kahden suunnan sentteri
Jäsen
Tarkotin että nauti niistä mitä sulla on.En voi nauttia siitä mitä teillä on.
Tarkotin että nauti niistä mitä sulla on.En voi nauttia siitä mitä teillä on.
Tarkotin että nauti niistä mitä sulla on.
Omalla kohdallani vastaavassa tilanteessa on tapahtunut arvojen ja nautintojen uudelleen kalibroitumista.Ei ole paljoa mitään mistä nauttia, siksi kirjoitinkin noin katkeran paatoksen.
Eli mitä siinä meitä muita valistat ja patistat elämistämme nauttimaan (vaikka onhan se maailman toiseksi oleellisin vinkki, jota pitäisi kaikkien muistella päivittäin), nauti itse omastasi.
Ei tarkoitus ollut tsempata sanomalla että "kyllä se masennus siitä kun vähän piristyt", vaan hassuttelemalla että "ei se muillakaan helppoo oo, nii".Ei kyse ole pohjimmiltaan mistään valistamisesta, vaan siitä, että kun jotain menettää niin silloin sen vasta huomaa ja tässä kohtaa se on terveys. Tässä mielessä on erittäin suotavaa, joskin pilke silmäkulmassa vain todellakin muistuttaa kuinka hyvin asiat monella ihmisellä on tässä meidän yhteiskunnassamme - tiedän kyllä itsekin mitä on ja mitä ei. Tajuat sen itsekin kun kerrot siitä, kuinka pienikin asia voi olla yhtä suuri kuin ns iso. Mutta sitä en tajua, että marssit paikalle kertomaan mielenterveyspotilaalle, että nauti elämästäsi. Yhtä hyvin voisi mennä syöpäketjuun kertomaan saman asian, että nauti, kun on kyse kuolemanvaarallisesta taudista.
Ei tarkoitus ollut tsempata sanomalla että "kyllä se masennus siitä kun vähän piristyt", vaan hassuttelemalla että "ei se muillakaan helppoo oo, nii".
Aika epäselvä ja pomppaileva vuodatus. Mutta tämä on nyt tilanne. Onko antaa mitään mielipidettä, että onko meikäläisellä tulossa joku burnout vai masennus vai mikä? Kai tästä nyt täytyy lääkärille mennä höpisemään, mutta olisi kuitenkin kiva kuulla jonkun mielipidettä asiaan, joka ehkä mielenterveysasioiden kanssa on joutunut painiskelemaan.
En sitten oikein tiedä onko tää jonkinlainen yleinen ahdistus tai mitä virallisia termejä sellaiselle on? Tuntuu tosiaan että pää ei pysy kasassa ja sellainen rauhallinen olotila on ihan mahdottomuus.
Mulla on ollut muutaman vuoden sama tilanne. Keskivaikea-vaikea (vaihtelee) masennus, yleinen ahdistuneisuushäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko diagnooseina. Vielä johonkin vuoteen 2012 asti jaksoin kaikesta huolimatta olla hyvinkin sosiaalinen ja vain pari-kolme ihmistä ylipäänsä tiesivät, että mulla on korvien välissä vaikka mitä ongelmaa. Nyt viime vuodet olen taas ollut enenevissä määrin kyllästynyt ihmisten seuraan ja jatkuvasti seurassa kaipaan vaan yksinoloa ja omaa rauhaa. Vittumaisinta tuossa on se, että äärimmäisen harva ihminen ymmärtää näitä juttuja sen verran, ettei ota nokkiinsa jos kieltäydyn jostain kutsusta perusteella "olen mieluummin yksin". Siksi pitää olla koko ajan keksimässä tekosyitä, jotta kanssaihmiset eivät loukkaantuisi ja tuo on taas pidemmän päälle kovin väsyttävää toimintaa. Asiaa ei ainakaan helpota se, että olen luonnostanikin kovin introvertti persoona ja olen aina kaivannut paljon yksinoloa jaksaakseni normaalisti sosiaalisissa tilanteissa. Ystäväpiirini on viime vuosien aikana huvennut ehkä viideosaan aiemmasta ja vähän veikkaan, että nykyisistäkin muutamasta ystävästä moni on aika väsynyt jatkuviin kieltäytymisiin ja perumisiin.Kun vaimo pyytää johonkin, niin yleensä pyrin keksimään melkein ihan minkä vain tekosyyn ettei tarvitsisi lähteä. Onhan meillä ystäväpariskuntia pari ja mukavia tyyppejä ovat, mutta itse ei vain jaksaisi kenenkään seuraa. Kyllä mä tiedän ettei se vaimollekaan ole kivaa, kun kerran kymmenestä se saa mut raahattua johonkin mukaansa.
Jos saat esim. keuhkokuumeen tai vaikean astman niin onko se ihmisen heikkoutta? Ihan samalla tavalla mielenterveyshäiriöt ovat sairauksia ja niitä pystytään hoitamaan. Ei mielisairaus ole siitä kärsivän "vika" eikä se tee ihmisestä heikompaa, kuin muistakaan.Mitä nyt vähän tutkiskelin netistä mielenterveyssivustoja ynnä muita, niin tuo yleinen ahdistuneisuushäiriö ja mielialojen nopeat muutokset sopisi aika hyvin tähän mun tilanteeseen. En kyllä millään haluaisi mennä millekään psykiatrille tai palikkatesteihin tai tällaisiin. Se on vaan henk.koht. mulle aika arka paikka. Leimaisin itse silloin itseni hulluksi ja heikoksi.
Mitä nyt vähän tutkiskelin netistä mielenterveyssivustoja ynnä muita, niin tuo yleinen ahdistuneisuushäiriö ja mielialojen nopeat muutokset sopisi aika hyvin tähän mun tilanteeseen. En kyllä millään haluaisi mennä millekään psykiatrille tai palikkatesteihin tai tällaisiin. Se on vaan henk.koht. mulle aika arka paikka. Leimaisin itse silloin itseni hulluksi ja heikoksi. Onneksi sentään tuntuu, että olen herännyt tähän tilanteeseen eli että ei tämä kuitenkaan ehkä ihan normaalia harmitusta ole.
Omalla kohdalla se vaihe kesti monia vuosia, olin varma, että polilla ei suhtauduta tilanteeseen sen vaatimalla tavalla, vaan minut käännytetään pois "terveenä miehenä" ja ehdotetaan vaikka reipastumista ja lenkkeilyn aloittamista. Toisin kävi, asiaa tutkittiin.
Itseasiassa ei välttämättä ole.@Ted Raikas heh, tuota. Itsellä meni koko aamuyö sängyssä pyörimiseen, kun mietin juuri että miten esitän sitten lääkärissä asiani ja muistan sanoa kaiken tarpeellisen ettei vaan anneta kahta päivää saikkua ja lepoa. Pitääkö tehdä muistilappu? Toisaalta se vasta typerän näköistä olisi.