Mainos

Tässä ketjussa tunnustamme asioita

  • 142 510
  • 1 257

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Lähdettiin eilen illalla kuitenkin sinne kokolle. Miehen lapsi halusi mennä että pääsee vähän enemmän juhannustunnelmaan. Kyllähän se niin oli kuin epäilinkin. Porukka oli melko tuiterissa mutta kokko piti polttaa. Sahtitonkka ja konjakkipullo kiersi porukassa ja hiton hilpeää oli. "Kohta tulee poliisi" hihkaisuja kuului vähän väliä ja päälle naurettiin niin maan vietävästi. Eikä kyse siis ollut mistään nuorisoporukasta vaan laumasta eläkeikäisiä elämästä nautiskelijoista. Hetki siinä kokkoa katseltiin ja kuunneltiin juttuja. Sahti oli tänä vuonna kuulemma maukasta kuin sveitsiläinen pintahiiva olut (onko sellaista edes olemassa). Sitten pyöräiltiin kotiin...

Kotona sitten korkkasin illan viimeisen Pepsi maxin ja istahdin sohvalle. Miehen lapsi tuli viereeni ja kysyi että harmittaako sinua koskaan ettet voi juoda niin kuin muut. Eipä siinä oikein muuta voinut tehdä kuin kertoa totuuden. Kyllä harmittaa ja joskus paljonkin. Ja täytyy tunnustaa että olen välillä jopa todella kateellinen niille jotka voivat juoda. Ja täytyy myös myöntää että olen joskus jopa katkera. Mutta mitäs tässä voi tehdä. Elämää on jatkettava niillä eväillä mitä on annettu. Sanontakin sanoo "ettei (maahan) kaatunutta maitoa kannata itkeä".
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Kesä on aina aiheuttanut minulle myös ahdistusta tai sellaista painetta. Siis lapsuudesta lähtien. En tiedä olenko nyt sitten kuinka yksin tällaisien mietteideni kanssa mutta kesä ja aurinko ei ole yhdistelmä josta osaisin vain nauttia.

Kesällä tulee sellaista painetta kauniilla ilmoilla että täytyy oleskella mahdollisimman paljon ulkona ja luonnossa. Lapsuudessa ja nuoruudessa tämä nyt oli vielä suht helppoa toteuttaa kun asui porukoiden nurkissa omakotitalossa ja talolla oli tietenkin oma pihamaa. Silti tuolloinkin oli ongelmana varsinkin kun oli koulukiusattu ja syrjäytynyt että tekeminen ulkona loppui välillä kesken, kun kavereitakaan ei juuri ollut. Tuli vähän sellaista fiilistä mitä tässä nyt tekisi, niin kuin siinä Maija Vilkkumaan laulussa lauletaan että kesä, eikä mitään tekemistä...

Kesällä pitäisi viettää aikaa mahdollisimman paljon ulkona mutta en ole ihmistyyppi joka niin paljoa ulkona viihtyisi. Edes kesällä. En ole ainakaan todellakaan mikään auringonottaja. Jos ulkona aikaa vietän niin täytyy olla sitten joku aktiviteetti siinä ohessa kuten lenkkeily, uiminen, terassilla syöminen, pelailu. Mutta ei näiden aktiviteettienkaan parissa saa aikaansa kulutettua kovin kauaa.

Uimassa joskus käydessäni en todellakaan halua jäädä sinne rannalle muiden sekaan istuskelemaan vaan uin sen mitä uin ja lähden pois. Mielelläni vietänkin aikaani sisätiloissa myös kesällä mutta tämä luo taas sitä ahdistusta, ulkona sitä pitäisi olla kun on näin nätit kelit. Töissä tuota kuitenkin viimeistään kysellään missä sitä on vapaat vietetty ja ei siihen viitsi valehdellakaan.

Ja nyt tämä asia on alkanut taas vaivaamaan minua viime vuosina kun asun kerrostaloasunnossa jossa ei ole edes sitä parveketta. Täältä pitäisi lähteä selkeästi johonkin jos haluaisi ulkona aikaa viettää. Olisihan tuossa ihan lähellä tuo yksi Ahveniston luontoalue Järvinen ja luontopolkuineen mutta niin laiska olen vielä ollut että olen pysynyt kesäkuussa vielä paljon sisätiloissa, töissä ja omalla kämpälläni.

