Oma entisaikojen esimieheni, pienehkön firman toimari, antoi minulle kerran melko lailla tuollaisen vinkin. Ei hänkään sitä ollut itse keksinyt, mutta vähintään puolivakavissaan kyllä sovelsi.
Valittelin nuorena esimiehenä joskus 20 vuotta sitten, että onpa tullut hirveä määrä hakemuksia siihen johonkin assarin tehtävään. Menisi monta tuntia, jos haluaisin lukea nivaskan edes jollakin lailla läpi. Paperilla kun kaikki olivat edessäni, niin lähemmäs vaaksan verran sitä tavaraa pöydällä oli. Esimieheni otti nipusta osan pois ja ehdotti, että laita toinen kasa suoraan roskiin, ja valkkaa paras noista toisista. Sen verran nuori ja kirkasotsainen kyllä olin, että luin yömyöhällä kaikki hakemukset tunnollisesti läpi, ja soittelin sitten seuraavana päivänä lupaavimmat haastatteluun. Mutta eivätpä olisi koirat perään haukkuneet, jos olisin tehnyt kuten toimitusjohtaja ehdotti.