Nyt on Tamperetalon näytös nähty ja olihan se upea. Komeat lavasteet, Risto Korhonen oli mainio Klonkku ja Ella Mettänen veti hienosti Frodon roolin.
Viimeisessä osassa harpottiin juonta sellaista vauhtia pätkimällä, että se seurueen jäsen, joka ei ollut lukenut kirjoja eikä katsonut elokuvia, oli aika hukassa välillä.
Hyvin tiivistetty. Klonkulle täydet pisteet, vaikka hahmon silmäniskut neljännen seinän taa olisi ehkä voinut jättää tekemättä. (Jos Klonkku on kirjassa humoristisempi kuin muistan, niin olen tietenkin väärässä.)
Olisi tarvittu puoli tuntia lisää ohjelma-aikaa, jotta loppu ei olisi tuntunut pikakelaukselta. Siltikin tuo kokonaisuus on suomalaisessa teatterissa ihailtavan kunnianhimoinen kokonaisuus. Näyttelijöillä on muistettavana paitsi replat, myös sijainti suhteessa liikkuviin lavasteisiin taimauksineen.
Esitys on tehty kunnon budjetilla ja ylpeydellä, faneilta faneille, sortumatta (lopun pikaravi unohtaen) "kaikkihan tämän tietää" oikomiseen tai nörttimäiseen knoppiviskelyyn.
Ihmettelin esityksen jälkeen laulujen puuttumista, mutta ne oli kuulemma teatteriversion lisenssiehdoissa erikseen kielletty. (Oletan musikaalilisenssien olevan myynnissä kovempaan hintaan.)
Kävin tämän eilen katsomassa ja tykkäsin. Ainoa mikä oli huono, oli minun paikka yläparvekkeella.
Oma reunapaikka oli alakatsomon aitiossa ja tietenkin osa näytöstä ja lavan takaosasta tolpan takana. No, tämähän oli kotoisaa, kuin olisi Hippoksella ollut. Hippoksella samasta ilosta ei tosin veloiteta samalla tavalla. Varoitus rajatusta katselunäkymästä olisi ollut paikallaan lippuja varatessa.
