Tässä ketjussa tunnustamme asioita

[nummenkallio]

Taputtelen autoani aina silloin, kun jätän sen yöksi ulos parkkipaikalle. Haluan varmistaa, että sillä on kaikki hyvin. Käyn myös aika usein yön jälkeen aamulla katsomassa, että onhan autolla kaikki ok. Olen käsittänyt, että tämä autojen inhimillistäminen on enemmän naisten juttu, mutta kyllä minäkin sitä olen koko ikäni tehnyt. Ja autoillani on ollut toki nimiäkin. Lisäksi jokaisesta autosta luopuminen on ainakin vähän kirpaissut.

Minusta tähän kaikkeen on kuitenkin yksinkertainen syy: ne autot ovat nähneet niin paljon. Ne ovat olleet mukana niin hyvissä kuin vähemmän hyvissä hetkissä. Ne ovat nähneet elämää, niihin liittyy paljon muistoja. Ehkä juuri tästäkin syystä olen vannoutunut YKSITYISautoilija.

 

[Johnny B. Goode]

Taputtelen autoani aina silloin, kun jätän sen yöksi ulos parkkipaikalle. Haluan varmistaa, että sillä on kaikki hyvin. Käyn myös aika usein yön jälkeen aamulla katsomassa, että onhan autolla kaikki ok. Olen käsittänyt, että tämä autojen inhimillistäminen on enemmän naisten juttu, mutta kyllä minäkin sitä olen koko ikäni tehnyt. Ja autoillani on ollut toki nimiäkin. Lisäksi jokaisesta autosta luopuminen on ainakin vähän kirpaissut.

Minusta tähän kaikkeen on kuitenkin yksinkertainen syy: ne autot ovat nähneet niin paljon. Ne ovat olleet mukana niin hyvissä kuin vähemmän hyvissä hetkissä. Ne ovat nähneet elämää, niihin liittyy paljon muistoja. Ehkä juuri tästäkin syystä olen vannoutunut YKSITYISautoilija.

Onks sullakin tommonen neliveto millä mm. @banaaninviljelijä kruisailee pitkin tiluksiaan?

 

[nummenkallio]

Onks sullakin tommonen neliveto millä mm. @banaaninviljelijä krusailee pitkin tiluksiaan?

Pannahinen, ei ole nelivetoa! Selvästi liian vanha auto. John Cooper Works laahaa ajastaan jäljessä.

Muuten kiva tuo kuva, Banskullakin on siinä hauskaa. Sillä on tosin kuvassa vanhat lasit, nykyään sillä on erilaiset.

Suomen väestörakenteen muuttuessa tuo kuvan mukainen liikkumistapa voitaisiin muuten ottaa taas käyttöön. Ainakin pk-seudulla. Työvoimaakin riittäisi.

 

[Czescku]

Tunnustan yllä olevaan @nummenkallio viestiin liittyen nauttivani asuinalueestani, jossa ulkomaalaiset ovat 95 prosenttisesti etelä- tai itänaapurista.

 

[Hatchetman]

Tunnustan yllä olevaan @nummenkallio viestiin liittyen nauttivani asuinalueestani, jossa ulkomaalaiset ovat 95 prosenttisesti etelä- tai itänaapurista.

Asut Konnunsuolla? Kai siellä Kuusankoskelaisia on yli 5%, voikkaalaisiakin on jo tuon verran!

Ei kun sori, luin väärin, ei ollutkaan 95% väestöstä rybyjä, vaan ulkomaalaisista...

 

[Czescku]

Asut Konnunsuolla? Kai siellä Kuusankoskelaisia on yli 5%, voikkaalaisiakin on jo tuon verran!

Ei kun sori, luin väärin, ei ollutkaan 95% väestöstä rybyjä, vaan ulkomaalaisista...

Googlaa Vaskipelto... (ei mitään hajua mitä google antaa vastaukseksi). On täällä ulkkareita kyllä ja paljon, mutta hyvin kauas jäädään silti Konnunsuon lukemista (lappeenrantalainen, joka on kotiutunut Vantaalle on sinänsä eräänlainen tunnustus myös).

 

[nummenkallio]

Tunnustan yllä olevaan @nummenkallio viestiin liittyen nauttivani asuinalueestani, jossa ulkomaalaiset ovat 95 prosenttisesti etelä- tai itänaapurista.

Minäkin tunnustan olevani ikionnellinen nykyisestä asuinalueestani ja siitä, millaisia ulkomaalaiset ovat.