Tälläinen asia on vaivannut minua kesäisin jo monet vuodet.
 

Ilmari Ahde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukiputaan huorakuoro
Kesä on aina aiheuttanut minulle myös ahdistusta tai sellaista painetta. Siis lapsuudesta lähtien. En tiedä olenko nyt sitten kuinka yksin tällaisien mietteideni kanssa mutta kesä ja aurinko ei ole yhdistelmä josta osaisin vain nauttia.

Kesällä tulee sellaista painetta kauniilla ilmoilla että täytyy oleskella mahdollisimman paljon ulkona ja luonnossa. Lapsuudessa ja nuoruudessa tämä nyt oli vielä suht helppoa toteuttaa kun asui porukoiden nurkissa omakotitalossa ja talolla oli tietenkin oma pihamaa. Silti tuolloinkin oli ongelmana varsinkin kun oli koulukiusattu ja syrjäytynyt että tekeminen ulkona loppui välillä kesken, kun kavereitakaan ei juuri ollut. Tuli vähän sellaista fiilistä mitä tässä nyt tekisi, niin kuin siinä Maija Vilkkumaan laulussa lauletaan että kesä, eikä mitään tekemistä...

Kesällä pitäisi viettää aikaa mahdollisimman paljon ulkona mutta en ole ihmistyyppi joka niin paljoa ulkona viihtyisi. Edes kesällä. En ole ainakaan todellakaan mikään auringonottaja. Jos ulkona aikaa vietän niin täytyy olla sitten joku aktiviteetti siinä ohessa kuten lenkkeily, uiminen, terassilla syöminen, pelailu. Mutta ei näiden aktiviteettienkaan parissa saa aikaansa kulutettua kovin kauaa.

Uimassa joskus käydessäni en todellakaan halua jäädä sinne rannalle muiden sekaan istuskelemaan vaan uin sen mitä uin ja lähden pois. Mielelläni vietänkin aikaani sisätiloissa myös kesällä mutta tämä luo taas sitä ahdistusta, ulkona sitä pitäisi olla kun on näin nätit kelit. Töissä tuota kuitenkin viimeistään kysellään missä sitä on vapaat vietetty ja ei siihen viitsi valehdellakaan.

Ja nyt tämä asia on alkanut taas vaivaamaan minua viime vuosina kun asun kerrostaloasunnossa jossa ei ole edes sitä parveketta. Täältä pitäisi lähteä selkeästi johonkin jos haluaisi ulkona aikaa viettää. Olisihan tuossa ihan lähellä tuo yksi Ahveniston luontoalue Järvinen ja luontopolkuineen mutta niin laiska olen vielä ollut että olen pysynyt kesäkuussa vielä paljon sisätiloissa, töissä ja omalla kämpälläni.

Tälläinen asia on vaivannut minua kesäisin jo monet vuodet.
Et ole ainoa. Inhoan kuumuutta, uiminen olisi henkilökohtainen helvetti, en varmaan enää edes osaisi sitäkään vähää mitä joskus koulussa oli pakko, enkä halua kokeillakaan. Suihkussa on mukava käydä. Jos joku kyrpänaama tulisi kirkumaan miten ei saa olla sisällä tämmöisellä kelillä, pitäisi turpansa kiinni ja pysyisi ulkona. Onnekseni ei ole kavereita joka pyytäisi mökille tai keiden kanssa pitäisi jotain aktiviteettia harrastaa.
 
