Tasa-arvo ja poliittinen korrektius

[Tadu]

Railo repesi nuorten naisten ja miesten arvomaailmojen välille – tutkija näkee taustalla huolestuttavan kehityksen

Nuorten arvojen ja asenteiden kahtiajakautuminen näyttäytyy sukupuolittuneena ilmiönä, mutta tutkijan mukaan todellinen ongelma on paljon syvemmällä.

yle.fi

Varmaan osa vastanneista on hiukan katkeroituneita nuoria miehiä, kun ovat jääneet ilman puolisoa? Tai sen hyysäävän äidin kasvattamia miehiä, joiden mielestä on väärin että parisuhteessa ja yhteisessä taloudessa joutuisi ottamaan osaa kotitöihin, vaikka vaihtaa kahdesti vuodessa autonrenkaat ja tietää missä oman asunnon sulakekaappi on.

Nuoret miehet jäävät landelle rassaamaan autoja. Nuoret naiset lähtevät opiskelemaan. Kohtaamisongelma mikä selittää myös noita arvoja.

 

[benicio]

Kärjistettynä äärimmilleen tuon voisi ajatella niin, että nainen käy päällesi keittiöveitsen kanssa, ja silloin toki saat puolustaa itseäsi, ja nainen (kuten kuka tahansa tuollaisessa tilanteessa) ansaitsee saadakin vähän kolhuja silloin. Mutta taas pukeutumisella tai sanoilla, sukupuolesta riippumatta, ei koskaan ansaitsisi joutua väkivallan kohteeksi.

No toki, ja itsepuolustuksen lisäksi esim sodassa voi väkivalta olla "ansaittua". Ainahan kysymyksissa voi viisastella* mutta tuo oli kuitenkin hyvin "helppo" kysymys siitä voiko ns arkinen väkivalta olla ansaittua vai ei.


*Henkilöstötutkimusten klassikkokysymys on että kuinka todennäköisesti suosittelisit työpaikkaa ystävällesi jne. Mitä siihen pitäisi vastata, jos sinänsä tykkää työpaikastaan, mutta ei todellakaan halua kavereitaan sinne töihin.

 

[Patarouva]

Nuoret miehet jäävät landelle rassaamaan autoja. Nuoret naiset lähtevät opiskelemaan. Kohtaamisongelma mikä selittää myös noita arvoja.

Myös kaikki vieras pelottaa, jos puolin ja toisin vastakkainen sukupuoli on etäällä netissä, kauniina tai komeana saavuttamattomana.

Pitäisi olla edes vastakkaisen sukupuolen kavereita, jotta näkee, että ihmisiä ne toisetkin ovat ja loppujen lopuksi nauretaan samoille asioille ja tunteet ja mielipiteet on tavallisillakin ihmisillä. Kaikista ei voi tykätä, mutta oikeasti kamalia tyyppejä on lopulta aika vähän.

 

[Kilgore Trout]

Joka viides 16–25-vuotiaista naisista on kokenut raiskauksen tai vakavaa väkivaltaa, kertoo Tilastokeskus. Lisäksi puolet nuorista naisista on joutunut fyysisen väkivallan, väkivallalla uhkaamisen tai seksuaaliväkivallan uhriksi.

On minusta todella iso luku.

Tilastokeskus: Viidesosa nuorista naisista kokenut raiskauksen tai vakavaa väkivaltaa

Puolet nuorista naisista on joutunut fyysisen väkivallan, väkivallalla uhkaamisen tai seksuaaliväkivallan uhriksi.

www.aamulehti.fi

 

[Ollakseni]

Tästä jutusta haluan nostaa esiin yhden kohdan

”Samaan aikaan epävarmuus ja kilpailu sekä nuorille asetetut vaatimukset tavoitteista ja elämäntyylistä ovat vain lisääntyneet.”

Ei nuoruus koskaan ole ollut pelkkää hauskaa leikkiä, mutta kyllä mua oikeasti surettaa, jos se on pelkkää kilpailua ja suorittamista. Nuoruuden pitäisi olla kuitenkin hienoa ja hauskaa aikaa, vaikka välillä olisi myös vastoinkäymisiä.

Kun johonkin Finnkinon kassalle tulee avoin työpaikka niin siihen tulee satoja hakemuksia. Sama koskee monia muitakin vastaavanlaisia työpaikkoja. Kovaa on kilpailu pääkaupunkiseudulla ja kaupungeissa työpaikoista. CV:n olisi parempi näyttää jo lukiossa ammattimaiselta jos haluaa duunia eikä ole mahdollisuutta päästä sukulaisen kautta töihin. Sitten kova kilpailu paikoista jatko-opiskeluihin ja sielläkin pitää pärjätä mahdollisimman hyvin. Pelkkää kamppailua koko nuoruus ja pitäisi jostain etsiä puolisokin.

