Tasa-arvo ja poliittinen korrektius

[Osmo Rapeli]

Väärin. En ole kohdannut mitään uutta. Olen lukenut, että mikä tahansa miehen katse naiseen voi olla ahdistelua. Koska viikostani noin 30 tuntia kuluu naisten keskellä ja on ihan mahdollista, että joku heistä on huumaantunut tuollaisesta paskasta (ei siis näistä nykyisistä) niin pidän terveenö varovaisuutena pysytellä, jos mahdollista, töissä alueella jossa vihreiden ja etenkin vasemmistoliiton kannatus on alhaista.

Ja luonnollisesti en sanallista huomanneeni yhdenkään alle viisikymppisen työkaverin uutta kampausta, puseroa tai tatuointia.

Olet oikeassa, että luultavasti minulle ei tässä käy koskaan huonosti. Mutta aivan kuten natsilarppaajat leikkivät tulella narratiivissaan (joku höyrypää voi innostua sanoista tekoihin) myös ultrametoojengi toimii samoin. Ja valitettavasti minä olen aika todennäköinen "the ahdistelija" sellaiselle höyrähtäneelle, joka sattuu samaan työpaikkaan koska emme voi välttää toistemme kohtaamisia.

Et ole kohdannut uutta, mutta tilanne muuttui luettuasi asiasta.

Minä suosittelen vastaavasti huolestuneille: tehkää hieman kotiläksyjä ennen kuin liikutte kotinne ulkopuolella. Täytyy katsoa esimerkiksi vihreiden ja vasemmiston kaikenlaisia lehtijuttuja sekä, jos mahdollista, tv-ohjelmia. Sieltä voisi olla mahdollista poimia esimerkiksi yleistä ko. jengin pukeutumistyyliä, eleitä, kenties kävelytyyliä myös. Minkälaiset reput, silmälasit. Tällä tavoin opitte tunnistamaan ultrafeministit ja oman käytöksen valikointi on helpompaa - täytyykö vetää täysin tiukasti vai voiko antaa tunteilleen 0,001 siimaa, esimerkiksi voiko katse käydä hetkeksi muualla kuin katossa ja seinissä.

 

[Pr0ninjaturtle]

Mie olen tässä lukenu tätä hommaa näistä ääriesimerkeistä, jossa noita pikkupoikia syyllistetään. Niin ei kyllä paljoa järki päätä paina. Pikkupoikia syyllistämällä ja niiden itsetuntoa polkemalla nimenomaan luodaan tulevia epävarmoja vaimonhakkaajia

 

[Wiljami]

Mietin tuota mansplainingia (ensimmäistä kertaa ehkä eläessäni) ja ihan normaalilta besserwisseröinniltä tuo äkkiseltään vaikuttaa enkä sinänsä sukupuoleta toimintaa jos esimerkiksi satun itse siihen aina välillä sortumaan. Toki jos erityisen tiedostava henkilö osaisi alkaa syyttämään minua besserwisseröinnin sijaan mansplainingista, niin hankala keksiä miten tuommoista syytettä vastaan voisi puolustautua syyllistymättä lisää ko. toimintaan?

Parempi unohtaa koko mietintä ja jatkaa elämää stressaamatta aiheesta.

 

[sunnuntai]

Siis poika pyytää anteeksi sitä jotta on poika.
Mies väistää kadulla, jotta jotkut muut tuntevat olonsa turvalliseksi.

Mitä vittua täällä tapahtuu? Onko porukka oikeasti noin sekaisin, vai hassutellaanko näissä asioissa, koska voidaan.

 

[Osmo Rapeli]

Mietin tuota mansplainingia (ensimmäistä kertaa ehkä eläessäni) ja ihan normaalilta besserwisseröinniltä tuo äkkiseltään vaikuttaa enkä sinänsä sukupuoleta toimintaa jos esimerkiksi satun itse siihen aina välillä sortumaan. Toki jos erityisen tiedostava henkilö osaisi alkaa syyttämään minua besserwisseröinnin sijaan mansplainingista, niin hankala keksiä miten tuommoista syytettä vastaan voisi puolustautua syyllistymättä lisää ko. toimintaan?

