Tässä ketjussa tunnustamme asioita

[Moto]

Tunnustan että en edes tiennyt kuka Minnesota Wildia valmentaa, ennen kuin luin jatkiksen otsikon Jack Adams-finaleista. Hyvinpäs olen nykysin perillä menosta rapakon takana.

Tunnustan, etten osaa varmuudella sanoa yhdenkään NHL-joukkueen valmentajaa... Jäänyt sen seuraaminen satunnaisten uutisotsikoiden tasolle.

 

[CuJo#31]

Olin ihan nöösipoika -74, kun vihreä banaani vei Suomelta MM-pronssin. Muistaakseni -86 Rane nieli kyyneleitä, kun Masken Carlsson torpedoi niinikään Suomen pronssin. Sitten tuli Sir Pena ja -88 hopiaa Calgarystä. Olin iloinen. Sitten legendaarinen -95 nevöfoget ja hyvässä hönössä Suomen pahviviiri paidan rintamuksessa tois pual jokke hehkuttaen onnellisinta päivää elämässäni. Siitä on laskujeni mukaan karvan päälle 26 vuotta. Luulin, että tunneskaala on käyty läpi, mitä Suomen palloilun seuraamiseen tulee. Paskat. Suomen oikea ensiesiintymiseen futiksen arvokisoissa on kymmenisen minuuttia, ja olen tunnetilassa, jolle en keksi nimeä. Hymyilyttää ja hiukan liikuttaakin. En ole kokenut isyyttä enkä tule kokemaankaan, mutta eiköhän tämä ole aika lähellä.

Olet siinä oikeassa että kyllä tämä isyyteen ainakin osittain vertautuu.

Ensin pelkäät pienokaisen terveyden puolesta (vrt. Eriksen) ja lopulta huokaiset helpotuksesta kun kaikki onkin kunnossa (vrt. Eriksen ja Huuhkajien voitto).

 

[Johnny B. Goode]

Tunnustan, etten osaa varmuudella sanoa yhdenkään NHL-joukkueen valmentajaa...

En määkään vissiin. Sen toki tiedän että Tami on koutsannut joka NHL-jengin Stanley Cupiin ja voittanut pelaajana kannun kaikissa.

 

[Moto]

En määkään vissiin. Sen toki tiedän että Tami on koutsannut joka NHL-jengin Stanley Cupiin ja voittanut pelaajana kannun kaikissa.

Toden totta. Jos olisi visa, missä pitää nimetä NHL-joukkueiden valmentajat, vastaisin joka kohtaan "Tami". Kyllä sillä irtoaisi vähintään neljä ja lisänumero.

 

[Mojo]

En ole muistaakseni katsonut tällä kaudella yhtään NHL-matsia, jossa Islanders ei ole pelannut. Aiheesta toiseen, lupasin lähteä käyttämään mutsia kaupoilla aamulla, mutta delegoin sen vaimolle, koska en ole huomenna ajokunnossa Suomen Tanska-voiton jälkeen.

 

[nummenkallio]

Minä saatan tykätä Anssi Kelasta ehkä vähän:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=zjObbC9gGkk

Muistan tämän toki ysäriltä. Tämä on aika helvetin hyvä.

Loistavaa vuosituhannen vaihteen rokkia ja loistavaa soittoa. Onhan siellä vaikkapa Zarkus Poussa (RIP), joka kannuttaa todella komeasti. Ja Petri Prauda, jossa populaarimusiikki menetti loistavan kitaristin. Vaikka joku muu musiikki ei sitten menettänytkään. Ja sitten Anssi!

Tästä bändistä olisi voinut tulla ihan mitä tahansa. Pekka ja Susi oli sellainen tietyn ikäluokan superbändi. Helvetisti oli ainesta, koko sen ikäluokan kovimmat soittajat mukana. Ihan mahtava soundi. Tykkään näiden jätkien soitosta niin paljon. Todella upeaa soittoa. Sellaista rouheutta, todella ärhäköitä särökitaroita, vanhoja urkuja, isosti paukkuvia rumpuja jne.

Anssi Kelasta on sanottava, että yksi mukavimpia musiikki-ihmisiä tässä maassa ikinä. Ei ole ikinä ylimielinen, on aina niin kiva. Sosiaalisesti todella lahjakas ihminen (ja musiikillisesti, juu juu!!!). Tapaa innoissaan fanejaan ja niitäkin, jotka vielä miettivät faniuttaan... Mutta kyllähän jengi tämän jo tietää.

Mutta toisaalta siinä on jotain kaunista, että tässä kävi näin. Kyllähän Anssi näitä soittaa, mutta koskaan emme saaneet tietää, mitä tästä olisi seurannut.

 

[Iisoppi]

Lähdettiin eilen illalla kuitenkin sinne kokolle. Miehen lapsi halusi mennä että pääsee vähän enemmän juhannustunnelmaan. Kyllähän se niin oli kuin epäilinkin. Porukka oli melko tuiterissa mutta kokko piti polttaa. Sahtitonkka ja konjakkipullo kiersi porukassa ja hiton hilpeää oli. "Kohta tulee poliisi" hihkaisuja kuului vähän väliä ja päälle naurettiin niin maan vietävästi. Eikä kyse siis ollut mistään nuorisoporukasta vaan laumasta eläkeikäisiä elämästä nautiskelijoista. Hetki siinä kokkoa katseltiin ja kuunneltiin juttuja. Sahti oli tänä vuonna kuulemma maukasta kuin sveitsiläinen pintahiiva olut (onko sellaista edes olemassa). Sitten pyöräiltiin kotiin...

Kotona sitten korkkasin illan viimeisen Pepsi maxin ja istahdin sohvalle. Miehen lapsi tuli viereeni ja kysyi että harmittaako sinua koskaan ettet voi juoda niin kuin muut. Eipä siinä oikein muuta voinut tehdä kuin kertoa totuuden. Kyllä harmittaa ja joskus paljonkin. Ja täytyy tunnustaa että olen välillä jopa todella kateellinen niille jotka voivat juoda. Ja täytyy myös myöntää että olen joskus jopa katkera. Mutta mitäs tässä voi tehdä. Elämää on jatkettava niillä eväillä mitä on annettu. Sanontakin sanoo "ettei (maahan) kaatunutta maitoa kannata itkeä".

 

[vilperi]

Kesä on aina aiheuttanut minulle myös ahdistusta tai sellaista painetta. Siis lapsuudesta lähtien. En tiedä olenko nyt sitten kuinka yksin tällaisien mietteideni kanssa mutta kesä ja aurinko ei ole yhdistelmä josta osaisin vain nauttia.

Kesällä tulee sellaista painetta kauniilla ilmoilla että täytyy oleskella mahdollisimman paljon ulkona ja luonnossa. Lapsuudessa ja nuoruudessa tämä nyt oli vielä suht helppoa toteuttaa kun asui porukoiden nurkissa omakotitalossa ja talolla oli tietenkin oma pihamaa. Silti tuolloinkin oli ongelmana varsinkin kun oli koulukiusattu ja syrjäytynyt että tekeminen ulkona loppui välillä kesken, kun kavereitakaan ei juuri ollut. Tuli vähän sellaista fiilistä mitä tässä nyt tekisi, niin kuin siinä Maija Vilkkumaan laulussa lauletaan että kesä, eikä mitään tekemistä...

Kesällä pitäisi viettää aikaa mahdollisimman paljon ulkona mutta en ole ihmistyyppi joka niin paljoa ulkona viihtyisi. Edes kesällä. En ole ainakaan todellakaan mikään auringonottaja. Jos ulkona aikaa vietän niin täytyy olla sitten joku aktiviteetti siinä ohessa kuten lenkkeily, uiminen, terassilla syöminen, pelailu. Mutta ei näiden aktiviteettienkaan parissa saa aikaansa kulutettua kovin kauaa.

Uimassa joskus käydessäni en todellakaan halua jäädä sinne rannalle muiden sekaan istuskelemaan vaan uin sen mitä uin ja lähden pois. Mielelläni vietänkin aikaani sisätiloissa myös kesällä mutta tämä luo taas sitä ahdistusta, ulkona sitä pitäisi olla kun on näin nätit kelit. Töissä tuota kuitenkin viimeistään kysellään missä sitä on vapaat vietetty ja ei siihen viitsi valehdellakaan.

Ja nyt tämä asia on alkanut taas vaivaamaan minua viime vuosina kun asun kerrostaloasunnossa jossa ei ole edes sitä parveketta. Täältä pitäisi lähteä selkeästi johonkin jos haluaisi ulkona aikaa viettää. Olisihan tuossa ihan lähellä tuo yksi Ahveniston luontoalue Järvinen ja luontopolkuineen mutta niin laiska olen vielä ollut että olen pysynyt kesäkuussa vielä paljon sisätiloissa, töissä ja omalla kämpälläni.

Tälläinen asia on vaivannut minua kesäisin jo monet vuodet.

 

[Ilmari Ahde]

Kesä on aina aiheuttanut minulle myös ahdistusta tai sellaista painetta. Siis lapsuudesta lähtien. En tiedä olenko nyt sitten kuinka yksin tällaisien mietteideni kanssa mutta kesä ja aurinko ei ole yhdistelmä josta osaisin vain nauttia.

Kesällä tulee sellaista painetta kauniilla ilmoilla että täytyy oleskella mahdollisimman paljon ulkona ja luonnossa. Lapsuudessa ja nuoruudessa tämä nyt oli vielä suht helppoa toteuttaa kun asui porukoiden nurkissa omakotitalossa ja talolla oli tietenkin oma pihamaa. Silti tuolloinkin oli ongelmana varsinkin kun oli koulukiusattu ja syrjäytynyt että tekeminen ulkona loppui välillä kesken, kun kavereitakaan ei juuri ollut. Tuli vähän sellaista fiilistä mitä tässä nyt tekisi, niin kuin siinä Maija Vilkkumaan laulussa lauletaan että kesä, eikä mitään tekemistä...

Kesällä pitäisi viettää aikaa mahdollisimman paljon ulkona mutta en ole ihmistyyppi joka niin paljoa ulkona viihtyisi. Edes kesällä. En ole ainakaan todellakaan mikään auringonottaja. Jos ulkona aikaa vietän niin täytyy olla sitten joku aktiviteetti siinä ohessa kuten lenkkeily, uiminen, terassilla syöminen, pelailu. Mutta ei näiden aktiviteettienkaan parissa saa aikaansa kulutettua kovin kauaa.

Uimassa joskus käydessäni en todellakaan halua jäädä sinne rannalle muiden sekaan istuskelemaan vaan uin sen mitä uin ja lähden pois. Mielelläni vietänkin aikaani sisätiloissa myös kesällä mutta tämä luo taas sitä ahdistusta, ulkona sitä pitäisi olla kun on näin nätit kelit. Töissä tuota kuitenkin viimeistään kysellään missä sitä on vapaat vietetty ja ei siihen viitsi valehdellakaan.

Ja nyt tämä asia on alkanut taas vaivaamaan minua viime vuosina kun asun kerrostaloasunnossa jossa ei ole edes sitä parveketta. Täältä pitäisi lähteä selkeästi johonkin jos haluaisi ulkona aikaa viettää. Olisihan tuossa ihan lähellä tuo yksi Ahveniston luontoalue Järvinen ja luontopolkuineen mutta niin laiska olen vielä ollut että olen pysynyt kesäkuussa vielä paljon sisätiloissa, töissä ja omalla kämpälläni.

Tälläinen asia on vaivannut minua kesäisin jo monet vuodet.

Et ole ainoa. Inhoan kuumuutta, uiminen olisi henkilökohtainen helvetti, en varmaan enää edes osaisi sitäkään vähää mitä joskus koulussa oli pakko, enkä halua kokeillakaan. Suihkussa on mukava käydä. Jos joku kyrpänaama tulisi kirkumaan miten ei saa olla sisällä tämmöisellä kelillä, pitäisi turpansa kiinni ja pysyisi ulkona. Onnekseni ei ole kavereita joka pyytäisi mökille tai keiden kanssa pitäisi jotain aktiviteettia harrastaa.

 

[Kiekkokatsoja]

Tunnustan, että eräänä päivänä ollessani viinakaupassa, seurasin paria asiakasta, no samalla kun itsekin asioin. Pari henkilöä mustissa hameissaan toimi hieman epätavallisesti. Koriin keräsivät nopeasti useita viinapulloja. Sitten siirtyivät seuraavaan hyllykohtaan, ja samalla toinen heistä, sujautti pulloja hameensa sisälle. Sama toistui uudelleen, eli lisää pulloja koriin, siirtyminen toiseen paikkaan, ja hameeseen muutama pullo. Satuin toiselle kassalle samanaikaisesti. Henkilöistä se, joka keräsi pulloja hameeseensa, meni kassan läpi, ja toinen henkilö jäi "maksamaan" puolta korillista viinaa. Tuli maksun aika, ja kortissa ei ollutkaan maksukykyä. No ostoksia ei tehty. Henkilöistä jälkimmäinenkin alkosta ulos, autolle, ja pois alueelta.
Vartijaa ei paikalla ollut.

