Töiden maistuvuus?

[Prof. Puck]

Jaahas,

Tulin valituksi työhön, joka on ollut kauan itselleni eräs määritelmä käsitteelle 'unelmatyö'. Nyt kun valinta realisoitui - ja päätös pitäisi ilmoittaa ensi viikolla - asia ei olekaan enää niin yksinkertainen.... Työ vaatii muuttoa ulkomaille (ei sillä, että Suomen talvea niin ikävä tulisi, läheisiä ihmisiä kyllä), puolison työn järjestelyä (joka kyllä myös onnistui, siis työ vastaaottavassa päässä, mutta miten se sopii puolison urahaaveisiin, onkin vaikeampi kysymys), sekä tietysti lasten elämän mielekästä uudelleenjärjestämistä, kun koulukaverit ja sosiaalinen elinympäristö vaihtuisivat muuton myötä täysin.

Toinen murhe on myös se, että nykyisen työni osalta viimeisen kolmen vuoden satsaus - sekä ajallinen että taloudellinen - uhkaa valua osin hukkaan, jos nyt lähden. Kyseessä on siis aika iso päätös, koska paluuta vanhaan en näe millään tavalla realistisena vaihtoehtona. Aikaisemmin olin varma, että lähtisin siltä seisomalta, jos tätä tehtävää minulle joskus tarjotaan, mutta enää asia ei olekaan niin yksinkertainen. Tosin ajatus siitä, että voi aloittaa 'uuden elämän' on mielenkiintoinen, paitsi ammatillisesti, myös muutenkin elämässä. Kuuluu varmaankin tällaisen 'keskiluokkaistumista' kammoksuvan ihmisen perusluonteeseen?

 

[scholl]

Olen menossa juuri elämäni ensimmäiseen työhaastatteluun. Jännittää kamalasti! En tiedä yhtään millainen siellä pitäisi olla...

Lue esim. netistä mahd. paljon tietoa kyseisestä firmasta. Se on hyvä tietää, mitä tekevät ja samalla voi esittää kysymyksiä. Jos ensimmäisen vaiheen haastattelija on hr manager tms. niin usein on niin, että haastateltava tietää enemmän kuin hän.

Muuten kannattaa varmaan olla luonnollinen. Ei liioitella osaamistaan, muttei toisaalta myöskään peitellä kykyjään (vaikka cv onkin jo aika hyvä yhteenveto). Alasta riippuu, mutta voi olla myöskin paikallaan harjoitella haastattelutilannetta. Itse en ole koskaan niin tehnyt, mutta joissain firmoissa voi olla käytäntö, että joutuu käymään läpi jonkinlaista businesscasea ja niihin valmistautuminen voi olla hyvä asia.

Itse en kyllä henk.kohtaisesti ole kovin montaa kertaa ollut haastatteluissa. Pari kertaa olen ollut myös niin, vaikkei tarkoitus ollut mennäkään duuniin, ts. mielenkiinnosta vaan lensin paikalle, tutustuin toimintaan ja esitin pahoja kysymyksiä ja sanoin ei kiitos. Kerran taas olin enemmänkin kiinnostunut toimialasta ja halusin käydä asiasta keskusteluja puhelimitse niin sain puhelun Münchenin lentokentälle, että minun pitäisi aloittaa seuraavana päivänä.

No joo. Kokemustahan noista varmasti tulee, jos paljon käy. Ja tosiaan riippuu työnluonteesta, millainen tuollainen interview sitten voi olla. Mitä enemmän perusduunia niin sitä enemmän läpihuutojuttu, ts. katsotaan vain, että kemiat pelaa. Niin kuvittelisin.

 

[vision]

Olen menossa juuri elämäni ensimmäiseen työhaastatteluun. Jännittää kamalasti! En tiedä yhtään millainen siellä pitäisi olla...

