Entä hertat, padat ja ruudut?
Oikeudenmukaisen Suomen rakentajat - Juristiliitto
Juristiliitto on kaikkien juristien ja oikeustieteen opiskelijoiden yhteinen etu- ja palvelujärjestö. Liity jäseneksi ja hyödynnä edut!www.lakimiesliitto.fi
Kehitys kehittyy.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
HIFK:n kokoonpanosta puuttuu 13 pelaajaa – lauantaina mukana jälleen uusi debytanttiLue lisää »
-
Dominik Pavlát on pystynyt tukeutumaan maatoveriinsa – Liiga eroaa siitä, mihin hän on tottunutLue lisää »
-
Video: Nuoret Leijonat iski kuusi maalia Slovakian verkkoon harjoitusottelussaLue lisää »
-
Kiekko-Espoon maalivahtiriski on kostautumassaLue lisää »
-
HIFK:n Petr Kodýtek on tyytyväinen nuorten pelaajien esityksiin vaikeassa tilanteessaLue lisää »
-
Antoine Bibeau kehuu Kouvolaa, mutta paluu Pohjois-Amerikkaan on käynyt mielessäLue lisää »
Tasa-arvo ja poliittinen korrektius
- Viestiketjun aloittaja Baldrick
- Alkaa
- 1 097 943
- 9 236
Alfred E Neuman
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ässät ja Ärrät
No eipä tarvii tonkaan puljun palveluita enää käyttää ja eikö niillä oo tärkeämpää tekemistä?Oikeudenmukaisen Suomen rakentajat - Juristiliitto
Juristiliitto on kaikkien juristien ja oikeustieteen opiskelijoiden yhteinen etu- ja palvelujärjestö. Liity jäseneksi ja hyödynnä edut!
Kehitys kehittyy.
Ihan järkevä ja looginen muutos kyllä.Oikeudenmukaisen Suomen rakentajat - Juristiliitto
Juristiliitto on kaikkien juristien ja oikeustieteen opiskelijoiden yhteinen etu- ja palvelujärjestö. Liity jäseneksi ja hyödynnä edut!
Kehitys kehittyy.
No kuinkas usein olet aiemmin käyttänyt kutsunimeltään Juristiliiton, jonka virallinen nimi jatkossakin Suomen Lakimiesliitto, palveluita?
Nahkasohva
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK, Ronnie O'Sullivan, Sunderland
Onhan se aivan järisyttävä muutos, että liitto, jonka ruotsinkielinen nimi on Juristförbundet, ottaa suomenkieliseksi brändinimekseen Juristiliitto. Toivunkohan tästä muutoksesta koskaan?
Ihan heppoisin perustein vakiintunutta suomalaista sanaa/termiä ei tulisi korvata svetisismillä. Organisaatiot itse kun tekevät näitä ratkaisuja, niin niitä on tietysti vaikea kritisoida. Saas nähdä, mitä lakimiesyhdistys tulee tekemään.
Viimeksi muokattu:
Eikä tässäkään keississä se kritiikki varmaan monellakaan kohdistu siihen uuteen nimeen, tai ylipäätään nimenvaihdokseen, vaan siihen MIKSI se tehdään...
Koska kieli kehittyy, niin kuin on aina kehittynyt? Tosiaan aivan looginen muutoshan toi on.
On kyllä huvittavaa ajatella kuinka vitun koville se näillä tän tyyppisistä nimenvaihdoksista valittavilla muinaisjäänne Äijjillä ottais, jos heitä kutsuttaisiin jatkuvasti työelämässä naisiksi.
Varmaan monessa tapauksessa näin. Omassa perhe- ja työpiirissä kritiikki perustuu perinne- ja kielinäkökohtiin, enkä osaa niitä kyseenalaistaa – etenkin, kun kritiikin esittäjät ovat naispuolisia henkilöitä. Esim. yli sata vuotta julkaistu Lakimies-aikakauskirja on merkittävä akateeminen instituutio; tulisiko sen nimi muuttaa tietyn ajanhetken näkemysten mukaisesti?
