Minusta valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen avaa yllä käsiteltäviä asioita hyvin. Suosittelen lukemaan linkin. Tiivistäen niille, jotka eivät lue, pari kohtaa:
* Sananvapausrikokset ovat hyvin kontekstisidonnaisia eli asiayhteydestä riippuvaisia. Muun muassa seuraavilla seikoilla on väliä:
* onko puhe esitetty tahallisesti,
* onko puhe tarkoitettu syrjiväksi ja
* onko puheen esittäjä yhä samaa mieltä siitä, mitä joskus tuli sanottua tai kirjoitettua.
Esimerkiksi Toiviainen ei syyttänyt Juho Eerolaa kiihottamisrikoksesta.
Eerola oli kirjoittanut romanikerjäläisten olevan rikollisia ja kertonut, että hän sylkäisee nähdessään heitä. Eerola kertoi myöhemmin, että hän viittasi vain rikoksia tehneisiin romanikerjäläisiin. Olennaista oli Toiviaisen mukaan se, että samoihin aikoihin uutisissa oli kerrottu huumekaupasta, jossa romanit olivat mukana.
Alla haastattelu:
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on huolestunut Suomen keskusteluilmapiiristä. Jos ihmiset eivät ymmärrä mitä on rikollinen puhe, lakia tulisi hänen mukaansa terävöittää.
www.hs.fi
Ihan asiallista pohdintaa Toiviaiselta. Sen sijaan joillekin kovempi haaste saattaa olla ymmärtää Toiviainen ajatus, jonka mukaan niin kauan kuin tekstiä pidetään tahallaan yleisön saatavilla, rikos ei lähtökohtaisesti vanhene. Mitä kauemmin teksti on yleisön nähtävillä, sitä vahingollisempi vaikutus sillä on. Toiviaisen mukaan netti on tässä suhteessa vaarallinen väline.
Suomeksi tämä tarkoittaa netin lisäksi myös mm. kirjastoja. Toiviainen ei tätä tosin kiellä, vaan toteaa, että vastuussa on se, joka tahallaan pitää teosta yleisön saatavilla tai muuten levittää sitä. Lisäksi vastuussa voi olla kirjoittaja.
Mitä! Tarkoittaako yllä oleva kappale sitä, että enää Raamattu ja tuhannet kirjat sensuroidaan kirjastoista? Ei tarkoita. Raamattuun, Koraaniin tai vaikka Mein Kampfiin saa viitata, koska ei ole kiellettyä käydä keskustelua historiallisista teksteistä eikä niitä poisteta kirjastoista.
Toiviaisen mukaan olennaista on, onko samaa mieltä ja missä yhteydessä tekstejä siteeraa. Esimerkiksi Räsänen siteeraa pamfletissaan Paavalia, joka Räsäsen siteeraamassa kohdassa viittaa homoseksiä harrastaviin miehiin, kutsuu heitä saastaisiksi ja sanoo, että he ansaitsevat kuolla.
Siteerauksen taakse ei siis voisi mennä piiloon omaa vihapuhettaan.
Ainakin itselleni Toiviaisen näkemykset selvensivät asiaa paljon.