Eihän noissa ala-asteikäisten tyttöjen ja poikien yhteiskisoissa tainnut olla suurta ongelmaa. Osallistujista kolmasosa oli tyttöjä, ja melkein yhtä paljon tytöt voittivat mitaleitakin. Olisiko mitalien jakautuminen kuvastanut lähinnä sitä, että urheilu ja kilpaileminen ylipäätään ehkä kiinnostaa poikia hieman tyttöjä enemmän – tai vanhemmat laittavat poikia enemmän urheiluharrastuksiin. Toki siinä 5.-6. luokilla tytöt ovat fyysisessä kehityksessä poikia vuoden pari edellä ja ovat keskimäärin poikia pidempiä ja isokokoisempia. Ehkä siksi tytöt pärjäsivät pituushypyssä poikia paremmin.
No, itse en joutunut kouluaikoina osallistumaan muihin kilpailuihin kuin koulujenvälisiin päässälaskukilpailuihin yläasteella, ja siinä kilpailussa tyttöjen menestys jäi kyllä huomattavasti vaatimattomammaksi kuin noissa kohutuissa ala-asteen yleisurheilukilpailuissa.
Joissain urheilulajeissa on kyllä vähän ahtaat sukupuoliroolit. Mieleen tulee kilpacheerleadingin sekasarja, jossa joukkueet koostuvat pääosin naisista, mutta sitten on muutama kiintiömieskin mukana. Moni urheilulajihan on sellainen, että huipulle päästäkseen pitää olla tietyntyyppinen vartalotyyppi (koripallossa ja lentopallossa pitkä, mäkihypyssä pitkä ja hoikka, kestävyysurheilussa hoikka jne), mutta tuossa lajissa on naisille tilaa kaikenlaisilla vartalotyypeillä, kun hoikimmat ovat siellä pyramidin huipulla ja vankkarakenteisemmat alhaalla. Miehille puolestaan asetelma on tuossa lajissa täysin päinvastainen, kun joukkueen muutamien harvojen miesten roolina on toimia ainoastaan niitä hoikimpia tyttöjä ilmaan heittelevinä lihaskimppuina. Esimerkiksi itse olin 12-14-vuotiaana pienempi ja kevyempi kuin yksikään tyttö, joten noin hypoteettisesti, jos olisin halunnut harrastaa lajia, olisi luonteva rooli mulle ollut olla se, jota heitellään ilmaan, mutta se ei tietenkään olisi voinut olla mahdollista, koska joukkueesta ei voi uhrata yhtään miespaikkaa muuhun kuin lihaskimpun rooliin.
www.is.fi
