuisin, että johonkin tästä joutaisi sekoilemasta, mutta sitten illalla voikin olla eri ääni kellossa. Nykyään nautin öistä erityisen paljon, ja varsinkin kesäisin mökillä saatoin nousta pyörimään ympäriinsä joksikin aikaa ja juomaan kylmää vissyä. Tällainen juttu, joka vaan yhtäkkiä alkoi tuntua hyvältä ja jota sitten toistin aina. Tuntui kuin olisin herännyt automaattisesti pääni sisäisen herätyskellon mukaan aina samaan aikaan. Tuosta on tullut minulle nyt sellainen "voimahetki", mitä toteutan aina jos herään yöllä. Kun maailma nukkuu, niin minä olen hetken rauhoittumassa ylhäällä. Kehittäkää hetkiä, ottakaa niistä ilo irti. Paljoa muuta meillä ei ole mitä muistella, jos kaiken ajan tuhlaa sokeaan ähertämiseen.

 

[JoMe84]

No niin. On tullut levättyä täsä viimeiset pari kuukautta, paria laivareissua lukuunottamatta, sekä mökkireissuja ja vanhempien & siskon luona käymisiä. Jatkoajastakin pitänyt lomaa.

Niin sitten pääsi käymään, että kaksi kaveria kuoli lyhyen ajan sisään, mikä ei kyllä edesauta tästä "vaikeasta masennuksesta" selviytymistä. Ensimmäinen delas juhannusaattona 40v synttäriaamunaan ja toinen noin 2 kuukautta siitä. Molemmilla päihdetausta. Rankkakin sellainen. Nyt sitten sydämet petti molemmilla nelikymppisinä. Meni kuin sumussa ensimmäiset viikot. Ne oli suunnilleen ainoat hyvät frendit, joiden kanssa olin viikottain tekemisissä. Nyt ei niitäkään tapaamisia enää ole ja valtava tyhjiö on tätä nykyä ihmissuhteissa.

Ketamiinihoidot alkaa vielä tämän vuoden puolella. Nyt on menossa hoitokontakti kahdenkin eri hoitajan kanssa ja terapeutti päälle. On niistä nyt jotain apua ollut ja elämme jännittäviä aikoja tuon ketamiinihoidon aloittamisen suhteen. Vähän semmoinen fiilis on, että sekö se ratkaisu sitten on. Toivottavasti.

 

[godspeed]

Minulla on toisinaan sellainen olo aamuisin, että johonkin tästä joutaisi sekoilemasta, mutta sitten illalla voikin olla eri ääni kellossa. Nykyään nautin öistä erityisen paljon, ja varsinkin kesäisin mökillä saatoin nousta pyörimään ympäriinsä joksikin aikaa ja juomaan kylmää vissyä. Tällainen juttu, joka vaan yhtäkkiä alkoi tuntua hyvältä ja jota sitten toistin aina. Tuntui kuin olisin herännyt automaattisesti pääni sisäisen herätyskellon mukaan aina samaan aikaan. Tuosta on tullut minulle nyt sellainen "voimahetki", mitä toteutan aina jos herään yöllä. Kun maailma nukkuu, niin minä olen hetken rauhoittumassa ylhäällä. Kehittäkää hetkiä, ottakaa niistä ilo irti. Paljoa muuta meillä ei ole mitä muistella, jos kaiken ajan tuhlaa sokeaan ähertämiseen.

Lainaan itseäni tuosta ylempää, että aloin kai voida huonommin heti kun rupesin taas vaan puhtaasti nukkumaan öitä. Stressi päivistä on alkanut olemaan raskasta, eikä sitä sitten ole enää odottanut ennen aina niin rentouttavaa nukkumaanmenoa ja öistä puuhailua. Pitää siis alkaa taas heräillä öisin juomaan ja pikkuisen tepastelemaan, sillä jotenkin se mieli kaipaa tuota öistä aktiviteettia. Taitaa vähentää ahdistusta ja maailmantuskaa.

Voi hyvin olla, että tässä on kaikuja menneistä, koska kun asuin yksin ja tein aina vaan omia juttujani, niin toteutin niitä paljon öisin. Menin aina myöhään nukkumaan, jos menin yöllä ollenkaan. Silloin oli rauhallista ja tuntui vapauttavalta. Tuntui kuin olisit täysin oman itsesi herra, eikä kukaan määräisi sun elämästä, sillä kaikki muut tietystikin nukkuu. Ehkä tässä kohtaa mukaan astuu myös sosiaalinen fobia, jolloin yöllä olet erossa muista ihmisistä. Silloin sitä jollain tavalla henkisesti lepää.

Tupakin poltteleminen oli aikanaan öisin aivan mahtavan tuntuista, joten jos se olisi terveellistä, niin olisin varmasti mielelläni pitänyt sen arjessa mukana. Tuo juomaan herääminen varmaan toimii jonkinlaisena korvikkeena tupakoinnillekin (vaikka lopettamisesta on jo aikaa), sillä addiktoidun nopeasti ja helposti kaikenlaisiin tapoihin ja asioihin, ja alan sitten pakkomielteisesti toistaa niitä.

Tämäkin oli kirjoitettava, jotta kirjoitusaddiktio saa elää. Kiitos.

 

[godspeed]

Linkitän tämän tänne ihan siksi, että jos joku syvyyksissä vaelteleva levoton sielu saisi tästä virtaa samalla tavalla kuin minäkin:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=VGUHkJxgX3U

Eli Ali Leiniön uusi kompakti retkivideo. Näitä juttuja seuratessa hieman rauhoittuu, jos käy ylikierroksilla. Pidän ylivoimaisesti eniten tällaisesta tubettamisesta, sillä Leiniö osaa irtautua stressiä, ahdistusta ja masennusta aiheuttavista asioista eli suunta on täysin toinen kuin mitä monet muut tubettajat tuottavat.

Meidän ihmisten luoma maailma (=netti) on täynnä sellaista opportunistista sotkua, jota on vaikea vältellä, ja vastapainoksi sitten on vähän sellaista aitoutta, luontevuutta ja rehellisyyttä, jossa henkisesti jumittuneet asiat purkautuu. Voi viihdettä niinkin tehdä, eikä kaiken tarvitse olla teennäistä meuhkaamista.

Tiedän, että olen monesti ajatusteni kanssa yksin, mutta sitten aina välillä pitää tukeutua tuntemattomien apuun silloinkin, kun ei haluaisi, mutta on vähän pakko. Onneksi on tällaista yksinkertaistettua viisautta ja sisältöä, jossa ei tarvitse paljoakaan tunkeutua kenenkään elämään, mutta pienellä tuella (eli katsomalla) voi pitää huolen siitä, että jatkossakin sekä katsomista riittää että oma mieli jotenkin pysyy kasassa.

Parempiahan Leiniön videot ovat kuin mitkään miljoonamiesten elokuvat, ja näistä meditatiivisista luontovideoista tulee ihan helvetisti parempi olo :)

 

[godspeed]

Vähän jopa huvittaa jo tämä minun tekemiseni, kun viime yönäkin heräsin muutaman kerran istuskelemaan kämpässä keskellä yötä. Kello 3 on suosikkiaikani. On niin hiljaista. Kylmää vissyä ja jonkin aikaa tietoista olemista siitä missä on ja mikä päivä on. Ja sitten rauhallisin mielin takaisin unille taas hetkeksi aikaa.

Valvomalla valvoa ei oikein voisi, jos haluaa, että päivällä jaksaa jotain tehdä, eikä päässä ole väsymyksen tunnetta. Eli pakko se yö on pyhittää suurimmaksi osaksi nukkumiselle. Tämä tällainen omituinen yökäyttäytyminen on kuitenkin ollut paras masennuslääke, mitä minulla on koskaan ollut. Odotan jo innoissani ensi yötä!

