Tasa-arvo ja poliittinen korrektius

[Patarouva]

Kansanedustaja Riitta Mäkinen on kommentoinut kansanedustaja Miko Bergbomin puheenvuoroa ”On se hienoa, että pikkupojat tietää..”

Edes kansanedustajan pitäisi pystyä parempaan ja pitää suunsa kiinni typerimmistä vähättelyistä, vaikka päässä pyörisi mitä. Jos naisena olen toivonut, että nuorten naisten vähättelystä ja tytöttelystä olisi päästy niin ei nyt jukolauta väännetä samaa ylimielistä paskaa kenestäkään sukupuolesta riippumatta.

Kansanedustaja Krista Kiuru sortui työyhteisössä vähättelyyn siinä, että Karoliina Partanen on ollut vasta vuoden kansanedustajana. Kristalle lähetän terveiset ”kiurumaisin” sanoin ”Kansanedustaja se on vuodenkin kansanedustajana toiminut ja kansanedustaja se on ensi viikollakin”.

 

[Timbit]

Kansanedustaja Riitta Mäkinen on kommentoinut kansanedustaja Miko Bergbomin puheenvuoroa ”On se hienoa, että pikkupojat tietää..”

Tein verkkohaun tuosta lainauksesta. Toistaiseksi sen ovat noteeranneet vaan Suomen Uutiset sekä Perussuomalaisten Blogisivusto. Mutta kyllä tuosta hienosta käytöksestä varmasti kohta uutisoidaan laajemminkin. Odottakaa vaan.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tein verkkohaun tuosta lainauksesta. Toistaiseksi sen ovat noteeranneet vaan Suomen Uutiset sekä Perussuomalaisten Blogisivusto. Mutta kyllä tuosta hienosta käytöksestä varmasti kohta uutisoidaan laajemminkin. Odottakaa vaan.

Vähän kirjoittamasi jälkeen ainakin HS on uutisoinut aiheesta; Riitta Mäkinen on sanonut tyhmästi, on pyytänyt anteeksi, ja saanut anteeksi.

 

[Luoto]

Itse pidän jossain määrin odottamattomana, että em. raportissa ihmetellään sukupuolidysforiaa kokokeneita tyttöjä. Jotenkin tuntuu siltä, että mm. Suomessa julkisuuteen pääsevät nimenomaan sukupuolidysforiaa kokevat pojat.
Ison-Britannian keskustelussa poikien tilannetta ei käsitellä.

Minusta se on juuri julkisuuden asenteiden mukaista. Kyllä poikien pitääkin tuntea ahdistusta sukupuolestaan ja siitä on mukava kuulla ja lukea, tyttöjen ahdistuksesta ei haluta tietääkään.

 

[Euro71]

NHS vaihtaa sukupuolen määritelmää:

Britanniassa historiallinen linjanveto: Sukupuolessa on kyse biologiasta, ei identiteetistä

Britannian terveydenhuoltojärjestelmän NHS:n uudessa linjauksessa sukupuoli määritellään biologian, ei henkilön sukupuoli-identiteetin mukaan.

www.iltalehti.fi

 

[Euro71]

Edellisen uutisen innoittamana Iltalehti jatkaa aiheesta toisella jutulla:

”Räikeä esimerkki siitä, että ihminen rupeaa leikkimään luojaansa” – Kaksi vanhempaa kertoo mielipiteensä lasten seksuaalikasvatuksesta

Kaksi vanhempaa kertoi Iltalehdelle, miten he näkevät koulun seksuaalikasvatuksen. Asiantuntija nostaa esille usean vanhemman harhaluulon.

www.iltalehti.fi

"Ekaluokkalaisen pojan vanhempi Emma Kolu on sitä mieltä, että seksuaalisuus, sukupuoli ja perheellistyminen ovat niin moniulotteisia asioita, että niitä on tärkeää käsitellä lapsen kanssa ikätasoisesti monessa elämänvaiheessa. Asioita ei voi pelkistää biologiseen lisääntymiseen."

On ihan varmasti totta, että kyseessä on moniulotteinen asia. Silti evolutiiviset mallit ovat kaikki ainoastaan kiinni lisääntymisestä, joten tuo viimeinen lause ei vain yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Ei, jos pidät ihmistä biologisena olentona ja eläimenä, niin se ei vain pidä paikkaansa. Se voi olla monimutkaista, mutta kaikki mitä evolutiivisten algoritmien seurauksena saadaan, tähtää lisääntymiseen.

"Kolun mukaan hänen lapsensa ei ole ollut moksiskaan esimerkiksi seksuaalivähemmistöistä puhuttaessa, vaan niitä on pidetty ihan tavallisina asioina."