Parempi unohtaa koko mietintä ja jatkaa elämää stressaamatta aiheesta.

Nähdäkseni termi liittyy besserwisseröinnin ohella valta-asemaan, eli pelkkä besserwisseröinti ei vielä mansplainia sinällään tee. Sitä kautta tietty tilannetta esiintyy myös sukupuoleen katsomatta, mutta kuten monenlaisessa häirinnässä, naiset kohtaavat tätä selkeästi enemmän.

Rajuin esimerkki olisi varmaan miesvaltainen työyhteisö, jossa manspleinaajaa taputellaan selkään, oli hän oikeassa tai väärässä, ja naisen tiedolla ei ole väliä.

Sosiaalisessa mediassa tämä tuottaa tasapainoharhaa. Kovaääninen maallikkomies kertoo tutkijanaiselle, miten tämä tieteellisesti todistettu asia on. Sopivalla seuraajamäärällä ja trolleja vetävällä aiheella tämä oikein korostuu.

Termin breikkaus löytyi Wikipediasta:
The term mansplaining was inspired by an essay, "Men Explain Things to Me: Facts Didn't Get in Their Way", written by Rebecca Solnit and published on TomDispatch.com on 13 April 2008. In the essay, Solnit told an anecdote about a man at a party who said he had heard she had written some books. She began to talk about her most recent, on Eadweard Muybridge, whereupon the man cut her off and asked if she had "heard about the very important Muybridge book that came out this year"—not considering that it might be (as, in fact, it was) Solnit's book. Solnit did not use the word mansplaining in the essay, but she described the phenomenon as "something every woman knows".

A month later the word appeared in a comment on the social network LiveJournal. It became popular among feminist bloggers before entering mainstream commentary. The word was included in 2010 by the New York Times as one of its words of the year, nominated in 2012 for the American Dialect Society's "most creative word of the year" honor, and added in 2014 to the online Oxford Dictionaries.

 

[Pottakameli]

Rajuin esimerkki olisi varmaan miesvaltainen työyhteisö, jossa manspleinaajaa taputellaan selkään, oli hän oikeassa tai väärässä, ja naisen tiedolla ei ole väliä.

Itse olen ollut 10 vuotta oman osastoni ainoa miespuolinen työntekijä. Jotkut tyypit ovat tuollaisia meilläkin.
Mutta onneksi ei hirveästi jaksa kiinnostaa tuollainen käytös. Kyllä ne pystyy kuittamaan, jos vaan jaksaa ja samalla tuollainen käytös on vähentynyt.

Pitää ikään kuin todistaa jotain. Mutta niin kai se maailma toimii.

Ylipäätänsä miehenä naisten keskellä joutuu olemaan usein vähän hiljaa ja velloa virran mukana, paitsi jos kyse on jostain oikeasti merkityksellisistä asioista. Jos pitää liikaa meteliä, niin kyllä se työyhteisö alkaa pikkuhiljaa kääntymään sinua vastaan ja niin sanotustu naisvalta ottaa ohjat käteensä tavalla tai toisella.

Lisäksi jos jossain arkisessa ongelmassa "uhraa" itsensä, niin turha jankkaaminen loppuu ja pääsee helpommalla. Esimerkiksi kuka menee toiselle osastolle töihin, kun siellä on puutetta...jos kuulet jo hissillä metakan ja kiistelyn, niin silloin kannattaa usein sanoa että minä menen.