 

[godspeed]

Olisiko tämä yöhommailu oikeasti jopa auttanut? :)

Viime yönä oli niin rauhallista, että melkein unohdin nousta ylös. Sitten tajusin, että kello on 3, noustaanpa hetkeksi. Enkä ole lainkaan väsynyt nyt, vaikka välillä päivissä on ollut sellaista outoa huurua, ettei oikein kone lähde käyntiin. Teen jatkossa niin, että jos yöllä ei tunne tätä tarvetta nousta lievittämään ahdistusta, niin jatkan vaan unia. Aina voi kuitenkin nousta, jos jokin alkaa puristaan.

 

[godspeed]

Viinaan jopa tonni päivässä – Sakari Kuosmanen puhuu kirjassaan avoimesti Jope Ruonansuun alkoholismista

Sakari Kuosmasen kirjassa puhutaan kaunistelematta Jope Ruonansuun alkoholismista.

www.iltalehti.fi

Laitetaan tänne, eikä alkoholismiketjuun, koska mielestäni kyse on usein siitä, että mielenterveysongelmat aiheuttavat päihteidenkäytön, eikä toisinpäin. Huomautan, että kyse on lähinnä omasta näkemyksestä, eikä tällaisesta varmaan mitään suurempaa tutkimusta ole tehtykään. Tietysti moni voisi sanoa, että ovat vähän kuin yhtä keskenään nämä sairaudet, eikä niitä ole tarpeen erotella, mutta lääketieteessä niin tehdään ihan yleisesti. Osalla alkoholisteista ei välttämättä ole mielenterveysongelmia sen kummemmin kuin mitä "normaaleilla" ihmisillä.

Kyllähän Jopen tie oli sellainen perustaiteellinen eli aikamoinen kliseekimppu. Ei kestä pää, ei kestä kroppa, kun tarpeeksi painetaan menemään. Kaikki paukkuu, kun yritetään jotenkin selviytyä elämästä. Välillä on ihan kivaa ja viinaakin kuluu, mutta lopussa huomataankin se oma kuolevaisuus. Itselläkin alkaa olemaan jo se tilanne, että pitää alkaa käyttäytyä kuin aikuinen, eikä ikuinen parikymppinen. Ehkä alotin aikuistumisen ajoissa, ehkä en, bon voyage, mutta minä en halua päätyä hautaan elettyäni ensin suuren osan ajastani rock-elämää. Se ei ole sen arvoista, minkä on oppineet myös monet entiset starat musiikkibisneksessäkin.

 

[Peltinen]

Laitetaan tänne, eikä alkoholismiketjuun, koska mielestäni kyse on usein siitä, että mielenterveysongelmat aiheuttavat päihteidenkäytön, eikä toisinpäin

Tämä on sellainen muna-kana kysymys. Yleensä siinä vaiheessa, kun asia tulee esille, on jo molemmat. Omassa kaveripiirissä on kaksi tapausta, joilla sekä masennusdiagnoosi että alkoholismi. Toisen kanssa ei pysty sanomaan, kumpi ehti ensin kun ainut itselle tullut tieto oli ”löytyi kuolleena kotoaan”. Toinen on vielä hengissä, mutta puoliso jo totesi, että ”ei siitä varmaan enää ihmistä tule”.

Molemmissa tapauksissa ensimmäiset merkit alkoholiongelmasta olivat kyllä näkyvissä vuosia ennen kuin mielenterveysongelmat tulivat tietoon. Se ei tietenkään kerro, ettei niitä olisi ollut. Itse olen ollut tarkka siitä, että en koskaan ota huonolla fiiliksellä tai ryyppyä murheeseen. Alkoholi on masenne joka on vihoviimeinen aine siinä kohtaa kun masentaa muutenkin.