 

[Iisoppi]

Tein myönnyksen miehelleni ja lupasin etten yhtänäkään yönä katso olympialaisia. Ja sen lupauksen pidin. Enkä varsinaisesti kadu. Niin paljon kun pidänkin urheilun seuraamisesta niin paljon enemmän rakastan miestäni. Toisaalta se oli niin ettei tarvinnut sinnitellä yöllä katsomassa kisoja ja voi sanoa että kyllä minä muuten mutta kun lupasin miehelleni... Innokkaan penkkiurheilijan imagoni (lol) ei niin paljon kärsi kun päätös ei ollut oma vaan myönnytys rakkaalle aviomiehelle.

Niin ja miksi minä en olisi saanut katsella yöllä kisoja. Pohjimmiltaan kyse on minun jaksamisestani. Menen niin helposti tilttiin jos on liikaa meininkiä enkä saa levätttyä. Tämä on ikuisuus kysymys meidän perheessä urheilukisojen aikaan... Milloin liika on liikaa? Onko jokaisen EM-kisojen jalkapallo-ottelun katsominen liikaa? Onko liikaa jos yöt valvoo olympialaisten äärellä? Kyllähän urheilua saan seurata mutta en liikaa... Ei saa stressata sillä mitä ehtii näkemään ja mitä muuta ehtii tekemään missäkin välissä. Silleen rennosti jos osaisi satunnaisesti katsella tärkeimmät jutut... ;-)

 

[Useful Idiot]

Teen siis paljon asiakaspalveluhommia työkseni ja meillä käy ainakin pari kertaa viikossa yksi sinänsä varsin mukava asiakas. Ainakin jostain alkuvuodesta asti ollaan paikoitellen juteltu kuulumisia, silloin aina kun hän tässä käy. No, aikoja, aikoja sitten hän kysyi minulta, että ajanko ollenkaan pyörällä? - No ajanhan minä paljonkin pyörällä, nimittäin maastopyörällä. Jonkun aikaa (ehkä viikkojen) ajan näistä pyöristä juteltuamme avautui, että tämä kaveri on meinannut koko ajan moottoripyörää. Minä siinä hetkessä en sitten enää kehdannut korjata, että fillaria tässä ajetaan ja viimeisin kokemus moottorillisista kaksipyöräisistä on jostain 90-luvulta a'la Tunturi Tiger & Honda Monkey. Asiakas kun nyt muutenkin noista prätkistään niin tohkeissaan selittää, että en halua latistaa sinänsä hyvää keskustelua.

Tässä olen nyt leikkinyt varsinaista Sons Of Anarchya aina tämän asiakkaan ilmaannuttua, eli tunnustan, että olen tosi paska työntekijä, tai sitten saan synninpäästön ja puhtaan omatunnon, koska mietin vain liikaa että pahoittaisin hänen mielensä kertoessani, että tiedän prätkistä lähes yhtä paljon kuin sika satelliiteista. Tämä homma on muutenkin jo lipsunut niin kauas, että lähes naurettavaa olisi tässä vaiheessa faktoilla korjailla ajettavaa kulkupeliä. *ping Johnny B Goode

Jännä nähdä mihin tämä menee.

...ja tosiaan:
Prätkätyypeille tiedoksi. Pyörä tarkoittaa minun mielestäni polkupyörää, eikä mitään v***n harrikkaa. Loppuun video, joka liittyy.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=ipDmsxQVxIM

 

[vilperi]

Aluksi ajattelin että kehtaanko tätä edes tunnustaa kaiken ennakkohehkutukseni jälkeen ja kun olen kuitenkin keittiö-alan ammattilainenkin.

Mutta menkööt. Siis epäonnistuin äsken neljän kananmunan täytekakkupohjan leipomisessa. Pohja kohosi vain osittain, niin että kohosi vain toiselta puolelta hieman, toiselta puolelta ei lainkaan. Syy tähän on varmaan se että joko unohdin laittaa kokonaan leivinjauheen taikinaan, laitoin jauhetta liian vähän tai sekoitin jauheen huonosti taikinaan.