Sama kokemus kaikilla tuntemillani vastaavassa tilanteessa olevilla. Parhaiten pärjää, kun on kovin neutraali, sanoo vastaan vain oikeasti merkityksellissä asioissa ja ottaa vastaan kaikki "miehiset" tehtävät, jotka ei sinulle edes kuulu...mutta oletetaan kuuluvan koska olet mies. Joskus kyllä olen kieltäytynyt kantamasta sairaalasänkyjä yms. vedoten selkävaivoihin, kun eivät mahdu ovista.

 

[Pr0ninjaturtle]

Tuo kaikki 'ainoana miehenä naisten keskellä' valitus on kyllä ihan täyttä sitä itteään. Mitä vähemmän miehiä suhteessa naisiin työpaikalla on, sitä enemmän silkihansikkain niitä miehiä kohellaan. Ja kaikki tämä ihan vaan siitä syystä, että 99,9% naisista, jokka on kokenu työpaikan, jossa on pelkästään naisia, ei halua kokea sitä enää ikinä uuestaan. Jos töissä on vain yksi mies, niin sitähän ei kyllä todellakaan ajeta muuttamaan työpaikkaa.

Ne jokka ei usko, voi kysyä tuntemiltaan naisilta, jokka on kokenu työpaikan, jossa pelkästään naisia, että mites oli työhyvinvoinnin laita silloin ja haluaako semmoseen uuestaan.

 

[Pr0ninjaturtle]

Tämä nyt ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Useimmat naiset toki voivat näin ajatella, mutta päinvastaisia mielipiteitä on ihan yleisesti. Osa naisista karsastaa, että naisvaltaiselle alalle tulee miehiä töihin, sitä samaa on toki toisinkin päin.

No siis tottakai sinne sekaan mahtuu semmosia HC miesvihaajia, mutta se ei muuta isoa kuvaa. Eli kyllä se oman ja kuullun kokemuksen mukaan menee juuriki noin.

 

[Reverent]

Tuo kaikki 'ainoana miehenä naisten keskellä' valitus on kyllä ihan täyttä sitä itteään. Mitä vähemmän miehiä suhteessa naisiin työpaikalla on, sitä enemmän silkihansikkain niitä miehiä kohellaan. Ja kaikki tämä ihan vaan siitä syystä, että 99,9% naisista, jokka on kokenu työpaikan, jossa on pelkästään naisia, ei halua kokea sitä enää ikinä uuestaan. Jos töissä on vain yksi mies, niin sitähän ei kyllä todellakaan ajeta muuttamaan työpaikkaa.

Ne jokka ei usko, voi kysyä tuntemiltaan naisilta, jokka on kokenu työpaikan, jossa pelkästään naisia, että mites oli työhyvinvoinnin laita silloin ja haluaako semmoseen uuestaan.

Kokemusasiantuntijana voin kertoa, että kyllä noissa jonkin verran pohjaa on. Tein viitisen vuotta sitten syrjähypyn valtiolta kuntapuolelle ja alalle, jossa substanssiosaamiseni ei ollut kieltämättä ihan huippua. Olin yksikön esimies ja alaisena 16 naista ja voin kertoa, että helppoa ei ollut. Osa työntekijöistä kävi vuorotellen kielimässä työkaverin huonosta toiminnasta ja sisäisten klikkien ongelmia sai olla jatkuvasti ratkaisemassa. Olen suurimman osan työurastani tehnyt miesvaltaisella alalla ja ero oli huomattava. Ehkä vika oli minussa, mutta koin, että miehet ovat suorapuheisimpia ja naisten juttuja piti aina tulkita rivien välistä.
Vaikeudet johtuivat osittain myös siitä, että ala ei tosiaan ollut ominta osaamistani ja lähdin aika sekasortoiseen paikkaan, jossa suuri osa ajasta meni kenkää saaneiden työntekijöiden vanhojen sotkujen selvittelemiseen.
Puoli vuotta tuolla riitti ja kiirusti takaisin valtion palvelukseen.