 

[Lystikäs]

Tosiaan, moninaisuus ei varmaan ole tuossa paras sana. Mutta on olemassa intersukupuolisia ihmisiä, joiden kohdalla asia ei ole mitenkään yksioikoinen. Nämä toki ovat lisääntymiskyvyttömiä. Jossain mielessä voitaisiin kai silloin puhua sukupuolettomista, mutta siinä tapauksessa sama pitäisi kai laajentaa koskemaan myös niitä, joilla sukupuoli muuten on ilmeinen, mutta jotka eivät jostain syystä tuota sukusoluja. En oikein näe, että se olisi kovinkaan hyödyllistä.

Sori. Kesti hieman vastaaminen. Käsittääkseni intersukupuolistenkin ihmisten biologinen sukupuoli kyetään toteamaan jommaksi kummaksi, jos ei sukusolujen, niin kromosomien kautta. Käytäntö on, että y-kromosomi määrittää biologisen sukupuolen. Jos se puuttuu nisäkkäältä, kyseessä on naaras. Ja vaikka naissukupuolinen ihminen ei tuottaisi hedelmöittäviä sukusoluja, ei se tarkoita sitä, etteikö "luonto" olisi pyrkinyt sellaisilla häntä alun perin varustamaan (ellei usko Jumalaan ja siihen, että kaikella on syvempi tarkoitus). Jotkut ihmiset syntyvät ilman jalkoja, mutta ihminen on silti määritelmältään nisäkäs, jolla on kahdet kädet ja kahdet jalat... ellei kehitysasteessa tapahdu ongelmia. Yksijalkainen ihminen ei ole oma lajinsa, vaan erilaisen kehon saanut yksilö.

Aika usein, enkä nyt tarkoita tätä meiden keskusteluamme, tuntuu siltä, että suorastaan tahallaan sekoitetaan se, onko kyseessä biologinen vai sosiaalien sukupuoli, vai henkilön oma sukupuoli-identiteetti. Ja sitten voidaan keskittyä haukkumaan tuon tahallaan väärinymmärretyn mielipiteen tyhmyyttä.

Totta. Mutta luulen, että sitä terminologian sekoittamista harrastetaan tarkoituksen mukaisesti juuri sieltä "sukupuolen moninaisuutta" ajavalta puolelta. Ohessa suora lainaus tasa-arvoinenvarhaiskasvatus.fi sivustolta. Ja tämä on ensimmäinen lause, jolla selitetään mitä sukupuolen moninaisuus on.

"Sukupuolen moninaisuus tarkoittaa sitä, ettei sukupuolia voi määritellä kahteen vastakkaiseen luokkaan eli tyttöihin ja poikiin."

On ihan varmasti laskelmoitu päätös puhua käsitteellisesti pelkästä sukupuolesta, eikä sukupuoli-identiteetistä, joka olisi se oikea tapa. Ja kysytpä melkein keneltä tahansa biologilta sukupuolien määrästä niin vastaus on kaksi. On siis melkoinen ristiriita kouluissa jos puhutaan yhdestä käsitteestä (sukupuoli), mutta samalla opetetaan, että niitä on kaksi ja sitä, että niitä on enemmän kuin kaksi. Kuka siis ymmärtää tahallaan väärin ja mitä, jos sukupuoli-identiteettien moninaisuudesta opettava taho tarkoituksella ylläpitää väärää käsitettä puhumalla pelkästä sukupuolesta?

Ja pointtaan, että meidänkin keskustelussa tuolla edellä sanot, että on olemassa biologisestikin useampia sukupuolia (vaikka biologit ovat asiasta eri mieltä). Etkä varmasti ole ainoa joka ajattelee näin, joten itselleni herää ajatus siitä, että sukupuoli-identiteetistä puhuttaessa yritetään tarkoituksella puhua pelkästä sukupuolesta, jotta biologiset faktat alkaisivat ajan kanssa hämärtyä. Ja tämä siis on suomalainen ongelma, sillä esim. englanninkielessä debattia käydään juuri siitä identiteetistä (gender), eikä niinkään biologisesta sukupuolesta (sex), vaikka toki siitäkin käydään omaa keskustelua. Mutta se keskustelu tuntuu minusta helpommalta hahmottaa, kun nämä käsitteet ovat tarpeeksi erilaisia.