Näsäviisaasti jos mies-sanan sopivuutta mietitään, niin se on kyseenalaistettavissa sillä, että Suomessa valmistuvista oikeustieteen maistereista jo pidemmän aikaa noin 2/3 on ollut naisia ja naisvaltaisuus tuskin on vähentymässä (lukuja vuoden takaisesta koulutusarvioinnista) jo ihan sen vuoksi, että todistusvalinnan merkityksen kasvattaminen suosii käsittääkseni naispuolisia hakijoita.
Viimeksi muokattu:
Jaa, enpä minä usko tuon olleen vaikutteena, vaikka toki varmasti en voi sanoa.
Itse kyllä ihan puhtaasti veikkaan tässäkin olleen tarkoitus vaihtaa sukupuolineutraalimpaan nimeen.
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Kun nimenmuutos tulee, niin kohta sitä ei enää muistetakaan. Ihme, ettei tämä tullut aikaisemmin. Esimerkiksi Journalistiliitto siirtyi nykyiseen nimeensä jo 1990-luvun alussa. Lehtimiehistä ei puhu enää oikein kukaan, kun toimittajia on kumpaakin sukupuolta ja niin monenlaisia muutenkin. Ei tässäkään nimenvaihdoksessa mitään todellista ongelmaa ole, kun korvaava nimi on ihan hyvä.
Eikö tuo sukupuolineutraali ole kuitenkin myös kuvaavampi, kun oikiksesta tosiaan suurin osa valmistuvista on naispuolisia.
En näe kovin montaa syytä säilyttää aikansa eläneitä ammattitermejä, vaikkei kyseessä olisikaan "lehtineekeri" tasolla heikosti vanhentunut termi. Jos lagmannen on vaikka lanseerattu suomitermiksi aikana jolloin naisia ei päästetty käytännössä korkeakouluihin, niin ei se tarkoita että tuota termiä enää voi pitää osuvana.
Alfred E Neuman
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ässät ja Ärrät
Oon minä noita palveluita joskus joutunut käyttämään, mutta jossain sopimusteknisissä asioissa vaan. Toivottavasti kuitenkin joudun tulevaisuudessa käyttämään niitä mahdollisimman vähän. Ei tuon nimenmuutoksen takia vaan ihan siksi, että en halua joutua tilanteisiin, jossa tarvitaan Juristiliiton, tai viralliselta nimeltään Suomen Lakimiesliiton, jäsenten paleveluita.
Joo koitin hassutella. Nuo on yleensä ip lehtien uutisen kommenttien top kolmosessa nuo tollaset heitot.
Realcowboy
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa
Lakimieskin lienee käännössana: Lagkarl ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa, neljännessä painoksessa vuodelta 1930.
Taitaa olla edelleen olemassa myös titteli "laamanni" (viraston päällikkö).
Etymologia lienee "lagman".
NHL asettui tukemaan transnaisten oikeutta osallistua urheilussa naisten sarjoihin
NHL julkaisi lyhyen kannanoton, jonka ydinsanoma on "transnaiset ovat naisia, transmiehet ovat miehiä".
www.jatkoaika.com
Aika mielenkiintoinen kannanotto fyysistä kontaktilajia edustavalta taholta. Transsukupuoliset kiekkoilijat naisten sarjoissa menee omassa luokituksissani näiden terveydelle vaarallisten muutosten pariin. Miehen fysiikalla mennään kamppailutilanteisiin aika tavalla suuremmalla voimalla ja lihasmassalla, pitääkö tässäkin sattua pari kertaa pahasti ennen kuin mietitään uudemman kerran, että miksiköhän ne naisille perustettiin ne omat sarjat?
Mietin itsekseni, että tässä saattaa olla NHL:n puolelta jonkinlainen "kilvenkiillotus" kyseessä. NHL itse on periaatteessa avoin sarja: siihen ei ole ikä- tai sukupuolirajoituksia, mutta käytännössähän se on miesten sarja AHL:ää myöten.NHL asettui tukemaan transnaisten oikeutta osallistua urheilussa naisten sarjoihin
NHL julkaisi lyhyen kannanoton, jonka ydinsanoma on "transnaiset ovat naisia, transmiehet ovat miehiä".
Aika mielenkiintoinen kannanotto fyysistä kontaktilajia edustavalta taholta.
Transmiesten osallistumisen kannalta mietin, että seuraan kiinnostuneena NHL:n suhtautumista dopingin käyttöön siinä vaiheessa, kun ensimmäiset transmiehet ilmestyvät sarjaan (tai AHL:ään). Asiaan vaikuttaa paljolti se, että mikä on siinä vaiheessa NHL:n oma kanta asiaan (nythän se on suht lepsu).
Naisten sarjoissa taklaukset eivät taida olla sallittu Pohjois-Amerikassakaan, vaan mennään "junnusäännöillä"? NHL:lle itselleen asia lienee merkityksetön, sehän ei juuri taida edes tukea naisten jääkiekkoa? Korjatkaa jos olen väärässä.
Tuossa aiemmin kirjoittelin tänne, kuinka suhtautuminen transurheilijoihin tullee olemaan lajikohtaista. Joukkuelajit yleisesti lienevät sallivampia vähän säännöistä riippuen (s.o. millä ominaisuuksilla lajissa pärjää). Nihkeimmin asiaan tultaneen suhtautumaan naisten kamppailu- ja voimaurheilussa, ja kipuilua tullee esiintymään myös naisten heitto- ja hyppylajeissa.
Transmiesten osallistumisoikeudessa puhuttaneen kaikkein eniten siitä, paljonko lajissa/sarjassa miehille sallitaan steroidilisien käyttöä, ja miten käyttömääriä aiotaan valvoa.
NHL on odotellut että PWHPA (Professional Women's Hockey Players Association) ja Premier Hockey Federation saisivat asiansa järjestykseen. Sitä ennen eivät liigana tue naisten kiekkoa, mutta eri joukkueilla on yhteistyötä naisten kiekon kanssa. Ellei hommassa ole tapahtunut jotain etenemistä lähivuosina.
Lähinnä mietin tuota esimerkiksi kiekontavoittelutilanteessa. Vaikka suoranaiset taklaukset ovat kiellettyjä, ei fyysisiltä kontakteilta lajissa kokonaan vältytä. Tuo NHL:n kannanotto tuntuu juurikin sellaiselta populistiselta heitolta, vähän samanlaiselta kuin nämä eri yrityksen "tuemme prideä" -kampanjat.
YLE:llä on tasa-arvon alla Pauliina Grymin kolumni pukeutumisesta:
yle.fi
Pukeutumisesta puhuttaessa voidaan valita useita erilaisia näkökulmia (esteettinen, tekninen, kulttuurihistoriallinen, viestinnällinen ja niin edelleen)(*). En tiedä jutussa mainitun Siri Lindholmin näkökulmaa pukeutumiseen, mutta itse katson pukeutumista sekä käytännöllisyyden että sosiaalis-viestinnällisen näkökulman kautta. Käytännöllinen aspekti tarkoittaa, että yhteiskunnissa vaatteille asetetaan käytännöllisiä vaatimuksia liittyen esimerkiksi saatavuuteen ja käyttöominaisuuksiin, sosiaalis-viestinnällinen näkökulma sitä, että kunhan vaate ajaa käyttötarkoituksensa, niin loppu käytetään ympäristölle viestimiseen: "Vaatteet on mun aatteet".
(*) Pukeutumisen tutkimus – Wikipedia
Minusta vaatteisiin - yksilön vaatevalintaan - sopii hyvin sen ajatteleminen kielenä. Kieli on ihmisten välinen sopimus siitä, mitä sanat tarkoittavat - vaatetuksella on suhteellisen selkeästi samanlainen rooli, vaikka se on sanatonta viestintää. Me ymmärrämme helposti, tai no helpommin sanallisen viestinnän eli mitä tarkoittaa esimerkiksi vihjaileva tai provokatiivinen sanankäyttö, mutta osaamme tulkita heikommin sanatonta viestintää.