 

[godspeed]

Tämä on sellainen muna-kana kysymys.

Minulla tämä on vielä kertaluokkaa erikoisempi kysymys, koska muistelen juoneeni huomattavasti enemmän maniassa/normaalia korkealentoisemmassa olotilassa. Silloin on esimerkiksi ensimmäistä kertaa lähtenyt mopo käsistä, ja tullut oltua kännissä siellä missä ei pitäisi. Eli tavallaan hieman hankalampi arvioida mikä aiheutti minkä, jos niin koskaan voi suorilta sanoa, mutta masentuneena en ole koskaan juonut niin paljoa kuin vauhdikkaampina aikoina. Tuossa voin omalta kohdaltani sanoa vahvalla tuntumalla, että mania aiheutti enemmän juopottelua kuin mikään muu asia.

 

[godspeed]

Liikaa stressiä, jotain menoa ja sosiaalista kanssakäymistä näinä menneinä päivinä, joten yöllä on noustava yksin istumaan rauhaksiin...

 

[godspeed]

Yksi huomattu hyöty lisää yöheräilystä: en kävele silloin unissani, mikä on ollut jo vuosia liiasta stressistä kertova ongelma. Eli kannattaa tosiaan tuostakin syystä itse välillä herätä ja nousta juomaan vissyä, ja pyörähtämään jalkeilla, jotta aivot eivät saa sitten unissaan oikosulkua ja herätä minua tekemään jotain sekavaa. Jokin tällainen omituinen ja oikea tarve tässä yöhommailussa on, joten helpottavaa löytää jonkinlainen lääke tuohon unissakävelyynkin. Nimimerkillä herännyt rappukäytävästä kalsareissa keskellä yötä ilman avaimia.

 

[godspeed]

Syysloma alkoi ja nyt saa nollata sitten päätä ihan vapaasti. Tietysti eihän minulla lomat sinällään ole kuin muodollisia, mutta olen koettanut pitää kiinni jonkinlaisesta elämänrytmistä siten, että on arki ja on viikonloput. Ja sitten on lomat. Näitä eri tilanteita ja ajankohtia sitten vietetään sen mukaan. Arkena pitää elää hyödyllisemmin ja viikonloppuna saa sitten relata ja syödä ehkä jotain parempaa. Hölmöäkö? En minä siitä tiedä, mutta se pitää kovaa masennusta ja ahdistusta loitolla kun ei koe olevansa arvoton, ainakaan omasta mielestään. Mielenterveysongelmista eläkkeelle joutuneen elämä voi olla stressaavaa, jos on samat viat päässä kuin minulla. Sentään en ole itsetuhoinen, mikä on jo ihan helvetin edistyksellistä!

Ja ensi yönä ajattelin repäistä ja nousta huhhaileen pidemmäksi aikaa kuin normaalisti.

 

[godspeed]

Mieliala on korkeammalla kun tekee mieli kirjoitella. Lähinnä tässä miettii, että kroonistuneethan tässä monet olotilat ovat ja sellainen yleinen hämmennys niistä on mielessä kokoajan. Eli kyse on siitä, että on lopullisesti peli menetetty ja masennus todennäköisesti on lopun elämää se hallitsevampi osapuoli kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä, vaikka välillä on ihan hyväkin olo. Kuten nyt.

Se ei kuitenkaan vaadi kuin sen yhden pieleen menneen asian, myös jonkun ulkopuolisen aiheuttaman, jotta alkaa masentamaan ja on sellainen epätasainen fiilis. Se tulee siis ihan mitättömästäkin asiasta, joten paljoa ei vaadita. Käytännössä minä voin masentua jo tästä viestistä, jos koen, että tuli kirjoitettua tyhmyyksiä, vaikka olen tietoinen, että ymmärrän itseäni ja sairauttani aika hyvin.

