On melko vaikea enää tuntea muuta kuin ehkä vähän voipunutta oloa tai satunnaista kovaa ahdistusta, ja sitä silloinkin jos ryyppää liikaa ja aivot tekee tilttiä. On ekaa kertaa sen verran hyvät tropit, että elämä hymyilee tasasemmin kun on arviolta 10 vuotta sitten puhjennut pipolaari taustalla. Kun vaan sain lekurin uskoon, että tartten sen masennuslääkkeenkin enkä vain jotain tasaavaa, jolla ei pelkästään tee yhtään mitään. Tarvii kombon joilla korjata aivot + jotain mielekästä tekemistä + yleensä hyvän elinympäristön + kusipäiden välttämisen. Selvistä tärkeintä on kuitenkin korjata aivojen rakenteelliset ongelmat, koska jos siellä ei ole sellasta vikaa niin nappulat on yhdentekeviä. Kyse on silloin jostain psykologisesta ja persoonallisesta ongelmasta (persoonallisuushäiriöstä kenties), johon auttanee vain terapia tai jonkinlainen ajatustenvaihto, jossa kukin moniongelmainen ymmärtää pohjimmiltaan kuinka päin vittua voi ajatella. Päästään pitää päästä ulos joskus, jos on yhtään vaaraa jäädä asuun sinne. Sit jos tosta perseistä perseimmästä häiriöstä on kyse, niin se saattaa ollakin sitten kiitos ja hei. Sellaista ei niin vain ajatella pois.
En tiedä oisko toi pelkkä masennus (ja sit siihen kylkeen se pers.häiriö jota epäilen et monilla on jos napit ei auta yhtään) sit pahempi lopulta myös näiden palstatovereiden loputtomien ja yyperpitkien itkuvirsien perusteella, kun siitä ei välttämättä sen vähänkin kroonistuessa pysty nousemaan millään tavoin jos mikään nappulakaan ei auta. Siinä tarvis muuttaa persoonallisuus jotenkin, jotta siitä selviää, mutta milläs sen muutat. Oon joskus todennu itelleni että vitullakaan tätä ajatusmaailmaansa ei enää muuta, kun tällä tapaa on maailmaan kasvanut, eikä persoonallisuuttaan voi muuttaa kuin aivoleikkauksella (ts tehdä Phineas Gaget ja juosta kiskonpäähän). Mää sentään olen mennyt ja sahannut eestaas pohjalta huipulle vuosien ajan ja välillä persoonallisuus kuitenkin tuntuu muuttuvan siinä mielessä että kuinka käyttäytyy ja mitä mieltä jostakin asiasta kulloinkin on. Aina tulee parempia päiviä ja aikoja, varsinkin kun on tottunu siihen sahaliikkeeseen, olkoonkin vähäsempää. Ns. rutiinilla elämäänsä eläväksi lampaaksi sitä kuitenkin latistuu mielellään, jos vaihtoehtona ahdistunut hermoraunio joka kykenee just ja just käymään kaupassa ja sitäkin vain jos on suunnitellut sitä reissua kaksi tuntia intensiivisesti. Siinä oppii arvostaan persoonaansa, jos vaan saa hissiliikkeen loppumaan. Parannuskeinoahan tähän ei ole, mutta oon sitä mieltä, että krooninen masennus on vielä pahempi, jos kaikki harmautuu.
Niin se vinkki kaikille joilla on ongelmia: Lässytys loppu nyt ja alatte vaatiin hoitoa, koska lässyttämisellä mikään ei parane yhtään. Ei kukaan kuuntele teitäkään jos vain lässytätte ettekä kohtaa ongelmianne. Ettekä lässytä itsellennekään, vaan lyötte vaikka itseänne päähän, että nyt alkaa tapahtuun. Helppo sanoa kuin tehdä, mutta jostain pitää itsekin ottaa vastuu. Maailma toimii niin.
En tiedä oisko toi pelkkä masennus (ja sit siihen kylkeen se pers.häiriö jota epäilen et monilla on jos napit ei auta yhtään) sit pahempi lopulta myös näiden palstatovereiden loputtomien ja yyperpitkien itkuvirsien perusteella, kun siitä ei välttämättä sen vähänkin kroonistuessa pysty nousemaan millään tavoin jos mikään nappulakaan ei auta. Siinä tarvis muuttaa persoonallisuus jotenkin, jotta siitä selviää, mutta milläs sen muutat. Oon joskus todennu itelleni että vitullakaan tätä ajatusmaailmaansa ei enää muuta, kun tällä tapaa on maailmaan kasvanut, eikä persoonallisuuttaan voi muuttaa kuin aivoleikkauksella (ts tehdä Phineas Gaget ja juosta kiskonpäähän). Mää sentään olen mennyt ja sahannut eestaas pohjalta huipulle vuosien ajan ja välillä persoonallisuus kuitenkin tuntuu muuttuvan siinä mielessä että kuinka käyttäytyy ja mitä mieltä jostakin asiasta kulloinkin on. Aina tulee parempia päiviä ja aikoja, varsinkin kun on tottunu siihen sahaliikkeeseen, olkoonkin vähäsempää. Ns. rutiinilla elämäänsä eläväksi lampaaksi sitä kuitenkin latistuu mielellään, jos vaihtoehtona ahdistunut hermoraunio joka kykenee just ja just käymään kaupassa ja sitäkin vain jos on suunnitellut sitä reissua kaksi tuntia intensiivisesti. Siinä oppii arvostaan persoonaansa, jos vaan saa hissiliikkeen loppumaan. Parannuskeinoahan tähän ei ole, mutta oon sitä mieltä, että krooninen masennus on vielä pahempi, jos kaikki harmautuu.
Niin se vinkki kaikille joilla on ongelmia: Lässytys loppu nyt ja alatte vaatiin hoitoa, koska lässyttämisellä mikään ei parane yhtään. Ei kukaan kuuntele teitäkään jos vain lässytätte ettekä kohtaa ongelmianne. Ettekä lässytä itsellennekään, vaan lyötte vaikka itseänne päähän, että nyt alkaa tapahtuun. Helppo sanoa kuin tehdä, mutta jostain pitää itsekin ottaa vastuu. Maailma toimii niin.