Varmaan näin. Kyllä varmaan ihmisen on kasvaessaan hyvä tietää se, että kaikki eivät ole samanlaisia. Silti valtaosa ihmisistä kasvaa "samaan muottiin".

Ajatellaan kasvatusta. Tyttöjen ja poikien erot ovat aika marginaalisia murrosikään saakka. Tällä voidaan kyllä perustella se, että tyttöjä ja poikia voidaan kasvattaa samalla tavalla. Silti iso osa ihmisistä elää valtaosan elämästään murrosiän jälkeistä aikaa. Minusta voidaan hyvin kysyä sellaista, että kasvatetaanko lasta nyt sen mukaan mitä hän on sillä hetkellä, vai kasvatetaanko häntä sen mukaan, mikä hänestä tulee.

Joku tietysti voi väittää, että murrosikä ja sen tuomat muutokset - saati muutokset sen jälkeen - ovat pelkkää sosiaalista konstruktiota, mutta silloin kyllä ohitetaan iso osa ihan fyysistä todistusaineistoa ilmiön laadusta. Asiasta on paljon ihan tutkimustietoa, koska sekä estrogeenin että testosteronin vaikutuksesta ihmisiin on paljon kokeellista tutkimusta.

Iltalehden väliotsikko on "Eläinkunnassakin monta sukupuolta" - ei pidä paikkaansa, ei biologisesti. Kolu on väärässä tässä asiassa. Siinä hän on toki oikeassa, että eihän tämä nyt näin yksinkertaista ole, mutta valtaosa nisäkkäistä ihminen mukaan lukien jakaantuu kahteen kategoriaan.

Oheisessa kuvassa on miesten ja naisten pituusjakautuma länsimaissa. Mitä siitä voidaan päätellä? Esimerkiksi se, että sukupuolen sisäinen vaihtelu pituudessa on suurempi kuin keskimääräisen pituuden ero. Siitä huolimatta on mahdollista ennustaa sukupuoli pelkästään pituuden perusteella todella luotettavasti. Häviävän pieni osa naisista on 180 cm tai yli. Jos rajan vetää keskikohtaan, 171 cm, niin ennusteen osumatarkkuus on silti vielä reilusti yli 90%. Korrelaatio pituuden ja sukupuolen välillä on siis hyvä, mutta yksilöllinen vaihtelu on vallattoman paljon suurempaa kuin keskimääräinen ero (15 cm).

"– Ei voi kategorisoida, että kaikki ovat miehiä tai naisia. Se on sellainen jatkumo, jossa osalla on enemmän naistyypillisiä piirteitä ja osalla miestyypillisiä piirteitä. Siinä välissä on tosi paljon kaikkea, johon vaikuttaa mieli, hormonit, ilmaisu ja oma kokemus, Kolu kertoo."

Kyllä voi kategorisoida, ainakin luonnontieteellisesti. Kaikki eivät mene kaikkiin lokeroihin, mutta lokerot ovat ihan silmin nähden tunnistettavissa myös ihmisissä. Ei kyseessä ole mikään valkoisen kohinan tapainen tasainen satunnaissarja, vaan aika kategorinen luokittelu.

"Kettusen mukaan moninainen seksuaalikasvatus on herättänyt hänen lapsissaan keskustelua, kyseenalaistusta ja jopa ahdistusta."

Voidaan minusta hyvin kysyä, että kuinka paljon ylipäätään kouluissa perusopetuksessa opetetaan poikkeuksista. Paljonko puhutaan vaikkapa siamilaisista kaksosista? Paljonko kimeereistä? Paljonko muista lasten patologisista syndroomista? Ne kaikki ovat ihan taatusti olemassa, minullakin on lähipiirissä sellaisia. Muistan ala-asteelta kaksikin syöpään sairastunutta luokkakaveria, ja silti syövästä ei käsittääkseni vieläkään puhuta peruskoulun opetusohjelmassa, koska se ei keskimäärin ole lasten sairaus.

Mistä syndroomista siis pitäisi puhua ja mistä ei? Kuuroutumiseen tai sokeutumiseen johtavista oireyhtymistä? Myöhemmässä vaiheessa kehityshäiriöihin johtavista perinnöllisistä sairauksista? Muista perinnöllisistä sairauksista, joita lapsilla saattaa hyvin olla, mutta jonka he huomaavat vasta murrosiän jäljiltä?

 

[Timbit]

Eilen oli kansainvälinen poikien päivä. Huomasitteko?

 

[UnenNukkuja]

Eilen oli kansainvälinen poikien päivä. Huomasitteko?

Huomasin. Toki selitys tähän lienee, että olen nainen, someni täyttyy paljon naistutuista. He sitten totta kai ilmoittavat tuollaisia, josko koskettaa juuri heidän perheitään.