Palaan siis edelleen siihen pointtiin, että jos sukupuoli-identiteetti ei kelpaa käsitteeksi edes niistä asioista puhuville tahoille (onhan se hieman kömpelö), niin sitten täytyy keksiä ytimekkäämpi termi, mutta ei sellainen joka on jo käytössä tarkoittamassa jotain muuta.

 

[Stonewall]

Kysymys oli ilmeisesti:

Kysymys on ehkä johdatteleva (paremman termin puutteessa, tosin joku voisi sanoa että se on myös paljastava), mutta kyllähän se jostain kertoo, jos tuohon tulee edes mieleen vastata jollain muulla logiikalla kuin sillä että koska kukaan ei ansaitse väkivaltaa, vastaus on Täysin eri mieltä.

Samassa tutkimuksessa selviää kuitenkin nimenomaan, että 90% miehistä ei hyväksy väkivaltaa missään tilanteessa, kun asiaa suoraan näin kysytään. Yhtäältä ei voi olla tyytyväinen kysymyksenasetteluun ja toisaalta tulkintaan. Jos toisaalla samat vastaajat sanovat, että eivät hyväksy väkivaltaa ollenkaan, niin sekä tutkimuksessa että tulosten tulkinnassa on mätää. Puhumattakaan siitä minkä asian media nostaa. Missä on lööpit, että miehet eivät hyväksy parisuhdeväkivaltaa?

 

[Patarouva]

Samassa tutkimuksessa selviää kuitenkin nimenomaan, että 90% miehistä ei hyväksy väkivaltaa missään tilanteessa, kun asiaa suoraan näin kysytään. Yhtäältä ei voi olla tyytyväinen kysymyksenasetteluun ja toisaalta tulkintaan. Jos toisaalla samat vastaajat sanovat, että eivät hyväksy väkivaltaa ollenkaan, niin sekä tutkimuksessa että tulosten tulkinnassa on mätää. Puhumattakaan siitä minkä asian media nostaa. Missä on lööpit, että miehet eivät hyväksy parisuhdeväkivaltaa?

Toisaalta ehkä oletusarvo on nykyään, että kukaan suhteellisen täysipäisistä ihmisistä sukupuolesta riippumatta ei ainakaan puheen tasolla myönnä hyväksyvänsä parisuhdeväkivaltaa.

 

[aquanqua]

Kun johonkin Finnkinon kassalle tulee avoin työpaikka niin siihen tulee satoja hakemuksia. Sama koskee monia muitakin vastaavanlaisia työpaikkoja. Kovaa on kilpailu pääkaupunkiseudulla ja kaupungeissa työpaikoista. CV:n olisi parempi näyttää jo lukiossa ammattimaiselta jos haluaa duunia eikä ole mahdollisuutta päästä sukulaisen kautta töihin. Sitten kova kilpailu paikoista jatko-opiskeluihin ja sielläkin pitää pärjätä mahdollisimman hyvin. Pelkkää kamppailua koko nuoruus ja pitäisi jostain etsiä puolisokin.

Kilpailu on kovaa kaikkialla, etenkin PK-seudulla; esim. vastavalmistuneiden juristien työpaikkahauissa on tällä hetkellä pääosin se 60+ hakijaa.

Isoin virhe, jonka nuori/opiskelija voi tällä hetkellä tehdä, on panostaa opintomenestykseen sen sijaan, että hakeutuu mahdollisimman nopeasti työharjoitteluun ja panostaa suhteiden luontiin. Vaikka olisit keitellyt toimistolla vain kahvia ja et ymmärrä mistään mitään, niin vastavalmistuneellakin ne työkokemusmerkinnät CV:ssä painaa paljon enemmän kuin korkeat arvosanat. Jos et pääse edes haastatteluvaiheeseen, niin on vaikea vakuuttaa ketään omasta osaamisesta tai pystyä tuomaan esille omia ominaisuuksia. Sitten taas jos on suhteita, niin melkeinpä koko tuon vaiheen voi skipata.

Surullista on myös etenkin nuorten naisten ajatus ulkonäön merkityksestä työpaikkahaussa. 2-kymppiset yliopisto-opiskelijatkin käyvät kauneushoidoissa ja -operaatioissa, koska on joku ajatus, että se auttaa työnhaussa.

 

[Fat Cat]

Tuossa väkivaltakyselyssä olisi mielestäni voinut samat kysymykset esittää myös naisille, ihan mielenkiinnosta. Nyt tuossa kyselyssä oli useampi asia vähän vinossa ja kysymyksistä ei ainakaan itselle jäänyt ihan kirkkaasti mieleen, että mitä tällä tarkoitetaan.