Yleensä minulla onnistuu kyllä nuo kakkupohjien leipomiset. Mutta nyt sitten epäonnistuin. Ihmeellistä jopa. Olinko liian innoissani jo lomastani enkä keskittynyt tarpeeksi leipomiseen vai sitten liian väsynyt?

Noh, täytyy huomenna heti töistä päästessä käydä ostamassa lisää kananmunia kaupasta että pääsee yrittämään uudelleen ja aikaisemmin. Ei väsyneenä. Sinänsä kiva leipoa onneksi täytekakkupohjia että raaka-aineita ei tarvita paljoa ja ne löytyvät jo aika hyvin kaapista valmiina.

Onneksi tässä ei siis suurta vahinkoa käynyt. Isoin vahinko oli oikeastaan osuma egooni. Mutta täytyy leipoa ainakin uusi täytekakkupohja, eihän tuollaisesta puolikuun mallisesta kakusta kehtaisi ainakaan kuvaa someen laittaa vaikka se kuinka muuten riittäisi jo varmaan minulle.

 

[Sanainen arkku]

Tunnustan ennakkoon. Olen menossa ehkä katsomaan farmariautoa, joka on myyjällä ylimääräisenä.

Aion esittää köyhempää kuin olen ja vihjailla, että haaveilemme jälkikasvusta niin olisihan se farmari kiva mutta kun ne maksaa enemmän. Jälkimmäisestä rottamaisen tekee se, että en voi saada lapsia. Tosin haaveilua se ei tietenkään estä.

Jos myyjä saisi hyvän mielen ja minä hyvän hinnan, niin eikö se ole winwin?

 

[Keskiviiva]

Harkitsen vakavasti tekeväni valituksen kerrostaloyhtiön omasta osoitteestani tulevasta melusta yöaikaan. Ilmoitus nimettömänä.
En saa nukutuksi, koska keskellä yötä muut osoitteessa olevat pitävät sen verran kovaa mekkalaa.
Jos vaikka valituksen myötä tulisi varoitus ja saisin jatkossa nukuttua.

 

[Minor]

Harkitsen vakavasti tekeväni valituksen kerrostaloyhtiön omasta osoitteestani tulevasta melusta yöaikaan. Ilmoitus nimettömänä.
En saa nukutuksi, koska keskellä yötä muut osoitteessa olevat pitävät sen verran kovaa mekkalaa.
Jos vaikka valituksen myötä tulisi varoitus ja saisin jatkossa nukuttua.

Soitat vaan poliisit paikalle seuraavalla kerralla. Oppivat olemaan.

 

[vilperi]

Emäntä kertoi meille työntekijöille uutisen ennen kuin aloimme syömään. Yksi kokki on allekirjoittanut vakituisen työsopimuksen työpaikkani kanssa. Tämä sama kokki on kyllä viime vuoden lopusta alkaen ollut tuolla jo töissäkin ja nyt kirjoitti sitten vakituisen työsopimuksen.

Tunnustan että nämä uutiset on minulle jostain syystä aina kovia paikkoja. Eikä pelkästään siis iloisella tavalla. Tunnen aina näiden tällaisia uutisien kohdalla piston sydämessäni ja tunnen hivenen kateuttakin. Haluaisinhan itsekin olla vastaavassa tilanteessa eli että olisin kirjoittanut vakituisen työsopimuksen. Se olisi minulle niin tärkeääkin.

Toisaalta tunnen piston sydämessäni senkin takia että enkö aidosti muka pysty olemaan vain iloinen toisen puolesta? No, toisaalta emme kilpaile samoista työhommistakaan edes. Vaan hän on kokki ja sille oli tuolla nyt tarvetta. Minä en pääruokaa tuolla ole vielä ainakaan laittanut.

Ja tunnustan myös että kun varastokäytävän vessassa ei ollut aamulla paperia niin pyyhin takapuoleni käytettyyn maskiini ja heitin sen melko tyhjänä olevaan vessan roskikseen. Se olin minä! En uskaltanut heittää sitä maskia vessanpönttöönkään ettei mene pönttö tukkoon.