 

[mjr]

Edellisen uutisen innoittamana Iltalehti jatkaa aiheesta toisella jutulla:

”Räikeä esimerkki siitä, että ihminen rupeaa leikkimään luojaansa” – Kaksi vanhempaa kertoo mielipiteensä lasten seksuaalikasvatuksesta

Kaksi vanhempaa kertoi Iltalehdelle, miten he näkevät koulun seksuaalikasvatuksen. Asiantuntija nostaa esille usean vanhemman harhaluulon.

www.iltalehti.fi

"Ekaluokkalaisen pojan vanhempi Emma Kolu on sitä mieltä, että seksuaalisuus, sukupuoli ja perheellistyminen ovat niin moniulotteisia asioita, että niitä on tärkeää käsitellä lapsen kanssa ikätasoisesti monessa elämänvaiheessa. Asioita ei voi pelkistää biologiseen lisääntymiseen."

On ihan varmasti totta, että kyseessä on moniulotteinen asia. Silti evolutiiviset mallit ovat kaikki ainoastaan kiinni lisääntymisestä, joten tuo viimeinen lause ei vain yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

Tuossa nyt on paljonkin suht konservatiivista tulkintaa - olemme kuitenkin korostetun kulttuurinen laji, eli biologiset impulssit voivat pukeutua hyvinkin erilaisiin konteksteihin, esim vaikka polynesialainen alkuperäiskansa vs viktoriaaninen keskiluokka vs suomalainen nyky-yhteiskunta. Kaikki jakavat saman biologian ja evoluution, mutta toiminta, uskomukset ja maailmankatsomus ovat jopa radikaalin erilaisia. Minusta tämä inhimillisen kulttuurin ja maailmankuvan kompleksisuus on todellakin rationaalista ottaa huomioon myös opetuksessa.

Seksuaalisuus vaikuttaa myöskin olevan tietyllä tavoin plastinen jatkumo, johon modernin ajan 2-3 monoliittista laatikkoa eivät välttämättä mitenkään riitä. Sukupuolisuus toki on biologinen fakta, mutta senkin ilmentymät ovat monessa suhteessa kulttuurista vaikutteita saavia: "normaalit" miehen ja naisen ideaaliroolit ovat olleet eri aikoina, eri kulttuureissa ja eri yhteiskuntamuodoissa erittäin erilaisia - ja aina on ollut valtava määrä yksilöitä, jotka eivät ole näihin stereotypioihin mahtuneet. Antakaamme yksilöiden toteuttaa itseään mahdollisimman vapaasti, kunhan eivät rajoita toisten vapautta.

Evoluutio moraalin mittana edellyttää minusta suht täydellistä avoimuutta ja tavallaan amoralisuutta: mikä tahansa käyttäytymismalli, mikä toimii, toimii - toisaalta emme voi etukäteen tietää mikä on paras strategia niin on annettava mahdollisimman laajan kilpailun toimia. Tosin minusta evoluutio on harvinaisen huono mittari ja lähtökohta millekään eettiselle ajattelulle. Se lähinnä oikeuttaa kaikki käyttäytymismallit, tasa-arvoisesti ja avoimesti, antaa kilpailun ratkaista.

 

[hooceebruins]

Tänään vietetään kansainvälistä homo-, bi- ja transfobian vastaista päivää. Urheilupalstalla kun ollaan, niin tänään on hyvä päivä allekirjoittaa Älä riko urheilua -vetoomus.

Linkki: https://twitter.com/ihmisoikeus/status/1791348760024432913?t=b7HaHbJfqisV9Me-2Rvxpw&s=19

 

[finnjewel]

Tässä tarina eräästä transhenkilöstä, joka ei ole tyytyväinen siihen, että kriittisiä arvioita sukupuolen vaihtamisesta ei tuotu esille ennen toimenpidettä.

27-vuotias Nita katuu sukupuolensa korjaamista mieheksi: "Toivon, että olisi ollut muita tapoja käsitellä ongelmiani"

Suomessa selvitetään sukupuolenkorjausta katuvien määrää.

yle.fi

 

[Murkula]

Tässä tarina eräästä transhenkilöstä, joka ei ole tyytyväinen siihen, että kriittisiä arvioita sukupuolen vaihtamisesta ei tuotu esille ennen toimenpidettä.