 

[BOL]

Vanha sanonta ”nainen on naiselle susi” pitää kyllä paikkansa. Naisten tullessa toimeen asiat sujuu yleensä hyvin, mutta se ei vaadi kuin yhden naisen, jonka kanssa on vaikea tulla toimeen joko hänen persoonansa ja/tai työmetodiensa vuoksi ja yhtäkkiä kaikki on päin vittua. Kuppikunnat syntyy ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Ja se taas tarkoittaa oikeasti vaikeuksia kaikessa mahdollisessa. Tällaiset tilanteet voivat käynnistyä hyvinkin mitättömältä tuntuvista asioista ja lopulta asia saa kohtuuttomat mittasuhteet, ilmapiiri muuttuu ahdistavaksi ja siitä on todella lyhyt matka jopa työpaikkakiusaamiseen. Naiset ovat usein nopeaälyisiä ja osaavat laskelmoida ja juonitella huomattavasti miehiä pahemmin, jolloin oikeasti kukaan ei voi luottaa mihinkään: siihen, että tilanne on oikeasti selvitetty vai pelataanko jo seuraavaa siirtoa. Mutta kuten totesin, kun hommat toimii, naiset ovat todella solidaarisia, hyviä työkavereita, luotettavia, ahkeria ja työyhteisössä viihdytään oikeasti. Mutta yksi ihminen voi sekoittaa koko pakan totaalisesti.

Itse tykkään eniten, kun on sopivasti erilaisia tyyppejä. Miehiä ja naisia, muun sukupuolisista ei ole kokemusta, mutta ei mua vaivaisi sekään lainkaan, pikemminkin päinvastoin. Pätevyys on lopulta se, mikä ratkaisee, mutta tietyllä tavalla valtavan naisvaltainen työyhteisö on mun mielestäni eri tavalla suurempi riski kuin pelkkä äijäporukka.

 

[JjZz]

Mietin tuota mansplainingia (ensimmäistä kertaa ehkä eläessäni) ja ihan normaalilta besserwisseröinniltä tuo äkkiseltään vaikuttaa enkä sinänsä sukupuoleta toimintaa jos esimerkiksi satun itse siihen aina välillä sortumaan. Toki jos erityisen tiedostava henkilö osaisi alkaa syyttämään minua besserwisseröinnin sijaan mansplainingista, niin hankala keksiä miten tuommoista syytettä vastaan voisi puolustautua syyllistymättä lisää ko. toimintaan?

Parempi unohtaa koko mietintä ja jatkaa elämää stressaamatta aiheesta.

Tuo spleinaaminen eli selittäminen asiasta josta ei oikeasti tiedä on minun kokemukseni mukaan naisilla selvästi yleisempää. Omassa erittäin miesvaltaisessa työssäni saan jatkuvasti nimenomaan naisilta kommenttia siitä miten minun kuuluisi työni heidän mielestään tehdä. Miehiltä en juuri koskaan. Yleensäkin kyseisessä työssä kaikki typerimmät riitatilanteet tulee lähes sata prosenttisesti naisten kanssa.

 

[adolf]

Mutta kuten totesin, kun hommat toimii, naiset ovat todella solidaarisia, hyviä työkavereita, luotettavia, ahkeria ja työyhteisössä viihdytään oikeasti. Mutta yksi ihminen voi sekoittaa koko pakan totaalisesti.

Itse kun työskentelen työyhteisössä, jossa lähimmistä työkavereista suurin osa on naisia, niin ei voi kuin kompata tätä. Naiset ovat todella mukavia, ahkeria ja empaattisia työkavereita silloin, kun homma toimii. Naiset on myös kokemukseni mukaan miehiä tunnollisempia, ja meidän miesten ongelma joskus on vähän se, että me sovelletaan oman tietämyksemme varassa liikaa.

Mutta silloin, kun homma ei naisten kanssa toimi, niin se ei sitten kanssa toimi.