Nyt samassa rapussa asuu kiinalainen muidu, joka kävi kovillakin talvipakkasilla hiihtämässä ihan naama huurussa. Jumankekka se on kova sissi, lähti sellaisillakin pakkasilla jolloin natiivit eivät olisi enää lähteneet. Olisi ollut varmasti kova mimmi talvisodassakin. Uskaltaako sanoa, että on minusta jopa vähän hot...

Ja sitten on tietysti ravintolamoguli Arif, joka on helvetin hieno äijä. Ne tajuu, jotka tietää.

Monikulttuurisuus on rikkaus. Ei mulla muuta.

Malminkartanosta ei ole mitään painokelpoista sanottavaa.

 

[Glove]

Tässä talossa on ihan vaan kantiksia. Naapuritalossa asui yksi tumma heppu, mutta enpä ole sitäkään pihalla viime aikoina nähnyt, liekö vaihtanut asuinpaikkaa. Kyllä tuolla keskustassa kuulee arabiaa, somalia ja muita älämölökieliä, mutta onneksi siellä ei tarvi kovin usein käydä.

 

[Kiekkokatsoja]

Onks sullakin tommonen neliveto millä mm. @banaaninviljelijä krusailee pitkin tiluksiaan?

Neliveto. Kotikalsaroidessa on sekin hyvä puoli, että ei tarvitse kontata neliveto päällä, julkisilla paikoilla.
Tunnustan että olisi kyllä tunnustettavaa, julkisilla paikoilla neliveto päällä olemisesta. Ja muutaman tunnin iltapäikkäreitä ottaneena.

 

[Sanainen arkku]

Tässä talossa on ihan vaan kantiksia. Naapuritalossa asui yksi tumma heppu, mutta enpä ole sitäkään pihalla viime aikoina nähnyt, liekö vaihtanut asuinpaikkaa. Kyllä tuolla keskustassa kuulee arabiaa, somalia ja muita älämölökieliä, mutta onneksi siellä ei tarvi kovin usein käydä.

Tunnustan, että tekisi mieli laittaa asunnon myynti-ilmoitukseen kuva alakerran nimitaulusta.

 

[Consumed]

Tunsin pientä vahingoniloa eilen kun tajusin, että glory hunterit eivät pääsekään torille riehumaan. Senhän takia ne sitä mestaruutta pääasiassa toivoivatkin.

 

[NDT665]

Parahit jäsenet: @Sue ja @Iisoppi, Kävin juuri äsken oman äitini luona, kera omenakakku.
Samoilla mietteillä.
Äitini ei ehtinyt tavata isäänsä, jatkosodan vuoksi.
Hukattin: Ukkis, maatilat, puolikas Lappia ja tilalle saatiin toistuva miettelys.

Sanotaan, että psyyke suojelee kantajaansa.
Kenties?

 

[WildCore]

Aina kun näen tuon kiss <3 my Turku -tekstin, niin mielessä se taipuu muotoon kiss my ass, Turku.

 

[vilperi]

Minua palstalla pitkään seuranneet tietävät minun kärsineen niistä jalkapohjakivuista. Näiden kipujen takia olin reilun viikon tässä keväällä myös sairauslomalla. No, kivut ovat suurimmaksi osaksi nyt onneksi hellittäneet mutta on kivuilla valitettavasti ollut minun elintapoihini viime viikkoina yksi aika isokin vaikutus.

Olen muutamana viime viikkona pitänyt lähes kokonaan taukoa liikunnasta kun olen ennen kaikkea säästellyt jalkapohjiani.

Ja tällä tauolla liikunnasta tuntuu olevan jo nyt melko isoja vaikutuksia. Niin isoja että pitää alkaa taas ensi viikosta aktiivisesti liikkumaan eli ennen kaikkea kävelemään. Pyöräilyä minulle on ehdotettu mutta minusta se on tylsää jos liikkuu yksin kun ei oikein viitsi samalla kuunnella musaa.

Toki näitä viime viikkojen vaikutuksia on voinut tuo kuuma kelikin aiheuttaa mutta ihan yhtä hyvin myös liikkumattomuudella on voinut olla vaikutuksensa. Eli lyhykäisyydessään isompia muutoksia on ollut energisen olon muuttuminen helposti ärsyyntyväksi fiilikseksi ja se että väsyy sekä hengästyy herkemmin. Liikkumattomuudella on ollut varmaan vaikutuksensa siihenkin että fiilis on muutenkin ollut viime viikkoina alakuloinen. Ennen kuitenkin totuin liikkumaan aktiivisesti ja se tuotti hyvää fiilistä.

