Joko tatuointi vituttaa?
Kaverini otti joskus viime vuosituhannen lopussa selkäänsä tuollaisen koko selän kattavan tribaalitatuoinnin. Siitä tuli kieltämättä ihan siisti ja hyvän näköinen. Ylpeänä hän yleensä kävelikin ilman paitaa, tarkoituksena lähinnä, että tatska tuli nähdyksi. Kaveri oli tatuoinnista ylpeä ja mikäs siinä jos kantaja itse on sitä mieltä - sillä hetkellä.
Muutama viikko sitten saunaillassa juteltiin pitkät jutut mm. tatuoinneista. Yllättäen kaveri kertoi tuon tatuoinnin ollleen typerin juttu, mitä hän on koskaan tehnyt. Ylpeys tatuoinnin kantamisesta oli kadonnut johonkin ja se oli muuttunut jopa häpeäksi.
Hän on mm. jättänyt työpaikan sauna-iltoja väliin, eikä enää kehtaa kulkea edes ilman paitaa. Eikä syynä ole edes orastava kaljamaha, vaan tuo kuvioitu selkä.
Tästä päästäänkin jo pikkuhiljaa kysymykseen:
Tatuoinnit on ihan ok., mutta kuinka moni ajattelee, ja kuinka moni ymmärtää, että se on elinikäinen? Kuinka moni katuu joskus ottamaansa tatuointia? Tuleeko kaksikymppiselle mieleen, että kantaa mahdollisesti samaa kuvaa vartalossaan vielä kahdeksankymppisenä? jne.
ps. Itselläni ei ole tatuointeja, eikä tule. En silti tuomitse niitä, sillä jokainen saa tehdä itselleen mitä haluaa, kunhan ottaa muut ihmiset huomioon.