Mutta se on vähän epäselvää, että vaikka diagnooseja on, niin epävakaata persoonallisuushäiriötä ei koskaan edes epäilty. Eihän sen diagnosoimisesta mitään hyötyä enää tietystikään ole, kun ei persoonallisuushäiriötä lääkkeilläkään voida parantaa, enkä minä toivottomana tapauksena ja eläkeläisenä pääsisi edes mihinkään terapioihin. Saisihan uusista diagnooseista toki sellaista apua, että ymmärtäisi paremmin missä mennään. Se on varmasti useimmille aika tuskaista, jos ei ole mitään käytöstä ja oloa selittäviä tekijöitä kerrottu, eikä halutakaan kertoa. Se vaatisi toki myös rahaa, ja sitähän sairaisiin ihmisiin ei olla valmiita satsaamaan.

Minun elämäni on tällaista vähän, että koskaan et tiedä miten päivä etenee, ja pienistäkin menoista kasvaa valtavia stressin kohteita, mutta sitten kun niitä saa tehtyä niin aina poistuu kivi sydämeltä. Illalla on kuitenkin usein hyvä olla, se on jotenkin minun aikaani. Keskellä valoista päivää en ole niin elementissäni, vaikka olen opetellut vähän sellaisestakin nauttimaan.

Kiitos ja hyvää viikonloppua!

 

[godspeed]

Viikko siitä kun viimeksi on tänne ollut asiaa. Tuntuu ikuisuudelta, koska elämä on juuri nyt henkisesti hyvin "runsasta". Tämä tarkoittaa sitä, että ajatukset rientää ja tulee pohdittua milloin vähän mitäkin, ja tuntuu, että yhden vuorokauden sisään ehtii jo pyöritellä maailman viisi kertaa ympäri. Tällaista asioiden auki selittämistä käyn päässäni läpi, minun on löydettävä järkeviä kuvioita elämästä, jotta se olisi mahdollisimman mielekästä.

Tämä tarkoittaa kuitenkin käytännössä tervehtyneempää mielentilaa, sillä tähtäin on mielialan parantamisessa kaikin mahdollisin keinoin. Ainahan kaikkea ei voi ymmärtää, mutta ainakin voi yrittää. Ehkä voisi koettaa vaan olla rauhassakin kaiken varalta.

Enää ei ole tarvinut öisin juuri hereillä, koska uni tulee tällä hetkellä nopeasti ja se on ihan hyvälaatuista. Masennusta ei ole, mutta tiettyjä notkahduksia tulee ihan siitä, että mieleen palautuu jotain vanhoja raskaita asioita, tai sitten stressaannun syystä tai toisesta jostain toimenpiteestä kuten kaupassakäynnistä. Sosiaalinen fobiani nostaa siis välillä päätään, mutta siinä ei ole mitään mistä en selviytyisi. Ahdistustakaan ei ole, ja se on tietysti varmaan osittain alkoholinkäytön lopettamsen ansiota. Pakko-oireinen häiriö on pahempi kuin koskaan, eli takapakkia siinä, mutta senkin kanssa pärjää.

Ihan hyvin menee!

 

[godspeed]

Oliko sittenkin pieni hypomania viikonloppuna, koska nyt sukelletaan taas syvään päähän. En minä tästä perkele taivu, vaikka kuinka mutkalle väännettäisiin. Tämä on koettu ja nähty aiemminkin, ja hommaan yleensä on auttanut ihan minkä tahansa elämään liittyvän odotuksen lasku normaalille tasolle. Ei haaveilua, ei mitään turhia kuvitelmia, vaan raakaa menoa. Yksinkertaista elämää. Rutiinien ylläpitoa. Unet kuntoon. Lääkkeet naamariin. Ruokaa tasaisin väliajoin. Viihdettä vaikka hieman väkisin, jotta saa ajatukset tuuletettua. Karkkia saa syödä, viinaa ei juoda.

Näistä asioista on persepaskavittusaatanamulkkuhelvettipäivätkin tehty, mutta näistä selvitään. Usein on selvitty, kun ei ole itsetuhoisuuttakaan ollut pitkiin aikoihin.

 

[godspeed]

Olen innostunut katsomaan elokuvia! Ajattelin niistä vähän kirjoitella välillä, koska se on hyvää terapiaa ja kuitenkin myös kirjoittaminen katsomisen lisäksi edesauttaa henkistä terveyttä. Kirjoittaminen tuntuu rennolta ja irtoaa kevyesti tällä hetkellä, mutta tietysti merkitystä lisää se mistä kirjoittaa, mihin kirjoittaa ja onko joku näykkimässä perseestä, jos ei mielipide miellytä. Jatkoajassa nyt ei tällaista ole, ja vaikka olisikin, niin ei sitten tarvitse reagoida kummemmin vapaalla alustalla. Voin hyvin juuri nyt!

 

[godspeed]

Epävakaata on (ehkä jopa se häiriö). Saatan kokea päivän aikana monta eri olotilaa, jolloin on oikeastaan se ja sama kirjoittaa, että hyvin menee, koska kohta voi tulla puuska, joka tuhoaa hyvän olon. Kirjoitan silti, että olo on ihan hyvä ja iltaa kohti mentäessä meno vertyy.

Tänään tulee taas jääkiekkoa ja elokuvankin olen jo tänään katsonut, joten sitä mielihyvää sentään saa jostain ja vaalin kaikkeni tekemistä, joka auttaa minua elämään mahdollisimman tasapainoisesti. Öisin nousen sitkeästi vähäksi aikaa hereille, yrittämättä tietysti herättää ketään, mutta eipä tuo puoliso sitä ymmärtäisi miksi yöllä pitää haahuilla pystyssä.

Tämä Jatkoaikaan kirjottaminen on minulle yllättävän suuri henkireikä ollut monistakin syistä. Toivottavasti ketään ei häiritse toimintani tai spämmäämiseni :)

 

[godspeed]

Perjantai-ilta lähenee ja fiilis on katossa!

Ilves - Tappara -matsilla aloitellaan ja illemmalla voisi katsoa vielä jonkin elokuvan. Katsotaan nyt jaksaako sitten kirjoittaa mitään siitä, ehkä ei. Ainahan ei vain ole mitään sanottavaa, oli leffa sitten hyvä tai huono.

Pakko sanoa myös, että lapsenomaisella innolla näihin viikonloppuihin nykyäänkin suhtautuu, kun on omaksunut ajatusmallin, että vasta nyt voi relata. Viikolla pitää olla ikään kuin töissä. Enkä ole kännissäkään ollut ties kuinka pitkään aikaan. Ihan omituista on elämä nyt, paljon on muuttunut kesästä.

Hyvää viikonloppua ja peli-iltaa kaikille!

 

[godspeed]

Vähenevissä määrin on asiaa tänne ja minulla on oikeastaan samat asiat sanottavana kuin edellisessä viestissäni viikko sitten. Alkaako elämässä löytyä rytmi? Rutiinit? Alkaako se maistua normaalilta? Ehkei vielä kaikkea näistä täysin tasapainoisesti, mutta todella hyvällä tiellä ollaan nyt. Tietysti koskaan tämä mies ei parane, koska on parantumattomia sairauksia, mutta kaikki tunteet otetaan vastaan mitä tulee, olivat ne sitten kuinka tahansa negatiivisia, sillä vielä on sellaisiakin mielessä paikoin niin kovin helposti. Joutuu tekemään psyykkaamisessa töitä, että kääntää ilon puolelle kaiken stressinkin. Sentään siihen on nyt viimein vuosien jälkeen paremmin virtaa ja kykyä. Pakkohan tässä elämässä nyt on jotenkin pärjätä, kun olemassa ollaan, vai pitäisikö lukita itsensä kellariin vaan ja mädäntyä sinne? Ei todellakaan :)

Hyvää viikonloppua ja peli-iltaa kaikille!

