Kylla ma veikkaan, etta nama "muoti-tatuointien" ottajat katuvat tatskojaan jossain vaiheessa elamaa. Varsinkin tytot/naisenalut, jotka ovat ottaneet tatskoja paikkoihin, joissa ne ei nayta kovinkaan hyvilta/ymmarrettavilta joskus 50-60:sina. Josko aiemminkaan.
Toinen ryhma vois olla ne, jotka ottavat tatskoja ympari kehoa kakskymppisina, mutta ihmettelevat 10n vuoden paasta, etta mihins vittuun naa nyt piilottais, kun esim duunissa ne ei saa/voi nakya.
Kolmas ja huvittavin ryhma (omasta mielestani) on naa 90-luvun alun barbwire-pamelaanderson-tyypit. Kasi (ei se numero) ylos kenen mielesta ne on enaa nykyaankaan siisteja. Bodarit ei saa vastata! (koska ne sopii helvetin hyvin salihousujen kanssa yhteen)
Jos taas tatuoinnilla on jokin syvempi tarkoitus ja se ehka kuvaa jotain aikakautta tai tapahtumaa omassa elamassa, niin en usko siihen kyllastyvan koskaan. Silloinhan sen ottamiseen on kaytetty seka aikaa etta pohdintaa. Ei huono juttu muutenkaan ihmisen elamassa...
Toinen ryhma vois olla ne, jotka ottavat tatskoja ympari kehoa kakskymppisina, mutta ihmettelevat 10n vuoden paasta, etta mihins vittuun naa nyt piilottais, kun esim duunissa ne ei saa/voi nakya.
Kolmas ja huvittavin ryhma (omasta mielestani) on naa 90-luvun alun barbwire-pamelaanderson-tyypit. Kasi (ei se numero) ylos kenen mielesta ne on enaa nykyaankaan siisteja. Bodarit ei saa vastata! (koska ne sopii helvetin hyvin salihousujen kanssa yhteen)
Jos taas tatuoinnilla on jokin syvempi tarkoitus ja se ehka kuvaa jotain aikakautta tai tapahtumaa omassa elamassa, niin en usko siihen kyllastyvan koskaan. Silloinhan sen ottamiseen on kaytetty seka aikaa etta pohdintaa. Ei huono juttu muutenkaan ihmisen elamassa...