YLE:llä on tasa-arvon alla Pauliina Grymin kolumni pukeutumisesta:
yle.fi
Pukeutumisesta puhuttaessa voidaan valita useita erilaisia näkökulmia (esteettinen, tekninen, kulttuurihistoriallinen, viestinnällinen ja niin edelleen)(*). En tiedä jutussa mainitun Siri Lindholmin näkökulmaa pukeutumiseen, mutta itse katson pukeutumista sekä käytännöllisyyden että sosiaalis-viestinnällisen näkökulman kautta. Käytännöllinen aspekti tarkoittaa, että yhteiskunnissa vaatteille asetetaan käytännöllisiä vaatimuksia liittyen esimerkiksi saatavuuteen ja käyttöominaisuuksiin, sosiaalis-viestinnällinen näkökulma sitä, että kunhan vaate ajaa käyttötarkoituksensa, niin loppu käytetään ympäristölle viestimiseen: "Vaatteet on mun aatteet".
(*) Pukeutumisen tutkimus – Wikipedia
Minusta vaatteisiin - yksilön vaatevalintaan - sopii hyvin sen ajatteleminen kielenä. Kieli on ihmisten välinen sopimus siitä, mitä sanat tarkoittavat - vaatetuksella on suhteellisen selkeästi samanlainen rooli, vaikka se on sanatonta viestintää. Me ymmärrämme helposti, tai no helpommin sanallisen viestinnän eli mitä tarkoittaa esimerkiksi vihjaileva tai provokatiivinen sanankäyttö, mutta osaamme tulkita heikommin sanatonta viestintää.
Vaatetuksella on yhteiskunnallinen sanattomasti sovittu normi. Siksi toisen yhteiskunnan normien mukainen pukeutuminen voi tarkoittaa eri asiaa toisessa yhteiskunnassa.
Vaatetusnormiin liittyy suht kiinteästi se, että millainen yhteiskunta on, eli mitkä asiat koetaan merkitykselliseksi kertoa muille vaatetuksen kautta. Monissa nykyisissä ja menneissä yhteiskunnissa noita merkityksellisiä asioita ovat olleet esimerkiksi vauraus, sosiaalinen asema, ammattikunta ja arvoasema siinä, siviilisääty ja niin edelleen. Monilla alakulttuureilla on voimakas taipumus luoda pukeutumisnormeja, joilla alakulttuurien edustajat voivat tunnistaa toisensa vaikkeivät vielä tuntisi toisiaan.
On lisäksi hyvä huomata, että tätä signaalia väärennetään (esimerkiksi huijarit pyrkivät matkimaan varakkaiden tai luotettujen [Suomessa esim. poliisi] ihmisryhmien pukeutumista) ja että erilaisten ryhmittymien jäsenillä on tarve signaloida kuulumista ryhmään (nyky-Suomessa esimerkiksi liivijengit), ja että signaalien väärentämiseen suhtaudutaan samalla tavalla kuin huijaamiseen. Nämä ovat edelleen olemassa nyky-Suomessakin, vaikka jos asiaa ei ole tullut ajatelleeksi niin sitä ei ole helppo huomata.
Jutun alussa kerrotaan kissanaiseksi pukeutuneesta 12-vuotiaasta tytöstä ja kirjoittajan reagoinnista siihen. No, tietysti ensimmäisenä kyseessä oli naamiaisasu, mutta sitten toisaalta kirjoittajan ensireaktio on hyvin ymmärrettävä ja sille on ihan konkreettinen syy: "Omassa mielessäni Kissanaisen asu yhdistyi Halle Berryn ja Michelle Pfeifferin seksikkäisiin leffahahmoihin."
Aivan. Batman-leffojen kissanaisen asu on nimenomaan _tarkoitettu_ seksuaalisesti vihjailevaksi, sillä nimenomaan kosiskellaan seksuaalista huomiota, sitä varten se on sellaiseksi suunniteltu. Monet julkkisten asut nojaavat juuri tähän samaan lähtökohtaan: niillä haetaan huomiota, sehän on julkisuudella elantonsa tienaavalle elinehto, ja paljastava, vihjaileva tai provokatiivinen pukeutuminen on _toimiva_ keino siihen.
Jutussa Lindholm ja Åberg päättyvät tällaiseen johtopäätökseen: "Pukeutuminen ei siis ole kutsu, sanovat sekä Lindholm että Åberg. On ilmiselvää, ettei lapsia saa häiritä seksuaalisesti missään tilanteessa, mutta saman tulisi päteä myös aikuisiin."
Viestinnälliseltä kannalta seksuaalista huomiota keräävä pukeutuminen itse asiassa on kutsu. Katuprostituoitujen pukeutumisnormi on nimenomaan tarkoitettu sellaiseksi: potentiaalisen asiakkaan olisi tunnistettava ammatinharjoittaja. Normia voi toki _muuttaa_, mutta tarpeet viestinnälle eivät poistu mihinkään, ne vain muuttavat muotoaan.
Se on paljon helpommin ymmärrettävissä, jos se muutetaan kielelliseen muotoon. Jos nuori tai vanhempi aikuinen kulkee kadulla sanoen ohikulkijoille, että "haluaisitko puristaa takamustani", niin se on todella helposti käsitettävissä kutsuksi. Kun tuossa puhutaan nuorten tyttöjen vihjailevasta pukeutumisesta ja sanotaan, että:
"Tytöt nähdään vain tahdottomina kohteina, jotka ymmärtämättä seurauksia kiinnittävät huomion itseensä."
Asia itse asiassa on juuri näin eli siis seurauksia ei ymmärretä. Eiväthän nuoret ymmärrä sitäkään, mitä seurauksia on sillä, jos huutelee kadulla mitä sylki suuhun tuo. Ja aivan kuten provokatiivinen pukeutuminen, nuorillahan on taipumusta myös tykästyä provokatiiviseen kielenkäyttöön.
"Monesti tunnutaan edelleen ajateltavan, ettei liian rohkeasti pukeutuva aikuinen nainen voi olla ammatillisesti pätevä. Hän on hyperseksuaalinen, löyhämoraalinen ja muutenkin elämän arvoiltaan ja -tyyliltään epäilyttävä."
Tämä ei varmaan ole kovin kummallista, jos pukeutuminen käsitetään viestintänä.
"Jatkuvaan ulkonäkökommentointiin on tottunut myös artisti Erika Vikman. Räväkästä tyylistään tunnettu Vikman myöntää kuitenkin Trendi-lehden haastattelussa provosoivansa mielellään. ”Saan kuulla edelleen lähes päivittäin arvostelua ulkonäöstäni. Mutta ratkaisu ei ole se, että yrittäisin mukautua yleisesti hyväksyttyyn muottiin”, Vikman kertoo."
Vikmanin nyt ei elinkeinonsa takia edes pidä yrittää mukautua yleiseen muottiin :o Hiukan siis näissä tämän kaltaisissa jutuissa toisinaan ihmettelen sitä, että keiltä on kerätty kommentteja pukeutumisesta.
Jutun lopusta:
"Jokunen vuosi sitten Suomessa jaksettiin taivastella sitä, miksi nuoret tytöt seisoskelivat jalat ristissä vaikean näköisesti. Mediassa puhuttiin ”pissahätäasennosta”, joka ”kuormittaa lihaksia ja niveliä”. Kukaan ei kehdannut sanoa ääneen, mistä oli kyse. Tytöthän vain yrittivät näyttää ikäistään kypsemmältä, siis aikuisemmilta. Asento toi vielä kasvaville nuorille lisää kurveja ja korosti lantiota ja takamusta."
Kyllä, nämä tytöt halusivat herättää seksuaalista kiinnostusta ja matkivat pukeutumista niiltä tahoilta, jotka sitä saavat. Siksi minusta on vähän epäreilua sälyttää aihe kokonaan poikien ja miesten harteille. Kärjistetysti sanottuna miesten halutaan seisovan stooalaisen tyynenä vaikka nainen ehdottelisi sanallisesti mitä tahansa: miehen ei pidä ymmärtää, että nainen tarkoittaisi sitä mitä sanoo. Siitä tulee mieleen ikivanha vitsi pariskunnasta ja gorillasta: Naisen päänsärky....