 

[Roger Moore]

Ja tunnustan myös että kun varastokäytävän vessassa ei ollut aamulla paperia niin pyyhin takapuoleni käytettyyn maskiini ja heitin sen melko tyhjänä olevaan vessan roskikseen. Se olin minä! En uskaltanut heittää sitä maskia vessanpönttöönkään ettei mene pönttö tukkoon.

Aijjai. Olen kuullut että koronavirus saattaa mutatoitua jopa omaan kantajaansa jos se pääsee kosketuksiin persereiän kanssa. Kannattaa seurata olotilaa, toki eihän se varmaa ole että olet oireeton kantaja mutta kannattaa silti olla varovainen.

 

[Steril]

Aijjai. Olen kuullut että koronavirus saattaa mutatoitua jopa omaan kantajaansa jos se pääsee kosketuksiin persereiän kanssa. Kannattaa seurata olotilaa, toki eihän se varmaa ole että olet oireeton kantaja mutta kannattaa silti olla varovainen.

Perkeleen intialaiset kun heillä kulttuuriin kuuluu perseen pyyhkiminen omilla käsillään. Sieltähän se delta-virusmuunnoksenkin alkuperä selvisi hetkessä.

 

[vilperi]

Aijjai. Olen kuullut että koronavirus saattaa mutatoitua jopa omaan kantajaansa jos se pääsee kosketuksiin persereiän kanssa. Kannattaa seurata olotilaa, toki eihän se varmaa ole että olet oireeton kantaja mutta kannattaa silti olla varovainen.

No voi perkele, en tuollaista osannut ottaa huomioonkaan. Lähinnä se oli vain viimeinen vaihtoehto pyyhkiä takapuolensa edes johonkin koska mitään paperiin viittaavaa ei löytynyt vessasta, ei taskuista eikä repustakaan.

Ja lähinnä ajattelin että ei ole siivoojan varmaan kiva löytää tuollaisia paskaisia yllätyksiä roskiksesta. Mutta minkäs teet? Ei sitä paskaista maskia voinut mukaansakaan ottaa kun olin siitä sitten lähdössä töihin suoraan ja vessan pönttöön en sitä uskaltanut pistää ettei pönttö tosiaan mene tukkoon. Tämä tapahtui siis kotitalon varastokäyyävän vessassa.

No toivottavasti ei tule mitään jatkoseuraamuksia. Se olisi aika ööh, miten sen ilmaisisi... Se olisi aika kakkamaista. Kun kerrankin ajattelin että käytän maskia siten että siitä on jotain oikein näkyvääkin hyötyä.

Noh, tästä varmaan opimme sen että periaatteessa kannattaisi jatkon kannalta alkaa repussaan kantaa mukanaan aina myös wc-paperirullaa. Tuo reppu kun minulla on kuitenkin usein mukana.

 

[Hols Nilgerssön]

Mun teki mieli kommentoida useampaankin ketjuun sitä sun tätä, ja pariin kertaan aloin jo näpyttelemään tuiki tärkeitä kannanottojani ruudulle, toki vain pyyhkiäkseni ne pois. Historia visakin siellä odottaa kolmannen kierroksen vastauksia, mutta ei ole vaan puhtia saattaa ajatuksia sanoiksi.

 

[vilperi]

Mun teki mieli kommentoida useampaankin ketjuun sitä sun tätä, ja pariin kertaan aloin jo näpyttelemään tuiki tärkeitä kannanottojani ruudulle, toki vain pyyhkiäkseni ne pois. Historia visakin siellä odottaa kolmannen kierroksen vastauksia, mutta ei ole vaan puhtia saattaa ajatuksia sanoiksi.

Tämä on minullekin niin ärsyttävän tuttua. Nyt tähänkin ketjuun kirjoittaessani ensimmäisellä kerralla poistin aikaansaamani tekstin alun. Aina ei vain jaksakaan sitten kuitenkaan kirjoittaa viestiä tai ei just saa puettua ajatuksiaan sanoiksi.

Niin ärsyttävää tuo on mutta kovin tuttuakin kyllä. Kieltämättä. No, sain kuitenkin lopulta tämän viestin kirjoitettua tänne.

Ja minun on samalla tunnustettava että pelihimot ovat taas saaneet vallan minusta. Kolme kuukautta olin taas pelaamattakin mutta sitten typerä lyhyt kokeilu ja se oli taas liikaa. Pelikierre siitä alkoi ja tämän kuukauden aikana uponnut taas peleihin aivan liikaa rahaa.