K

Kiekkokatsoja

Tunnustan, että eräänä päivänä ollessani viinakaupassa, seurasin paria asiakasta, no samalla kun itsekin asioin. Pari henkilöä mustissa hameissaan toimi hieman epätavallisesti. Koriin keräsivät nopeasti useita viinapulloja. Sitten siirtyivät seuraavaan hyllykohtaan, ja samalla toinen heistä, sujautti pulloja hameensa sisälle. Sama toistui uudelleen, eli lisää pulloja koriin, siirtyminen toiseen paikkaan, ja hameeseen muutama pullo. Satuin toiselle kassalle samanaikaisesti. Henkilöistä se, joka keräsi pulloja hameeseensa, meni kassan läpi, ja toinen henkilö jäi "maksamaan" puolta korillista viinaa. Tuli maksun aika, ja kortissa ei ollutkaan maksukykyä. No ostoksia ei tehty. Henkilöistä jälkimmäinenkin alkosta ulos, autolle, ja pois alueelta.
Vartijaa ei paikalla ollut.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Tein myönnyksen miehelleni ja lupasin etten yhtänäkään yönä katso olympialaisia. Ja sen lupauksen pidin. Enkä varsinaisesti kadu. Niin paljon kun pidänkin urheilun seuraamisesta niin paljon enemmän rakastan miestäni. Toisaalta se oli niin ettei tarvinnut sinnitellä yöllä katsomassa kisoja ja voi sanoa että kyllä minä muuten mutta kun lupasin miehelleni... Innokkaan penkkiurheilijan imagoni (lol) ei niin paljon kärsi kun päätös ei ollut oma vaan myönnytys rakkaalle aviomiehelle.

Niin ja miksi minä en olisi saanut katsella yöllä kisoja. Pohjimmiltaan kyse on minun jaksamisestani. Menen niin helposti tilttiin jos on liikaa meininkiä enkä saa levätttyä. Tämä on ikuisuus kysymys meidän perheessä urheilukisojen aikaan... Milloin liika on liikaa? Onko jokaisen EM-kisojen jalkapallo-ottelun katsominen liikaa? Onko liikaa jos yöt valvoo olympialaisten äärellä? Kyllähän urheilua saan seurata mutta en liikaa... Ei saa stressata sillä mitä ehtii näkemään ja mitä muuta ehtii tekemään missäkin välissä. Silleen rennosti jos osaisi satunnaisesti katsella tärkeimmät jutut... ;-)
 

Useful Idiot

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Teen siis paljon asiakaspalveluhommia työkseni ja meillä käy ainakin pari kertaa viikossa yksi sinänsä varsin mukava asiakas. Ainakin jostain alkuvuodesta asti ollaan paikoitellen juteltu kuulumisia, silloin aina kun hän tässä käy. No, aikoja, aikoja sitten hän kysyi minulta, että ajanko ollenkaan pyörällä? - No ajanhan minä paljonkin pyörällä, nimittäin maastopyörällä. Jonkun aikaa (ehkä viikkojen) ajan näistä pyöristä juteltuamme avautui, että tämä kaveri on meinannut koko ajan moottoripyörää. Minä siinä hetkessä en sitten enää kehdannut korjata, että fillaria tässä ajetaan ja viimeisin kokemus moottorillisista kaksipyöräisistä on jostain 90-luvulta a'la Tunturi Tiger & Honda Monkey. Asiakas kun nyt muutenkin noista prätkistään niin tohkeissaan selittää, että en halua latistaa sinänsä hyvää keskustelua.

Tässä olen nyt leikkinyt varsinaista Sons Of Anarchya aina tämän asiakkaan ilmaannuttua, eli tunnustan, että olen tosi paska työntekijä, tai sitten saan synninpäästön ja puhtaan omatunnon, koska mietin vain liikaa että pahoittaisin hänen mielensä kertoessani, että tiedän prätkistä lähes yhtä paljon kuin sika satelliiteista. Tämä homma on muutenkin jo lipsunut niin kauas, että lähes naurettavaa olisi tässä vaiheessa faktoilla korjailla ajettavaa kulkupeliä. *ping Johnny B Goode

Jännä nähdä mihin tämä menee.

...ja tosiaan:
Prätkätyypeille tiedoksi. Pyörä tarkoittaa minun mielestäni polkupyörää, eikä mitään v***n harrikkaa. Loppuun video, joka liittyy.

 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Aluksi ajattelin että kehtaanko tätä edes tunnustaa kaiken ennakkohehkutukseni jälkeen ja kun olen kuitenkin keittiö-alan ammattilainenkin.

Mutta menkööt. Siis epäonnistuin äsken neljän kananmunan täytekakkupohjan leipomisessa. Pohja kohosi vain osittain, niin että kohosi vain toiselta puolelta hieman, toiselta puolelta ei lainkaan. Syy tähän on varmaan se että joko unohdin laittaa kokonaan leivinjauheen taikinaan, laitoin jauhetta liian vähän tai sekoitin jauheen huonosti taikinaan.

