Taru Sormusten Herrasta

[Ted Raikas]

Irroitin tämän vladin kirjoituksen tuolta Jumalakeskustelusta, kun ei varmaan ole korrektia jauhaa Tolkienista siellä:

Tavallaan satukirjaan (Tolkien) vertaaminen on kohtuutonta, niin paljon yläpuolella Tolkienin tuotanto kuitenkin on Raamatun tarinoista, vaikka, kieltämättä, Tolkieninkin tuotannossa on hyvin hämäräperäisiä seikkoja - ainakin asioihin hivenen vähemmin tutustuneen henkilön tulkitsemana.

Jäi hieman kutkuttamaan, mitä on tuo hämäräperäisyys josta puhut? Siis itse tarinoissa, vai se, mitä tarinat kenties haluaa viestittää ihmisille?

Olen sen verran suuri Tolkienfanaatikko, että perusteellinen selvitys olisi paikallaan... ;)

Katsotaan jos tästä vaikka syntyisi joku suuri kiihkoilu aikaan!

(tuo nyt sitten ihan vitsillä, jos esim. Mode-sedät nousivat takatassuilleen siellä jossain)

 

[ms.qvist]

Jäi hieman kutkuttamaan, mitä on tuo hämäräperäisyys josta puhut? Siis itse tarinoissa, vai se, mitä tarinat kenties haluaa viestittää ihmisille?

Olen sen verran suuri Tolkienfanaatikko, että perusteellinen selvitys olisi paikallaan... ;)

Pitikin mennä moisia laukomaan. Olihan se arvattavissa, että joku tarttuu näihin minun puoliköykäisiin heittoihin.

En voi sanoa, että olisin lukenut tolkienini niin hyvin kuin sinä ja olisin niin perehtynyt Keski-Maan tapahtumiin ja kirjojen luomaan kulttuuriin, filosofiaan ja muuhun maailmankatsomukseen.

Kokonaisuudessaan lukeani kirjat ovat hyviä ja oivaltavia, niistä löytyy arvostettavia piirteitä ja mielenkiintoisia viittauksia mytologiaan ja muinaisiin uskomusjärjestelmiin - nämä eivät suoranaisesti ole niitä hämäräperäisiä aineksia kirjoissa, vaikka näitäkin pomintoja voi hitusen sellaisina pitää. Ovelasti siroteltuna tarinoiden keskuuteen ja samalla lukijoille tavallaan "opetetaan" muinaisia mytologioita kuitenkaan paljastamatta suoranaisesti mistä on kyse. Kiinnostunut kenties lähtee etsimään tietoa ja haluaa löytää tarinoista muita viitteitä päästäkseen uskomusten ja mytologioiden alkulähteille. Tällaisia viittauksia ilman selkeitä johtolankoja voinee pitää tietynlaisina "hämäräperäisyyksinä" mutta yhtälailla sitä, että tunteakseen tarinat kunnolla on tietyllä tapaa juuri luettava koko tuotanto läpi jotta pääsee sukeltamaan kunnolla Keski-Maahan. Yhden teoksen lukeminen - (no Taru Sormusten Herrasta avaa itsessään jo aika paljon) - ei välttämättä vielä avaa koko Keski-Maata mutta kirjat kokonaisuudessaan luovat sitten sen "Maan" josta tarinat kertovat. Eikä välttämättä riitä, että lukee kirjat kerran läpi vaa niistä löytyy useammankin lukukerran jälkeen uutta ja mielenkiintoista ja oivaltavaa... No, ei ehkäpä hämäräperäistä suorastaan mutta mielenkiintoista ja salamyhkäistä. Toisaalta minusta kirja ei saakaan olla sellainen, että se voi lukea ja luettuaan heittää nurkkaan lojumaan. Kirjan on oltava sellainen, että se herättää ajatuksia - olivatpa ne millaisia tahansa.

