On kyllä käsittämätöntä kuinka usein tasa-arvokeskustelu kääntyy siihen, että ei vahingossakaan pyritä löytämään ratkaisuja todellisiin tasa-arvoon liittyviin ongelmiin, vaan väännetään viimeiseen asti vältellen vastuunkantoa ja ongelmanratkaisua, ja pikkuhiljaa tehdään jopa valkoisesta lihaa syövästä heteromiehestä se todellinen uhri.
Tasa-arvokeskusteluun kuuluu myös metakeskustelu eli keskustelu tasa-arvokeskustelusta. Et voi millään olettaa, että saat vastakaikua puheellesi, kun teet vastakkainasettelua. On aivan perusteltua kysyä esimerkiksi intersektionaalisen feminismin esittämästä etuisuuskategorioinnista, että kuinka järkevä lähtökohta se on tasa-arvon rakentamiselle.
Mutta minä koetan nyt taas aloittaa keskustelua siitä, kuinka minusta voitaisiin lähestyä tasa-arvoa, niin sukupuolten kuin etnisten ryhmien osalta.
Lähtökohdat: Kaikki teistä eivät varmaan ole tuttuja EMC-testauksen kanssa? EMC-testillä pyritään vähentämään elektronisten laitteiden aiheuttamia häiriöitä. Kuten muistatte, ensimmäiset matkapuhelimet aiheuttivat kuuluvaa häiriötä esimerkiksi televisioihin ja radioihin. Kaikki elektroniset laitteet aiheuttavat häiriöitä. Niistä ei pääse eroon. EMC:n kannalta tilanne on kuin yrittäisi tukkia reikäistä ämpäriä: kun komponenttivalinnoilla tukitaan yksi reikä, niin häiriöt alkavat vuotaa toisesta.
Suhtaudun ihmisten yhteisöihin ja yhteiskuntiin samalla tavalla. Jonkun yksittäisen asian paikkaaminen laittamalla "laastaria" päälle aiheuttaa helposti purkautumista muualla. Siksi asetan tavoitetilanteeksi ympäripyöreästi "tarpeeksi hyvä tilanne". Ei täydellinen, mutta siedettävä. Aivan kuten EMC-testauksessa: "Menee joltensakin speksiin" on riittävä tavoite.
Toisekseen, ajattelen ihmistä eläimenä. Siksi minusta itsestäni paras lähestymiskulma on
positiivinen vahvistaminen, jota käytetään paljon eläinten koulutuksessa. Positiivinen vahvistaminen on erityisen kätevää esimerkiksi sellaisissa lajeissa kuin koirien agility, koska positiivisella vahvistamisella pystytään ylläpitämään koiran tekemisen riemua, joka näkyy myös suorituksessa.
Faktat: Minusta olisi aivan ensimmäisenä parasta tunnustaa faktat ja koettaa lähteä siltä pohjalta. Ihmisen peruspiirteisiin kuuluu luokittelu. Jo ihan keskustelun tasolla käytetään yleistyksiä - miehet, naiset, arabit, aasialaiset - ja se ulottuu myös arkeen. Tuntematon ihminen on aina toiselle ihmiselle alkujaan ryhmänsä edustaja. On ihan mahdotonta alkaa vaatia ihmisiltä sitä, että he pystyisivät suhtautumaan tuntemattomiin ihmisiin ensisijaisesti ihmisinä - se tapahtuu vasta sitten, kun ihmiset tuntevat toisensa. Kun pohditte asiaa, niin huomaatte, kuinka lähipiirinne ihmiset ovat mielessänne yksilöitä eivätkä enää ryhmänsä edustajia.
Toinen minusta varteenotettava fakta on miehiin liittyvät piirteet. Miehet ovat se puolikas ihmiskunnasta, joka on isompi ja aggressiivisempi. Voidaan toki lähteä vähän kovempiin keinoihin eli torppaamalla testosteronin tuotanto joko fyysisesti tai kemiallisesti miehet kyllä saadaan lauhkeammiksi. Mutta jos tälle linjalle ei haluta lähteä, niin sitten on mietittävä muita keinoja.
Rasistisen käyttäytymisen takana on usein epäluulo ja epäluottamus. Sitä vastaan minusta taistellaan kaikkein tehokkaimmin rakentamalla luottamusta ihmisryhmien välillä molemmin puolin.
Tässä se kaikkein vaikein asia useimmille tasa-arvoihmisille on tämä molemminpuoleisuus. Se, että maahanmuuttaja alkaa omaksua paikallisia tapoja on paikallisille merkki halusta integroitua. Jos jokin ryhmä kieltäytyy opettelemasta kieltä ja hyväksymästä paikallista tapakulttuuria, se on usein selkeä merkki haluttomuudesta integroitua, ja se on usein paikallisväestölle varoitusmerkki.
Monikulttuurisuus voi kuulostaa hyvältä ajatuksen tasolla, mutta sen saaminen toimimaan käytännössä voi olla turhan tuskallinen tie. Voidaan kuitenkin sanoa, että paikallisväestöä voi pyrkiä siedättämään vieraaseen tapakulttuuriin pehmentämään törmäystä.