27-vuotias Nita katuu sukupuolensa korjaamista mieheksi: "Toivon, että olisi ollut muita tapoja käsitellä ongelmiani"

Suomessa selvitetään sukupuolenkorjausta katuvien määrää.

yle.fi

Koittaisivat päättää, sitähän tässä on luettu ja kuunneltu että tuolla asialla ei ole mitään tekemistä mielenterveyden kanssa. Ei kait sitä silloin tarvitsekaan ottaa huomioon kun ne ovat kaksi ihan toisistaan riippumatonta asiaa.
Ei näille kyllä tiedä enää itkeäkö vai nauraa.
Sympatiat on aikalailla ihan tasan nollassa.

Tulee ihan mieleen Kontran "Sekobileet"

 

[hooceebruins]

Jämäkkä kannanotto presidentiltäkin.

Linkki: https://x.com/alexstubb/status/1791421305532694607

 

[mjr]

Sympatiat on aikalailla ihan tasan nollassa.

Siis todellako? Henkilöllä on vakavia mielenterveysongelmia, joiden keskellä tekee kohtalokkaan väärän päätöksen ja sinulla ei ole sympatiaa? Välillä ihmettelen tätä loputonta kulttuurisodankäyntiä.

 

[vsmo]

Enemmänkin voisi laittaa vastuuta niille, jotka toteuttavat näitä hoitoja. Tässäkin tapauksessa jonkinlainen hoitovirhe on ilmeisesti tapahtunut, kuten uhri tuossa totesi.

Maailma toki muuttuu, mutta onhan se jopa huvittavaa että väki osaa vaihtaa sukupuoltaan paremmin kuin auton renkaat.

 

[aquanqua]

Enemmänkin voisi laittaa vastuuta niille, jotka toteuttavat näitä hoitoja. Tässäkin tapauksessa jonkinlainen hoitovirhe on ilmeisesti tapahtunut, kuten uhri tuossa totesi.

Niin, meikäläisen sosiaalioikeuden yksi johtavista ajatuksista on kuitenkin pyrkimys kunnioittaa niin pitkälle kuin mahdollista henkilön omaa tahtoa, jopa niissä tiltanteissa, joissa henkilön mieli on järkkynyt tai hän kärsii mt-ongelmista. Sukupuolileikkaus ja -hoidot voidaan myös kaiketi usein tuollaisissa tilanteissa nähdä – henkilön omankin näkemyksen mukaan – isolta osin ratkaisuksi mt-ongelmiin.

Lääkärit ovat aika haastavassa tilanteessa, kuten jutussa todetaan: kyse on uudenlaisesta ilmiöstä, hoidettavat ovat fyysisesti terveitä ja toisaalta koko kuvioon liittyy varmasti jokaisen hoidettavan kohdalla paljon monimutkaisia henkilökohtaisia tekijöitä, jotka voivat hoitojen jälkeen taas muuttua moneen eri suuntaan. Samalla, kuten jutun etujärjestön tyypin kommentti ilmentää, yhteiskunnassa on paine juurikin alentaa kynnystä halukkaille saada hoitoja. Jos taas hoitojen antamiseen liittyisi vielä jotain erityisiä korotettuja vastuita esim. tilanteissa, joissa henkilö myöhemmin alkaa katua ratkaisua, niin korostuneen vastuuriskin pelko kaiketi nostaisi kynnystä antaa hoitoja.

 

[vsmo]

Niin, meikäläisen sosiaalioikeuden yksi johtavista ajatuksista on kuitenkin pyrkimys kunnioittaa niin pitkälle kuin mahdollista henkilön omaa tahtoa, jopa niissä tiltanteissa, joissa henkilön mieli on järkkynyt tai hän kärsii mt-ongelmista. Sukupuolileikkaus ja -hoidot voidaan myös kaiketi usein tuollaisissa tilanteissa nähdä – henkilön omankin näkemyksen mukaan – isolta osin ratkaisuksi mt-ongelmiin.

Koskeeko tämä hoitokeino muitakin mielenterveyden ongelmia vai ainoastaan sukupuolen vaihtoon liittyvää mielenterveysongelmaa?

Voisin ottaa tähän lukuisia esimerkkejä mielenterveysongelmista, mihin tuskin kannattaa hoitokeinona olla kannustaminen jatkamaan.

Aina ei tietenkään tiedetä, onko taustalla ongelmia mielenterveyden kanssa. Se kuinka paljon niitä tapauksia on kuullaan varmasti myöhemmin.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Niin, meikäläisen sosiaalioikeuden yksi johtavista ajatuksista on kuitenkin pyrkimys kunnioittaa niin pitkälle kuin mahdollista henkilön omaa tahtoa, jopa niissä tiltanteissa, joissa henkilön mieli on järkkynyt tai hän kärsii mt-ongelmista. Sukupuolileikkaus ja -hoidot voidaan myös kaiketi usein tuollaisissa tilanteissa nähdä – henkilön omankin näkemyksen mukaan – isolta osin ratkaisuksi mt-ongelmiin.