Tunnustettakoot, että minuakin kiinnostaisi kirjoittaa teossarja joka olisi yhtä mykistävä ja mullistava mutta sehän on jo mahdotonta ainakin fantasiakirjallisuuden saralla koska pappa-Tolkien on jo saagansa kirjoittanut. Ikävä minun kannalta...

vlad.

P.S. Huomenissa kenties lisää, nyt alkaa olla aika painua pehkuihin pienen lukutuokion jälkeen. Aamulla (minulle) varhainen herätys klo. 7:00.

 

[Raatelurakki]

En olekkaan vähään aikaan Tolkienia lukenut, eli kirjat lukuun uudestaan. Joten kiitokset ketjun nostattajille. Muistaakseni Tolkien kirjoitti jotakuinkin Keskimaasta tässä järjestyksessä: Hobitti, Sormusten herrat, Silmarillion. Lukujärjestys menisi taasen Silmarillion, Hobitti, Sormusten herrat. Silmarillionissa kuitenkin kerrotaan koko Keskimaan historia, joten hyvät pohjat saa muiden teosten lukemiseen. Nerokas mies kirjoittamaan.

 

[Ted Raikas]

Muistaakseni Tolkien kirjoitti jotakuinkin Keskimaasta tässä järjestyksessä: Hobitti, Sormusten herrat, Silmarillion. Lukujärjestys menisi taasen Silmarillion, Hobitti, Sormusten herrat. .

Tavallaan, tosin Silmarillion on se minkä hän ensin aloitti. Myöhemmin vasta liitti sen Hobitin ja Taru Sormusten Herrasta esihistoriaksi.

Silmarillion toki jäi kesken. Tuossa julkaistussa muodossaan se on suurimmaksi osaksi varsin luonnosmainen. Voi vain kuvitella, että minkälainen eepos se olisi ollut, jos se olisi kaikkinensa ollut yhtä seikkaperäinen ja yksityiskohtainen kuin esimerkiksi Taru Sormusten Herrasta.

Itsellenihän Silmarillion on oikeastaan se Tolkienin huikein teos karkeassa nykymuodossaankin. Hurinin lasten tarussa, joka on Silmarillionin osioista se kaikkein tarkimmin kirjoitettu voi saada jotain kuvaa siitä, millainen koko Silmarillionin oli tarkoitus olla.

 

[Evil]

Sormusten Herran luin ensi kertaa joskus seitsemän-kahdeksan ikäisenä. Sittemmin se on tullut parin vuoden välein päntättyä, nyt alkaisikin olla taas aika. Hobitti on tähän oiva johdanto, kevyemmällä tyylillä väsätty toki. Silmarillioniin ja muuhun tuotantoon en sitten olekaan päässyt yhtä hyvin sisään. Voisi oikeastaan antaa Silmarillionillekin taas hieman aikaansa.

Niin, ja Sormusten Herra -leffoja en ole katsonut enkä katso. Minulla on tapahtumapaikoista, henkilöistä, tapahtumista jne. niin vahvat, omat mielikuvat, että leffat olisivat väistämättä pettymys. Ihan sama minkälaisia ne ovat, kuitenkin poikkeavat oman pääni sisäisistä näkymistä eli ovat subjektiiviselta kannalta väärin tehtyjä.

 

[varjo]

Vaikka kirjan lukemisesta onkin jo aikaa, taisin lukea Tarun läpi juuri ennen ekan leffan ensi-iltaa, niin leffat ja niitten onnistunut toteutus ovat kyllä sikäli aiheuttaneet pientä yliannostusta ko. stooria kohtaan, ettei lukeminen nyt niin kauheasti houkuta.

Taitaa olla, että seuraava kerta kun tarinan pariin palaa on sitten kun ehkä ensi jouluksi leffoista tulee ulos HD-versiot pohjustamaan Hobitti-elokuvaa.