Vaatetuksella on yhteiskunnallinen sanattomasti sovittu normi. Siksi toisen yhteiskunnan normien mukainen pukeutuminen voi tarkoittaa eri asiaa toisessa yhteiskunnassa.
Vaatetusnormiin liittyy suht kiinteästi se, että millainen yhteiskunta on, eli mitkä asiat koetaan merkitykselliseksi kertoa muille vaatetuksen kautta. Monissa nykyisissä ja menneissä yhteiskunnissa noita merkityksellisiä asioita ovat olleet esimerkiksi vauraus, sosiaalinen asema, ammattikunta ja arvoasema siinä, siviilisääty ja niin edelleen. Monilla alakulttuureilla on voimakas taipumus luoda pukeutumisnormeja, joilla alakulttuurien edustajat voivat tunnistaa toisensa vaikkeivät vielä tuntisi toisiaan.
On lisäksi hyvä huomata, että tätä signaalia väärennetään (esimerkiksi huijarit pyrkivät matkimaan varakkaiden tai luotettujen [Suomessa esim. poliisi] ihmisryhmien pukeutumista) ja että erilaisten ryhmittymien jäsenillä on tarve signaloida kuulumista ryhmään (nyky-Suomessa esimerkiksi liivijengit), ja että signaalien väärentämiseen suhtaudutaan samalla tavalla kuin huijaamiseen. Nämä ovat edelleen olemassa nyky-Suomessakin, vaikka jos asiaa ei ole tullut ajatelleeksi niin sitä ei ole helppo huomata.
Jutun alussa kerrotaan kissanaiseksi pukeutuneesta 12-vuotiaasta tytöstä ja kirjoittajan reagoinnista siihen. No, tietysti ensimmäisenä kyseessä oli naamiaisasu, mutta sitten toisaalta kirjoittajan ensireaktio on hyvin ymmärrettävä ja sille on ihan konkreettinen syy: "Omassa mielessäni Kissanaisen asu yhdistyi Halle Berryn ja Michelle Pfeifferin seksikkäisiin leffahahmoihin."
Aivan. Batman-leffojen kissanaisen asu on nimenomaan _tarkoitettu_ seksuaalisesti vihjailevaksi, sillä nimenomaan kosiskellaan seksuaalista huomiota, sitä varten se on sellaiseksi suunniteltu. Monet julkkisten asut nojaavat juuri tähän samaan lähtökohtaan: niillä haetaan huomiota, sehän on julkisuudella elantonsa tienaavalle elinehto, ja paljastava, vihjaileva tai provokatiivinen pukeutuminen on _toimiva_ keino siihen.
Jutussa Lindholm ja Åberg päättyvät tällaiseen johtopäätökseen: "Pukeutuminen ei siis ole kutsu, sanovat sekä Lindholm että Åberg. On ilmiselvää, ettei lapsia saa häiritä seksuaalisesti missään tilanteessa, mutta saman tulisi päteä myös aikuisiin."
Viestinnälliseltä kannalta seksuaalista huomiota keräävä pukeutuminen itse asiassa on kutsu. Katuprostituoitujen pukeutumisnormi on nimenomaan tarkoitettu sellaiseksi: potentiaalisen asiakkaan olisi tunnistettava ammatinharjoittaja. Normia voi toki _muuttaa_, mutta tarpeet viestinnälle eivät poistu mihinkään, ne vain muuttavat muotoaan.
Se on paljon helpommin ymmärrettävissä, jos se muutetaan kielelliseen muotoon. Jos nuori tai vanhempi aikuinen kulkee kadulla sanoen ohikulkijoille, että "haluaisitko puristaa takamustani", niin se on todella helposti käsitettävissä kutsuksi. Kun tuossa puhutaan nuorten tyttöjen vihjailevasta pukeutumisesta ja sanotaan, että:
"Tytöt nähdään vain tahdottomina kohteina, jotka ymmärtämättä seurauksia kiinnittävät huomion itseensä."