Helpommalla pääsee, kun ei näiden ei-työssään-niin-hyvin-viihtyvien kanssa rupea jankkaamaan asioista. Yli käveltäväksi ei tarvitse suostua, mutta muuten tuohon dramatiikkaan ei kannata lähteä mukaan.

 

[Perusjäbä]

Positiivinen syrjintä on syrjintää | Marja Sannikka

Positiivinen erityiskohtelu tähtää tasa-arvoon ja syrjimisen vähentämiseen, mutta suosimalla joitakuita aina myös syrjii toisia. Miten tasa-arvoa voisi edistää niin, ettei ketään syrjitä, kysyy Marja Sannikka.

areena.yle.fi

Syrjintä on aina syrjintää, olen täysin samaa mieltä.

 

[Kauko Viisas]

Pätevyys on lopulta se, mikä ratkaisee, mutta tietyllä tavalla valtavan naisvaltainen työyhteisö on mun mielestäni eri tavalla suurempi riski kuin pelkkä äijäporukka.

En ole kaikkea edellä keskusteltua käynyt läpi, mutta tämä pisti silmääni.

Pätevyys, osaaminen siinä tehtävässä mihin ikinä on palkattukin on tärkeintä.

Olen aina tullut sangen hyvin toimeen työssäni sekä miesten että naisten kanssa (alalla missä samasta työstä todellakin saa saman palkan sukupuolesta riippumatta).

Muutama huomio kuitenkin liittyen sukupuoliin (subjektiivisia kokemuksia, keskusteluja sekä miesten että naisten kanssa, rivityöntekijänä sekä esimiehenä):

• Miehet ovat suoraviivaisia ja tuovat mahdolliset epäkohdat selkeämmin esiin (putkiaivot, rationaalisuus)
• Naiset märehtivät asioita enemmän itsekseen (tippaleipäaivot, tunteellisuus)

Kuulostaa sangen stereotyyppiseltä ja sikäli "itsestäänselviltä", mutta sitähän se ei ole.

Olen päätynyt sellaiseen johtopäätökseen kaikenkaikkiaan, että naisilla yleisesti ottaen on huonompi itsetunto kuin miehillä. HUOM! Yleisesti ottaen.

Tämä aiheuttaa mm. vahvasti yleistäen

• naiset eivät uskalla tuoda tärkeinä pitämiään asioita riittävän vahvasti esille
• naiset kisaavat keskenään, koska eivät uskalla kisailla miehiä vastaan
• naiset eivät hakeudu esimies/johtotehtäviin kuten miehet (tämä on kyllä muuttunut aivan viime aikoina)

Edellä mainittu saattaa näkyä siten, että naisvaltaisissa (tasa-arvoisissa?) työyhteisössä kisa on kovaa ja seläntakana puhuminen on yleisempää kuin miesvaltaisilla aloilla.

Olen @BOL in kanssa samaa mieltä, että yleisesti ottaen helpommalla pääsee miesvaltaisessa kuin naisvaltaisessa työyhteisössä.

P.S. Olen keskustellut aiheesta lukuisia kertoja henkilökohtaisesti sekä naisten että miesten, yhdessä ja erikseen, yksilöinä ja ryhminä - ja tämä on lopputulema.

 

[Pottakameli]

Tuo kaikki 'ainoana miehenä naisten keskellä' valitus on kyllä ihan täyttä sitä itteään. Mitä vähemmän miehiä suhteessa naisiin työpaikalla on, sitä enemmän silkihansikkain niitä miehiä kohellaan. Ja kaikki tämä ihan vaan siitä syystä, että 99,9% naisista, jokka on kokenu työpaikan, jossa on pelkästään naisia, ei halua kokea sitä enää ikinä uuestaan. Jos töissä on vain yksi mies, niin sitähän ei kyllä todellakaan ajeta muuttamaan työpaikkaa.