Ainakin omasta mielestäni leffat tosiaan olivat niin onnistuneita, että kun ne on käytännössä nähnyt nelisen kertaa jokaisen neljän-viiden vuoden aikana niin... Itse en kyllä kategorista leffojen välttelyä tekisi, sen verran hienoja tekeleitä ne ovat jokaiselle fanille tai kirjaa koskaan lukemattomallekin. Paitsi tietenkin jos onanoi itsensä uneen Tom Bombadilillä ja ei kestä ajatusta leffoista ilman Tomia.
Se on totta, että leffat varmasti korvaavat osittain omia mielikuvia tapahtumapaikoista yms. mutta ainakin omasta mielestäni se on hinnan arvoista.

 

[Evil]

Itse en kyllä kategorista leffojen välttelyä tekisi, sen verran hienoja tekeleitä ne ovat jokaiselle fanille tai kirjaa koskaan lukemattomallekin.

No, minä nyt olen niin huono elokuvien katsoja muutenkin. Viimeksi kävin elokuvateatterissa joskus 1989, ja 2000-luvulla tehtyjä leffoja olen nähnyt ehkä viisi (dvd:ltä). Niistä yksi oli hyvä.

 

[ms.qvist]

Tavallaan, tosin Silmarillion on se minkä hän ensin aloitti. Myöhemmin vasta liitti sen Hobitin ja Taru Sormusten Herrasta esihistoriaksi.

Silmarillionin lukemisesta onkin kulunut aikaa todella kauan, joskus 90-luvulla se tuli luettua, sen jälkeen jäänyt selailuasteelle, joten senkin päivittäminen voisi olla paikallaan.

Jotkut ovat maininneet sen olevan raskassoutuinen teos lukea, vaikein Tolkienin teoksista. Minulla ei kuitenkaan ole tällaista mielikuvaa, joko siis aika on tehnyt tepposensa tai sitten koin kirjan itsessään toisella tavalla.

Mitä taasen tulee elokuviin.

En tuomitsisi niitä. Minusta niissä onnistuttiin varsin hyvin luomaan tunnelma Keski-Maasta noihin aikoihin, luomaan tunnelma Frodon ja kumppaneiden seikkailusta. Toki muutamien kohtausten poisjättäminen harmittaa mutta nykyisellään(kin) kokonaisuus on ihan hyvä. Tavallisesti olen katsonut leffat (ee-versiot) kerran vuodessa joulunaikoihin mutta nyt taitaa jäädä katselukerta väliin kun tuossa on noita katsottavia leffoja muutenkin kertynyt vino pino.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Jotkut ovat maininneet sen olevan raskassoutuinen teos lukea, vaikein Tolkienin teoksista. Minulla ei kuitenkaan ole tällaista mielikuvaa, joko siis aika on tehnyt tepposensa tai sitten koin kirjan itsessään toisella tavalla.

Voihan se olla ja se sirpaleisuus ja aukot tarinassa varmaan edesauttaa sitä. Itse en jostain syystä sitä koskaan pitänyt kovinkaan raskaslukuisena, ahmin ja sisäistin sitä aikanaan aika hullun lailla ja se kyllä avasi taustoja todella mainiosti. Lopullinen hurahtaminen koko aiheeseen tapahtui kyllä juuri Silmarillionin myötä. Ei voi tosiaan kuin harmitella sitä, miten puutteellinen ja keskeneräinen se on. Tuollaisenaankin silti hulppeaa tarinaa täynnä ja melkoista dramatiikkaa, petoksia ja vaikka mitä soppaa. Onhan siinä sellaista Shakespearemaisuutta havaittavissa, mutta missäpä nyt ei olisi.

Tolkien nyt muutenkin mielestäni aina oli aika rehellinen sen suhteen, mistä ammensi vaikutteensa, eikä ole niitä peitellyt. Hänen johtava ajatuksensahan oli tehdä sellainen myytti minkälaisen toivoi englantilaisilla olevan.