 

[alwahla]

Psykiatriset osastopaikat ylikuormittuneita lähes koko maassa – itsetuhoiset ihmiset olisi otettava hoitoon, sanoo ministeri Kaisa Juuso

Ylen selvityksen mukaan psykiatrian osastopaikkojen kuormitus on kasvanut lähes kaikilla hyvinvointialueilla. Hoitopaikkoja on vähennetty rajusti, ja taustalla on myös henkilöstöpula.

yle.fi

En oikein tiedä, onko tämä ketju oikea tuolle Ylen uutiselle, mutta koska parempaakaan en tähän hätään löytänyt, niin olkoon sitten tässä.
On paradoksaalista, että nykyään ihmiset uskaltavat puhua avoimemmin mielenterveydellisistä ongelmistaan, mutta samalla osastopaikkoja vähennetään todella paljon. Jokin tässä yhtälössä ei vaan toimi ja nyt olisikin Orpon hallituksella mahdollisuus näyttää meille, kuinka asia hoidetaan järkevästi. Voi kuitenkin olla, että tuota ihmettä joudutaan odottamaan seuraavaan hallitukseen asti.

 

[godspeed]

Psykiatriset osastopaikat ylikuormittuneita lähes koko maassa – itsetuhoiset ihmiset olisi otettava hoitoon, sanoo ministeri Kaisa Juuso

Ylen selvityksen mukaan psykiatrian osastopaikkojen kuormitus on kasvanut lähes kaikilla hyvinvointialueilla. Hoitopaikkoja on vähennetty rajusti, ja taustalla on myös henkilöstöpula.

yle.fi

En oikein tiedä, onko tämä ketju oikea tuolle Ylen uutiselle, mutta koska parempaakaan en tähän hätään löytänyt, niin olkoon sitten tässä.
On paradoksaalista, että nykyään ihmiset uskaltavat puhua avoimemmin mielenterveydellisistä ongelmistaan, mutta samalla osastopaikkoja vähennetään todella paljon. Jokin tässä yhtälössä ei vaan toimi ja nyt olisikin Orpon hallituksella mahdollisuus näyttää meille, kuinka asia hoidetaan järkevästi. Voi kuitenkin olla, että tuota ihmettä joudutaan odottamaan seuraavaan hallitukseen asti.

Tässä voisi joku tehdä matematiikkaa ja miettiä samalla työn määrän suhdetta saavutettuun hyötyyn. Eli kumpi maksaa enemmän, se, että istutetaan jengiä kotona loppuelämä siten, etteivät ne tee mitään, vai tutkitaan niiden sairaudet ja pyritään kuntouttamaan jotenkin. Luodaan paikkoja ihmisille käydä vaikka pikkusen duunissa tai tehdä edes jotain järkevää, enkä nyt puhu mistään turhanpäiväisistä pitsinnypläyspajoista. Tehtäisiin ainakin jotain versus se, ettei tehdä mitään ja heitetään hanskat tiskiin kun on (vaikea) mielenterveysongelma. Tämä viesti päättäjiltä ja lääkäreiltä on nykyään sellainen, ettei ole rahaa eikä kiinnostusta tehdä potilaille mitään. Ihan kuin olisi tosiaan vaan luovutettu ja tekohengitetään jotain systeemiä, jonka lopputuloksesta ei kuitenkaan olla aivan varmoja.