Ne jokka ei usko, voi kysyä tuntemiltaan naisilta, jokka on kokenu työpaikan, jossa pelkästään naisia, että mites oli työhyvinvoinnin laita silloin ja haluaako semmoseen uuestaan.

Ongelma lienee sana kaikilla vähemmistössä olevilla, eli tavallaan sinun pitää erityisesti todistaa jotain ennen kuin sinut hyväksytään joukkoon. Monesti aluksi ollaan ystävällisiä, mutta selän takana jupistaan kaikesta mitä kuka tekee eri tavalla kuin mihin on totuttu. Tästä tosin kärsivät myös naiset, mutta uutena miehenä aloittavalle se on pahempaa.

.
Niistä ei ikinä sanota suoraan, vaan valitetaan työkavereille tai sitten suoraan esimiehelle. Helpointa olisi vaan sanoa, että moro! Meillä On muuten yleensä toimittu näin ja näin!

Olen itse ollut tuossa tilanteessa ja olen sen jälkeen pyrkinyt olemaan sellainen tyyppi, joka kertoo uusille työkavereille miten toimitaan, ettei tuo valittamisen kierre pääse kovin pahaksi.

En koe pääseväni yhtään helpommalla työyhteisössä sukupuoleni vuoksi.

Esimies ehkä puhuu nätimmin, jos unohdan tehdä jotain henkilökohtaisia asioita, mutta uskon tämän johtuvan siitä, etten käy ikinä valittamassa muista ja siihen miten ylipäätänsä kohtaan asiat olemalla varsin stabiili.

Monesti myös yksittäinen mies unohdetaan yleisesti puheissa, mutta se on lähinnä vähän huvittaa. Jos vaikka eilisestä tapahtumasta puhuttaessa viitataan iltavuoron tyttöihin, niin kyllä se itse mukana olleena aina vähän hymyilyttää... Ihan ymmärrettävää tosin.


Myös näitä rehellisiä miesten vihaajia esiintyy, mutta he ovat lähinnä huvittavia tyyppejä, eivätkä edes uskalla sanoa mitään kasvotusten.

 

[Pottakameli]

Olen siis ihan tyytyväinen työyhteisöön ja työpaikkaan. Kaikissa työpaikoissa on ongelmansa, eikä meillä ole kovin pahoja ongelmia.

Kun on ylipäätänsä sellaisessa työssä, jossa töitä ei tarvitseeko viedä kotiin, niin sillä On suuri vaikutus jaksamiseen. Tietysti jotkut murehtivat surullisia kohtaloita vapaallakin, mutta itse en ole siihen juuri ryhtynyt. Maailmassa on paljon ikäviä asioita ja emme voi kaikkiin niihin vaikuttaa, mutta voimme panoksella me tehdä niiden läpikäymisestä niin siedettävää kuin mahdollista.

Siksi niitä juttuja ei kannata kantaa kotiin asti, vaan tehdä panoksensa töissä. Aika on rajallista... Myös vapaa-aika.

 

[Mojo]

Tervahaudalla sentään välähti, että meniköhän nyt ihan oikein. Jos alunperin työryhmässä olisi ollut yhdeksän miestä eikä yhtään naista, olisi saattanut syntyä melkoinen meteli. Se on sitä tasa-arvoa.

Erotilanteita pohtivaan työryhmään nimettiin aluksi pelkkiä naisia – THL muutti kohutun ”9-0-päätöksensä”

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asettamassa Soppa-työryhmässä on nyt yhdeksän naista ja kuusi miestä.

www.iltalehti.fi

THL nimesi työryhmään pelkkiä naisia, mikä herätti närkästystä miesten tasa-arvoa edistävässä yhdistyksessä (MTA).

Kohun seurauksena THL:n pääjohtaja Markku Tervahauta pyysi THL:n asiantuntijoita selvittämään, pitäisikö työryhmän kokoonpanossa ottaa huomioon tasa-arvolain vaatimukset.

