Taitelijan taulut, jos siis joku pitää niitä rasistisina ja kolonialistisina, voivat hävitä gallerian ripustuksesta vaikka lounaspaussilla. Taitelijan kanssa asiasta ei tietenkään pidä käydä tätä paljon penättyä keskustelua, tai ehkä tämä juuri on hyvä esimerkki siitä "keskustelusta". Galleristin mukaan taas kyseessä oli neljä teosta, jotka teemoitettuun nätttelyyn eivät enää sopineet.
Kuvataide | Helsinkiläisessä galleriassa sattui erikoinen sensuurikiista: Cris af Enehielmin teokset poistettiin seinältä taiteilijan lounastauolla
”Taulut otettiin lupaa kysymättä pois seinältä sillä aikaa, kun kävin lounaalla”, taiteilija Cris Af Enehielm kertoo Galerie Forsblomissa parhaillaan esillä olevan näyttelyn ripustuksesta.www.hs.fi
Puolin ja toisin tämä nykyinen ja enenevässä määrin vouhotuksena, kenties aiheesta, pidetty keskustelu summautuu hyvin tähän taiteilijan kommenttiin:
”Olen šokissa ja äärettömän loukkaantunut. Tämä teko tuntuu niin väkivaltaiselta.”
Mitään kovin järkevää saati rakentavaa on vaikea saada aikaan jos vuoron perään ollaan äärettömän loukkaantuneita ja shokissa lähes minkä tahansa asian rinnastuessa väkivaltaan.
Näen tämän olevan seurausta kokemuksen ylikorostamisesta: Ajatus, jonka mukaan ihmisen kokiessa asian väkivaltana/syrjintänä/X, se pitää sellaisena ottaa, johtaa siihen että kannattaa ensimmäiseksi julistaa kohtaamansa vastoinkäymisen olevan väkivaltaa/syrjintää/X.
"Gallerian ja taiteilijan eriävä näkemys taulun sopivuudesta" on tietysti tylsempi ja vähemmän kärjistävä suhtautuminen kuin shokki, väkivalta ja äärimmäinen loukkaantuminen.
Viimeksi muokattu: