Luulin vastanneeni tähän, mutta en sitten ollutkaan:
Olisi todella typerää väittää, ettei sillä [vaatteilla] ole [viestinnällistä roolia]. Aloitit vain tämän keskustelun täysin väärästä näkökulmasta,
Tässä vastauksessasi minua hämmentää tuo boldattu osuus, koska kerrot kuitenkin juuri vaatetuksen viestinnällisestä merkityksestä, ja sen kontekstisidonnaisuudesta. Oliko sanavalintasi mahdollisesti väärin? Kirjoitin tekstin vastineeksi YLE:n juttuun, jossa jutun kirjoittaja hämmentyy reaktiostaan, ja selityksen sille, miksi sekä kirjoittaja että moni muu ihminen hämmentyy vastaavanlaisissa tapauksissa. Vaatetuksen viestinnällinen näkökulma auttaa ymmärtämään sitä, miksi kovin seksikkääseen asuun pukeutunut ihminen sukupuoleen katsomatta aiheuttaa hämmentyneitä reaktioita joissain konteksteissa. Esimerkikkinä jutussa ja minulla oli pukeutuminen työpaikalla: myös työpaikalla vaatetuksella viestitään muille.
jos me lähtisimme siitä voiko esimerkiksi työhaastatteluun mennä verkkareissa tai t-paidassa. Toisessa tapauksessa pohtisimme Kokoomus poliitikon torille 10 000 euron puvussa ja Rolexissa puhumaan toimeentulotuesta. Jokainen kertoisi että jälkimmäinen vaikuttaisi äkkiä falskilta ja naurettaisiin pihalle sieltä.
Kyllä, nimenomaan. Tämähän on suorastaan historiallista, ökyporvari tai aatelinen kertomassa siitä kuinka eliitille rahvas on sydäntä lähellä. Sanaton viestintä ei kohtaa yleisöä.
Ensimmäisessä tapauksessa pohdittaisiin minkälaisiin työpaikkaan ollaan menossa, jos kyseessä on lautapoika rakennukselle, niin asuvalinta voisi olla ihan sopiva. Jos sama kaveri menisi häihinkin samassa asussa, niin jokainen pitäisi asiaan puuttumista järkevänä.
Kyllä, nimenomaan! Aika monikin ihminen sanoo sitä, että työhaastatteluun pukeutuessa kannattaa miettiä myös sitä, millaiseen työpaikkaan on hakeutumassa. Pukuun ja kymppitonnin Rolexiin pukeutuminen ei välttämättä ole hyvä ajatus, jos on hakemassa töitä vaikkapa rekkakuskiksi. Ei välttämättä, mutta voi olla: usein kuitenkin neuvotaan pukeutumaan sillä tavalla, että se viestii niistä (myös sosiaalisista) ominaisuuksista joita työssä tarvitaan - samoin neuvotaan myös kielellisen ilmaisun kanssa.
Voin kokemuksesta kertoa, että jos hakee koodarin työtä, niin kalliiseen pukuun pukeutuminen herättää vähän epäilyksiä siitä, ettei henkilön oikea halu ole tehdä koodarin hommia, vaan jotain ihan muuta. Olen jo aika pitkään - luokkaa 20 vuotta - sanonut sellaista, että koodarin kannattaa pukeutua "koodarin univormuun" - esimerkiksi huppariin ja farkkuihin - myös pitäessään yleisötilaisuuksia. Herätät yleisössä heti luottamusta pukeutumalla "teknisen asiantuntijan univormuun" puhuessasi teknisistä asioista. Tämän saman ilmiön olen todistanut myös useilla teknisen alan messuilla firmojen esitellessä tuotteitaan sekä erilaisissa asiakastilaisuuksissa.
Jos koodarina jossain tuollaisessa asiakastilaisuudessa haluat tehdä vielä isomman vaikutuksen, niin pukeudu epäsopivaan pukuun. Kun asiakkaalle antaa fiiliksen, että "siinä on nörtti koettanut pukeutua asiakasta varten siististi, mutta epäonnistunut", niin paitsi että säilytät "nörttiunivormun" tuoman asiantuntemuksesi, saat myös sympatiapisteitä ja samalla asiakkaat myös arvostavat "epäonnistunutta" yritystäsi pukeutua asiaan kuuluvasti.
Vaate viestinä on siis hyvin monitahoinen :)
Kysehän on siitä mitä sillä viestitään ja missä, eikä se pitäisikö sitä rajoittaa. Ei tietenkään tarvitse tai pidä, mutta jos matkit pukeutumistyylisi julkkikselta, joka myy asiaansa seksillä, niin selkeästi että henkilö on tunnistettavissa, niin hankala on väittää ettet joltain osin viestisi pukeutumisella sitä. Oli tämä henkilö sitten mies tai nainen. Naisellehan on sallittua pukeutua seksikkäästi, jos mies paljastaa liikaa, niin se on yleensä ihmisten mielestä naurettavaa.
Kyllä. Luit viestini juuri oikein, en minä ota kantaa siihen, pitäisikö asioita rajoittaa vai ei, vaan siihen, että vaatteiden viestinnällinen ulottuvuus selittää linkatun jutun ilmiöt tosi hyvin.
Mikään pukeutuminenhan ei oikeuta ahdistelua.