 

[Osmo Rapeli]

Tuoreessa Journalistin jutussa Janne Zareff analysoi tässäkin ketjussa hyvin tuttua ilmiötä "liian pitkälle menneen tasa-arvon" kyttäämisestä.

Liian pitkälle menevä tasa-arvo on hyvä tarina, mutta harvoin totta - Journalisti

Tällaisessa ilmapiirissä ei ole suuri ihme, että maan suurin sanomalehti alkaa nähdä kaiken paitsi luonnontieteellisen tutkimuksen luisuvan tieteellisyydestä kohti silkkaa ”intersektionaalista ideologiaa”, kirjoittaa Janne Zareff.

www.journalisti.fi

"Runoilija Amanda Gormanin hollantilaista kääntäjää ei tosin kritisoitu vain, koska hän oli valkoinen. Kritiikkiin vaikutti esimerkiksi se, ettei hänellä ollut minkäänlaista kokemusta kääntäjän työstä."

"Tällaisilla tarinoilla on vahvat juuret esimerkiksi hölmöläisperinteessä, jonka nautinnollisuus perustuu huumorin aspekteista luultavasti vahvimpaan, ylemmyyden tunteeseen."

"Tasa-arvokeskustelun seuraajat tuntuvat usein kuitenkin keskittyvän ylilyöntien odottamiseen. Tällaisessa ilmapiirissä ei ole suuri ihme, että maan suurin sanomalehti alkaa nähdä kaiken paitsi luonnontieteellisen tutkimuksen luisuvan tieteellisyydestä kohti silkkaa ”intersektionaalista ideologiaa”."

 

[Alejandro]

Päivän pahkasian tarjoaa Yleisradio, olkaapa hyvä: Moni käyttää omaa ihonväriään tummempia emojeja – Sopiiko valkoisen somettajan viestitellä ruskealla peukulla?

Linkin uutinen voisi olla hauska ja nerokas parodiakolumni, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Onneksi itse käytän vanhan koulukunnan tekstihymiöitä, kuten ":D". Eipähän tule harrastettua epähuomiossa kulttuurillista omimista ja ei tarvitse miettiä omia etuoikeuksiani.

 

[DonTirri]

Suomalaiset saa olla tyytyväisiä siihen että suomen kieli on sukupuolineutraali.

Internetin ihmemaailmaa kun seuraa, tuntuu pronominit olevan isoin draamailun aihe molemmin puolin poliittista kenttää. Me suomalaiset päästään vähällä kun ei tarvi miettiä kutsuakko jotain He:ksi, She:ksi, They:ksi tai Xe:ksi.

on vaan Hän.

 

[Maukka187]

"Tasa-arvokeskustelun seuraajat tuntuvat usein kuitenkin keskittyvän ylilyöntien odottamiseen."

Päivän pahkasian tarjoaa Yleisradio, olkaapa hyvä: Moni käyttää omaa ihonväriään tummempia emojeja – Sopiiko valkoisen somettajan viestitellä ruskealla peukulla?

Linkin uutinen voisi olla hauska ja nerokas parodiakolumni, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Onneksi itse käytän vanhan koulukunnan tekstihymiöitä, kuten ":D". Eipähän tule harrastettua epähuomiossa kulttuurillista omimista ja ei tarvitse miettiä omia etuoikeuksiani.

Nämä lainaukset tosiaan peräkkäisistä viesteistä. Melkosta.

 

[Alejandro]

Nämä lainaukset tosiaan peräkkäisistä viesteistä. Melkosta.

Oho. Voi tosiaan näyttää vähän pahalta, mutta aamulla luin Ylen uutisia ja osui silmään. Oli minusta huvittavaa tekstiä ja halusin jakaa tänne. Mielestäni kirjoittaja tekee hallaa järkevälle ja tarpeelliselle tasa-arvokeskustelulle asettamalla sitä naurunalaiseksi tuollaisella liibalaaballa.