Olen ehkä ennenkin kirjoittanut ja todennut mutta kärsin kyllä nykyään pahemmin peliriippuvaisuudesta kuin alkoholismista. Tosin nyt käytän antabusta taas joka hillitsee juomishaluja kummasti mutta kuitenkin. Eilenkin meillä oli työyhteisön yhteinen tapahtuma jossa muut joivat jonkin verran alkoholiakin mutta ei minulla tehnyt edes yhtään mieli juoda muuta kuin kokista, nokipannukahvia ja vettä. Mutta auta armias kun kokeilen sen yhdenkin kerran pelata niin se on sitten taas pitkäksi aikaa menoa. Pelihaluja on niin paljon vaikeampaa hillitä.

Nyt olisi tärkeää kuitenkim miettiä hyviä neuvoja siihen miten tuon pelikierteen saisi taas poikki. Viimeksi siihen riitti vain sellainen tiukka päätös olla pelaamatta ja muistelu minkälaisia fiiliksiä ja ongelmia pelaamisesta taas tuli.

Noh, vaikka tässä kuussa on taas uponnut aivan liikaa peleihin rahaa niin pitää olla itselleen armollinenkin. Anteeksiantavainen. Repsahdukset kuuluvat hyvin usein peliongelmaisten elämään.

 

[vilperi]

Olen jo monia, monia vuosia ollut salaa kateellinen isosiskolleni. Ei tämä kateellisuus mitenkään onneksi ole näkynyt meidän sisaruussuhteissa mutta tunnustan silti nyt tämän tietyn kateellisuuden.

Syy siihen miksi olen ja olen ollut kateellinen isosiskolleni on se että hän on niin paljon parempi pitämään sosiaalisia suhteita yllä. Hänellä on paljon enemmän kavereita ja tuttavia kuin minulla ja osaa hienosti pitää myös yhteyttä heihin. Minun ongelma kun on jo taas pitkään ollut se että olen niin huono pitämään yllä näitä kaveruus-ja tuttavuussuhteita. Etenkin kuntoutumisjaksoni aikana olen pitänyt huonosti yhteyttä tuttuihini.

Silti, minunkin on kyllä kuitenkin ilo huomata että yhä niitä tuttavuussuhteita minullakin on. Tutut moikkailee nähdessään minut vaikkei oltaisi nähtykään muutamaan vuoteen ja yksikin vanha ystävä tuli mutkien kautta taas työkaverikseni osittain (siis tekee sijaisuuksia välillä samassa työpaikassa kanssani) ja juttu on jatkunut lähinnä siitä mihin se vuosia sitten jäi. Ja juttu luistaa yhtä vaivattomasti. Ja tutuilta tulee yhä kyllä onnittelujakin Facebookissa ihan hyvin yhä. Ja olenhan minä saanut ihan parin viime vuoden aikana uusiakin tuttavuuksia, esimerkiksi muutamasta työkaverista on tullut ja on tulossa hyvää vauhtia taas ihan kavereitakin minulle.

Mutta kuitenkin. Siinä missä minä olen paininut sen ongelman kanssa että pidän huonosti yhteyttä tuttuihini niin siskollani tätä ongelmaa ei kyllä ole. Toisaalta, minun pitäisi osata veljenä olla iloinenkin siitä mutta aiheuttaa tämä kieltämättä hiukan myös kateellisuuttakin.

Ja ennen olen myös ollut varsin kateellinen isosiskolleni tästä asiasta. Tunnustan tämän nyt myös itselleni. Meillä kun on sen verran erilaiset syyt seurata ihan jääkiekkoakin. Vaikka sekä minä että myös siskoni perheineen olemme olleet ahkeria HPK:n peleissä käyviä jo vuosikaudet niin minä olen enemmänkin ollut aina kiinnostunut jääkiekosta pelillisten syiden vuoksi. Siskolleni on taas todella tärkeää jääkiekkopeleissäkin myös se yhteisöllisyys.

Minulle oli aikoinaan kova paikka kun siskoni miehensä kanssa pääsi myös jäseneksi kuuluisaan Sikakatsomoon. Siis tähän Sikakatsomoonkin kuuluu noin parinkymmenen henkilön ydinryhmä ja kaksi näistä jäsenistä on siskoni miehensä kanssa. Tämä oli kova paikka minulle sen vuoksi etenkin kun tiesin senkin lisäävän sitä yhteisöllisyyttä siskoni elämään.