Siltikin, olen näin vanhetessa jatkuvasti huomannut, että miehet ovat kyllä välillä aivan perseestä. Tunnen useamman hyväosaisen sinkkunaisen, jotka kertomukset deittielämästä ovat aika pöyristyttäviä - eikä syynä ole todellakaan liian korkeat kriteerit. Miespuolisista kavereista sinkkuina ovat lähinnä rellestäjät, jotka eivät parisuhdetta edes kaipaa.

 

[Petri1981]

Tuossa väkivaltakyselyssä olisi mielestäni voinut samat kysymykset esittää myös naisille, ihan mielenkiinnosta. Nyt tuossa kyselyssä oli useampi asia vähän vinossa ja kysymyksistä ei ainakaan itselle jäänyt ihan kirkkaasti mieleen, että mitä tällä tarkoitetaan.

Siltikin, olen näin vanhetessa jatkuvasti huomannut, että miehet ovat kyllä välillä aivan perseestä. Tunnen useamman hyväosaisen sinkkunaisen, jotka kertomukset deittielämästä ovat aika pöyristyttäviä - eikä syynä ole todellakaan liian korkeat kriteerit. Miespuolisista kavereista sinkkuina ovat lähinnä rellestäjät, jotka eivät parisuhdetta edes kaipaa.

Ja olisi voinut kysyä myös, että ansaitseeko mies joskus turpaansa jos toimii tietyllä tavalla.

 

[Fat Cat]

Ja olisi voinut kysyä myös, että ansaitseeko mies joskus turpaansa jos toimii tietyllä tavalla.

Tätä nimenomaan meinasin. Jos arvata pitäisi, ei sukupuolien välillä ole juurikaan eroa näissä asenteissa, oli kysymys aseteltu miten tahansa.

 

[Kilgore Trout]

Tuossa väkivaltakyselyssä olisi mielestäni voinut samat kysymykset esittää myös naisille, ihan mielenkiinnosta. Nyt tuossa kyselyssä oli useampi asia vähän vinossa ja kysymyksistä ei ainakaan itselle jäänyt ihan kirkkaasti mieleen, että mitä tällä tarkoitetaan.

Siltikin, olen näin vanhetessa jatkuvasti huomannut, että miehet ovat kyllä välillä aivan perseestä. Tunnen useamman hyväosaisen sinkkunaisen, jotka kertomukset deittielämästä ovat aika pöyristyttäviä - eikä syynä ole todellakaan liian korkeat kriteerit. Miespuolisista kavereista sinkkuina ovat lähinnä rellestäjät, jotka eivät parisuhdetta edes kaipaa.

Herää kysymys olemmeko Etelä-Korean tiellä? Kova kilpailu opiskelu- ja työpaikoista, kauneusleikkaukset ja laskeva lapsiluku ym.

 

[Ötökkä]

Itseäni kyllä huolestuttaa erityisesti teini-ikäisten poikien asenteet. Some on saanut kaikenmaailman huutelijat esiin. Tiktokissa tuo korostuu, lähes aina jos viedossa on homo, niin puolet kommenteista on luokkaa "Parane pian". Nyt sitten kun esim USAn aborttiasiat ovat esillä, niin kommenteissa Veetit huutelee "Your body, my choice" ja jotain King Stagalaa huutelevat.

Välillä tekisi mieli etsiä noiden Veetien oikea henkilöllisyys ja laittaa heidän äideille, isille ja mummoille viestiä mitä se Veeti huutelee netissä. Varmasti paljon sitä typerää läppää noissa, mutta jostain ne läpät tulee.

 

[Pohjanmaalainen]

Pahoin pelkään, että sinänsä tärkeä kysely ja varsinkin huolestuttava tulos otetaan vaan lähinnä identiteettipoliittiseksi kiistakapulaksi. Tämän kyselyn tuloksien pitäisi herättää väkeä vasemmalta ja oikealta, mutta luultavasti saamme lukea vaan äärilaitojen trollaamista puolin ja toisin.

Muutenkin tämä nykyinen some-aikakausi kaikkine identitettipolitiikkoineen ja nais/miesvihoineen on kyllä surullinen suuntaus.

 

[Kental]

Toisaalta nuoret miehet saavat varmaan helposti kuvan, että naisista vain puhutaan eivätkä he itse kiinnosta ketään. Siihen heikkoon kohtaan iskevät kaikki netin vääristyneet miesten mallit.