Analyysi: Tyttöjä varoitetaan pukeutumasta liian seksikkäästi, vaikka vaatteet eivät aiheuta väkivaltaa
Tytöt haastavat pukeutumisellaan yhteiskunnan normeja. Aikuisten tehtävä on mahdollistaa nuorten pukeutumisleikki, vaikka se tuntuisi epämukavalta, kirjoittaa kulttuuritoimittaja Pauliina Grym.
yle.fi
Pukeutumisesta puhuttaessa voidaan valita useita erilaisia näkökulmia (esteettinen, tekninen, kulttuurihistoriallinen, viestinnällinen ja niin edelleen)(*). En tiedä jutussa mainitun Siri Lindholmin näkökulmaa pukeutumiseen, mutta itse katson pukeutumista sekä käytännöllisyyden että sosiaalis-viestinnällisen näkökulman kautta. Käytännöllinen aspekti tarkoittaa, että yhteiskunnissa vaatteille asetetaan käytännöllisiä vaatimuksia liittyen esimerkiksi saatavuuteen ja käyttöominaisuuksiin, sosiaalis-viestinnällinen näkökulma sitä, että kunhan vaate ajaa käyttötarkoituksensa, niin loppu käytetään ympäristölle viestimiseen: "Vaatteet on mun aatteet".
(*) Pukeutumisen tutkimus – Wikipedia
Minusta vaatteisiin - yksilön vaatevalintaan - sopii hyvin sen ajatteleminen kielenä. Kieli on ihmisten välinen sopimus siitä, mitä sanat tarkoittavat - vaatetuksella on suhteellisen selkeästi samanlainen rooli, vaikka se on sanatonta viestintää. Me ymmärrämme helposti, tai no helpommin sanallisen viestinnän eli mitä tarkoittaa esimerkiksi vihjaileva tai provokatiivinen sanankäyttö, mutta osaamme tulkita heikommin sanatonta viestintää.
Vaatetuksella on yhteiskunnallinen sanattomasti sovittu normi. Siksi toisen yhteiskunnan normien mukainen pukeutuminen voi tarkoittaa eri asiaa toisessa yhteiskunnassa.
Vaatetusnormiin liittyy suht kiinteästi se, että millainen yhteiskunta on, eli mitkä asiat koetaan merkitykselliseksi kertoa muille vaatetuksen kautta. Monissa nykyisissä ja menneissä yhteiskunnissa noita merkityksellisiä asioita ovat olleet esimerkiksi vauraus, sosiaalinen asema, ammattikunta ja arvoasema siinä, siviilisääty ja niin edelleen. Monilla alakulttuureilla on voimakas taipumus luoda pukeutumisnormeja, joilla alakulttuurien edustajat voivat tunnistaa toisensa vaikkeivät vielä tuntisi toisiaan.
On lisäksi hyvä huomata, että tätä signaalia väärennetään (esimerkiksi huijarit pyrkivät matkimaan varakkaiden tai luotettujen [Suomessa esim. poliisi] ihmisryhmien pukeutumista) ja että erilaisten ryhmittymien jäsenillä on tarve signaloida kuulumista ryhmään (nyky-Suomessa esimerkiksi liivijengit), ja että signaalien väärentämiseen suhtaudutaan samalla tavalla kuin huijaamiseen. Nämä ovat edelleen olemassa nyky-Suomessakin, vaikka jos asiaa ei ole tullut ajatelleeksi niin sitä ei ole helppo huomata.
Jutun alussa kerrotaan kissanaiseksi pukeutuneesta 12-vuotiaasta tytöstä ja kirjoittajan reagoinnista siihen. No, tietysti ensimmäisenä kyseessä oli naamiaisasu, mutta sitten toisaalta kirjoittajan ensireaktio on hyvin ymmärrettävä ja sille on ihan konkreettinen syy: "Omassa mielessäni Kissanaisen asu yhdistyi Halle Berryn ja Michelle Pfeifferin seksikkäisiin leffahahmoihin."
Aivan. Batman-leffojen kissanaisen asu on nimenomaan _tarkoitettu_ seksuaalisesti vihjailevaksi, sillä nimenomaan kosiskellaan seksuaalista huomiota, sitä varten se on sellaiseksi suunniteltu. Monet julkkisten asut nojaavat juuri tähän samaan lähtökohtaan: niillä haetaan huomiota, sehän on julkisuudella elantonsa tienaavalle elinehto, ja paljastava, vihjaileva tai provokatiivinen pukeutuminen on _toimiva_ keino siihen.