Eri yhteyksistä lainaaminen ja rippaaminen on tehty niin tyylikkäästi ja ovelasti kokonaisuuteen sulauttaen, että se ei todellakaan vaivaa tai putkahtele esiin häiritsevästi. Samaa ei voi sanoa monista nykyfantasian kirjoittelijoista, vaikka päteviä siinäkin sakissa on.

 

[ms.qvist]

Eri yhteyksistä lainaaminen ja rippaaminen on tehty niin tyylikkäästi ja ovelasti kokonaisuuteen sulauttaen, että se ei todellakaan vaivaa tai putkahtele esiin häiritsevästi. Samaa ei voi sanoa monista nykyfantasian kirjoittelijoista, vaikka päteviä siinäkin sakissa on.

Nykyfantasiaa en kovinkaan paljoa ole lueskellut, eräässä vaiheessa muutamia teoksia - jotka havaitsin varsin heppoisiksi ja tavallaan itseään toistaviksi, joku Eddings on aika heppoinen kirjailija verrattuna Tolkieniin. No, hänhän (Edding siis - tai onhan vaimonsakin ollut osaa kirjoja luomassa) on muutenkin nykyfantasiakirjallisuuden luojien joukossa korkeintaan keskikastia - jos sitäkään, joten senkään suhteen häntä ei pahemmin auta verrata Tolkieniin.

Lewistäkään, edesmenneistä, ei kannata verrata Tolkieniin koska hänen fantasiakirjansa ovat suht' heppoisella pohjalla ja niiden "mytologia" on todella ohutta - eikös niissä, muistaakseni, seikkaillut joulupukkikin...

Onhan Lewis kirjoittanut scifiäkin, niissäkin tosin on osaltaan ollut mukana elementtejä kristillisiin teemoihin - kuten synti, lankeemus tms. Mutta kuten taisit toisessa ketjussa todeta, aika universaaleja ilmiöitähän nämä ovat ja moni kirjoittaja tavalla tai toisella näitä sirottelee teoksiinsa - harva välttämättä kuitenkaan niin kristillissävytteisinä ja selkeästi havaittavina. Tämä Lewiksestä tähän viestiin.

vlad.

 

[Ted Raikas]

...joku Eddings on aika heppoinen kirjailija verrattuna Tolkieniin. No, hänhän (Edding siis - tai onhan vaimonsakin ollut osaa kirjoja luomassa) on muutenkin nykyfantasiakirjallisuuden luojien joukossa korkeintaan keskikastia - jos sitäkään, joten senkään suhteen häntä ei pahemmin auta verrata Tolkieniin.

Heh, Eddings on kyllä niin yhden tarinan kirjoittaja jos kuka. Miekkosen (itseasiassa hänen edesmennyt vaimonsa taisi olla alusta saakka mukana, mutta jostain syystä ei saanut ekoihin kirjoihin nimeänsä mukaan) ensimmäiset kirjat oli ihan viihdyttäviä, mutta sitten tarina alkoi toista itseään. Myöhemmät sarjat, jotka liittyvät ihan eri universumiin on edelleen saman toistoa. Pyhä kivi ja paha kivi vastakkain, sankari joka voi käyttää hyvää kiveä. Paha jumala joka pitää syrjäyttää jne. Geneerisiä sankareita, jotka itseasiassa on joskus monella tapaa epäinhimillisempiä kuin pahat tyypit. Väsyttäviä samaa ideaa toistavia poliittisia juonitteluja satojen sivujen verran, lisäksi pakolliset umpipahat heimot, joissa ei löydy yhtäkään humaania henkilöä/olentoa jne. Silkkaa roskaa. Rahastus haisi pitkälle ja taisi miehen nimi lukeakin kirjojen kansissa kaikkein isoimmalla, että varmasti huomataan.

No se siitä tässä aiheessa. Oli vaan jotenkin shokki aikanaan kun miehen ekat kirjat tosiaan oli ihan viihdyttäviä ja taso laski niin rankasti.

