Niin, siinä kohtaa kun on vastapuolen allekirjoittama työtarjous edessä voi sanoa jotain jollekin.Et missään tapauksessa kerro edes parhaalle työkaverillesi suunnittelevasi jotain. Siitä ei ole sinulle mitään hyötyä.
Åja.
Niin, siinä kohtaa kun on vastapuolen allekirjoittama työtarjous edessä voi sanoa jotain jollekin.Et missään tapauksessa kerro edes parhaalle työkaverillesi suunnittelevasi jotain. Siitä ei ole sinulle mitään hyötyä.
Ei ole yhtään järkevää syytä nykyiselle esimiehelle asiasta mainita.
Et missään tapauksessa kerro edes parhaalle työkaverillesi suunnittelevasi jotain. Siitä ei ole sinulle mitään hyötyä.
Näin siis teemme. Se tuli selkeästi, kiitokset.Niin, siinä kohtaa kun on vastapuolen allekirjoittama työtarjous edessä voi sanoa jotain jollekin.
Onko olemassa jokin erityinen syy, miksi sinun pitäisi kertoa nykyiselle esimiehellesi että olet hakemassa muualle töihin?Kokemuksia ja mielipiteitä siis seuraavaan: työpaikka ei ole varma eli kannattaako nykyiselle esimiehelle tästä mainita ja onko se kohteliasta ylipäätänsä? En ole tällä hetkellä täysin rivimiehistössä, mutta en ole missään esimieshommissakaan. Jotain siltä väliltä kuitenkin.
No ei todellakaan mainita mitään ennenkuin uusi työpaikka on varma.Sain tänään haastattelukutsun todella mielenkiintoiseen työpaikkaan, jonne olen oikeastaan pitkään halunnut.
En ole aikaisemmin ollut nykyisessä tilanteessa eli haluaisin kuulla kokemuksianne. Olen tällä hetkellä erittäin mukavassa työssä, joka on omaa alaani, mutta tuo uusi mahdollinen työ on varmasti juuri sitä mikä minua kiinnostaa ja tiedän sen. Satun tuntemaan entuudestaan mahdollisen esimieheni ja muutamat kaljottelut olemme ottaneet sekä puhuneet tästä jo kauan sitten ensimmäisen kerran.
Kokemuksia ja mielipiteitä siis seuraavaan: työpaikka ei ole varma eli kannattaako nykyiselle esimiehelle tästä mainita ja onko se kohteliasta ylipäätänsä? En ole tällä hetkellä täysin rivimiehistössä, mutta en ole missään esimieshommissakaan. Jotain siltä väliltä kuitenkin.
Oma entisaikojen esimieheni, pienehkön firman toimari, antoi minulle kerran melko lailla tuollaisen vinkin. Ei hänkään sitä ollut itse keksinyt, mutta vähintään puolivakavissaan kyllä sovelsi.
Valittelin nuorena esimiehenä joskus 20 vuotta sitten, että onpa tullut hirveä määrä hakemuksia siihen johonkin assarin tehtävään. Menisi monta tuntia, jos haluaisin lukea nivaskan edes jollakin lailla läpi. Paperilla kun kaikki olivat edessäni, niin lähemmäs vaaksan verran sitä tavaraa pöydällä oli. Esimieheni otti nipusta osan pois ja ehdotti, että laita toinen kasa suoraan roskiin, ja valkkaa paras noista toisista. Sen verran nuori ja kirkasotsainen kyllä olin, että luin yömyöhällä kaikki hakemukset tunnollisesti läpi, ja soittelin sitten seuraavana päivänä lupaavimmat haastatteluun. Mutta eivätpä olisi koirat perään haukkuneet, jos olisin tehnyt kuten toimitusjohtaja ehdotti.
Sanotaanko näin, että terve kunnioitus vallitsee puolin ja toisin enkä ole aikaisemmin tässä tilanteessa ollut. Jotenkin ajattelin ilmoittamisen olevan kohteliasta, mutta ymmärrän täysin sen, ettei mitään sen suurempaa syytä ole. Mutta hyvä tietää!Onko olemassa jokin erityinen syy, miksi sinun pitäisi kertoa nykyiselle esimiehellesi että olet hakemassa muualle töihin?