 

[Rod Weary]

Olin ihan nöösipoika -74, kun vihreä banaani vei Suomelta MM-pronssin. Muistaakseni -86 Rane nieli kyyneleitä, kun Masken Carlsson torpedoi niinikään Suomen pronssin. Sitten tuli Sir Pena ja -88 hopiaa Calgarystä. Olin iloinen. Sitten legendaarinen -95 nevöfoget ja hyvässä hönössä Suomen pahviviiri paidan rintamuksessa tois pual jokke hehkuttaen onnellisinta päivää elämässäni. Siitä on laskujeni mukaan karvan päälle 26 vuotta. Luulin, että tunneskaala on käyty läpi, mitä Suomen palloilun seuraamiseen tulee. Paskat. Suomen oikea ensiesiintymiseen futiksen arvokisoissa on kymmenisen minuuttia, ja olen tunnetilassa, jolle en keksi nimeä. Hymyilyttää ja hiukan liikuttaakin. En ole kokenut isyyttä enkä tule kokemaankaan, mutta eiköhän tämä ole aika lähellä.

 

[Breeze Harbour]

Tunnustan että en edes tiennyt kuka Minnesota Wildia valmentaa, ennen kuin luin jatkiksen otsikon Jack Adams-finalisteista. Hyvinpäs olen nykysin perillä menosta rapakon takana.

 

[Moto]

Tunnustan että en edes tiennyt kuka Minnesota Wildia valmentaa, ennen kuin luin jatkiksen otsikon Jack Adams-finaleista. Hyvinpäs olen nykysin perillä menosta rapakon takana.

Tunnustan, etten osaa varmuudella sanoa yhdenkään NHL-joukkueen valmentajaa... Jäänyt sen seuraaminen satunnaisten uutisotsikoiden tasolle.

 

[CuJo#31]

Olin ihan nöösipoika -74, kun vihreä banaani vei Suomelta MM-pronssin. Muistaakseni -86 Rane nieli kyyneleitä, kun Masken Carlsson torpedoi niinikään Suomen pronssin. Sitten tuli Sir Pena ja -88 hopiaa Calgarystä. Olin iloinen. Sitten legendaarinen -95 nevöfoget ja hyvässä hönössä Suomen pahviviiri paidan rintamuksessa tois pual jokke hehkuttaen onnellisinta päivää elämässäni. Siitä on laskujeni mukaan karvan päälle 26 vuotta. Luulin, että tunneskaala on käyty läpi, mitä Suomen palloilun seuraamiseen tulee. Paskat. Suomen oikea ensiesiintymiseen futiksen arvokisoissa on kymmenisen minuuttia, ja olen tunnetilassa, jolle en keksi nimeä. Hymyilyttää ja hiukan liikuttaakin. En ole kokenut isyyttä enkä tule kokemaankaan, mutta eiköhän tämä ole aika lähellä.

Olet siinä oikeassa että kyllä tämä isyyteen ainakin osittain vertautuu.

Ensin pelkäät pienokaisen terveyden puolesta (vrt. Eriksen) ja lopulta huokaiset helpotuksesta kun kaikki onkin kunnossa (vrt. Eriksen ja Huuhkajien voitto).

 

[Johnny B. Goode]

Tunnustan, etten osaa varmuudella sanoa yhdenkään NHL-joukkueen valmentajaa...

En määkään vissiin. Sen toki tiedän että Tami on koutsannut joka NHL-jengin Stanley Cupiin ja voittanut pelaajana kannun kaikissa.

 

[Moto]

En määkään vissiin. Sen toki tiedän että Tami on koutsannut joka NHL-jengin Stanley Cupiin ja voittanut pelaajana kannun kaikissa.

Toden totta. Jos olisi visa, missä pitää nimetä NHL-joukkueiden valmentajat, vastaisin joka kohtaan "Tami". Kyllä sillä irtoaisi vähintään neljä ja lisänumero.

 

[Mojo]

En ole muistaakseni katsonut tällä kaudella yhtään NHL-matsia, jossa Islanders ei ole pelannut. Aiheesta toiseen, lupasin lähteä käyttämään mutsia kaupoilla aamulla, mutta delegoin sen vaimolle, koska en ole huomenna ajokunnossa Suomen Tanska-voiton jälkeen.

 

[nummenkallio]

Minä saatan tykätä Anssi Kelasta ehkä vähän:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=zjObbC9gGkk

Muistan tämän toki ysäriltä. Tämä on aika helvetin hyvä.