Olenko sitten osa ongelmaa jakamalla juttua eteenpäin ja nauramalla sille. Sitä en osaa sanoa. Mielestäni kuitenkin turhaa ajatella asioita turhan ruttuotsaisesti.

 

[Sanainen arkku]

Oho. Voi tosiaan näyttää vähän pahalta, mutta aamulla luin Ylen uutisia ja osui silmään. Oli minusta huvittavaa tekstiä ja halusin jakaa tänne. Mielestäni kirjoittaja tekee hallaa järkevälle ja tarpeelliselle tasa-arvokeskustelulle asettamalla sitä naurunalaiseksi tuollaisella liibalaaballa.

Olenko sitten osa ongelmaa jakamalla juttua eteenpäin ja nauramalla sille. Sitä en osaa sanoa. Mielestäni kuitenkin turhaa ajatella asioita turhan ruttuotsaisesti.

Kun luin jutun, niin kelasin että kaikenlaisesta puuhastelusta sitä voikin palkkaa tienata yhteisistä rahoista maksettuna.

 

[Osmo Rapeli]

Veripalvelu on ottanut askeleen parempaan suuntaan tasa-arvossa, kun miesten välisen seksin luovutuskielto lyhenee 12 kuukaudesta neljään, mutta yhden kohdan voi kyseenalaistaa: parisuhteessa elävien eriarvoisuuden. Yhdenvertaisuusvaltuutettu oli todennut Fimealle, että vakituisessa parisuhteessa olevia seksiä harjoittavia pareja pitäisi kohdella samalla tavalla seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta, mutta näin ei toimita tämänkään muutoksen jälkeen.

Verenluovutuskielto miesten välisessä seksissä lyhenee 4 kuukauteen | Seta ry

seta.fi

Tasa-arvoa ja parempaa verenluovutusta edistäisi tutkia sitä, onko parisuhteessa elävillä miespareilla tilastollisesti suurempi todennäköisyys kuksia vierasta, ja kuinka merkittävä tämän kokonaisuuden nostama riskitaso on. Miehiä kun tarvitaan kyllä luovuttajiksi.

Kansainvälisesti vertailtuna Suomen käytännöt ovat Kerosen arvion mukaan matalan hiv-esiintyvyyden maalle tyypilliset ja liberaalimmasta päästä uuden käytännön astuttua voimaan. Hän pitää huomattavana, että Iso-Britannia lieventää käytäntöä tänä kesänä siten, että miehet, joilla on ollut sama partneri vähintään 3 kuukautta, ja eivät käytä hiv-estolääkitystä tai ole hiv-lääkehoidossa, tulevat luovutuskelpoisiksi.

 

[BigRedCat]

Tasa-arvoa ja parempaa verenluovutusta edistäisi tutkia sitä, onko parisuhteessa elävillä miespareilla tilastollisesti suurempi todennäköisyys kuksia vierasta, ja kuinka merkittävä tämän kokonaisuuden nostama riskitaso on. Miehiä kun tarvitaan kyllä luovuttajiksi.

Muuten varmaankin hyvää kehitystä, mutta korjaan tähän pienen loogisen väärinymmärryksen. Erilaiseen kohteluun perusteeksi ei suinkaan tarvita mitään oletuksia siitä, että miespareilla pettäminen olisi yleisempää. Mutta samalla pettämismäärällä miespareilla on enemmän HIV-tartuntoja, koska kuten jutussa todetaan,

"Tällä hetkellä hiv-tartunnan riski on Hivpointin mukaan miesten välisessä seksissä merkittävästi suurempi kuin miehen ja naisen välisessä tai naisten välisessä seksissä."

Eli kyllähän tässä aivan samanlainen peruste on taustalla, ottamatta nyt ilman parempaa tietoa kantaa siihen, onko kohtelu suhteessa riskiin.