Naiset eivät pysty mieheksi kasvussa riittävästi auttamaan, vaikka äidit pojille tärkeitä ovatkin. Isiä, isoisiä, tuttuja luotettavia miehiä kaivataan olemaan saavutettavissa, juttelemaan ja myös olemaan sopivasti hiljaa kun on tarpeen.

Työyhteisön sun muun sosiaalisen piirin nuorempien miesten (siis ihan sosiaalisesti aktiivisten ja parhaimmillaan ihan järkevääkin parisuhdetaustaa omaavien sellaisten, ei minkään incelien tai muiden kenellä on vaikeaa edes päästä juttusille muiden naisten kuin kaupan kassojen kanssa) juttujen perusteella jonkun verran on kuulunut olevan - ja ainakin tietty osa nykyfeministeistä tuntuu tähän myös kannustavan - nuorilla naisilla ilmoilla sitä asennetta, että miehellä pitää olla oma paketti valmiiksi kasassa, turha tulla mistään vinkumaan ja jos on jotain ongelmia niin en ole terapeuttisi. Ehkä siksi, että naisilla on tässä Tinder-maailmassa sen verran valinnanvaraa, että "viallinen" ei kelpaa.

Minusta tuo on suoraan sanottuna toksista. Paitsi että virheetöntä ihmistä ei sukupuoleen katsomatta ole olemassa, niin parisuhteen pitäisi olla turvasatama, jossa myös heikkouden saa näyttää, ja vaikeuksista mennään yhdessä eteenpäin. Olen itse sitä välimallin ikäpolvea, joka on kyllä "saanut" olla haavoittuva mutta vasta vähän myöhemmällä iällä, ja jumankauta että on elämä kevyempää kun ei aina tarvitse olla niin cool.

Kun joku kaipaa terapeuttia niin silloin on syytä etsiä ammattilainen, mutta jos mies joutuu käymään hirveän temppuradan läpi päästäkseen parisuhteeseen, ja tuon "läpäistyään" ei edes normaaleissa arjen vastoinkäymisissä ole olkapäätä tarjolla - mutta sitä pitää kuitenkin toiselle peruskalliomaisena Äjjänä tarjota - niin onhan se aivan hemmetin köyhää ja kuormittavaa jo valmiiksi kuormittavassa nykyajassa.

Ja itse olen siis ensimmäisenä sanomassa, että jos haluat hyvän parisuhteen niin laita ensin oma elämäsi siihen kuntoon, että olet onnellinen ilmankin. Mutta kun elämä on mikä on, niin joskus niitä vastoinkäymisiä väistämättä tulee, eikä se ole mistään kotoisin, jos niiden kohdalla puoliso sanoo että "ei oo mun asia, hoida neiti pääsi".

Tuntuu vähäpätöiseltä verrattuna näihin ketjussa nyt pinnalla oleviin väkivalta-asioihin, mutta piti nyt kuitenkin vastata. Nimittäin ei ihme, jos tatet ym. kuvaannolliset kompostit uppoaa, jos "onnistuessasikin" vastapuoli on kylmäkiskoinen ja se ns. alfa (jollainen, siinä merkityksessä kuin nuo sankarit tarkoittavat, tahtoo todellisuudessa olla aika pieni ihminen ja halvatun ikävää seuraa) on se ainoa miestyyppi jonka vastapuoli ainakin näillä tietyillä osa-alueilla hyväksyy.

 

[Pohjanmaalainen]

En tiedä saako näin sanoa, mutta sanon kuitenkin. Kyllä valitettavan usein tuolla koulumaailmassa näkee ketkä pojat ovat kasvaneet (Yh)äitinsä kanssa. Toki poikkeuksiakin on, mutta tuntuu yleiskuva olevan aika raaka.

 

[Patarouva]

Työyhteisön sun muun sosiaalisen piirin nuorempien miesten (siis ihan sosiaalisesti aktiivisten ja parhaimmillaan ihan järkevääkin parisuhdetaustaa omaavien sellaisten, ei minkään incelien tai muiden kenellä on vaikeaa edes päästä juttusille muiden naisten kuin kaupan kassojen kanssa) juttujen perusteella jonkun verran on kuulunut olevan - ja ainakin tietty osa nykyfeministeistä tuntuu tähän myös kannustavan - nuorilla naisilla ilmoilla sitä asennetta, että miehellä pitää olla oma paketti valmiiksi kasassa, turha tulla mistään vinkumaan ja jos on jotain ongelmia niin en ole terapeuttisi. Ehkä siksi, että naisilla on tässä Tinder-maailmassa sen verran valinnanvaraa, että "viallinen" ei kelpaa.