Just näin, minäpä kerron heti tarinan kun olen kaverin puolesta niin pirun iloinen. Olin kymmenkunta vuotta sitten pukukopissa menossa salibandykentälle kun vieressä kaveri kysyi toiselta, mitä meinaat kesällä? Toinen vastasi, "vissiin ois kysyttävä XXX Oy:stä töitä vaikka enhän minä mistään mitään tiedä tai osaa" Toinen löi kaveriaan ja sanoi, "turpa kii ja kysy, tossa toimari istuu vieressäs" (en ole toimari, yrittäjä kylläkin) ja siitä mies vähän nolona sitten kysyi "niin oliskos mitä kesällä johon minä, että kun noin reippaasti mies kysyy niin eiköhän sitä keksitä. Oli dippaopiskelija silloin ja ymmärrettävästi ei minua tuntenut. Oli meille muutaman kesän konepajassa, teki dippatyön startup kehitysfirmaan ja veti sitä pari vuotta. Siirtyi UPM:lle jonkunlaiseksi käyttöinsinööriksi ja tänään ensimmäinen päivä UPM Kaukaan sahan tuotantopäällikkönä, ymmärtääkseni vieläpä historian nuorimpana UPM:n nimittämänä tuotantopäälikkönä.Töitä olisi mutta tekijöitä ei.
Toivottavasti se kunnioitus on sitten aitoa. Viimeisin työnantajani Suomessa kävi aika kuumana tai oli vähintäänkin erittäin ihmeissään miksi lähdet ja miksi et kertonut.Sanotaanko näin, että terve kunnioitus vallitsee puolin ja toisin enkä ole aikaisemmin tässä tilanteessa ollut. Jotenkin ajattelin ilmoittamisen olevan kohteliasta, mutta ymmärrän täysin sen, ettei mitään sen suurempaa syytä ole. Mutta hyvä tietää!
Siten, että rekrytoinnit valitettavasti toimivat nykyisin useimmiten noin. Itse olen viimeisen vuoden aikana tainnut pitää neljä avointa hakua, joissa kaikissa on käytännössä CV:t kielletty ja pyydetty täyttämään lomake, joka koostuu muutamasta kysymyksestä. Hakemukset on luettu sitten ilman tunnistetietoja. Valitettavsti vaan koko rekrytoiva maailma ei ihan näin vielä toimi.Miten helppous tähän liittyy? Tasa-arvoa kovasti ajetaan ja silti ulkonäön perusteella palkataan.
Sitä ykkössentteriä vähän tai siis paljon jo odoteltiinkin. Tervetuloa mukaan.Olipas prosessi. Nimet papereissa ja paras heppa voitti. Niin luulen. Onhan siinä oma viehätyksensä, kun yritykset kilpailee omasta ajasta ja työpanoksesta. Uudesta työpaikasta kuullut vain hyvää. Pomokin vaikutti erittäin mukavalta ja hyvällä huumorintajulla varustetulta. Life is good.
Kuvien kaytto normaalissa CV:ssa on tarpeetonta, ellei tyonkuva erikseen edellyta naamatusten esim. asiakkaiden parissa toimimista. Asialliset tyonantajat kylla ilmoittavat, mikali kuva on pakollinen. CV ylipaataan on haastatteluihin valittaessa melko hankala tyokalu, kun joka ikisella ihmisella on omat tapansa tehda CV, ja naita harvemmin nakee edes hyvin tehtyina. Itse hakemusteksti kertoo yleensa paljon paremmin siita, kannattaako kutsua haastatteluun vai ei, ja CV:ssa olevia tai olemattomia asioita voi sitten ruotia haastattelutilanteessa.Kuvien käyttö normaalissa CV:ssa on hyvin helppoa. Yksi (1) normaali passikuva tai vastaava, ei mitään muuta. Nykyään herättää huomiota eikä välttämättä positiivisella tavalla jos kuvaa ei ole lainkaan, mutta rekrytoija ei halua nähdä sydämiä tai mitään koirakuvia, jolleivät jotenkin liity kiinteästi haettavaan postiin.
Tiivis CV, jossa on haettavaan työtehtävään liittyvät aiemmat hommat sekä pieni kuvaus mitä ko hakija on kussakin positiossa tehnyt ja saanut aikaan. Sen lisäksi lyhyt hakemus, jossa avaa hieman itseään sekä motivaatiotaan haettavaa tehtävää kohtaan. Kuvalla ei sinänsä väliä, eikä sillä ole ainakaan asiantuntijatehtäviin haettaessa merkitystä. Kaikki hassut fontit, värikkäät paperit, kokeelliset hakemuspohjat tai kymmenet sähköisen hakemuksen liitteet kannattaa jättää väliin. Oleellista on ymmärtää millaiseen paikkaan on hakemassa ja osata tiivistää oma kärkensä tältä pohjalta.Kuvien kaytto normaalissa CV:ssa on tarpeetonta, ellei tyonkuva erikseen edellyta naamatusten esim. asiakkaiden parissa toimimista. Asialliset tyonantajat kylla ilmoittavat, mikali kuva on pakollinen. CV ylipaataan on haastatteluihin valittaessa melko hankala tyokalu, kun joka ikisella ihmisella on omat tapansa tehda CV, ja naita harvemmin nakee edes hyvin tehtyina. Itse hakemusteksti kertoo yleensa paljon paremmin siita, kannattaako kutsua haastatteluun vai ei, ja CV:ssa olevia tai olemattomia asioita voi sitten ruotia haastattelutilanteessa.
Suosittelen katsomaan tuon uuden työpaikan kortin loppuun asti, eli haet sinne, etkä kerro mitään tietenkään nykyiselle esimiehellesi. Sitten kun työsopparia ollaan allekirjoittamassa, niin kannattaa keskustella koska uudessa alkaisi työt. Mikäli haluat pitää hyvät välit vanhaan firmaan, niin kesken jotain megaprojektia pahimmassa vaiheessa ei välttämättä liene hyvä lähteä (varsinkin jos irtisanomisaikasi on lyhyt), joten siinä kannattaa pelata vähän sen mukaan mikä jättää parhaan kuvan sinusta. Yleensä uuden rekryn aloittaminen ei ihan viikosta tai kahdesta ole kiinni, ja monesti noissa on paljonkin neuvottelumahdollisuuksia.Sanotaanko näin, että terve kunnioitus vallitsee puolin ja toisin enkä ole aikaisemmin tässä tilanteessa ollut. Jotenkin ajattelin ilmoittamisen olevan kohteliasta, mutta ymmärrän täysin sen, ettei mitään sen suurempaa syytä ole. Mutta hyvä tietää!
Taman kolikon toinen puoli on myos se, etta koska uudella tyonantajalla ei useinkaan ole homma viikosta tai kahdesta kiinni, niin se antaa hakijasta/tulokkaasta myos positiivisen kuvan heti alkumetreilla, etta osoittaa kykya lojaaliuteen hoitamalla edellisen tyonantajan kanssa sovitut asiat kuntoon ennen kuin vaihtaa maisemaa.Mikäli haluat pitää hyvät välit vanhaan firmaan, niin kesken jotain megaprojektia pahimmassa vaiheessa ei välttämättä liene hyvä lähteä (varsinkin jos irtisanomisaikasi on lyhyt), joten siinä kannattaa pelata vähän sen mukaan mikä jättää parhaan kuvan sinusta. Yleensä uuden rekryn aloittaminen ei ihan viikosta tai kahdesta ole kiinni, ja monesti noissa on paljonkin neuvottelumahdollisuuksia.