Joka tapauksessa länsimainen viihdekulttuuri tekee koko ajan omaa tehtäväänsä tässä sulauttamisprosessissa. Se toimii kuin roomalaisten polyteismi: länsimainen viihde pystyy sulauttamaan sisäänsä materiaalia miltei mistä muusta kulttuurista tahansa, se pureskelee sen mössöksi ja palauttaa meille "länsimaisena".
Tasa-arvoa ajavien ihmisten ei minusta kannattaisi asettautua tuota vastaan. Se on aika tehokas keino sekä sopeuttamaan länsimaalaista vieraisiin ihmisiin, että myös antamaan maahanmuuttajille malleja integroitua länsimaihin. Sen huonoksi puoleksi voidaan laskea nk. kulttuurinen omiminen, mutta minusta tuo konsepti on jo lähtökohtaisesti älyttömän vahingollinen kaikille pienille kulttuureille, että siitä kannattaisi hankkiutua eroon.
Luottamuksen rakentamiseksi minusta median pitäisi esittää maahanmuuttajia sellaisessa valossa, joka herättää kantaväestössä luottamusta. Tässä vuosien aikana olen törmännyt minusta malliesimerkkeihin tällaisista jutuista, mutten valitettavasti ole laittanut linkkejä talteen, jotta voisin esitellä niitä.
Peruspointti on silti se, että maahanmuuttaja esitetään kantaväestölle hyödyllisenä ja luotettavana toimijana. Se on ruohonjuuritasolla aivan valtavan tehokas keino luomaan jonkinlaista perusluottamusta. On valitettavaa, että nk. "nyyhkytarinat" kantaväestön puolelta kaltoin kohdelluksi tulleista herättävät vain ivallista ja pilkallista naurua niissä, joiden asenteet maahantulijoita kohtaan ovat kovimmat. Ne ovat omiaan luomaan kuvaa siitä, että maahanmuuton seurauksena maahan tulee "vapaamatkustajia".
Sukupuolten suhteen lähtisin aika lailla samoista lähtökohdista.
Median puolella minusta olisi hyvä näyttää, kuinka miesten ja naisten yhteistyö esimerkiksi työpaikoilla on hedelmällistä molemmille osapuolille. Tästäkin on ollut silloin tällöin mediassa juttuja, esimerkiksi naisista perinteisillä miesten aloilla ja toisin päin.
Useassa tällaisessa jutussa toimittaja on silti liikaa koettanut kaivaa esille niitä kohdattuja ennakkoluuloja: ei näin! On paljon parempi esittää vaikkapa remonttifirmassa työskentelevä nainen yhtenä porukan jäsenenä, jota kohdellaan samanarvoisena. Olisi parempi, ettei naisista ja miehistä koeteta keinotekoisesti tehdä samanlaisia: naisen arvoa vaikkapa rakennustyöntekijänä ei vähennä se, vaikkei hän jaksakaan kyykätä tai penkata yhtä paljon kuin mies. Parempi olisi esittää sellaista kuvaa, kuinka nämä erot pystyvät tekemään työyhteisöstä monipuolisemman ja kaikin puolin kivemman paikan.
Miehet tosiaan muodostavat ihmiskunnasta sen aggressiivisemman ja kookkaamman puoliskon. Se on yhdistelmänä kieltämättä hankala. Tätäkin vastaan taistelu on minusta jo lähtökohtaisesti hävitty taistelu, ellei sitten mennä jyrkkiin toimiin. Minä siis hyväksyisin tämän faktan.
En koettaisi väkisin koettaa vääntää miehiä omaksumaan "pehmoilua". Minusta olisi parempi, että miehet voivat purkaa riskikäytöstä ja aggressiota toisella tavalla kuin terrorisoimalla lähiympäristöä. Tarvitaan väyliä, jossa miehillä on tilaa pätemiselle, aseman hankkimiselle, aggressiivisellekin käyttäytymiselle, riskialttiille käyttäytymiselle ja niin edelleen. Näiden väylien ei tarvitse olla niin hyödyllisiä, mutta tottahan olisi hienoa, jos tuota voitaisiin kanavoida myös johonkin yhteiskunnallisesti hyödylliseen toimintaan.
Samalla tavalla yhteiskunnassa olisi hyvä olla myös kanavat naisille toteuttaa heille tyypillisempää käytöstä. En ole tämän aihealueen asiantuntija, mutta ottaen huomioon esimerkiksi teinityttöjen halun huomiolle, niin siihen olisi hyvä olla sellaisia kanavia, jotka eivät kerää ei-haluttua huomiota.
Lähtökohtaisesti näen, että tasa-arvokeskustelun mies-nais-kategorisointi ei edesauta tasa-arvon rakentamista. Kategorisointi on toki sinällään hyödyllistä, koska se auttaa tunnistamaan ryhmien omat erityispiirteensä.
Tasa-arvon rakentamisen kannalta näen kuitenkin tarpeellisemmaksi korostaa miesten ja naisten yhteistyön positiivisia, hedelmällisiä ja rakentavia puolia.
@Osmo Rapeli olisiko tässä nyt jotain pohjaa keskustella asiallisesti tasa-arvon rakentamisesta yhteiskunnassa? Kun kaipasit sitä?