Valehtele, valehtele, valehtele ja liioittele omia kykyjäsi. Ole erilainen kuin 100+ muuta mahdollista hakijaa jotta sinut muistetaan. Parasta hakijaa ei aina palkata vaan se joka jää parhaiten kokonaisuutena mieleen. Kysymykseen miksi juuri sinut pitäisi palkata ei mitään diibadaabaa vaan lyhyt ja ytimekäs koska minä olen näistä hakijoista paras vaihtoehto.

Tominut omalla kohdallani 100%. Tosin en tiedä millaista paikkaa olet hakemassa joten edellämainittu taktiikka ei välttämättä toimi kaikkialla.

Niin ja työt eivät maistu. Mikäli olisi sen verran taloudellisesti vakaa tilanne ettei tarvitsisi tehdä töitä (minkäänlaisia) niin en miettisi sekuntiakaan lopettamista.

Edittiä. Itse olen ollut palkkaamassa entiseen työpaikkaani uusia alaisia jossa ainakin meidän mieliin jäivät kaikki vähänkään massasta erottuvat ihmiset. Minä olen Mirjami ja tulen tosi hyvin kaikkien kanssa toimeen. Olen tunnollinen ja ahkera... Ei toimi.

 

[Alamummo]

schollin kommentti sisältää olennaiset. Sulla ei Girlzilla taida olla vielä mittavaa cv:tä esittää, ota siis varmuudeksi työtodistukset kesäduuneista yms. ja koulutodistukset mukaan. En tietenkään tiedä, millaista työtä haet ja todennäköisesti näitä ei kysytä, mutta on noloa jos sulla ei sitten ole niitä mukana. CV on ilman muuta hyvä olla olemassa ja sen tekemiseen kannattaa panostaa alusta asti.

Tsemppiä vaan, kyllä se hyvin sujuu kun olet oma itsesi.

 

[Alamummo]

Valehtele, valehtele, valehtele ja liioittele omia kykyjäsi.

Tästä jää äkkiä kiinni. Kannattaa käyttää harkiten.

Totta on se, että jollain pitää erottua. Mutta se hoituu ennemmin hyvällä itseluottamuksella ja varmalla esiintymisellä kuin kusettamisella.

 

[archieG]

Tulin valituksi työhön, joka on ollut kauan itselleni eräs määritelmä käsitteelle 'unelmatyö'. Nyt kun valinta realisoitui - ja päätös pitäisi ilmoittaa ensi viikolla - asia ei olekaan enää niin yksinkertainen.... Työ vaatii muuttoa ulkomaille (ei sillä, että Suomen talvea niin ikävä tulisi, läheisiä ihmisiä kyllä), puolison työn järjestelyä (joka kyllä myös onnistui, siis työ vastaaottavassa päässä, mutta miten se sopii puolison urahaaveisiin, onkin vaikeampi kysymys), sekä tietysti lasten elämän mielekästä uudelleenjärjestämistä, kun koulukaverit ja sosiaalinen elinympäristö vaihtuisivat muuton myötä täysin.

Voin kyllä ymmärtää fiilikset. Perheen kanssa lähteminen on varmasti vaikeaa ja lähdöstä tekee eräällä tavalla lopullisen juuri se perhe. Kun perheen kanssa muuttaa ulkomaille, niin lähtö konkretisoituu juuri mainitsemissasi asioissa. On hankala lähteä vain kokeilemaan ja palata sitten vuoden päästä, jos se ei maistukkaan. Itselleni on silloin tällöin väläytetty mahdollisuutta työnantajan puolelta lähteä Suomeen jonkin vuoden päästä, mutta ainakaan nyt se ei tunnu houkuttelevalta, juuri tuon perheen elämän uudelleenjärjestelyn vuoksi.


Onnea vaan, valinta on varmasti vaikea ja kumman sitten valitsetkin, jäämisen tai lähtemisen.