 

[ms.qvist]

No se siitä tässä aiheessa. Oli vaan jotenkin shokki aikanaan kun miehen ekat kirjat tosiaan oli ihan viihdyttäviä ja taso laski niin rankasti.

Tämän minäkin panin merkille herran & rouvan tuotannossa. Ensimmäiset kirjat jotka luin olivat viihdyttäviä ja ajoittain jopa mielenkiintoisia mutta siinä vaiheessa kun kirjat alkoivat toistaa itseään - itseasiassa hyvin varhaisessa vaiheessa - arvostus laski minun osakkeissa.

Suosittuja aikanaan olivat ja kaipa ne taitavat olla edelleenkin suosittuja sellaisten lukijoiden joukossa joihin iskee helppo tarinankulku (helppojahan hänen tarinansa olivat lukea) ja yksinkertaiset juonet sekä henkilöhahmot. Se on totta, että pahoista ei juurikaan niitä inhimillisiä piirteitä löytynyt - eräälainen osoitus sekin mutkien suoraksi juoksemisesta.

No, tämä Eddingsistä...

vlad.

 

[Raatelurakki]

Noh eipä Tolkienin voittajaa ole vielä löytynyt. Mutta toisaalta mitenpä voitat miehen joka loi koko genren? Vaikka osa teoksista jäi keskeneräisiksi, niin silti hakkaavat n.95% kaikista fantasiatuotoksista. Mutta pitäisikö jonkun polkaista aivan oma fantasiaketjunsa pystyyn ja mennään sinne jatkamaan.

 

[mtuq]

Taru sormusten herrasta on tullut luettua muutamaan kertaan, samoin Silmarillion, ja yhä edelleen molemmat ovat fantasian saralla aivan loisteliasta luettavaa.

Silmarillion oli mielestäni joskus nuorena vähän raskasta luettavaa alussa, mutta kun tarinaan ns. pääsi sisään, tarina kyllä vei aika hyvin mukanaan. Pari vuotta sitten, kirjan viimeksi lukiessano samaa raskaasti luettavan fiilistä ei enää ollut, mutta kirja oli edelleen hyvä. Hobitin lukemisesta on aikaa, ja oman muistikuvani mukaan se oli se kevyin luettava Tolkienin tuotannosta, ja varmaan sopii ihan hyvin valkokankaalle, viitaten tekeillä olevaan elokuvaan. Pari viikkoa sitten tuli katsottua El Laberinto del fauno, ja sen jälkeen del Toro Hobitin ohjaajana pistää kyllä suuret odotukset leffalle.

Jätänpä muun fantasiakeskustelun väliin, vaikka mieli tekisikin kirjoittaa.

 

[Ted Raikas]

Noh eipä Tolkienin voittajaa ole vielä löytynyt. Mutta toisaalta mitenpä voitat miehen joka loi koko genren?

Vaikka suuri Tolkienin ystävä olenkin, niin, ei hän nyt genreä ihan kokonaan luonut. Toki loi tietynlaisia standardeja ja piirteitä, joita on runsaasti matkittu. Eli on toki yksi merkittävistä fantasiakirjallisuuden synnyttäjistä. Kuten totesin aiemmin, Tolkien on lainaillut runsain mitoin aineksia Shakespearelta, keskiaikaisesta kirjallisuudesta ja sitäkin vanhemmasta perinteestä. Ei tietysti vähennä kirjojensa arvoa, mutta ei siis tyhjästä luonut asioita. Antoi niille vain tolkienilaisen muodon.

Aikalaisista tai hieman aiemmin/myöhemmin julkaisseista näkisin fantasiakirjallisuuteen vahvasti vaikuttaneen myös sellaiset herrat kuin. Robert E. Howard (mm. Conan), H.P. Lovecraft (mm. Cthulhu) ja Michael Moorcock (mm. Elric). Näistä jälkimmäinenhän, edelleen elossa oleva herra, on myös ollut usein varsin kova Tolkienin arvostelija.

