Ei ole mitään väärinymmärrystä. Tuolla sitä perustellaan, mutta kyse on myös siitä millainen painoarvo todennäköisyydelle annetaan, ja tottakai pienempi pettämistodennäköisyyskin voisi sitä tasoittaa. Iso-Britannia on esimerkki siitä, missä suurempaa yleistä HIV-riskiä ei ole koettu selibaattitarpeeksi.
Ihan sama mekanismihan tuossa on kuin miesten välisen seksin osalta luovutuskiellossakin. Eli tilastollinen todennäköisyys HIV:lle on muuta luovuttajakuntaa korkeampi, jutussa mainitaan sen olevan samalla pettämismäärällä 10-20-kertainen. Tämähän voi absoluuttisena riskinä olla pieni, mutta tulisiko sille altistaa ihmisiä ihan vain tällaisen varsin nimellisen tasa-arvoteon takia?
Oma kantani on, että näiden parametrien pitäisi heijastella joustavammin verenluovutustilannetta ja tarvetta. Kun luovutusverestä on suuri pula, on tietenkin hyöty-haitta-aspekti erilainen kuin silloin jos pulaa ei ole, jolloin pienikin lisäriski on tarpeeton. Lisäksi pitäisi Kerosta mukaillen seurata epidemiatilannetta: eihän miesten välisestä seksistä saatujen HIV-tartuntojen osuus kaikista tartunnoista ole enää yhtä korkea kuin 30 vuotta sitten.