UT:ssa (ja VT:ssäkin) on ehdottoman kannatettavia moraaliohjeita, mutta ne on jokainen ehditty korruptoida vuosisatojen ja -tuhansien aikana moneen kertaan kulloisenkin moraalikoodiston hyväksikäyttäjän tarpeisiin.
Niin, siis eli, meidän perinteinen länsimainen tapakulttuuri on kyllä muokkautunut kristillisessä ympäristössä, mutta kyllähän se valtaosin on irrallaan kristinuskosta! Se, mitä minä sanoin, oli se, että aiempi tapakulttuuri haluttiin heittää roskiin siksi, kun sen koettiin olevan ahdasmielistä kristillistä paskaa, ja nyt siis sen kaltaista järjestelmää halutaan herättää uudestaan henkiin.
Eli siis aikanaan asiassa tehtiin (minusta) väärä rinnastus.
...mutta helpompaa voisi silti olla kerätä ne oikeasti hyvä asiat vaan kokonaan uuteen koodistoon, joka sitten voidaan vaikka tulostaa ihan näkyvästi sinne konttorin ovelle/seinälle ja alla lukee parkkifirmadisclaimerin tyyliin "olemalla näissä tiloissa sitoudut noudattamaan näitä periaatteita", jolloin kusipäisestä ja toksisesta käytöksestä (oli kyseessä se "klassinen" kesätyttöjen seksuaalinen häirintä, tai ihan "vaan" työpaikkakiusaaminen) olisi helppoa myös sanktioida sillä perusteella että kun nyt täällä olet ja osaat oletettavasti lukea, niin pitäisi sitten osata myös käyttäytyä tai voi lähteä muualle.
Minusta tapakulttuurin on hyvä elää ajan kanssa eli siis näen, että käytösohjeet on tarkoitettu päivitettäväksi: se, että ne muuttuvat, on minusta merkki siitä, että ne toimivat.
Jos kuitenkin asia olisi niin yksinkertaista, että tarvitsee vain teipata käytösohjeet toimiston oveen, niin ei meillä oikeastaan koskaan mitään ongelmaa olisi ollutkaan.
Käytöskulttuuri vaatii yhteisön ja sen muodostavien yksilöiden sitoutumista. Se vaatii yhteisön vallankäyttöä yksilöä kohtaan, ja usein se vaatii myös indoktrinaatiota, jota jotkut saattaisivat kutsua aivopesuksi. Tämähän oli se syy, miksi aikoinaan edistykselliset liberaalit ihmiset halusivat heittää käytössäännöt roskikseen! Heistä se oli/on yhteiskunnan käyttämää valtaa rajoittamaan yksilön vapaata tahtoa. Heistä se oli/on pikkuporvareiden hapatusta aseman pönkittämiseksi.
"Kukkahattutäti" tuli haukkumasanaksi viimeistään 90-luvulla. Ysäri oli ihan valtavaa tabujen rikkomisaikaa. Ihailtiin sitä, jos joku oli röyhkeä ja rietas, pahasuopa, ilkeä ja karkea. Ihminen, joka valitti kielenkäytöstä tai käytöksestä, leimattiin kukkahattutädiksi, muinaisjäänteeksi menneestä maailmasta. Ihminen, joka on elänyt nuoruutensa 90-luvulla, kokee tämän 2020-luvun puritaanisena aikana: kun 90-luvulla rikottiin tabuja(*), nyt niitä rakennetaan.
(*) Tabu tässä yhteydessä tarkoittamaan asiaa, jonka kaikki tietävät, mutta josta ei ole sopiva puhua.
Kukkahattutädit halutaan nyt takaisin. Ja olen todellakin sitä mieltä, että juuri näin pitää olla: että jotta ihminen osaa käyttäytyä, tarvitaan yhteisön vallankäyttöä. En kaipaa 90-lukua: en pitänyt ilkeilystä ja tarkoituksellisen huonosta käytöksestä silloin, enkä pidä siitä nytkään.
Yhteisöstä pitää löytyä ihmisiä, jotka ovat valmiita ojentamaan huonotapaista ihmistä, ja heille on annettava siihen hommaan vähintään mandaatti, mutta mielellään myös hyväksyntä: sinun pitäisi hyväksyä se, että toinen ihminen tulee ojentamaan sinua käytöksestäsi.
Näitä ihmisiä on perinteisesti sanottu "kukkahattutädeiksi" ja perinteisesti yhteisöt ovat tarjonneet näille tukensa, vaikkeivät aina ole heistä pitäneetkään. Tämä siis tarkoittaa sitä, että kun menneinä aikoina kassajonossa kotkan katseinen täti-ihminen on sinulle sanonut, että unohdit sanoa kassalle "kiitos", niin se "kiitos" on sitten sanottu vaikka pitkin hampain eikä asiasta ole lähdetty tekemään arvovaltakiistaa ("Älä ämmä ala mulle selittään").
Eli siis myös turvallisen tilan puolestapuhujat haluavat yhteisön lujempaa kontrollia, eli yksilönvapauden rajoituksia, eli kukkahattutädit takaisin, ja jotta tämä onnistuu, heidän pitäisi silloin pystyä hyväksymään se, että nämä kukkahattutädit tulevat puuttumaan myös heidän käytösvirheisiinsä: he kun eivät välttämättä jaa kanssasi samoja näkemyksiä siitä, millainen on hyvää käytöstä.
Mitä faktista väärää/ylimääräistä vaivaa niistä turvallisen tilan ohjeista on niihin kovin kriittisesti suhtautuvien mielestä?
Faktisesti tuskin mitään, mutta turvallinen tila on tältä osin liikkuva maali:
Turvallisemman tilan periaatteet eivät vaadi mitään virallista sertifikaattia, vaan jokainen tilaisuus tai tapahtuma voi luoda käytäntönsä itse.
yle.fi
"Turvallisemman tilan periaatteet eivät vaadi mitään virallista sertifikaattia. Sellaista ei nimittäin ole olemassa. Jokainen taho voi itse luoda sellaiset."
Faktisella tasolla turvallisesta tilasta puhuminen on siis mieletöntä, koska ei ole olemassa "oikeaa" turvallista tilaa, jonka säännöistä voitaisiin keskustella. Yleisellä tasolla voidaan keskustella vain konseptista.
Mitä faktista väärää/ylimääräistä vaivaa on käytössäännöistä? Yritin kaivaa vanhoja käytössääntöjä, mutta ehkä tämä 2015 juttu ajaa asiansa:
Nappaa ympäristön myönteinen huomio ja erotu muiden joukosta. Tapaseuran Risto Rasku antaa kymmenen ohjetta, joita noudattamalla pääset hyvien käytöstapojen kuninkaaksi.
www.kaleva.fi
"Ole kohtelias." - "Ole avulias." - "Ota toiset huomioon." - "Kunnioita." - "Puhu siististi." - "Pitäydy outojen tai puolituttujen kanssa turvallisissa aiheissa."
Kuka tahansa joka vertaa käytöstapoja ja turvallista tilaa toisiinsa, tulee ihmettelemään, että miksi samalle asialle on pitänyt antaa uusi nimi? Erityisesti se herättää epäilyksiä konservatiivisissa piireissä: miksi käytössäännöt eivät kelpaa? Se herättää epäilyksiä siitä, että turvallisella tilalla on jotain muitakin tavoitteita kuin paremmin käyttäytyvät ihmiset.
Jos otetaan tuo linkattu juttu turvallisesta tilasta, niin siinä fokus on vähemmistöissä ja naisissa. Koko juttu puhuu syrjimättömyydestä ja seksuaalisesta häirinnästä. Käytöstavat on tarkoitettu koskettelemaan kaikkia, ikään, rotuun ja sukupuoleen katsomatta. Siksi esimerkiksi tuo YLE:n juttu herättää sellaisen fiiliksen, että turvallinen tila on suunnattu valtaväestöä vastaan, ts. sen fokus on valtaväestön käytöksessä, ei vähemmistöjen. Otetaan jutusta lainaus:
"Marchant Aedo kertoo, että kyse ei ole ihmisten rajoittamisesta, vaan päinvastoin vapaudesta kaikille olla omia itsejään ilman, että heidän täytyy asiaa selitellä."
Joku voisi kysyä, että pystyykö Heikki Hitsari tulemaan työpaikalle omana itsenään ja sanoa kahvipöydässä, että "akat on ihan perseestä" ja kun pöydän nainen tällaisesta yleistyksestä hänelle huomauttaa, niin voiko hän sanoa, että "nyt ei jaksa akkojen kälätystä".
Pitääkö Heikin selittää käytöstään? Heikillä on saattanut viikonloppuna olla vaikkapa raju riita avioerosta ja huoltajuudesta, siellä on vaimo ja anoppi olleet jakamassa yhteistä kotia ja pihalta on lähtenyt Heikin uusi mersu.
Minä siis sanon, että tuo Aedon lausahdus on kyllä unelmahöttöä ja idealismia(*). Kyllä oikeasti kyse on ihmisten rajoittamisesta, ihan niin kuin käytössäännöissäkin. Ja minä siis pidän sitä ihan keskeisenä mekanismina, jos ihmisten halutaan käyttäytyvän.