 

[pikkukatti]

Kyllähän tuo toisinaan vituttaa käydä töissä, kun ei palkkaa makseta. Siis työkkäristä laittoivat työelämänvalmennukseen. No saahan siitä huikeat 8€/päivässä lisää. No työaikakin on vaan 6h/päivä eikä oikeastaan mitään tarvitse tehdä. Vänkärinä istua kyydissä. Joskus itsekin ajella. Ja työ ei ole siitä hehkeimmästä päästä. Onneksi ei kovin usein tarvitse paska-auton kyydissä olla. Haju on melko kuvottava... No saa tuossa sentään työkokemusta, tosin paljoa en ole vielä oppinut. Pitäis kai olla myös oma-alotteisempi. Työkaveritkin on ihan mukavaa porukkaa. Sen puoleen siellä viihtyykin. Ja ei miusta olisi miksikään konttorirotaksi. Pää sekoaisi parissa viikossa. Tuolla sentään paikat ja maisemat vaihtuu. Vaikka samoja reittejä enimmäkseen onkin. Eihän tää niitä arvostetuimpia ammatteja ole. Mutta paskaanhan hukkuisitte ilman meitä...

 

[Tulppu]

Työkaveritkin on ihan mukavaa porukkaa. Sen puoleen siellä viihtyykin. Ja ei miusta olisi miksikään konttorirotaksi. Pää sekoaisi parissa viikossa. Tuolla sentään paikat ja maisemat vaihtuu. Vaikka samoja reittejä enimmäkseen onkin. Eihän tää niitä arvostetuimpia ammatteja ole. Mutta paskaanhan hukkuisitte ilman meitä...

Itsekin olen ollut muutamana lukion aikaisena kesänä L:rannan ns. paskascenessä mukana ja voin vakuuttaa että mukavat ja rennot työkaverit olivat parasta tuossa ajassa. Työtehtävät olivat monta kertaa jopa alimman koskaan kuvittelemani alapuolella, mutta kivaa oli. Oi niitä aikoja. Työkavereita ei yllättäen pieni vanhan viinan lemahduskaan pahemmin haitannut...

 

[scholl]

Kysymykseen miksi juuri sinut pitäisi palkata ei mitään diibadaabaa vaan lyhyt ja ytimekäs koska minä olen näistä hakijoista paras vaihtoehto.

Tuota kysymystä kannattaa todella miettiä. En tiedä onko hyvä käyttää tuota paras-adjektiivia tuossa. Pääasia on kuitenkin se, että tuo esille sen, että osaa hommat ja tulee menestymään siinä duunissa.

Minä olen Mirjami ja tulen tosi hyvin kaikkien kanssa toimeen. Olen tunnollinen ja ahkera... Ei toimi.

Olen samaa mieltä.

Ehkä urpoin kysymys, mitä työhaastatteluissa tulee vastaan, on kuitenkin mielestäni se "missä sinä olet 5 vuoden päästä".

 

[pernaveikko]

En viihdy sitten yhtään, apinakin osaisi tehdä tätä työtä. Suurin osa työkavereista on helvetin kiukkuisia vanhoja naisia - osa on ihan OK.

Silti, kun joka päivä on lähestulkoon kärsimystä ja joka aamu miettii sitä uutta työpaikkaa niin ehkä täältä pitäisi lähteä ennen kuin nuppi sekoaa.

Minä viihdyn ihan kohtuullisesti, tämä kun kuitenkin on ensimmäinen oikea työpaikkani opiskeluiden jälkeen. Suurin osa apinoista osaisi tätä tosin tehdä.

Työkavereita minulla ei ole, tai on samassa kellarissa muutama henkilö, mutta en ole käytännössä missään tekemisissä niiden kanssa, miksi ihmeessä olisin?

Päivät ei ole kärsimystä, mutta töitä on todella vähän. Alunperin olin ajatellut etsiä uusia hommia vasta ensi kesän lomien jälkeen, mutta olen sitä jo ounastellut, että minua ei välttämättä vakinaistetakaan tammikuussa, vaikka alunperin sen piti olla itsestään selvää.