Asia itse asiassa on juuri näin eli siis seurauksia ei ymmärretä. Eiväthän nuoret ymmärrä sitäkään, mitä seurauksia on sillä, jos huutelee kadulla mitä sylki suuhun tuo. Ja aivan kuten provokatiivinen pukeutuminen, nuorillahan on taipumusta myös tykästyä provokatiiviseen kielenkäyttöön.
"Monesti tunnutaan edelleen ajateltavan, ettei liian rohkeasti pukeutuva aikuinen nainen voi olla ammatillisesti pätevä. Hän on hyperseksuaalinen, löyhämoraalinen ja muutenkin elämän arvoiltaan ja -tyyliltään epäilyttävä."
Tämä ei varmaan ole kovin kummallista, jos pukeutuminen käsitetään viestintänä.
"Jatkuvaan ulkonäkökommentointiin on tottunut myös artisti Erika Vikman. Räväkästä tyylistään tunnettu Vikman myöntää kuitenkin Trendi-lehden haastattelussa provosoivansa mielellään. ”Saan kuulla edelleen lähes päivittäin arvostelua ulkonäöstäni. Mutta ratkaisu ei ole se, että yrittäisin mukautua yleisesti hyväksyttyyn muottiin”, Vikman kertoo."
Vikmanin nyt ei elinkeinonsa takia edes pidä yrittää mukautua yleiseen muottiin :o Hiukan siis näissä tämän kaltaisissa jutuissa toisinaan ihmettelen sitä, että keiltä on kerätty kommentteja pukeutumisesta.
Jutun lopusta:
"Jokunen vuosi sitten Suomessa jaksettiin taivastella sitä, miksi nuoret tytöt seisoskelivat jalat ristissä vaikean näköisesti. Mediassa puhuttiin ”pissahätäasennosta”, joka ”kuormittaa lihaksia ja niveliä”. Kukaan ei kehdannut sanoa ääneen, mistä oli kyse. Tytöthän vain yrittivät näyttää ikäistään kypsemmältä, siis aikuisemmilta. Asento toi vielä kasvaville nuorille lisää kurveja ja korosti lantiota ja takamusta."
Kyllä, nämä tytöt halusivat herättää seksuaalista kiinnostusta ja matkivat pukeutumista niiltä tahoilta, jotka sitä saavat. Siksi minusta on vähän epäreilua sälyttää aihe kokonaan poikien ja miesten harteille. Kärjistetysti sanottuna miesten halutaan seisovan stooalaisen tyynenä vaikka nainen ehdottelisi sanallisesti mitä tahansa: miehen ei pidä ymmärtää, että nainen tarkoittaisi sitä mitä sanoo. Siitä tulee mieleen ikivanha vitsi pariskunnasta ja gorillasta: Naisen päänsärky....
Analyysi: Tyttöjä varoitetaan pukeutumasta liian seksikkäästi, vaikka vaatteet eivät aiheuta väkivaltaa
Tytöt haastavat pukeutumisellaan yhteiskunnan normeja. Aikuisten tehtävä on mahdollistaa nuorten pukeutumisleikki, vaikka se tuntuisi epämukavalta, kirjoittaa kulttuuritoimittaja Pauliina Grym.
yle.fi
Pukeutumisesta puhuttaessa voidaan valita useita erilaisia näkökulmia (esteettinen, tekninen, kulttuurihistoriallinen, viestinnällinen ja niin edelleen)(*). En tiedä jutussa mainitun Siri Lindholmin näkökulmaa pukeutumiseen, mutta itse katson pukeutumista sekä käytännöllisyyden että sosiaalis-viestinnällisen näkökulman kautta. Käytännöllinen aspekti tarkoittaa, että yhteiskunnissa vaatteille asetetaan käytännöllisiä vaatimuksia liittyen esimerkiksi saatavuuteen ja käyttöominaisuuksiin, sosiaalis-viestinnällinen näkökulma sitä, että kunhan vaate ajaa käyttötarkoituksensa, niin loppu käytetään ympäristölle viestimiseen: "Vaatteet on mun aatteet".