Lainaus Aamulehdestä parin vuoden takaa:

”Sukupuolen korjaus ei poista muita ongelmia”​

[Tampereen yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian ylilääkäri] Riittakerttu Kaltiala tekee alaikäisten erityistason sukupuoli-identiteetin tutkimuksia korjaushoitojen harkintaa varten. Hän sanoo, että vaikka sukupuoleen liittyvä ahdistus on nyt paljon esillä, on tärkeää ymmärtää, etteivät nuoren mielenterveyden häiriöt parane sukupuolta korjaamalla.

”Elää usein toive siitä, että sukupuolen korjaus poistaisi vakavat mielenterveyden häiriöt, mutta niin ei käy. On eettisesti arveluttavaa ikään kuin tarjota nuorille tätä mielikuvaa. Mielenterveyden häiriöitä on hoidettava niiden vaatimalla tavalla.”

Kaltiala sanoo, että vaikka nuori miettisikin sukupuoltaan ja sukupuoli-identiteettiään, se ei tarkoita, että hänelle pitäisi siksi tehdä jokin toimenpide. ”Nuoret ovat nyt kovin tietoisia sukupuoli-identiteettiin liittyvistä kysymyksistä, koska se on pinnalla, mutta nuoruusikä on herkkää, eri identiteettien pohtimisen aikaa.”

 

[ijuka]

Mä en tykkää ihmisten kategoroimisesta tai lokeroimisesta, enkä määrittelevien termien käyttämisestä. Mä myös pitäisin sukupuolen juuri lisääntymiseen liittymisenä, ja sen sijaan että se liittyisi mihinkään yhteiskunnallisiin rooleihin. Mun näkemykseni on se, että miehiä ja naisia voi olla todella erilaisia, ja että se on vaan hyvä asia. Mä en tykkää siitä, että jos joku on vähänkin erilainen, niin tämä ei enää koe kuuluvansa joukkoon, ja tuntee että hänen täytyy vaihtaa sukupuoltaan pystymään toteuttamaan itseään. Minä pitäisin sukupuolet kaikenkattavina.

Esim. itse olisin demiseksuaali nykymääritelmin, ja ilmeisesti se on nyt joku sukupuolinen suuntaus. Eli olisin seksuaalivähemmistöön kuuluva, ja näitä lippuja on pride-kulkueissakin.

Mutta miksi? Mikä tarve on aina lokeroida ihmisiä joihinkin ihme kategorioihin, joista toinen on toistaan kapeampia? Miksei jokaista voi vaan käsitellä yksilönä ilman että lokeroidaan jonnekin? Ketä se oikeasti palvelee? Parantaako se ihmisten hyvinvointia? Yhteiskunnallista hyväksyntää? Ainakin yhteiskunnallinen pahoinvointi vain kasvaa kasvamistaan, globaalilla tasolla. Ja sen sijaan että tämä johtaisi yhteiskunnalliseen hyväksyntään, se johtaa mielestäni vastakkainasetteluun ja leireihin jakautumiseen.


Myös luokittelisin sukupuoli-identiteettikriisin tai epäselvyydet mielenterveysongelmaksi, joka vaatisi keskusteluapua, terapiaa, ja mahdollisesti lähetettä, aivan kuten muutkin pysyvät mielenterveysongelmat, kuten vaikkapa ADHD, autismi, jne. Ei näistä voi parantua, mutta niiden kanssa pitää oppia elämään, eli tältäkin osin vastaavat toisiaan. Lukisin myös homoseksuaalisuuden näihin.

Ja niin, mä en käsitä, että millä tavoin tämä on jotenkin alentavaa, tai ihmisarvoa vähentävää. Miksi muka ihmisen ihmisarvo vähenisi, jos hän kärsii mielenterveysongelmista? Tämä vasta epäsuvaitsevainen näkemys omasta mielestäni onkin. Kuitenkin, kun mietitään mistä nämä tulee, niin käytännössä sikiövaiheessa on mennyt jotain toisin, kuin mitä on tarkoitettu.

"Tarkoitettu" siinä mielessä, että kehon tarkoituksena on olla lisääntymiskykyinen, koska sillä lailla ihmisrotu ei joudu sukupuuttoon—eli ihan tieteellinen peruste on tälle näkemykselle. Ei minkään kuvitteellisen jumalan tarkoittamana.

Mutta vaikka mielestäni tämä on ihan itsestäänselvä juttu, niin jostain syystä tätä näkemystä pidetään suvaitsemattomana. Miksi? Siis ei se tarkoita että henkilössä olisi jotain vikaa silla tavoin, että heitä pitäisi syrjiä tai kohdella eriarvoisesti. Mutta miksi tällaisen ääneen sanominen on jollain tavoin halventavaa?