Minusta tuo on suoraan sanottuna toksista. Paitsi että virheetöntä ihmistä ei sukupuoleen katsomatta ole olemassa, niin parisuhteen pitäisi olla turvasatama, jossa myös heikkouden saa näyttää, ja vaikeuksista mennään yhdessä eteenpäin. Olen itse sitä välimallin ikäpolvea, joka on kyllä "saanut" olla haavoittuva mutta vasta vähän myöhemmällä iällä, ja jumankauta että on elämä kevyempää kun ei aina tarvitse olla niin cool.

Kun joku kaipaa terapeuttia niin silloin on syytä etsiä ammattilainen, mutta jos mies joutuu käymään hirveän temppuradan läpi päästäkseen parisuhteeseen, ja tuon "läpäistyään" ei edes normaaleissa arjen vastoinkäymisissä ole olkapäätä tarjolla - mutta sitä pitää kuitenkin toiselle peruskalliomaisena Äjjänä tarjota - niin onhan se aivan hemmetin köyhää ja kuormittavaa jo valmiiksi kuormittavassa nykyajassa.

Ja itse olen siis ensimmäisenä sanomassa, että jos haluat hyvän parisuhteen niin laita ensin oma elämäsi siihen kuntoon, että olet onnellinen ilmankin. Mutta kun elämä on mikä on, niin joskus niitä vastoinkäymisiä väistämättä tulee, eikä se ole mistään kotoisin, jos niiden kohdalla puoliso sanoo että "ei oo mun asia, hoida neiti pääsi".

Tuntuu vähäpätöiseltä verrattuna näihin ketjussa nyt pinnalla oleviin väkivalta-asioihin, mutta piti nyt kuitenkin vastata. Nimittäin ei ihme, jos tatet ym. kuvaannolliset kompostit uppoaa, jos "onnistuessasikin" vastapuoli on kylmäkiskoinen ja se ns. alfa (jollainen, siinä merkityksessä kuin nuo sankarit tarkoittavat, tahtoo todellisuudessa olla aika pieni ihminen ja halvatun ikävää seuraa) on se ainoa miestyyppi jonka vastapuoli ainakin näillä tietyillä osa-alueilla hyväksyy.

Totta ja myös surullista. Aika saatanan yksin me tässä maailmassa oltaisiin, jos vain ”parhaat” kelpaisivat parisuhteeseen. Jos näin olisi ollut jo pidempään niin varmaan meistä ei olisi edes useimpia olemassakaan.

Kun elämää ajattelee yksinkertaisena asiana niin voi vaatia, että pitää olla ”paketti kasassa” ennen suhdetta. Saahan sitä toivoa, mutta elämä on siinä mielessä jännää, että paketit tuppaavat arjessa hajoamaan ja niitä saa korjailla kuka useammin ja kuka harvemmin.

Mitä pidempään on ollut yhdessä niin sitä enemmän matkan varrella on kokoiltu molempien erikokoisia paketteja, mutta onneksi teippi voi kestää. Kestävimmät teipit paketteihin saa vasta ajan myötä eikä niitäkään ole kaupan hyllyssä saatavilla. Luottamus on paras teippi ja tykkäämisen teippikin on välttämätön.

Nuorille toivoisi toisille uskallusta ja toisille edes mahdollisuutta päästä aidosti tykkäämään ja olemaan tykätty.

 

[Hermes#41]

En tiedä saako näin sanoa, mutta sanon kuitenkin. Kyllä valitettavan usein tuolla koulumaailmassa näkee ketkä pojat ovat kasvaneet (Yh)äitinsä kanssa. Toki poikkeuksiakin on, mutta tuntuu yleiskuva olevan aika raaka.

Kiinnostaa tietää mistä tämän erityisesti huomaa?

 

[mjr]

Työyhteisön sun muun sosiaalisen piirin nuorempien miesten (siis ihan sosiaalisesti aktiivisten ja parhaimmillaan ihan järkevääkin parisuhdetaustaa omaavien sellaisten, ei minkään incelien tai muiden kenellä on vaikeaa edes päästä juttusille muiden naisten kuin kaupan kassojen kanssa) juttujen perusteella jonkun verran on kuulunut olevan - ja ainakin tietty osa nykyfeministeistä tuntuu tähän myös kannustavan - nuorilla naisilla ilmoilla sitä asennetta, että miehellä pitää olla oma paketti valmiiksi kasassa, turha tulla mistään vinkumaan ja jos on jotain ongelmia niin en ole terapeuttisi. Ehkä siksi, että naisilla on tässä Tinder-maailmassa sen verran valinnanvaraa, että "viallinen" ei kelpaa.

Mietinpä vaan että Tinder ei ehkä ole se ideaalinen paikka hakea parisuhdetta - enkä tiedä miten helppoa on tindermaailmassa vaikkapa ylipainoisella yh-äidillä. Monesti tämä omalaatuinen skene on täynnä molemminpuolista "täydellisyyden" hakua. Ehkäpä asiaan vaikuttaa parisuhteiden ja pariutumisen näkeminen huomattavan vääristävästi "markkinoina" tietyssä segmentissä, ehkäpä enemmän miesasiamiesten toimesta kuin naisasianaisten.

 

[Fat Cat]

Mietinpä vaan että Tinder ei ehkä ole se ideaalinen paikka hakea parisuhdetta - enkä tiedä miten helppoa on tindermaailmassa vaikkapa ylipainoisella yh-äidillä. Monesti tämä omalaatuinen skene on täynnä molemminpuolista "täydellisyyden" hakua. Ehkäpä asiaan vaikuttaa parisuhteiden ja pariutumisen näkeminen huomattavan vääristävästi "markkinoina" tietyssä segmentissä, ehkäpä enemmän miesasiamiesten toimesta kuin naisasianaisten.

Hesarissa oli tästä taannoin juttu, että nykyiset n. 18-30 -vuotiaat eivät välttämättä ole kokeneet mitään muuta deittailua, kuin Tinderin tai vastaavan kautta. Eli ns. perinteisiä kohtaamisia ei välttämättä mielletä ollenkaan deittailuksi. Tämä tietysti rajaa sitä markkinaa aika paljon, kun päätökset tehdään kuvien ja profiilin perusteella muutamassa sekunnissa.

Toki naisten näkökulmasta ymmärrän tämän hyvin, kun pystyy tekemään rauhassa taustatutkimusta, kenen kanssa on lähdössä treffeille. Ihan turvallisuuskysymyksenä.

Itse itseäni esimerkkinä käyttäen: en olisi missään todellisuudessa päätynyt puolisoni kanssa yhteen deittiäppien kautta. Osin ulkonäkösyistä, mutta viimeistään omien olemattomien viestittelytaitojen takia.

 

[Alejandro]

Tinderistä puhuessa tunnutaan aina keskittyvän huonoihin puoliin. Itselläni on kuukauden päästä viisivuotisjuhlapäivä avovaimoni kanssa ja olen yhden tinder-pariskunnan esikoislapsen kummi. Muutenkin kun miettii tuttavapiiriäni, niin yllättävän moni on löytänyt kumppaninsa tinderin kautta. Kaikki olemme kolmekympin paremmalla puolella.

Itse en olisi luultavasti koskaan tavannut nykyistä puolisoani ilman tinderiä, koska hän oli muuttanut Helsinkiin asumaan, mutta kävi töissä toisessa HUS:n alueella sijaitsevassa kaupungissa. Lisäksi hänen muuton jälkeen kolmen kuukauden sisään alkoi korona. Kävi siis älytön tuuri.

Itsekin toki tuskastuin välillä sovelluksen käyttöön ja treffeillä ravaamiseen, mutta eihän se syy ollut sovelluksessa, vaan ihmisissä (siis myös minussa). Ajattelin - ja ajattelen vieläkin - että se kaikki on vaivan arvoista, jos sovelluksen kautta löytyy joku jonka kanssa homma toimii.

 

[Patarouva]

Tinderistä puhuessa tunnutaan aina keskittyvän huonoihin puoliin. Itselläni on kuukauden päästä viisivuotisjuhlapäivä avovaimoni kanssa ja olen yhden tinder-pariskunnan esikoislapsen kummi. Muutenkin kun miettii tuttavapiiriäni, niin yllättävän moni on löytänyt kumppaninsa tinderin kautta. Kaikki olemme kolmekympin paremmalla puolella.

Itse en olisi luultavasti koskaan tavannut nykyistä puolisoani ilman tinderiä, koska hän oli muuttanut Helsinkiin asumaan, mutta kävi töissä toisessa HUS:n alueella sijaitsevassa kaupungissa. Lisäksi hänen muuton jälkeen kolmen kuukauden sisään alkoi korona. Kävi siis älytön tuuri.