Siskollani on jääkiekkopiireissäkin paljon enemmän hyviä tuttujakin kuin minulla. Ja kerrankin kun oli Kerholla vaihteeksi menossa loppukaudesta täysin panokseton kausi niin kysyin että mitä järkeä siellä peleissä on nyt enää rampata? Vastaus silloinkin oli että se on hänelle muutakin kuin pelkkä peli, se on myös yhteisöllinen tapahtuma.

Olen siis ollut kateellinen siskolleni siitä että hän on paljon parempi pitämään yllä sosiaalisia suhteita ja hänellä on paljon enemmän tuttuja. Me olemme kyllä siskoni kanssa hieman erilaisiakin luonteiltamme. Siskoni on enemmän tullut äitiin ja on paljon puheliaampi, kun minä olen taas tässä asiassa tullut enemmän isäämme ja olen vähän jurompi ja ujompi.

Mutta toisaalta, olen oppinut kyllä hyväksymään tämän asian että siskoni miehensä kanssa kuuluu Sikakatsomoonkin. Eilenkin jaoin kuitenkin omalla seinälläni Facebookissa Sikakatsomosta tehdyn haastattelun ja korostin jaon yhteydessä että isosiskoni näkyy myös näemmä kuvassa. Ja on minullakin jonkin verran tuttuja lätkäpiireissä. Niitä tuttuja tuli aikoinaan kovaa vauhtia minullekin kun minulla oli tapana käydä paljon HPK:n vieraspelireissuillakin. Ne oli hyviä paikkoja tutustua muihin kannattajiin ja faneihin. Enää en kyllä käy vieraspelireissuissa koska luulen että ne olisi liian kovia paikkoja minulle nykyisen raittiin linjani vuoksi.

 

[Iisoppi]

Menin sitten kutsumaan entisen poikaystäväni talkoisiimme viikonloppuna. Satumme asumaan reilun kilometrin päässä toisistamme ja silloin tällöin tavataan kylillä. Ei meillä ole tapana vierailla toistemme luona mutta hyvissä väleissä ollaan ja jutellaan kun tavataan. Nyt tuossa viikolla tavattiin kun olin kävelyllä ja hän ulkoilutti koiraansa. Siinä sitten juteltiin elämän menosta ja kuulin että hänen avovaimo olisi lasten kanssa sukuloimassa viikonloppuna. No tulin sitten sanoneeksi että meillä on talkoot, että tule sinäkin katsomaan onko hommia jos on tylsää yksin. No hän lupasi katsoa... No sen näkee sitten lauantaina että tuleeko vaiko ei. Sinänsä ihan sama. Ahkera työmies hän on ja mukava tyyppi eli varmaan ihan hyvin sopisi meitin talkooporukkaan...

 

[Reverent]

Menin sitten kutsumaan entisen poikaystäväni talkoisiimme viikonloppuna. Satumme asumaan reilun kilometrin päässä toisistamme ja silloin tällöin tavataan kylillä. Ei meillä ole tapana vierailla toistemme luona mutta hyvissä väleissä ollaan ja jutellaan kun tavataan. Nyt tuossa viikolla tavattiin kun olin kävelyllä ja hän ulkoilutti koiraansa. Siinä sitten juteltiin elämän menosta ja kuulin että hänen avovaimo olisi lasten kanssa sukuloimassa viikonloppuna. No tulin sitten sanoneeksi että meillä on talkoot, että tule sinäkin katsomaan onko hommia jos on tylsää yksin. No hän lupasi katsoa... No sen näkee sitten lauantaina että tuleeko vaiko ei. Sinänsä ihan sama. Ahkera työmies hän on ja mukava tyyppi eli varmaan ihan hyvin sopisi meitin talkooporukkaan...

Soimaako omatunto? Lähistöllä asuvan exän kutsuminen talkoisiin, kun exän uuskin sukuloimassa koko viikonlopun on varmaan ihan ok, mutta kova selittely, miks näin kävi, kuulostaa vähän erikoiselta. Toihan olis ihan sen sinänsä loistavan jokapäiväisten tapahtumien kertomusten-ketjun kamaa, mutta päätitkin sijoittaa sen tänne tunnustusketjuun tarkentavilla selvityksillä. Miks?