 

[Raatelurakki]

clips.
Aikalaisista tai hieman aiemmin/myöhemmin julkaisseista näkisin fantasiakirjallisuuteen vahvasti vaikuttaneen myös sellaiset herrat kuin. Robert E. Howard (mm. Conan), H.P. Lovecraft (mm. Cthulhu) ja Michael Moorcock (mm. Elric). Näistä jälkimmäinenhän, edelleen elossa oleva herra, on myös ollut usein varsin kova Tolkienin arvostelija.

Howard oli kieltämättä pätevä sanaseppo, Lovercraft oli enemmän kauhua kuin fantasiaa omasta mielestäni. Howard toi ehkäpä fantasian puolelle nopeatempoisen ja terävän toiminnan kuvauksen/lyhyet ja iskevät tarinat-> loi pohjan nykypäivän popcorn fantasialle(esim Forgotten realms/Warhammer tarinat), Tolkien taas oli enemmän hiukan viipyilevämmän toiminnan/pidemmän kerronnan ystävä->loi pohjan pitkille ja pitkäkestoisille juonille(Raymond E. Feist/Tad E. Williams/Robert Jordan). Vaikka Moorcock tuttu onkin, niin mikäs hänellä Tolkienia vastaan on?

Eddings on siinä mielessä kiehtova kirjoittaja että hän käy hyvänä porttikirjoittana fantasiaan, sillä miehen/vaimon maailmoihin on helppo mennä sisään ja kirjat ovat todellakin helppoja lukea, päähahmot rakastettavia/vihattavia, lopputulos kaikkien tiedossa. Mutta vakavasti fantasiaan suhtautuvien kannattaa pitää kirjat lähinnä darralukemistona koska kun olet päässyt Tolkienin makuun, ei ole paluuta enää Eddingsin helppoon tuotantoon.

Silmarillionia aloin lukemaan ensimmäisen kerran noin 13v. vanhana ja kävi kuten Sinuhen kanssa, ei vain pieni pää kestänyt. Mutta vanhempana teksti rupesi jo avautumaan aivan eri tavalla, ja ah miten rikkaan maailman Tolkien maalaili pienen rakin pääkopan sisälle.

Mikäli fantasiasta pidät kannattanee tsekata ainakin Feist/Williams/Jordan ja Lynn Flewelling sekä Robin Hobb ja Margaret Weis/Tracy Hickman Dragonlance kronikoiden 3ensimmäistä osaa elikkä suomeksi Syyshämärän lohikäärmeet/Talviyön Lohikäärmeet ja Kevätaamun Lohikäärmeet. Itse ainakin olen hyväksi havainnut kyseiset kirjailijat.

 

[Ted Raikas]

Mikäli fantasiasta pidät kannattanee tsekata ainakin Feist/Williams/Jordan ja Lynn Flewelling sekä Robin Hobb ja Margaret Weis/Tracy Hickman Dragonlance kronikoiden 3ensimmäistä osaa elikkä suomeksi Syyshämärän lohikäärmeet/Talviyön Lohikäärmeet ja Kevätaamun Lohikäärmeet. Itse ainakin olen hyväksi havainnut kyseiset kirjailijat.

On tuttuja (pl. tuo Flewelling) ja suurin osa on aikanaan, suurimpana fantasiakautena tullut ahmittuakin. Tätänykyä fantasia on omalla kohdallani aika out, joten en jaksa oikein edes vaivautua kyseisen genren kirjojen pariin. Tai tulee olla jotain tosi erikoista sitten, että rupeaa kiinnostamaan.

 

[Raatelurakki]

On tuttuja (pl. tuo Flewelling) ja suurin osa on aikanaan, suurimpana fantasiakautena tullut ahmittuakin. Tätänykyä fantasia on omalla kohdallani aika out, joten en jaksa oikein edes vaivautua kyseisen genren kirjojen pariin. Tai tulee olla jotain tosi erikoista sitten, että rupeaa kiinnostamaan.