Jutussa Lindholm ja Åberg päättyvät tällaiseen johtopäätökseen: "Pukeutuminen ei siis ole kutsu, sanovat sekä Lindholm että Åberg. On ilmiselvää, ettei lapsia saa häiritä seksuaalisesti missään tilanteessa, mutta saman tulisi päteä myös aikuisiin."
Viestinnälliseltä kannalta seksuaalista huomiota keräävä pukeutuminen itse asiassa on kutsu. Katuprostituoitujen pukeutumisnormi on nimenomaan tarkoitettu sellaiseksi: potentiaalisen asiakkaan olisi tunnistettava ammatinharjoittaja. Normia voi toki _muuttaa_, mutta tarpeet viestinnälle eivät poistu mihinkään, ne vain muuttavat muotoaan.
Se on paljon helpommin ymmärrettävissä, jos se muutetaan kielelliseen muotoon. Jos nuori tai vanhempi aikuinen kulkee kadulla sanoen ohikulkijoille, että "haluaisitko puristaa takamustani", niin se on todella helposti käsitettävissä kutsuksi. Kun tuossa puhutaan nuorten tyttöjen vihjailevasta pukeutumisesta ja sanotaan, että:
"Tytöt nähdään vain tahdottomina kohteina, jotka ymmärtämättä seurauksia kiinnittävät huomion itseensä."
Asia itse asiassa on juuri näin eli siis seurauksia ei ymmärretä. Eiväthän nuoret ymmärrä sitäkään, mitä seurauksia on sillä, jos huutelee kadulla mitä sylki suuhun tuo. Ja aivan kuten provokatiivinen pukeutuminen, nuorillahan on taipumusta myös tykästyä provokatiiviseen kielenkäyttöön.
"Monesti tunnutaan edelleen ajateltavan, ettei liian rohkeasti pukeutuva aikuinen nainen voi olla ammatillisesti pätevä. Hän on hyperseksuaalinen, löyhämoraalinen ja muutenkin elämän arvoiltaan ja -tyyliltään epäilyttävä."
Tämä ei varmaan ole kovin kummallista, jos pukeutuminen käsitetään viestintänä.
"Jatkuvaan ulkonäkökommentointiin on tottunut myös artisti Erika Vikman. Räväkästä tyylistään tunnettu Vikman myöntää kuitenkin Trendi-lehden haastattelussa provosoivansa mielellään. ”Saan kuulla edelleen lähes päivittäin arvostelua ulkonäöstäni. Mutta ratkaisu ei ole se, että yrittäisin mukautua yleisesti hyväksyttyyn muottiin”, Vikman kertoo."
Vikmanin nyt ei elinkeinonsa takia edes pidä yrittää mukautua yleiseen muottiin :o Hiukan siis näissä tämän kaltaisissa jutuissa toisinaan ihmettelen sitä, että keiltä on kerätty kommentteja pukeutumisesta.
Jutun lopusta:
"Jokunen vuosi sitten Suomessa jaksettiin taivastella sitä, miksi nuoret tytöt seisoskelivat jalat ristissä vaikean näköisesti. Mediassa puhuttiin ”pissahätäasennosta”, joka ”kuormittaa lihaksia ja niveliä”. Kukaan ei kehdannut sanoa ääneen, mistä oli kyse. Tytöthän vain yrittivät näyttää ikäistään kypsemmältä, siis aikuisemmilta. Asento toi vielä kasvaville nuorille lisää kurveja ja korosti lantiota ja takamusta."
Kyllä, nämä tytöt halusivat herättää seksuaalista kiinnostusta ja matkivat pukeutumista niiltä tahoilta, jotka sitä saavat. Siksi minusta on vähän epäreilua sälyttää aihe kokonaan poikien ja miesten harteille. Kärjistetysti sanottuna miesten halutaan seisovan stooalaisen tyynenä vaikka nainen ehdottelisi sanallisesti mitä tahansa: miehen ei pidä ymmärtää, että nainen tarkoittaisi sitä mitä sanoo. Siitä tulee mieleen ikivanha vitsi pariskunnasta ja gorillasta: Naisen päänsärky....