(*) Pukeutumisen tutkimus – Wikipedia
Minusta vaatteisiin - yksilön vaatevalintaan - sopii hyvin sen ajatteleminen kielenä. Kieli on ihmisten välinen sopimus siitä, mitä sanat tarkoittavat - vaatetuksella on suhteellisen selkeästi samanlainen rooli, vaikka se on sanatonta viestintää. Me ymmärrämme helposti, tai no helpommin sanallisen viestinnän eli mitä tarkoittaa esimerkiksi vihjaileva tai provokatiivinen sanankäyttö, mutta osaamme tulkita heikommin sanatonta viestintää.
Vaatetuksella on yhteiskunnallinen sanattomasti sovittu normi. Siksi toisen yhteiskunnan normien mukainen pukeutuminen voi tarkoittaa eri asiaa toisessa yhteiskunnassa.
Vaatetusnormiin liittyy suht kiinteästi se, että millainen yhteiskunta on, eli mitkä asiat koetaan merkitykselliseksi kertoa muille vaatetuksen kautta. Monissa nykyisissä ja menneissä yhteiskunnissa noita merkityksellisiä asioita ovat olleet esimerkiksi vauraus, sosiaalinen asema, ammattikunta ja arvoasema siinä, siviilisääty ja niin edelleen. Monilla alakulttuureilla on voimakas taipumus luoda pukeutumisnormeja, joilla alakulttuurien edustajat voivat tunnistaa toisensa vaikkeivät vielä tuntisi toisiaan.
On lisäksi hyvä huomata, että tätä signaalia väärennetään (esimerkiksi huijarit pyrkivät matkimaan varakkaiden tai luotettujen [Suomessa esim. poliisi] ihmisryhmien pukeutumista) ja että erilaisten ryhmittymien jäsenillä on tarve signaloida kuulumista ryhmään (nyky-Suomessa esimerkiksi liivijengit), ja että signaalien väärentämiseen suhtaudutaan samalla tavalla kuin huijaamiseen. Nämä ovat edelleen olemassa nyky-Suomessakin, vaikka jos asiaa ei ole tullut ajatelleeksi niin sitä ei ole helppo huomata.
Jutun alussa kerrotaan kissanaiseksi pukeutuneesta 12-vuotiaasta tytöstä ja kirjoittajan reagoinnista siihen. No, tietysti ensimmäisenä kyseessä oli naamiaisasu, mutta sitten toisaalta kirjoittajan ensireaktio on hyvin ymmärrettävä ja sille on ihan konkreettinen syy: "Omassa mielessäni Kissanaisen asu yhdistyi Halle Berryn ja Michelle Pfeifferin seksikkäisiin leffahahmoihin."
Aivan. Batman-leffojen kissanaisen asu on nimenomaan _tarkoitettu_ seksuaalisesti vihjailevaksi, sillä nimenomaan kosiskellaan seksuaalista huomiota, sitä varten se on sellaiseksi suunniteltu. Monet julkkisten asut nojaavat juuri tähän samaan lähtökohtaan: niillä haetaan huomiota, sehän on julkisuudella elantonsa tienaavalle elinehto, ja paljastava, vihjaileva tai provokatiivinen pukeutuminen on _toimiva_ keino siihen.
Jutussa Lindholm ja Åberg päättyvät tällaiseen johtopäätökseen: "Pukeutuminen ei siis ole kutsu, sanovat sekä Lindholm että Åberg. On ilmiselvää, ettei lapsia saa häiritä seksuaalisesti missään tilanteessa, mutta saman tulisi päteä myös aikuisiin."