(*) Tai vaihtoehtoisesti sen voi nähdä orwellilaisena sanajumppana, jossa yksilön rajoittaminen on yksilön vapautta. Näin kyllä moni tämän agendan kokeekin, sellaisena kaksoispuheena, gaslaittauksena ja uusiokielenä.
Se että joku konsulttifirma saattaa huijata helppoja rahoja järjestämällä haistapaskakoulutuksia ei vielä ole mikään peruste sille että "kädet ilmaan ja paluu 70-luvulle" (joka ei tosiaankaan ole ollut mikään hyvän käytöksen onnela, mutta silti parempi kuin vielä reilusti nostalgisoidumpi 50-luku). Hirveän pitkälle on toki tultu ajoista jolloin riittävän korkean tason johtohenkilö sai halutessaan käyttää alaisiaan hyväksi liki millä tahansa tavalla (reilusti esimerkkejä mm. ihan silloisenkin lainsäädännön perusteella raiskatuista sihteereistä, jotka raiskauksen seurauksena raskaaksi tultuaan saavat potkut ja huoran leiman), mutta ei tuo silti tarkoita että tasa-arvon suhteen olisi maailma missään mielessä valmis.
Niin, nyt jos puhutaan turvallisesta tilasta ja käytössäännöistä, niin eihän tuo ollut silloinkaan suotavaa käytöstä. Minulla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta, mutta vanhemmilla ja isovanhemmilla on.
Nyt niihin aikoihin - sanotaan akselilla 40-luvulta noin 70-luvulle - dynamiikka oli paikoin erilainen. Sellainen kuva, että homma olisi ollut pelkkää naisten raiskaamista on väärin. Yhteisön kontrolli oli paljon tiukempi, ja mies sai huonosta käytöksestä helposti naamansa verille (tai puukosta) varsinkin sodan jälkeen, kun yhteiskunta oli ruohonjuuritasolla väkivaltainen.
Se, mikä altisti väärinkäytöksille, oli valtasuhteet, aivan kuten nykyäänkin. Siksi lähipiiri pyrki ohjeistamaan vieraaseen paikkaan töihin meneviä siitä, että pitää siellä varansa, kun yhteisön oma kontrolli ei ulotu maaseudulta vaikkapa pankin pääkonttorin seinien sisälle Helsingissä.
Pukeutumisella oli silloin oma roolinsa. Jos olit maalaistyttö Helsingissä keskellä uppo-outoja ihmisiä, niin pukeutuminen oli se, jolla viestitit ympäristölle siitä, mitä etsit ja erityisesti mitä et etsi: eli sillä pystyi vaikuttamaan, puuttuiko lähiympäristö (ihmiset jotka eivät tunteneet sinua) vaikkapa ahdisteluun kadulla. Ja koska puuttui, niin sait kävellä melko rauhassa, vaikka ympäristö muuten olikin melko väkivaltainen.
Käytössääntöjen kanssa tällä ei siis ole mitään tekemistä, vaan sen kanssa, ettei yhteisön kontrolli ulottunut kaikkialle pitämään käyttäytymistä aisoissa. Sama homma on turvallisen tilan kanssa: ohjeistus itse saa olla millainen tahansa, se, mikä tarvitaan, on yhteisön kontrolli.
...suurin osa ihmisistä nykyään tajuaakin ettei ole ok olla täysi paskiainen vaikka miten kuvittelisi itsensä jumalaksi, niin osa ei tuota tiedosta ja niille se pitää vääntää rautalangasta ja tarvittaessa niitä varten pitää myös olla olemassa perusteet esimerkiksi kurinpitomenettelyille, jos ei osaa sivistysmaailmassa käyttäytyä sivistysmaailman sääntöjä (ja sitä myötä toisia ihmisiä) kunnioittaen.
Siis juuri näin se asia on, ja siksi minusta ei ole mitään mieltä jakaa samaa asiaa haluavia ihmisiä keskenään riiteleviin leireihin, vaan olisi löydettävä yhteinen sävel: käytöstavat pitäisi myydä liberaalivasemmistolle turvallisena tilana, ja turvallinen tila konservatiivioikeistolle käytöstapoina. Tuossa edellä esitin, mitä ongelmia hankkeella on vielä tässä vaiheessa.
Tuo rautalangasta vääntäminen on sitten sellaista, että, no - aikoinaan varsinkin maaseudulla yhteisön kontrolli oli luja, väkivaltainenkin, eikä se silti estänyt häiriökäytöstä. Hamaan tappiin saakka löytyy ihmisiä, jotka (a) haastavat yhteisön normit näyttääkseen asemaansa yhteisössä, ja (b) osa heistä siihen pystyy
de facto -asemansa takia, eli siihen ei vaan pysty kunnolla puuttumaan muuten kuin lähtemällä pois.