Kannattaa tuo Flewelling testata ihan huvin vuoksi, melko rikas maailma hyvät juonet kirjoissa ja jopa biseksuaali päähahmo, ei mitään maatakaatavaa mutta hyvin kirjoitettua ja rullavaa kerrontaa, ekat kolme kirjaa ovat peruskauraa mutta seuraavat kolme rupeavat jo sekoittamaan kauhua/fantasiaa keskenään.

 

[ms.qvist]

Margaret Weis/Tracy Hickman Dragonlance kronikoiden 3ensimmäistä osaa elikkä suomeksi Syyshämärän lohikäärmeet/Talviyön Lohikäärmeet ja Kevätaamun Lohikäärmeet. Itse ainakin olen hyväksi havainnut kyseiset kirjailijat.

Weis ja Hickman ovat kyllä tuttuja kirjoittajina ja täytyy tunnustaa, että ovat kyllä askeleen kaksi edellä Eddingsiä (Eddingsejä). Mainitsemasi kirjat olen lukenut kannesta kanteen ja ovat kyllä ihan pätevää fantasiaa, eivät mitään maata mullistavaa tuotantoa mutta minusta kuitenkin keskikastia ylempänä olevaa tuotantoa, ja se nyt on kuitenkin minun mittarillani ihan kohtalainen saavutus. Tolkieniin on tietty vielä matkaa mutta heidän tuotoksistaan löytyy paljon positiivisia seikkoja verrattuna moniin muihin fantasiakirjailijoihin.

Eikös Weisiltä tai Hickmanilta ole tullut muutakin fantasiatuotantoa? Näin muistelen.

vlad.

 

[Raatelurakki]

Eikös Weisiltä tai Hickmanilta ole tullut muutakin fantasiatuotantoa? Näin muistelen.

vlad.

On tullut useampiakin kirjoja/useampiin eri maailmoihin pohjautuvia sarjoja. Nuo kolme ensimmäistä mitä mainitsin ovat kyllä heidän parhaimmistoaan. Mikäli haluat käy tsekkaamassa Wizards of the Coast:in sivut siellä on aika paljonkin asiaa Weis/Hickman kaksikkoon liittyen.

 

[Jj]

Paitsi tietenkin jos onanoi itsensä uneen Tom Bombadilillä ja ei kestä ajatusta leffoista ilman Tomia.
Se on totta, että leffat varmasti korvaavat osittain omia mielikuvia tapahtumapaikoista yms. mutta ainakin omasta mielestäni se on hinnan arvoista.

Heh.. Tom ei kirjassakaan ole ihan onnistunein hahmo, IMO.

Mielikuvista puheen ollen oman mielikuvituksen ja kirjojen kuvitusten lisäksi meikään vaikutti aikanaan julkaistu sarjakuva. Mitä leffaan ja kirjaan tulee niin nehän ovat aika erilaisia kokemuksia ja kumpiinkin tulee vielä palattua. Esim. yksi omista suosikkikohtauksistani, 1. mustan ratsastajan kohtaaminen Konnussa on minusta kirjassa paljon voimakkaampi. Toisaalta leffan maisemat ovat aivan huikeita.

Jos joku asia kirjoissa ärsyttää niin Samin palvelijan rooli loppupuolella ja paikoitellen melkein rotuopillinen paatos, kun jengillä on niiiiiin puhdasta verta että sillä voisi pestä kädet.

 

[Räpylätassu]

Jotkut ehkä muistavat että postailin jokunen aika sitten Lautapelit ketjuun Sunish Chabban suunnittelemista Kalevala custom pelikorteista. Tämä viesti ei koske Sunishta eikä Kalevalaa mutta tulevaa custom pelikorttiprojektia kuitenkin. Voitte ehkä jo päätellä teeman siitä mihin ketjuun tämän postaan.