Kyllähän LinkedIn on loistava kanava työnhaussa. Monet henkilöstökonsultit käyttävät tätä kanavaa. Itse en ole kovin aktiivinen, mutta tiedot ovat ajan tasalla ja seuraan hieman alakohtaisia postauksia. Olen pari kertaa kommentoinutkin, mutta hyvin rajallisesti. Tästä huolimatta saan viikoittain kyselyitä kiinnostuksestani avoimia paikkoja kohtaan. Ennätys taitaa olla 4 kyselyä yhden viikonlopun aikana.Kannattaa muuten ehkä pitää LinkedIn -profiili ajan tasalla, jos etsii töitä. En ole sitä pariin vuoteen päivittänyt, mutta joitain kyselyitä on silti tullut. Eihän minua sentään headhuntata vaan kai näistä voisi haastatteluun kuitenkin päästä kerran kysellään.
Mikäs tässä niin kiinnostavaa oli? Se, että nuorille löytyisi ainakin osa-aika töitä, joiden lisäksi voi loput elämiseen tarvittavat rahat voi hakea luukulta?Iltalehdessä oli mielenkiintoinen tutkivan journalismin juttu. Toimittaja esitti olevansa tämän vuoden ylioppilas, joka on jäänyt ilman opiskelupaikkaa, ja hakevansa "mitä tahansa" työtä.
Kuten arvata saattaa, kaikille aloille ei ollut pääsemistä ihan tuosta vain. Osassa taas töitä olisi tarjolla, jos osallistuu työnantajan järjestämään koulutukseen (esim. taxi- ja vartiointiala).
Sen sijaan mm. siivoamaan tai kaupan kassalle olisi voinut päästä vaikka heti ilman koulutusta.
Tässä alla jutun lopusta lyhyt yhteenveto - joka lienee myös vastaus ketjun otsikon kysymykseen:
(Lähde: Iltalehti)
- Siivousala (SOL, Lassila & Tikanoja): Joihinkin tehtäviin vaaditaan laitoshuoltajan koulutusta tai kokemusta, mutta monissa paikoissa hakija perehdytetään tehtäviinsä. Avoimia paikkoja runsaasti.
- Kaupan ala (HOK-Elanto, Kesko): Täysi-ikäinen voi päästä myyjäksi ilman kokemustakin, tehtävissä arvostetaan hyvää asennetta. S-ryhmällä ja Keskolla myyjä-tittelillä yhteensä noin 150 avointa työpaikkaa ympäri Suomen.
- Ravintola-ala (Hesburger, McDonald’s): Työnantaja kouluttaa työtehtäviin ja tarvittaessa myös työssä vaaditun hygieniapassin. Paljon erityyppisiä työsuhteita tarjolla koko Suomessa.
- Muuttotyö (Niemi): Tehtäviin perehdytetään. Haussa lisäpisteitä ajokortista ja työturvallisuuskortista. Keikkatyötä tarjolla pääkaupunkiseudulla ja Tampereella.
- Lisäksi TE-toimiston työpaikkailmoitusten perusteella ilman koulutusta pääsee nopeastikin esimerkiksi myyntiedustajan tai henkilökohtaisen avustajan tehtäviin.
Se, että nuoria ei kiinnosta työnteko, vaan sohvalla makaaminenMikäs tässä niin kiinnostavaa oli? Se, että nuorille löytyisi ainakin osa-aika töitä, joiden lisäksi voi loput elämiseen tarvittavat rahat voi hakea luukulta?
Jos et ole kovin nipo töiden suhteen, siivousalan hommia saa tyyliin sormia napauttamalla. Töiden ohella voi sitten katsella muita hommia vähän levollisimmin mielin.Kehnolta näyttää edelleen, joten olen laajentanut hakualuetta reilusti. Nyt vaan menee homma ihan päinvastoin, kun uniapnean aiheuttaman väsymyksen haihduttua olisin todella hyvä työntekijä. Muutamana vuosi sitten, kun pysyin juuri haastattelujen ajan jotenkin virkeänä ja tarkkaavaisen oloisena sain työpaikkoja hyvällä prosentilla. En ollut silloin varsinaisesti työkykyinen, mutta jotenkin kyllä suoriuduin 50%:n tehoilla työtehtävistäni.