Yllä olevasta uutisesta. Varisten on sanottu olevan stereotypia afroamerikkalaisista. Voisi sanoa että koko Hollywood -tuotanto on ollut sata vuotta stereotypia valkoihoisista. :)
On tämä mielensäpahoittaminen ja ihmisten sormella osoittelu mennyt uskomattomiin svääreihin, mieli pahoitetaan ajankuvista. Ja näissä ajankuvissa nauretaan 99 prosenttisesti ennakkoluuloille ja stereotypioille, pitääkö tässä julistaa huumori kuolleeksi. Vai ihmisten huumorintaju kuolleeksi.
Itse olen jälkimmäisen kannalla ja arvostan koomikoita ja komedian tekijöitä jotka uskaltavat nykyaikana sohia ampiaspesiä, kukaan ei ole toisen yläpuolella se on tasa-arvoa, mutta toiselle saa nauraa kun muistaa nauraa myös itselleen.
_
Itselleen nauraminen on tärkeä pointti: sen kun osaisi aina myös tehdä, voisi harrastaa myös rakentavaa ja vähemmän rakentavaa huumoria.
Moni muistaa tuosta ajatuspoliisiajasta 70-luvun, jolloin sosialismista ei saanut sanoa pahaa sanaa, koska silloin kuuluit taantumuksen takajoukkoihin. Nyt taas pitää sietää tyyppejä, jotka haluavat määrittää korrektin tavan puhua asioista, eli ovat edistyksen etujoukkoja.
Li Andersson on sanonut Lehtolan mukaan jotakin sellaista, että "automerkki kertoo sielun rumuudesta". Ainakin hän puhui "mersupersuista". Ehkä ensimmäinen ajatus oli kirjailijan luovaa tulkintaa.
Ei siinä mitään, sana on vapaa. Mutta toiset ovat vain vapaampia sanomaan kuin toiset. Silloin kuin nimittelijänä ja älyttömyyksien hokijana on kaunis aatteen nainen, eivät pilkkakirveet kalahda eikä kukaan huuda poliittisen korrektiuden perään. Nimittelyoikeus on ja koskee niitä joilla on oikeat mielipiteet.
Tästä ei pidä tehdä johtopäätöstä, jonka mukaan nimittely olisi tuomittavaa tai sopivaa. Luova kielenkäyttö sen sijaan kuuluu politiikkaankin. Reipas sanominen on parempaa kuin jurottaminen tai ongelmista vaikeneminen.
Eli jos mä vihaan kaikkia sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja ihonväristä riippumatta niin silloin kaikki on hyvin? Ja ennenkuin joku sukupuoleton, a-seksuaali, albiino tästä nyt ottaa herneen nenään tai joku nyt pahastuu tämän pienen, mutta tärkeän ihmisryhmän puolesta niin sanotaan että juuri tätä porukkaa minä en vihaa.
Likainen Harry oli fiktiivinen henkilö, joka vihasi tasapuolisesti kaikkia. Varmasti Harry oli hiukan häiriintynyt, enkä siis sanoisi, että kaikki oli okei hänelläkään. En muista, vihasiko Harry itseään, mutta ainakin hän omalla negatiivisella tavallaan oli suvaitsevainen hahmo.
yle.fi
