Koitetaas nyt täälläkin kysellä, kun pohdituttaa vain tällainen asia.
Eli on nyt jo parisen vuotta ollut pikku hiljaa paheneva masennuksen oireilu tai jokin ahdistus. Tuntuu että välillä yksinkertaistenkin asioiden hoitaminen venyy ja venyy, kun pelkkä laskujen maksaminen tuntuu välillä ylitsepääsemättömältä. Mielialat vaihtelee aivan järkyttävästi. Saattaa mennä totaalisesti hermot ihan jostain pikkuisesta asiasta ja yhtäkkiä kaikki onkin taas hyvin. Muistan että äitini sai aikanaan masennuslääkkeet aivan samanlaisen jutun vuoksi.
Tuntuu että tulee hirveän nopeasti sellainen luovutusmieliala, vaikka kyse olisi jostain ihan pienestä elämän vastoinkäymisestä. Joku yllättävän iso lasku, pakollinen sukulaisissa käynti, vaimo sanoo vähänkin väärällä tavalla jotain. Älkää kuitenkaan käsittäkö niin, että vetäisin tosiaan jotkut raivarit, usein kyllä pystyn pitämään asian sisälläni ja kiehun siellä itsekseen. Joskus tietty tulee tiuskaistua sitten oikein kunnolla. Näiden kaikkien johdosta on alkanut alkoholikin kulua normaalia enemmän. Se pieni tunnin tai parin nousuhumalan fiilis on oikeastaan ainoa milloin voi hetken hengittää ulos.
Yksi oire on myös, että viime kuukausina on tuntunut, että unet sekoittuu järjettömän paljon valvetilan kokemuksiin. Saatan miettiä että kenenkös kanssa mä tästä puhuinkaan ja koska? Kunnes rupeaa tosiaan miettimään, että olen melko varma tämän olleen unta ja ikinä en ole siitä asiasta kenellekään puhunut. Kuitenkin melko ahdistavaa, koska tätä tapahtuu muutamiakin kertoja viikossa nykyään ja välillä ei luota itseensä, että mitä on tehnyt ja mitä ei ja mikä oli unta ja mikä todellisuutta.
Viimeinen ärsytyksen aihe on keskittymiskyvyn katoaminen. Ei vaan joskus yksinkertaisesti pysty keskittymään lukemaansa ja saa todella moneen kertaan lukea asian että siitä jotain ymmärtää, koska mieli hyppii heti toiseen ja kolmanteenkin asiaan kesken lukemisen. Kirjojen lukeminen on äärettömän vaikeaa, kun saattaa usein menettää pari sivua kun "lukee". Tätäkin varmaan tapahtuu monelle, mutta mulla ei ennen tällaista ole ollut ja tuokin vain pahenee kokoajan.
Aika epäselvä ja pomppaileva vuodatus. Mutta tämä on nyt tilanne. Onko antaa mitään mielipidettä, että onko meikäläisellä tulossa joku burnout vai masennus vai mikä? Kai tästä nyt täytyy lääkärille mennä höpisemään, mutta olisi kuitenkin kiva kuulla jonkun mielipidettä asiaan, joka ehkä mielenterveysasioiden kanssa on joutunut painiskelemaan.
Edit: Mainitaan nyt vielä, että itsetuhoisia ajatuksia ei ole, mutta väsymys on kyllä kasvavaa ja sosiaalinen syrjäytyminen on aika pitkällä. Ei oikein huvita lähteä mihinkään vierailulle tai juttelemaan ylipäätään.