Itsekin toki tuskastuin välillä sovelluksen käyttöön ja treffeillä ravaamiseen, mutta eihän se syy ollut sovelluksessa, vaan ihmisissä (siis myös minussa). Ajattelin - ja ajattelen vieläkin - että se kaikki on vaivan arvoista, jos sovelluksen kautta löytyy joku jonka kanssa homma toimii.

Ehkä Tinderiin pettyneistä puhutaan eniten ja media lykkää kaikille kuvan, että ihmisillä on tällaisia vaatimuksia. Eli kannattaako edes yrittää.

Viisain kommentti jonka vauvafoorumilta olen lukenut on käskenyt katsomaan ympärilleen esim. kaupassa. Ihan tavallisilta ihmisiltä pariskunnat näyttävät.

 

[Byvajet]

Mietinpä vaan että Tinder ei ehkä ole se ideaalinen paikka hakea parisuhdetta

Se on kuitenkin nykyaikaa. Perhebarometristä sivut 31 ja 32.

Nykyajan yksi vitsaus on, että naiset pyrkivät määrittämään tiloja ja tilanteita, joissa lähestymisen saa tehdä, mutta itse he edelleen ottavat ohjat omiin käsiinsä vain harvoin kaikesta muusta tasa-arvokehityksestä huolimatta.

Kun huomioi naisten mielipiteiden koko kirjon, lähestyä ei saa työpaikalla, opiskelupaikassa tai arjen tilanteissa. Baarissakin täytyy pystyä aistimaan, onko nainen viettämässä vain aikaa vai hakemassa seuraa.

Meiltä ovat kadonneet kohtaamisen tavat ja taito. Jos mies lähestyy naista rohkeasti ja kohteliaasti muualla kuin netin seuranhakupalstalla, hän ottaa aina riskin siitä, että nainen kokee lähestymisen tunkeilevaksi tai muuten rajojaan rikkovaksi.

Viisain kommentti jonka vauvafoorumilta olen lukenut on käskenyt katsomaan ympärilleen esim. kaupassa. Ihan tavallisilta ihmisiltä pariskunnat näyttävät.

Näinhän se on, mutta työmäärä, jonka mies saattaa joutua tekemään päästäkseen Prisma-parisuhteeseen, voi olla hyvin korkea. Käy itsetunnon ja toivon päälle, kun tulee toistuvasti torjutuksi.

 

[Patarouva]

Se on kuitenkin nykyaikaa. Perhebarometristä sivut 31 ja 32.

Nykyajan yksi vitsaus on, että naiset pyrkivät määrittämään tiloja ja tilanteita, joissa lähestymisen saa tehdä, mutta itse he edelleen ottavat ohjat omiin käsiinsä vain harvoin kaikesta muusta tasa-arvokehityksestä huolimatta.

Kun huomioi naisten mielipiteiden koko kirjon, lähestyä ei saa työpaikalla, opiskelupaikassa tai arjen tilanteissa. Baarissakin täytyy pystyä aistimaan, onko nainen viettämässä vain aikaa vai hakemassa seuraa.

Meiltä ovat kadonneet kohtaamisen tavat ja taito. Jos mies lähestyy naista rohkeasti ja kohteliaasti muualla kuin netin seuranhakupalstalla, hän ottaa aina riskin siitä, että nainen kokee lähestymisen tunkeilevaksi tai muuten rajojaan rikkovaksi.



Näinhän se on, mutta työmäärä, jonka mies saattaa joutua tekemään päästäkseen Prisma-parisuhteeseen, voi olla hyvin korkea. Käy itsetunnon ja toivon päälle, kun tulee toistuvasti torjutuksi.

Niinpä. En ymmärrä myöskään kummallista ikiaikaista leikkiä, että miehen pitää piirittää. Tämmöistä romanttinen kirjallisuus ja elokuvat antavat malliksi edelleen.

Mikä naisen avuttomuus vaatii muka miestä miellyttämään ja tekemään aloitteen. Miehen on voinut aina iskeä myös itse. Luonnollisesti moni mies voi kokea sen hyökkäävänä ja miehuuttaan loukkaavana. Siksi saattaa olla nykyäänkin turvallisinta antaa miesten kuvitella iskevänsä naisen, vaikka nainen iski mieheen silmänsä jo aikaa sitten, mutta antoi miehen kuvitella päättäneensä asian.

Ei näissä peleissä mitään muuta vikaa ole kuin se, että jos ei ole sosiaalisia taitoja ja ymmärrä merkkejä voi siksi mennä onnensa ohi. Etenkin ujoille miehille on hemmetin vaikeaa lähestyä naisia muutenkin ja jos naiset jättävät lähestymisen miehen kontolle niin moni hyvä mies jää yksin.