Kai se johtuu siitä että oon autistinen enkä siten pysty kovin hyvin ymmärtämään sitä, mitä muut ihmiset ajattelee, ja miksi. Olenko muuten suvaitsematon omaa itseäni kohtaan kun sanon että itselläni on pysyvä ja parantumaton mielenterveysongelma jonka kanssa mun pitää oppia elämään? Mä en koe sitä niin, koen sen vaan faktan sanomisena ääneen.

Ja miksi näistä keskusteleminen olisi tärkeää? Että tulisi sinuiksi oman itsensä kanssa, ja hyväksyisi itsensä sellaisena kuin on. Se on muutenkin tärkeää, mutta varsinkin sukupuoli-identiteettiongelmien kanssa sitä pitäisi käsitellä kattavasti ja tarjota huomattavaa keskusteluapua. Tyhjät iskulauseet ja idealistiset sloganit eivät auta yhtään sellaista henkilöä, jolle nämä asiat oikeasti ovat ongelma.


Sukupuolileikkaukset tosiaan, en tykkää niistä. Mä en tykkää siitä, että ihmiset kokevat, että he eivät voi olla oma itsensä, ilman että muuttuvat fyysisesti. Mielestäni tämä johtuu, tosiaan, juuri siitä kapeasta tavasta määritellä sukupuolet. Miksei esim. mies voisi olla mies, vaikka meikkaisi, käyttäisi hametta, ja kävelisi korkokengissä? Miksi se vaatii sukupuolen muuttamista? Oikeasti? Tämä kapea näkemys sukupuolista on mielestäni se pää-ongelma tässä. Miksei ihmiset voi toteuttaa itseään sellaisina mitä he ovat ilman, että heidän pitäisi muuttua? Karsastan aika paljon sitä ideaa, että pitäisi hyvin toimivaa kehoa leikellä ja tieten tahtoen muokata toimimattomaksi. Varsinkin nuoruusiässä, jolloin vaiheita tulee ja menee ja ryhmäpaine on voimakasta.

Jokunen vuosi sitten tunsin(niin, ihan oikeassa elämässä) yhden tyypin, miehen, joka oli avoimesti homo, ja kävi crossdressing-kilpailuissa, ja oli oikeasti todella hyvä pukeutumaan naiseksi, siis niin että valokuvissa varmaan olisi mahdoton tunnistaa mieheksi. Ja mun mielestä se oli tosi hienoa. Tässä tyypissä, se mistä tykkäsin eniten on juuri se, ettei pelännyt olla oma itsensä.

Oon miettinyt jo jonkin aikaa että mikä siinä on, että jos on joku mies joka käyttäytyy "naismaisesti" niin yleensä kannustan niitä ja tsemppaan ja jopa seuraan että mitä niille tapahtuu, mutta kun vaihtavat sukupuolen naiseen niin reaktioni on aika, eh. Veikkaisin sen liittyvän juuri siihen, että tulee tunne että tämä ei sitten enää ole sinut oman itsensä kanssa. Ehkä se liittyy siihen fundamentaaliseen ideaan elämässä, että niillä korteilla jotka itselle on jaettu pitää vaan selvitä.


Onko mun näkemykset suvaitsevaisia vai epäsuvaitsevaisia? Vaikka kokemuksen perusteella mulla ei ole ollut mitään ongelmia toimia kaikenlaisten ihmisten kanssa, nämä jotkut vaikuttaa aika konservatiivisilta. Kai se johtuu fundamentaalisista näkemyseroista.

Musta tuntuu että keskitytään liikaa sellaiseen, millä ei oikeasti ole niin paljoa väliä. Ja myös tuntuu siltä, että ihmisiä kiinnostaa enemmän se, että näyttäytyy hyvältä kuin ajamiensa asioiden oikeat ja konkreettiset vaikutukset.

Mutta jos olen jossain asiassa väärässä, saa haastaa.

 

[RexHex]

Siis todellako? Henkilöllä on vakavia mielenterveysongelmia, joiden keskellä tekee kohtalokkaan väärän päätöksen ja sinulla ei ole sympatiaa? Välillä ihmettelen tätä loputonta kulttuurisodankäyntiä.

On myös tärkeää erottaa sympatia ja empatia. Vähän niinkuin on tärkeää erottaa mies- ja naissukupuoli.

 

[Euro71]

Tuossa nyt on paljonkin suht konservatiivista tulkintaa - olemme kuitenkin korostetun kulttuurinen laji, eli biologiset impulssit voivat pukeutua hyvinkin erilaisiin konteksteihin, esim vaikka polynesialainen alkuperäiskansa vs viktoriaaninen keskiluokka vs suomalainen nyky-yhteiskunta. Kaikki jakavat saman biologian ja evoluution, mutta toiminta, uskomukset ja maailmankatsomus ovat jopa radikaalin erilaisia. Minusta tämä inhimillisen kulttuurin ja maailmankuvan kompleksisuus on todellakin rationaalista ottaa huomioon myös opetuksessa.

Minun kaltaiselleni luonnontieteilijälle tällaisilla asioilla ei ole oikein merkitystä, ei tällä tavalla.

Sinun pitää ensin suhteuttaa tämä radikaali erilaisuus yhteisön reaalielämään. Polynesialainen alkuperäiskansa, viktoriaaninen keskiluokka ja nykysuomalainen elävät reaalimaailman suhteen aivan täysin erilaisissa ympäristöissä. Luonnontieteilijänä näen reaalielämän vaikuttavan yhteiskuntamalliin ja sen vaikuttavan arvomaailmaan. Parempaan vertailuun minun mielestäni päästäisiin, jos verrattaisiin samassa reaaliympäristössä olevien ihmisten kulttuuria: polynesialaisen alkuperäiskansan ja nykysuomalaisen vertailu on omenoiden ja appelsiinien vertailua, jos edes sitäkään.

Seksuaalisuus vaikuttaa myöskin olevan tietyllä tavoin plastinen jatkumo, johon modernin ajan 2-3 monoliittista laatikkoa eivät välttämättä mitenkään riitä.

Luonnontieteilijänä ymmärrän todella hyvin tarpeen diversiteetille. Toisin kuin joku humanisti, minä käsitän seksuaalisuuden kasana viettejä, jotka ohjaavat eri suuntiin. Isossa kuvassa ne johtavat parempaan lisääntymiseen, mutta yksittäin ne näyttäytyvät irrallisina ja epärationaalisina.

Sukupuolisuus toki on biologinen fakta, mutta senkin ilmentymät ovat monessa suhteessa kulttuurista vaikutteita saavia: "normaalit" miehen ja naisen ideaaliroolit ovat olleet eri aikoina, eri kulttuureissa ja eri yhteiskuntamuodoissa erittäin erilaisia - ja aina on ollut valtava määrä yksilöitä, jotka eivät ole näihin stereotypioihin mahtuneet. Antakaamme yksilöiden toteuttaa itseään mahdollisimman vapaasti, kunhan eivät rajoita toisten vapautta.

Kyllä, koska myös sosiaalisuus on yksi ihmisen primitiivivietti.

Evoluutio moraalin mittana edellyttää minusta suht täydellistä avoimuutta ja tavallaan amoralisuutta: mikä tahansa käyttäytymismalli, mikä toimii, toimii - toisaalta emme voi etukäteen tietää mikä on paras strategia niin on annettava mahdollisimman laajan kilpailun toimia. Tosin minusta evoluutio on harvinaisen huono mittari ja lähtökohta millekään eettiselle ajattelulle. Se lähinnä oikeuttaa kaikki käyttäytymismallit, tasa-arvoisesti ja avoimesti, antaa kilpailun ratkaista.

Minä en esittänyt mitään linkkiä biologian ja moraalin välille.

Sinä ehkä ajattelet, että ihmisen pitäisi käyttäytyä moraalisesti. Se on hyvä ja kannatettava ajatus. Minä puolestani ajattelen, että ihminen on tasankoapina, jota ei ole lähtökohtaisesti rakennettu eettiseksi ja moraaliseksi toimijaksi. Ihmisen suhteen uskon enemmän "positiivisen vahvistamisen koulukuntaan" jolla eläimiä koulutetaan.

 

[Luther Maddox]

Kyllä se kehodysforia sillä paranee että vittuillaan transsukupuolisille netissä. Jos sekään ei auta, niin aina voi käydä raamatulla hakkaamassa.

 

[mjr]

Myös luokittelisin sukupuoli-identiteettikriisin tai epäselvyydet mielenterveysongelmaksi, joka vaatisi keskusteluapua, terapiaa, ja mahdollisesti lähetettä, aivan kuten muutkin pysyvät mielenterveysongelmat, kuten vaikkapa ADHD, autismi, jne. Ei näistä voi parantua, mutta niiden kanssa pitää oppia elämään, eli tältäkin osin vastaavat toisiaan. Lukisin myös homoseksuaalisuuden näihin.

Ja niin, mä en käsitä, että millä tavoin tämä on jotenkin alentavaa, tai ihmisarvoa vähentävää. Miksi muka ihmisen ihmisarvo vähenisi, jos hän kärsii mielenterveysongelmista?