Loistavaa vuosituhannen vaihteen rokkia ja loistavaa soittoa. Onhan siellä vaikkapa Zarkus Poussa (RIP), joka kannuttaa todella komeasti. Ja Petri Prauda, jossa populaarimusiikki menetti loistavan kitaristin. Vaikka joku muu musiikki ei sitten menettänytkään. Ja sitten Anssi!

Tästä bändistä olisi voinut tulla ihan mitä tahansa. Pekka ja Susi oli sellainen tietyn ikäluokan superbändi. Helvetisti oli ainesta, koko sen ikäluokan kovimmat soittajat mukana. Ihan mahtava soundi. Tykkään näiden jätkien soitosta niin paljon. Todella upeaa soittoa. Sellaista rouheutta, todella ärhäköitä särökitaroita, vanhoja urkuja, isosti paukkuvia rumpuja jne.

Anssi Kelasta on sanottava, että yksi mukavimpia musiikki-ihmisiä tässä maassa ikinä. Ei ole ikinä ylimielinen, on aina niin kiva. Sosiaalisesti todella lahjakas ihminen (ja musiikillisesti, juu juu!!!). Tapaa innoissaan fanejaan ja niitäkin, jotka vielä miettivät faniuttaan... Mutta kyllähän jengi tämän jo tietää.

Mutta toisaalta siinä on jotain kaunista, että tässä kävi näin. Kyllähän Anssi näitä soittaa, mutta koskaan emme saaneet tietää, mitä tästä olisi seurannut.

 

[Iisoppi]

Lähdettiin eilen illalla kuitenkin sinne kokolle. Miehen lapsi halusi mennä että pääsee vähän enemmän juhannustunnelmaan. Kyllähän se niin oli kuin epäilinkin. Porukka oli melko tuiterissa mutta kokko piti polttaa. Sahtitonkka ja konjakkipullo kiersi porukassa ja hiton hilpeää oli. "Kohta tulee poliisi" hihkaisuja kuului vähän väliä ja päälle naurettiin niin maan vietävästi. Eikä kyse siis ollut mistään nuorisoporukasta vaan laumasta eläkeikäisiä elämästä nautiskelijoista. Hetki siinä kokkoa katseltiin ja kuunneltiin juttuja. Sahti oli tänä vuonna kuulemma maukasta kuin sveitsiläinen pintahiiva olut (onko sellaista edes olemassa). Sitten pyöräiltiin kotiin...

Kotona sitten korkkasin illan viimeisen Pepsi maxin ja istahdin sohvalle. Miehen lapsi tuli viereeni ja kysyi että harmittaako sinua koskaan ettet voi juoda niin kuin muut. Eipä siinä oikein muuta voinut tehdä kuin kertoa totuuden. Kyllä harmittaa ja joskus paljonkin. Ja täytyy tunnustaa että olen välillä jopa todella kateellinen niille jotka voivat juoda. Ja täytyy myös myöntää että olen joskus jopa katkera. Mutta mitäs tässä voi tehdä. Elämää on jatkettava niillä eväillä mitä on annettu. Sanontakin sanoo "ettei (maahan) kaatunutta maitoa kannata itkeä".

 

[vilperi]

Kesä on aina aiheuttanut minulle myös ahdistusta tai sellaista painetta. Siis lapsuudesta lähtien. En tiedä olenko nyt sitten kuinka yksin tällaisien mietteideni kanssa mutta kesä ja aurinko ei ole yhdistelmä josta osaisin vain nauttia.

Kesällä tulee sellaista painetta kauniilla ilmoilla että täytyy oleskella mahdollisimman paljon ulkona ja luonnossa. Lapsuudessa ja nuoruudessa tämä nyt oli vielä suht helppoa toteuttaa kun asui porukoiden nurkissa omakotitalossa ja talolla oli tietenkin oma pihamaa. Silti tuolloinkin oli ongelmana varsinkin kun oli koulukiusattu ja syrjäytynyt että tekeminen ulkona loppui välillä kesken, kun kavereitakaan ei juuri ollut. Tuli vähän sellaista fiilistä mitä tässä nyt tekisi, niin kuin siinä Maija Vilkkumaan laulussa lauletaan että kesä, eikä mitään tekemistä...

Kesällä pitäisi viettää aikaa mahdollisimman paljon ulkona mutta en ole ihmistyyppi joka niin paljoa ulkona viihtyisi. Edes kesällä. En ole ainakaan todellakaan mikään auringonottaja. Jos ulkona aikaa vietän niin täytyy olla sitten joku aktiviteetti siinä ohessa kuten lenkkeily, uiminen, terassilla syöminen, pelailu. Mutta ei näiden aktiviteettienkaan parissa saa aikaansa kulutettua kovin kauaa.