Amerikkalainen mestarisuunnittelija Jackson Robinson (Kings Wild Project) tosiaan suunnittelee para-aikaa virallisia, Tolkien-perheen hyväksymiä Taru Sormusten Herrasta custom pelikortteja. Projekti on todennäköisesti vielä melko kesken sillä Jackson ei ole vielä oikeastaan jakanut kuvamateriaalia suunnitelmistaan, lähinnä tiedossa on että ne ovat tekeillä ja että ne ovat viralliset Taru Sormusten Herrasta pelikortit. Jackson Robinson on äärimmäisen tuottelias pelikorttisuunnittelija, hänen aikaisempia töitään ovat mm Kellsin kirjan tyyliin tehty Kuningas Arthur teemaiset Arthurian pelikortit, Amerikkalaisten 1800-luvun dollarien inspiroima Federal 52 sarja, Wasteland 2 videopeliin perustuvat post-apokalytptiset Wasteland pelikortit, Para-aikaa valmistuksessa oleva The Invocation projekti sekä tietysti Viralliset Sherlock Holmes pelikortit. Raapaisin tässä vain pintaa kaikista korttipakoista mitä Jackson on tehnyt vuosien varrella, hän tosiaan on äärimmäisen tuottelias, tälläkin hetkellä useampi korttipakka suunnitteilla samaan aikaan.

Päivittelen lisätietoa kun jotain enemmän konkreettista on tiedossa. Itse en ole myöskään tässä millän tavalla mukana, ajattelin kertoa tästä projektista koska luulisin että täällä olisi mahdollisesti kiinnostuneita.

Joo ja eka linkki menee Kings Wild Projectin kotisivulle Arthurian pelikortteihin ja muut jokaisen projektin alkuperäiselle Kickstarter sivulle.

 

[Räpylätassu]

Nyt on Jackson Robinson saanut nämä Taru Sormusten Herrasta pelikortit siihen vaiheeseen, että on jakanut jo ensimmäisen kuvakortin, Frodo Reppulin patajätkänä.

Jackson on totaalisesti ylittänyt itsensä... Kortti on suunniteltu aivan järkyttävän taitavasti.

Jackson avasi myös kyseiselle projektille oman instagram sivunsa, sinne pitäisi tulla päivityksiä sitä mukaa kuin projekti etenee.

 

[Räpylätassu]

Jackson jakoi eilen hieman lisätietoa näistä LOTR pelikorteistaan United Cardists pelikorttifoorumilla...

Valmisteilla ei olekkaan vain yksi pakka, vaan kolme, yksi jokaista kirjaa kohden. Kaikissa kolmessa korttipakassa tulee olemaan omat kuvakorttinsa, ässänsä ja jokerinsa. Vielä ei ole selvillä tullaanko pakat julkaisemaan kerralla vai yksi kerrallaan. Aikaisemmin jakamani Frodo on tosiaan Sormuksen Ritarit korttipakasta.

Jackson jakoi myös tämän hetkisen suunnitelmansa jokaisen pakan kuvakorttien henkilöistä.

 

[Räpylätassu]

Jackson on jakanut Kings Wild Project instagram tilillään seuraavan kuvakortin, Sormuksen Ritarit pakan Risti Kuninkaan, Tom Bombadailin.

Hieman ihmeellisesti ottanut kuvan että toinen puolisko kuvakortista ei ole näkyvissä mutta otaksun että suurimmalta osin kortti on symmetrinen, pois lukien tuo sormus yksityiskohta, jossa sormus on ainoastaan Tom Bombadilin toisessa kädessä. Jackson kirjoittaa tästä seuraavasti

"...the ring is only present in one of Toms hands. In the book when Frodo hands Tom the One Ring, the ring has no effect on Tom. Tom even plays with the ring, puts it on his finger and doesn't go invisible. Then Tom makes the ring disappear in one hand and then reappear in the other hand. This little detail in the text is why the ring is in only one hand."