Pomo kävi äsken tässä äsken päivittelemässä työtilannetta ja sanoi, että kenkää voi tulla.

No, ei tämä ole semmoinen paikka, että siitä tarvitsisi murehtia, töitäkin on aina, jos ei täällä niin sitten jossain muualla.

Juuri kun luulin saavani olla hetken rauhassa, niin tarvitseekin kuitenkin aloittaa työnhakurumba uudelleen. Tämän paikan löysin melko helpolla, enkä monessakaan haastattelussa käynyt. Mutta edes näin kohtuullista ei välttämättä löydä niin nopeasti.

 

[ruoska]

Ehkä urpoin kysymys, mitä työhaastatteluissa tulee vastaan, on kuitenkin mielestäni se "missä sinä olet 5 vuoden päästä".

Tuokin on niitä kysymyksiä, että mikä tohon sitten on paras vaihtoehto vastata. Itselleni heitettiin tuo kysymys jälleen kerran viimeksi haastattelussa. Siihenhän tietystí vastasin, että uskoakseni tämän firman palveluksessa ja teen tätä duunia jota nyt haen. Siihen seuraava kysymys olikin, että entäs kymmenen vuoden päästä. Tohon taas oli vastattava, että uskoakseni firman palveluksessa ja mennyt talon sisällä eteenpäin. Millä vitun tavalla tohon muuten pitäisi vastata? En varmaan ainakaan täällä duunissa enkä ainakaan kymmenen vuoden päästä, jos nyt pääsen tähän hommaan. Heittäkää vaan vinkkejä miten tuohon pitäisi vastata.

Yksi vinkki mikä voitaneen kanssa varmasti kysyä on se, että kerro vahvuutesi ja heikkoutesi.

 

[pernaveikko]

Pomo kävi äsken tässä äsken päivittelemässä työtilannetta ja sanoi, että kenkää voi tulla.

Huomenna on sitten palaveri pomon ja ison pomon kanssa. Aiheena "katsotaan hieman tätä loppuvuotta." Mitä tuo sitten ikinä tarkoittakaan, mutta kenkäähän tässä on tulossa aivan selvästi.

Sen tietää jo siitä, että jos kyseessä olisi esimies-alainen kehityskeskustelu, niin silloinhan se olisi juurikin mainittujen henkilöiden kanssa eikä iso pomo siihen osallistuisi.

 

[Daespoo]

Ehkä urpoin kysymys, mitä työhaastatteluissa tulee vastaan, on kuitenkin mielestäni se "missä sinä olet 5 vuoden päästä".

Oon aina vastannut tuohon kysymykseen "pöydän toisella puolella"

 

[Individual]

Nyt on haku päällä. Ei niinkään sen takia, että kokisin työni jotenkin ylivoimaisen vastenmieliseksi, vaan lähinnä muutosta kaipailen, ympärilleni ihmisiä, tapahtumia, kulttuuria, arkkitehtuuria...Nyt tuntuu siltä, että kuin hitaasti muumioituisi tänne kaupunkiin. Tässä nyt on yritetty ottaa tästäkin tarjonnasta kaikki irti, mutta ei tämä kylä muuta kuin alkoholisoi ja apatisoi, onneksi hyvä katras kavereita pitää edes vähän järjissään. Vaikka tekee duunia, joka on luovaa, niin siltikin "Päiväni murmelina"- elokuva tulee mieleen, kun joka aamu tuosta ovesta sisään astuu.

Noh, eilen lähti kahteen paikkaan hakemus on-line. Ehkä hivenen sorruin kliseisiin itsestäni kertoessa, mutta asialinjalla edettiin. Tietävätpä nyt ainakin, että olen duunissa säntillinen, joka haluaa, että hommat tulee hoidetuksi, mutta joka on siviilissä rento kulttuurin kuluttaja. Sitten jos en pääse edes haastatteluun, niin ei kun uutta matoa koukkuun, vaikken kalastamisesta pidäkään.

 

[Rodion]

Oon aina vastannut tuohon kysymykseen "pöydän toisella puolella"

Mikä on aika urpo vastaus, mutta joillekin tietenkin voi tulle mieleen, että vastaaja ikään kuin osoittaisi kunnianhimoa tokaisullaan.

Esimerkiksi pienemmissä firmoissa (marketcap alle 200M tai toimipisteessä alle 200 työntekijää) haastattelija on usein paikan ainoa HR manager tai vastaava, jolle on hyvin epätodennäköistä edetä ylöspäin firman sisällä -> he kokevat hyvin koulutetun (?) ja kunnianhimoisen työntekijän omaksi uhkakseen.

Sen sijaan Isot Yritykset (kuten Kesko, Nokia) ja heidän HR managerit voivat tykätä tuollaisesta vastauksesta, koska heille hyvin koulutettu ja kunnianhimoinen hakija ei ole uhka oman paikan suhteen (tai oman tulevan ylennyksen suhteen), vaan selvä potentiaali omaan talliin.

Vielä kornimpaa tuollainen toteamus on, jos hakee esimerkiksi siivojan paikkaa jonkun Adeccon kautta, mutta tässä tapauksessa tuskin oli siitä kyse.

 

[Daespoo]

Niin siis kyseistä repliikkiä en koskaan ole heittänyt vakavissani vaan puoliksi vitsaillen ja siitä jatkanut jollain diibadaaba-repliikillä. Lähes kaikki haastattelijat ovat vähintään hymyilleet vastaukselle, moni jopa naurahtanut hyväntahtoisesti.

Jos se on ainoa repliikki ja vedät sen täysin naama peruslukemilla niin sitten voi joku alkaa jo miettiä.

Ja usein haastattelijana on tuleva esimies, tosin HR-ihmisiä on varmasti paikalla, eli en usko että sitä nähdään uhkana itselle ellei kyseessä ole todella epävarma haastattelija.

 

[Tulppu]

Vielä kornimpaa tuollainen toteamus on, jos hakee esimerkiksi siivojan paikkaa jonkun Accenturen kautta, mutta tässä tapauksessa tuskin oli siitä kyse.

Accenturen? Ettei nyt menisi Adeccot ja Accenturet sekaisin...

 

[avatar]

Accenturen? Ettei nyt menisi Adeccot ja Accenturet sekaisin...

Noo älä nyt. Ehkä joku isompi pulju tarvii jo konsultointiapua siihen, miten kannattaisi pöntöt ja lavuaarit siivota kaikkein nopeimmin niin, ettei laatu kärsi liikaa :P

 

[Rodion]

Accenturen? Ettei nyt menisi Adeccot ja Accenturet sekaisin...

Hyvä huomio! Meni todellakin sekaisin. Noh, samaa kuraa ne siivoavat, tosin vaan eri paikoista. En tiedä mistä Accenturen repäisin tuohon, kun täälläkin oli Deloitten väkeä juuri (eikä Accenturen).

Ja mitä tulee itse asiaan, niin edelleen väitän, että edes vitsailu toisen pallilla olemisesta *pienissä firmoissa* ei kannata. Ihminen on raadollinen olento ja mitä tekee lauman johtaja, jos huomaa oman asemansa olevan uhattu nuoremman laumanjäsenen toimesta?

Itse en ollut tätä tullut ajatelleeksi, ennen kuin erään suurehkon pohjoismaisen elintarvikeyhtiön johtaja asiasta puhui.

 

[ruoska]

Taas on aika kirjoitella tännekin päin. Eli nyt tuli tehtyä viime viikolla se mistä jo jokin aika sitten puhuin. Eli tuli sanottua itseni irti duunista, joka oli heti alkuun jo melkoista kärvistelyä ja ei ollut yhtään sitä mitä luvattiin. Olisivat halunneet minun vielä jatkavan, mutta en nähnyt itseni kannalta siinä mitään järkeä. Työ oli todellista pakkopullaa koko ajan ja vitutusta. Fiilis oli tosi hyvä, kun tuli tehtyä tämä.

Nyt ollaan sitten tosi kinkkisessä tilanteessa. Alkuviikosta ottivat yhdestä firmasta yhteyttä ja kyselivät kiinnostusta ja kävin jo juttelemassa ja soittivat äsken, että olisinko kiinnostunut aloittamaan hommat heillä. Vaikeammaksi tämän tilanteen tekee se, että huomenna olisi toista haastattelua tiedossa ja miettii itsekin, että mitä nyt tehdä. Toisaalta haluaisi mennä duuniin heti takaisin, mutta katsella silti, että jos markkinoilla olisikin vielä sitä haavehommaa mitä on jo pitkään etsinyt. Kristallipalloa ei vittu ole vaan keksitty, että näkisi siitä että jos en otakaan tuota paikkaa vastaan, niin miten on tilanne parin kuukauden päästä. Olisiko silloin tarjolla vielä parempaa? Vaikeeta on tehdä perkele päätöstä. Laittakaa kanssaveljet vähän ratkaisua tilanteeseen.

 

[teroz]

Ei maistu ei, tämä on varsinaista pakkopullaa. Tosin motivaatio on lienee kadonnut sen myötä, että tarvii kärvistellä täällä enää vain muutamat työpäivät. Sitten pidetään lomaa ja siirrytään uuden työantajan palvelukseen. Uutta tehtävää kohtaan löytyy intoa enemmän kuin koskaan mitään työtä kohtaan.

 

[Gilmore]

Aivan täysin perseestä. Töitä olisi vuoden loppuun asti, mutta jatkoa ei ole tarjolla yhden naurettavan pikkumuodollisuuden takia ja motivaatio sen takia täysi nolla. Toivottavasti löytyisi joku uusi duuni jo ennen vuodenvaihdetta.

 

[Troy]

Aivan täysin perseestä. Töitä olisi vuoden loppuun asti, mutta jatkoa ei ole tarjolla yhden naurettavan pikkumuodollisuuden takia ja motivaatio sen takia täysi nolla. Toivottavasti löytyisi joku uusi duuni jo ennen vuodenvaihdetta.

Minkälaisesta muodollisuudesta on kysymys jos saan udella. Kannattaa silti painaa loppun asti hyvässä hengessä. Ei ole hyvää mainosta itselleen kusta hyvää työsuhdetta lopussa.

Itsellä jonkinsortin syysväsymys iskenyt ja töissäolo on tällä hetkellä melkoista puuroa. Muuten työ maistuu kyllä oikein hyvin.

 

[Tulppu]

Oma työni ei tällä hetkellä motivoi pätkääkään ja olenkin kovasti haeskellut uusia uria viime aikoina. Jatkuvasti täytyy pitää pari siimaa vetämässä, ja olenkin käynyt työhaastatteluissa viime aikoina ahkerasti.

Nyt kuitenkin arkiseen aherrukseen tuli pieni muutos kun tulin Kymenlaaksoon kolmeksi päiväksi työmatkalle. Hotelliasuminen katkaisee normityöt ihan mukavasti ja varsinkin kun komennus on vieläpä täysin uudesta aiheesta niin motivaatiota riittää. Tosin pieni pelko on puserossa, onko kenties valmistautuminen mennyt yli...

 

[Tommy]

Itse tulin jo iloiselle tuulelle kun lähetin työhakemuksia toisiin yrityksiin ja haaveilin edes siitä hetkestä kun olen toisessa työpaikassa.

Ja huomenna töihin.. ranteet auki.