Viestinnälliseltä kannalta seksuaalista huomiota keräävä pukeutuminen itse asiassa on kutsu. Katuprostituoitujen pukeutumisnormi on nimenomaan tarkoitettu sellaiseksi: potentiaalisen asiakkaan olisi tunnistettava ammatinharjoittaja. Normia voi toki _muuttaa_, mutta tarpeet viestinnälle eivät poistu mihinkään, ne vain muuttavat muotoaan.
Se on paljon helpommin ymmärrettävissä, jos se muutetaan kielelliseen muotoon. Jos nuori tai vanhempi aikuinen kulkee kadulla sanoen ohikulkijoille, että "haluaisitko puristaa takamustani", niin se on todella helposti käsitettävissä kutsuksi. Kun tuossa puhutaan nuorten tyttöjen vihjailevasta pukeutumisesta ja sanotaan, että:
"Tytöt nähdään vain tahdottomina kohteina, jotka ymmärtämättä seurauksia kiinnittävät huomion itseensä."
Asia itse asiassa on juuri näin eli siis seurauksia ei ymmärretä. Eiväthän nuoret ymmärrä sitäkään, mitä seurauksia on sillä, jos huutelee kadulla mitä sylki suuhun tuo. Ja aivan kuten provokatiivinen pukeutuminen, nuorillahan on taipumusta myös tykästyä provokatiiviseen kielenkäyttöön.
"Monesti tunnutaan edelleen ajateltavan, ettei liian rohkeasti pukeutuva aikuinen nainen voi olla ammatillisesti pätevä. Hän on hyperseksuaalinen, löyhämoraalinen ja muutenkin elämän arvoiltaan ja -tyyliltään epäilyttävä."
Tämä ei varmaan ole kovin kummallista, jos pukeutuminen käsitetään viestintänä.
"Jatkuvaan ulkonäkökommentointiin on tottunut myös artisti Erika Vikman. Räväkästä tyylistään tunnettu Vikman myöntää kuitenkin Trendi-lehden haastattelussa provosoivansa mielellään. ”Saan kuulla edelleen lähes päivittäin arvostelua ulkonäöstäni. Mutta ratkaisu ei ole se, että yrittäisin mukautua yleisesti hyväksyttyyn muottiin”, Vikman kertoo."
Vikmanin nyt ei elinkeinonsa takia edes pidä yrittää mukautua yleiseen muottiin :o Hiukan siis näissä tämän kaltaisissa jutuissa toisinaan ihmettelen sitä, että keiltä on kerätty kommentteja pukeutumisesta.
Jutun lopusta:
"Jokunen vuosi sitten Suomessa jaksettiin taivastella sitä, miksi nuoret tytöt seisoskelivat jalat ristissä vaikean näköisesti. Mediassa puhuttiin ”pissahätäasennosta”, joka ”kuormittaa lihaksia ja niveliä”. Kukaan ei kehdannut sanoa ääneen, mistä oli kyse. Tytöthän vain yrittivät näyttää ikäistään kypsemmältä, siis aikuisemmilta. Asento toi vielä kasvaville nuorille lisää kurveja ja korosti lantiota ja takamusta."
Kyllä, nämä tytöt halusivat herättää seksuaalista kiinnostusta ja matkivat pukeutumista niiltä tahoilta, jotka sitä saavat. Siksi minusta on vähän epäreilua sälyttää aihe kokonaan poikien ja miesten harteille. Kärjistetysti sanottuna miesten halutaan seisovan stooalaisen tyynenä vaikka nainen ehdottelisi sanallisesti mitä tahansa: miehen ei pidä ymmärtää, että nainen tarkoittaisi sitä mitä sanoo. Siitä tulee mieleen ikivanha vitsi pariskunnasta ja gorillasta: Naisen päänsärky....
Minäpä väitän, että 99,9% miehistä tajuaa, että seksikäs pukeutuminen ei ole kutsu mihinkään.
