Totta tämäkin. Silti kaikenlainen vähättely ja tämmöistä vaan sattuu ja mielensäpahoittajat vaan ruikuttaa antaa kusipäille oikeuden olla sellaisia kuin ovat aina olleet, mutta herkän täytyy aina olla heitä suurempi ihminen ja antaa anteeksi.Kusipäitä on aina ollut ja tulee olemaan. Tietyllä tapaa ihmiset ovat "liian herkkiä". Kun se omalla tapaa vahingoittaa vain itseä ja sitä kusipäätä korkeintaan naurattaa, vaikka hänet siitä call outtaisi.
Läheisieni sanomisista totta kai pahastunut eri tavalla, mutta en minä jaksa enää stressata vaikka kaupan kassa luulisi minua pojaksi kun lippiksessä ja hupparissa menen ostamaan Sandelassia. Kurjaahan sekin ok, mutta en mä sille mitään voi ja vahinko varmasti hänellekin.
En siis puolustele ikävää käytöstä, mutta omalle mielenterveydelle on paljon parempi tietyllä tapaa pyrkiä pois nykyajan loukkaantumiskulttuurista.
Varmaan kaikki, jopa super kauniitkin ihmiset kokevat ulkonäköpaineita, mutta ei niistä nyt mitään numeroa pidä tehdä, tai alkaa märisemään. Itselläkin hiukset alkavat hieman jo ohentua tässä iässä ja joskus siitä kuulee. Näin on näppylät, asiallehan voi tehdä jotain, vaikka vetää kaljuksi.
Vai alkoi nyppimään. Niin se joskus tekee. Minua nyppii kaikesta pienestä ja turhasta ulisijat ja mielensä pahoittajat. Tämän HS:n juttukin oli taas sellaista clickipaskajournalismia, aiheesta, jolla ei ole mitään maailman väliä. Kuinka auttaa lihavaa NORMAALIpainoiseksi ja näin parempaan itsetuntoon olisi huomattavasti rakentavampi näkökulma kuin tämä itku ja, jonka loppupäätelmä on, että on täysin ok elää huonosti ja pyrkimättä parempaan saada vaikka kehuja kuinka upean lihava ihminen tässä nyt on. "Oi kuinka upean lihava sä olet! Harvoin näkee miehellä noin isoja tissejä! On varmaan kiva talvella, kun ri ole pakkasillakaan kylmä!". Tää kaiken typeryyden ylistys on mennyt ihan öweriksi.
Kehopositiivisuus my ass.
Niin. Se on totta, että osa ihmisistä oikein etsimällä etsii loukkaantumisen aiheita tai suuttuvat vahingoista - ketään tuskin auttaisi esim se että pahoittaisin mieleni siitä jos minua joku vahingossa luulee pojaksi. Se toki vitutti ja siihen puutuin kun entinen työkaveri tätä tahallaan "vitsillä" heitti lähes päivittäin.Totta tämäkin. Silti kaikenlainen vähättely ja tämmöistä vaan sattuu ja mielensäpahoittajat vaan ruikuttaa antaa kusipäille oikeuden olla sellaisia kuin ovat aina olleet, mutta herkän täytyy aina olla heitä suurempi ihminen ja antaa anteeksi.
Edelleen pää pystyssä olen elämän aallokoissa, mutta silti niin herkkänahkaisena kuin luonteeltani olen ja sitä kukaan muu ei pysty minulta tunteitani vähättelemällä viemään.
Ja kuitenkin tässä maailmassa tulee aina olemaan eri tavalla ajattelevia ihmisiä. Itse esim vastustan kissojen vapaana ulkoilua ja jos olisin asian suhteen yhtä intohimoinen ja aggressiivinen kuin jotkut esim somessa, niin se oikeasti vaikuttaisi ystävyyssuhteisiin ja esimerkiksi ilmapiiriin työpaikalla. Joskus vain on parempi tulla lopputulokseen että ollaan eri mieltä ja puhua jostain muusta.Loukkaantuminen, suuttuminen ja ahdistuminen kuitenkin ovat nimenomaan kuormittavia tunteita uhrille ja ”uhrille”, eikä kellekään muulle. Jossain määrin se on oma valinta, että mistä loukkaantuu. Täyttä kusipäisyyttä ei tietysti tarvitse sietää. Yleisesti ottaen ihmisten pitäisi silmien ja korvien sulkemisen sijasta altistua ääliömäisyyksille tasaisin väliajoin pitääkseen yllä vastustuskykyä idiotismille, sekä nykyaikana ihan vain eriäville mielipiteillekin.
Uhrin asema vaan taitaa olla melko koukuttava politiikassa ja sen ulkopuolella, sekä se toimii polttoaineena omalle tuohtumukselle. Kaikista ryhmistä löytyy äänekäs joukko, joka kokee oman viiteryhmänsä nurkkaanajetuksi.
Sen sijaan, että uhriutuu toisten sanomisista, olisi parempi käyttää se voivotteluun ja huomion kerjäämiseen kuluva energia väsymättömään muutoksen edistämiseen. Tai ihan vaikka omaan arkeen, perheeseen ja kavereihin.