Uimassa joskus käydessäni en todellakaan halua jäädä sinne rannalle muiden sekaan istuskelemaan vaan uin sen mitä uin ja lähden pois. Mielelläni vietänkin aikaani sisätiloissa myös kesällä mutta tämä luo taas sitä ahdistusta, ulkona sitä pitäisi olla kun on näin nätit kelit. Töissä tuota kuitenkin viimeistään kysellään missä sitä on vapaat vietetty ja ei siihen viitsi valehdellakaan.

Ja nyt tämä asia on alkanut taas vaivaamaan minua viime vuosina kun asun kerrostaloasunnossa jossa ei ole edes sitä parveketta. Täältä pitäisi lähteä selkeästi johonkin jos haluaisi ulkona aikaa viettää. Olisihan tuossa ihan lähellä tuo yksi Ahveniston luontoalue Järvinen ja luontopolkuineen mutta niin laiska olen vielä ollut että olen pysynyt kesäkuussa vielä paljon sisätiloissa, töissä ja omalla kämpälläni.

Tälläinen asia on vaivannut minua kesäisin jo monet vuodet.

 

[Ilmari Ahde]

Kesä on aina aiheuttanut minulle myös ahdistusta tai sellaista painetta. Siis lapsuudesta lähtien. En tiedä olenko nyt sitten kuinka yksin tällaisien mietteideni kanssa mutta kesä ja aurinko ei ole yhdistelmä josta osaisin vain nauttia.

Kesällä tulee sellaista painetta kauniilla ilmoilla että täytyy oleskella mahdollisimman paljon ulkona ja luonnossa. Lapsuudessa ja nuoruudessa tämä nyt oli vielä suht helppoa toteuttaa kun asui porukoiden nurkissa omakotitalossa ja talolla oli tietenkin oma pihamaa. Silti tuolloinkin oli ongelmana varsinkin kun oli koulukiusattu ja syrjäytynyt että tekeminen ulkona loppui välillä kesken, kun kavereitakaan ei juuri ollut. Tuli vähän sellaista fiilistä mitä tässä nyt tekisi, niin kuin siinä Maija Vilkkumaan laulussa lauletaan että kesä, eikä mitään tekemistä...

Kesällä pitäisi viettää aikaa mahdollisimman paljon ulkona mutta en ole ihmistyyppi joka niin paljoa ulkona viihtyisi. Edes kesällä. En ole ainakaan todellakaan mikään auringonottaja. Jos ulkona aikaa vietän niin täytyy olla sitten joku aktiviteetti siinä ohessa kuten lenkkeily, uiminen, terassilla syöminen, pelailu. Mutta ei näiden aktiviteettienkaan parissa saa aikaansa kulutettua kovin kauaa.

Uimassa joskus käydessäni en todellakaan halua jäädä sinne rannalle muiden sekaan istuskelemaan vaan uin sen mitä uin ja lähden pois. Mielelläni vietänkin aikaani sisätiloissa myös kesällä mutta tämä luo taas sitä ahdistusta, ulkona sitä pitäisi olla kun on näin nätit kelit. Töissä tuota kuitenkin viimeistään kysellään missä sitä on vapaat vietetty ja ei siihen viitsi valehdellakaan.

Ja nyt tämä asia on alkanut taas vaivaamaan minua viime vuosina kun asun kerrostaloasunnossa jossa ei ole edes sitä parveketta. Täältä pitäisi lähteä selkeästi johonkin jos haluaisi ulkona aikaa viettää. Olisihan tuossa ihan lähellä tuo yksi Ahveniston luontoalue Järvinen ja luontopolkuineen mutta niin laiska olen vielä ollut että olen pysynyt kesäkuussa vielä paljon sisätiloissa, töissä ja omalla kämpälläni.

Tälläinen asia on vaivannut minua kesäisin jo monet vuodet.

Et ole ainoa. Inhoan kuumuutta, uiminen olisi henkilökohtainen helvetti, en varmaan enää edes osaisi sitäkään vähää mitä joskus koulussa oli pakko, enkä halua kokeillakaan. Suihkussa on mukava käydä. Jos joku kyrpänaama tulisi kirkumaan miten ei saa olla sisällä tämmöisellä kelillä, pitäisi turpansa kiinni ja pysyisi ulkona. Onnekseni ei ole kavereita joka pyytäisi mökille tai keiden kanssa pitäisi jotain aktiviteettia harrastaa.