Tuossa jo ehdin
@mjr :lle kertoa, etten ole kovin innokas miettimään moraalisia asioita: oikeaa ja väärää, oikeutta ja epäoikeutta. Ajattelen asioita enemmän syy-seuraus -suhteiden kautta. Syitä tähän on monia. Ensinnäkin, oikeassa ja väärässä oleminen joka tapauksessa tuntuu ihmisestä samanlaiselta, ainakin ennen kuin kakka osuu tuulettimeen. Toisekseen, oikealla ja väärällä on ihmiselle vain pieni merkitys, koska omalta näkökannaltani katsottuna ihminen ei ole eettis-moraalinen entiteetti, vaan eläin: ihminen osaa kyllä selittää itselleen asiat parhain päin, kunhan vaan pärjää ja selviää. Lisäksi usein oikean ja väärän määrittelee joka tapauksessa voittaja. Ja senkin lisäksi oikeassa ja väärässä oleminen on kontekstisidonnaista, ja vielä sen lisäksi ihminen voi olla oikeassa, mutta aika ja paikka on väärä, tai väärässä, mutta aika ja paikka on oikea.
Moraaliselta kannalta katsottuna mikään ei oikeuta ahdistelua. Luonnontieteelliseltä kannalta katsottuna ihmisen seksuaaliset ja laumavietit ovat kuitenkin yhtä voimakkaita kuin vaikkapa vietit ravinnon saamiseen. Jos kävelet pakolaisleirissä nälkäisten ihmisten keskellä höyryävää kinkkua kantaen, niin on varmaan moraalisesti väärin, jos joku ryöstää sen sinulta väkivaltaa käyttäen. En siis itse suosittelisi sitä, vaikka sinulla pitäisikin olla siihen oikeus, sekä myös oikeus omaan koskemattomuuteesi.
Tyyli myös muuttuu ajan myötä...
Juuri näin.
...eikä se miten joskus on pukeuduttu merkitse mitään.
Kyllä merkitsee, se viesti vain yhteiskunnan muuttuessa vaihtuu. Kun nyt pukeudutaan vaikkapa 1700-luvun porvarin tapaan, niin se ei enää viestikään porvarista (varakas, mutta ei aatelinen), vaan vaikkapa keskiaikaharrastuksesta. Vaatteet, jotka olivat aikalaisille tavoittamattomissa ilman rikkauksia, ovat nykypäivänä saavutettavissa huomattavasti laajemmalle ihmisryhmälle.
Meillä on tietyt normit halusimme sitä tai emme, eikä rajoitu pelkästään pukeutumiseen, vaan myös kieleen ja muuhun olemukseen. Ennen tatuointi oli viesti tai merkki jostain, jotain epäilyttävää ja piiloteltavaa. Nykyään voit olla uskottava toimitusjohtaja, vaikka koko kaula olisi tatuoitu.
Juuri näin. Erilaisia merkkejä ja symboleita liitetään erilaisiin ihmisryhmiin. Tatuoinnit ovat tästä hyvä esimerkki siksi, että se mihin niitä liitetään, vaihtelee ajan ja paikan mukaan. Suomessa vielä joskus 80-luvulla ne liitettiin merimiehiin ja rikollisiin(*). Japanissa ne on liitetty Jakuzaan. Maoreilla ne on liitetty sotureihin. Euroopan varhaiskeskiajalta on vaikea sanoa mitään, mutta käsitys on se, että germaanisilla ja kelttiläisillä heimoilla tatuoinnit olivat tavallisempia ja niiden aiheet liittyivät asemaan (tietäjät, soturit yms), kun taas sitä aiemmin Roomassa ja Egyptissä tatuoinnit viittasivat enemmän joko alakulttuureihin tai "periferiasta" tulleisiin.
(*) Toisaalta kyllä edelleen nk. "vankilatatskat" liitetään sekä merimiehiin että vankilassa istuneisiin rikollisiin. Suurin osa "yhteiskuntakelpoisista" tatskoista on tehty ammattimaisin välinein, joka tietysti myös näkyy itse tatskassa. Se oikeastaan korostaa sitä, mitä olen sanonut: yhä edelleen DIY-välineillä tehty tatska näyttää vankilatatskalta, mutta nykyään tarpeeksi varakkaalle on saatavilla rahaa vastaan huomattavasti komeampia tatuointeja, esitellen siis kantajansa _varakkuutta_ ja halua käyttää se tatuointiin.
Vaikka pukeutumisessa ja muissa symbolien käytössä (tatuoinnit, korut, koristekirjailut yms) on ajallista vaihtelua, niin niiden perusmerkitys ei ole ajan saatossa hirveästi muuttunut. Niitä käytetään kertomaan siitä, mihin viiteryhmään tuntemattomien halutaan lokeroivan sinut(*). Alaston ihminen ei kehollaan tätä voi tehdä, ja siksi ihmisen tapa koristella itseään (koruilla, vaatteilla, tatuoinneilla, kampauksilla yms) kertoakseen asemastaan ja viiteryhmästään on paitsi ikivanha, myös universaali.
(*) Ihan yksinkertaistettuna: jos pukeudut farkkuliiviin, jossa on takana iso Iron Maiden -plakaatti, ihmiset olettavat sinun pitävän vanhemmasta hevistä. Se on se perusoletus tuolla pukeutumisella. Mutta ollakseen varmoja siitä, että todella edustat sitä, mihin pukeudut, niin Iron Maiden -farkkuliiviin pukeutuneelta muut saman viiteryhmän ihmiset tulevat kysymään mielipiteitäsi esimerkiksi biiseihin tai albumeihin liittyen. Jos pystyt vastaamaan kysymyksiin ja käyttämään samaa kieltä, teillä on heti yhteinen sävel. Jos et, niin sinua pidetään jonkinlaisena huijarina. Ihmiset siis haluavat sitä, että se mitä viestit ulospäin, on myös totta sisältä päin.