Ongelma on se 0,1%, joka vähät välittää säännöistä ja pykälistä, ja toimii joko viettiensä, hormoneidensa tai sairaiden mielihalujensa ohjaamana. Heitä ei koulutus auta.
Sitten on vitsit vähissä, kun kohtaa tuollaisen poikkeustapauksen väärässä paikassa.
Suomessakin on muutama tuhat potentiaalista (!) seksihullua.
Ongelma on se 0,1%, joka vähät välittää säännöistä ja pykälistä, ja toimii joko viettiensä, hormoneidensa tai sairaiden mielihalujensa ohjaamana. Heitä ei koulutus auta.
Sitten on vitsit vähissä, kun kohtaa tuollaisen poikkeustapauksen väärässä paikassa.
Suomessakin on muutama tuhat potentiaalista (!) seksihullua.
Minä korjaisin kommenttiasi sillä tavalla, että naisten seksuaalisesti vihjaileva pukeutuminen todennäköisesti kerää huomiota ja ohjaa ajatuksia 80-90% heteromiehiä, mutta valtaosalla tämä huomio ei purkaudu huuteluna tai konkreettisina tekoina. Samalla tavalla valtaosalla ihmisistä provokatiivinen kielenkäyttö ei johda konkreettisiin tekoihin.
Näinpä. Kommunikaation muotona (julkisen) pukeutumisen ongelma on se, ettei se ole kohdistettu - sanallinen viestintä on paljon helpompi kohdistaa. Totta kai ymmärrän sen, että seksikäs pukeutuminen ei ole tarkoitettu vetämään huomiota puoleen _kaikilta_ ympärillä olevilta ihmisiltä (vaan vain niiltä, joita kantaja itse pitää miellyttävinä), mutta kanava on sen kaltainen, että viestin vastaanottajien määrää on vaikeahko rajoittaa.
Oma huomioni on kuitenkin pukeutumisessa ja sen viestinnällisessä ulottuvuudessa ihan yleisesti, ei niinkään naisten paljastavassa tai vihjailevassa pukeutumisessa.
Arvasin kyllä, että kommenttini halutaan käsittää ihan tahallaan väärin ja arvasin myös sen, että mukaan vedetään arabimaat. Koetin kyllä ihan eksplisiittisesti sanoa sen, että vaatetusnormit ovat kulttuurisidonnaisia, jolloin samanlaisen pukeutumisen signaali eri kulttuureissa on erilainen.
Viestissä esittämäni näkökulma (joka on itse asiassa todella yleinen niin käyttövaatetuksen kuin tutkimuksen alueilla) auttaa esimerkiksi jutun kirjoittajaa itseään ymmärtämään oman reaktionsa. Se auttaa myös ymmärtämään sitä, miksi jotkut vanhemmat ovat huolissaan nuortensa pukeutumisesta, ja miksi jotkut kehottavat miettimään miten pukeutua vaikkapa työhaastatteluun. Pääpointtini on se, että kun ymmärtää syyt, on paljon helpompi miettiä ratkaisuja.
Sanoin jo viestissä, että pukeutumisnormi muuttuu. Se muuttuu ihan meidän omasta tahdosta riippumatta eikä meillä ole kovin hyvää keinoa kontrolloida sitä. Se muuttuu, kun yhteiskunta muuttuu ja sitä kautta muuttuu se, mitkä asiat koetaan tärkeäksi kertoa itsestä kanssaihmisille.
En nyt oikein näe, että tässä olisi kahta sanaa - yhteys arabimaihin ja toki muihinkin vähemmän moderneihin yhteiskuntiin on ilmeinen. Naisten seksuaalisuus on vaarallinen asia, jota on hillittävä, koska miehet (siis vähemmistö jopa näissä erityisen toksisissakin kulttuureissa) eivät pysty hillitsemään itseään. Tämähän se viesti on. Onneksi realiteetit muuttuvat ja edistystä tapahtuu, kuten on valtavasti tapahtunut maapallon sivistyneimmissä osissa.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy