Vedin itseni kai aika piippuun syksyllä, kun kävin töiden ohella koulua ja sitten tuli vielä kahmittua töistä ylimääräisiä vuoroja. Nyt joulukuun alussa työt tökkäsivätkin sitten pahasti. Täydellinen haluttomuus mennä töihin ja hillitön väsymys sekä siviilielämään ja työelämään liittyen. Oli paljon kaikkea murhetta. En oikeastaan muista kokeeni vastaavaa aikaisemmin, vaikka sen tiedän, että syksyllä itselläni on aina vähän rankempaa kuin vaikkapa kevätkaudella. Elimistö kai reagoi väsymykseen sitten myös fyysisin vaivoin. Ensin sairastin flunssan ilman kuumetta, mutta kun en jäänyt silloin lepäämään, otti kroppa kovemmat keinot käyttöön ja nyt olen ollut yli viikon sairaslomalla, kun nousi korkea kuume yms.
On kyllä toisaalta ihan pirun hyvä, että tämä pakkoloma tuli vastaan. Kun mietin jälkikäteen, niin olin kyllä joulukuun alussa aivan hermona. En jaksanut oikein mitään, pinna paloi todella herkästi, työkavereiden ja muidenkin tekemiset aiheuttivat ärsytystä, vitutti, iloa ei saanut kunnolla mistään, teki mieli rähistä yms. Firman pikkujoulut 8.12 kohensivat hiukan tilannetta, silloin muisti, että ei sitä nyt välttämättä hullummassa paikassa olekaan töissä. Ala ei ole se, millä loppuelämäni haluaisin uurastaa, mutta tähän elämäntilanteeseen en keksi helposti parempaa vaihtoehtoa. Se on kai jo jotain.
Nyt pitäisi jouluaattona palata työmaalle eikä ole yhtään hullumpi olo. Vähän kaihertaa, että menetän joulun kokonaan töille, mutta itsepä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi iltavuoroihin. Pitää sitä paitsi olla pirun tyytyväinen, että ylipäätään olen töissä siellä missä olen. Koulutukseeni nähden työtehtävät ovat todella hyviä, ja saan tehdä paljon erilaisia juttuja. Minuun luotetaan ja saan tehdä vastuullisia hommia. Työporukka on todella hyvä ja meillä on hyvä henki. Pomo mahdollisti minulle myös sen, että saan olla keväällä kaksi kuukautta poissa ja lähteä hakemaan elämänkokemusta muualta Euroopasta. Voin myös olla melko luottavainen sen suhteen, että jos en pääse syksyllä kouluun, saan soppariini jatkoa. Mutta se ei kuitenkaan ole tavoitteeni.
Huonoina hetkinä pitää vain kelata noita ylläolevia juttuja, niin saan kyllä työt aina jotenkin maistumaan. Toivottavasti ei tule uutta pohjakosketusta ihan heti.