On tosiaan asioita, jotka yhdistävät esim autismia ja homoseksuaalisuutta - mm se ettei kumpikaan ole mielenterveysongelma. Aikamoista settiä sinulla.

 

[BigRedCat]

YK:n tasa-arvojärjestö UN Women Suomi julkaisi kuvana "mietelmän", jossa todetaan, että jos valkeakoskelainen surmattu tyttö "olisi kohdannut metsässä karhun, hän olisi todennäköisesti hengissä".

Tämä on niin monella tavalla väärin, että ihan pahaa tekee. Ja YK:n alainen järjestö, toivottavasti sieltä löytyy joku jolla kosketus todellisuuteen on sillä tasolla että ymmärtää edes hävetä.

Ensinnäkin on halpamaista käyttää tällaista tuoretta tragediaa keppihevosena omalle agendalle, joka tässä näyttää olevan aivoton miesten mustamaalaus minkään tasa-arvon edistämisen sijaan. Toiseksi, implikoitu väite jonka mukaan olisi turvallisempaa kohdata metsässä karhu kuin mies on 100% hevonpaskaa. Kolmanneksi, kun henkilö nyt on kuollut täydellä varmuudella, voidaan ihan yhtä "näppärästi" sanoa että vaikka hän olisi kohdannut verenhimoisen jihadistin tai tyttöjä vaanivan sarjamurhaajan, hän olisi todennäköisemmin hengissä kuin nyt ollessaan kuollut.

Ihmetyttää todella miten moista ei vain jakolinjoja syventävää mutta myös puhtaasti vääristelevää potaskaa kehdataan levittää YK:n järjestön somessa, vieläpä yksittäisellä tragedialla ratsastaen. Vai mikä on pointti että YK:n mandaatilla pyritään aktiivisesti luomaan kuvaa miehistä hirviöinä (karhujakin vaarallisempina) joita naisten nyt vaan pitää aktiivisesti koko ajan kauhun vallassa pelätä? Jos luottamus näitä järjestöjä kohtaan rapistuu niin tällaiset neronleimaukset ovat syynä.

 

[Patarouva]

YK:n tasa-arvojärjestö UN Women Suomi julkaisi kuvana "mietelmän", jossa todetaan, että jos valkeakoskelainen surmattu tyttö "olisi kohdannut metsässä karhun, hän olisi todennäköisesti hengissä".

Tämä on niin monella tavalla väärin, että ihan pahaa tekee. Ja YK:n alainen järjestö, toivottavasti sieltä löytyy joku jolla kosketus todellisuuteen on sillä tasolla että ymmärtää edes hävetä.

Ensinnäkin on halpamaista käyttää tällaista tuoretta tragediaa keppihevosena omalle agendalle, joka tässä näyttää olevan aivoton miesten mustamaalaus minkään tasa-arvon edistämisen sijaan. Toiseksi, implikoitu väite jonka mukaan olisi turvallisempaa kohdata metsässä karhu kuin mies on 100% hevonpaskaa. Kolmanneksi, kun henkilö nyt on kuollut täydellä varmuudella, voidaan ihan yhtä "näppärästi" sanoa että vaikka hän olisi kohdannut verenhimoisen jihadistin tai tyttöjä vaanivan sarjamurhaajan, hän olisi todennäköisemmin hengissä kuin nyt ollessaan kuollut.

Ihmetyttää todella miten moista ei vain jakolinjoja syventävää mutta myös puhtaasti vääristelevää potaskaa kehdataan levittää YK:n järjestön somessa, vieläpä yksittäisellä tragedialla ratsastaen. Vai mikä on pointti että YK:n mandaatilla pyritään aktiivisesti luomaan kuvaa miehistä hirviöinä (karhujakin vaarallisempina) joita naisten nyt vaan pitää aktiivisesti koko ajan kauhun vallassa pelätä? Jos luottamus näitä järjestöjä kohtaan rapistuu niin tällaiset neronleimaukset ovat syynä.

Vastenmielistä toimintaa.

Luen hölmönä ihmisenä paria nettisivustoa ja joka kerta kavahdan, miten joillakin on niin valtava viha vastakkaista sukupuolta kohtaan. Toiset vihaavat naisia ja toiset miehiä ja suorastaan hekumoivat kaikilla yksilön vastoinkäymisillä tuntien riemua siitä, että vihattu sukupuoli on kokenut iskun. Yksilöstä ei sen kummemmin koskaan väliä, koska nainen ja koska mies.

Välillä mietin, että voivatko ihmiset todella noin helvetin pahoin omassa sisäisessä maailmassaan, että se purkautuu oksentamalla kaikki ryönä ympäristöön.