 

[opelix]

Psykiatriset osastopaikat ylikuormittuneita lähes koko maassa – itsetuhoiset ihmiset olisi otettava hoitoon, sanoo ministeri Kaisa Juuso

Ylen selvityksen mukaan psykiatrian osastopaikkojen kuormitus on kasvanut lähes kaikilla hyvinvointialueilla. Hoitopaikkoja on vähennetty rajusti, ja taustalla on myös henkilöstöpula.

yle.fi

En oikein tiedä, onko tämä ketju oikea tuolle Ylen uutiselle, mutta koska parempaakaan en tähän hätään löytänyt, niin olkoon sitten tässä.
On paradoksaalista, että nykyään ihmiset uskaltavat puhua avoimemmin mielenterveydellisistä ongelmistaan, mutta samalla osastopaikkoja vähennetään todella paljon. Jokin tässä yhtälössä ei vaan toimi ja nyt olisikin Orpon hallituksella mahdollisuus näyttää meille, kuinka asia hoidetaan järkevästi. Voi kuitenkin olla, että tuota ihmettä joudutaan odottamaan seuraavaan hallitukseen asti.

Toisaalta kummallista on se että vaikka osastopaikkoja oli v.1990 moninkertainen määrä,silloin itsemurhaan päätyi n.1500 ihmistä, v.2022 luku oli n.700.

Noh. Välillä hyvää tarinaa ei kannata pilata faktoilla. Mitenkään toki väheksymättä sitä että jotkut eivät ole tarvitsemaansa apua saaneet. Tämä on vain yksi esimerkki miten media rakentaa faktoista välittämättä aiheesta kuin aiheesta katastrofin vaikka asiat eivät olleet ennen paremmin.

Senkin tiedostan ettei itsemurhat ole ainut mittari ongelmasta mutta varmasti aika olennainen sellainen.

 

[godspeed]

Näitä hoitopaikkoja kun miettii, niin kannattaa muistaa se tosiasia, että hoitotyyli on muuttunut rajusti. Avohoito on paljon yleisempää, jos ennen sitten otettiin herkemmin sisään "pienestäkin". Se on vain se miten asiat nykyään tehdään, kun on tajuttu, että esimerkiksi perus masennuspotilasta ei tarvitse pitää missään laitoksessa, kun se syö lääkkeensä yhtälailla kotonakin, eikä välttämättä tee mitään erikoista itselleen.

Itsemurhapotilaat ovat kuitenkin huoli minulle. Kaverikin siihen päätyi lopulta siksi, että sitä vaan pidettiin kotona psykoottisena, vaikka olisi kuulunut ainakin akuuttivaiheessa pehmustettuun huoneeseen. Puheet ja tekemiset olivat aivan ihmeellisellä tolalla, eikä hänellä kontaktejakaan muihin ihmisiin ihan liikaa ollut. Mutta ei tällaiselle tehty mitään...

 

[opelix]

Itsemurhapotilaat ovat kuitenkin huoli minulle. Kaverikin siihen päätyi lopulta siksi, että sitä vaan pidettiin kotona psykoottisena, vaikka olisi kuulunut ainakin akuuttivaiheessa pehmustettuun huoneeseen. Puheet ja tekemiset olivat aivan ihmeellisellä tolalla, eikä hänellä kontaktejakaan muihin ihmisiin ihan liikaa ollut. Mutta ei tällaiselle tehty mitään...

Tämäpä se on että miten priorisoida nuo resurssit niin että kenenkään tapauksessa ei käy näin. Ja Liukkosen kuin tämän Voutilaisenkin.

 

[godspeed]

Tämäpä se on että miten priorisoida nuo resurssit niin että kenenkään tapauksessa ei käy näin. Ja Liukkosen kuin tämän Voutilaisenkin.

Joo. Tottahan on, että kukaan ei pidä jengiä viime kädessä väkisin hengissä ja näin varmaan sitten ajatellaan yleensäkin. Ei aikuista ihmistä voi loppuelämää vahtia, että mitä se milloinkin tekee. Siinä mielessä ymmärrän jotenkin tämän touhun hankaluuden, jos edes käveleviä aikapommeja ei kyetä hallitsemaan.