Yleensä minulla onnistuu kyllä nuo kakkupohjien leipomiset. Mutta nyt sitten epäonnistuin. Ihmeellistä jopa. Olinko liian innoissani jo lomastani enkä keskittynyt tarpeeksi leipomiseen vai sitten liian väsynyt?

Noh, täytyy huomenna heti töistä päästessä käydä ostamassa lisää kananmunia kaupasta että pääsee yrittämään uudelleen ja aikaisemmin. Ei väsyneenä. Sinänsä kiva leipoa onneksi täytekakkupohjia että raaka-aineita ei tarvita paljoa ja ne löytyvät jo aika hyvin kaapista valmiina.

Onneksi tässä ei siis suurta vahinkoa käynyt. Isoin vahinko oli oikeastaan osuma egooni. Mutta täytyy leipoa ainakin uusi täytekakkupohja, eihän tuollaisesta puolikuun mallisesta kakusta kehtaisi ainakaan kuvaa someen laittaa vaikka se kuinka muuten riittäisi jo varmaan minulle.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Tunnustan ennakkoon. Olen menossa ehkä katsomaan farmariautoa, joka on myyjällä ylimääräisenä.

Aion esittää köyhempää kuin olen ja vihjailla, että haaveilemme jälkikasvusta niin olisihan se farmari kiva mutta kun ne maksaa enemmän. Jälkimmäisestä rottamaisen tekee se, että en voi saada lapsia. Tosin haaveilua se ei tietenkään estä.

Jos myyjä saisi hyvän mielen ja minä hyvän hinnan, niin eikö se ole winwin?
 

Keskiviiva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuopion KalPa
Harkitsen vakavasti tekeväni valituksen kerrostaloyhtiön omasta osoitteestani tulevasta melusta yöaikaan. Ilmoitus nimettömänä.
En saa nukutuksi, koska keskellä yötä muut osoitteessa olevat pitävät sen verran kovaa mekkalaa.
Jos vaikka valituksen myötä tulisi varoitus ja saisin jatkossa nukuttua.
 

Minor

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Harkitsen vakavasti tekeväni valituksen kerrostaloyhtiön omasta osoitteestani tulevasta melusta yöaikaan. Ilmoitus nimettömänä.
En saa nukutuksi, koska keskellä yötä muut osoitteessa olevat pitävät sen verran kovaa mekkalaa.
Jos vaikka valituksen myötä tulisi varoitus ja saisin jatkossa nukuttua.

Soitat vaan poliisit paikalle seuraavalla kerralla. Oppivat olemaan.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Emäntä kertoi meille työntekijöille uutisen ennen kuin aloimme syömään. Yksi kokki on allekirjoittanut vakituisen työsopimuksen työpaikkani kanssa. Tämä sama kokki on kyllä viime vuoden lopusta alkaen ollut tuolla jo töissäkin ja nyt kirjoitti sitten vakituisen työsopimuksen.

Tunnustan että nämä uutiset on minulle jostain syystä aina kovia paikkoja. Eikä pelkästään siis iloisella tavalla. Tunnen aina näiden tällaisia uutisien kohdalla piston sydämessäni ja tunnen hivenen kateuttakin. Haluaisinhan itsekin olla vastaavassa tilanteessa eli että olisin kirjoittanut vakituisen työsopimuksen. Se olisi minulle niin tärkeääkin.

Toisaalta tunnen piston sydämessäni senkin takia että enkö aidosti muka pysty olemaan vain iloinen toisen puolesta? No, toisaalta emme kilpaile samoista työhommistakaan edes. Vaan hän on kokki ja sille oli tuolla nyt tarvetta. Minä en pääruokaa tuolla ole vielä ainakaan laittanut.

Ja tunnustan myös että kun varastokäytävän vessassa ei ollut aamulla paperia niin pyyhin takapuoleni käytettyyn maskiini ja heitin sen melko tyhjänä olevaan vessan roskikseen. Se olin minä! En uskaltanut heittää sitä maskia vessanpönttöönkään ettei mene pönttö tukkoon.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Ja tunnustan myös että kun varastokäytävän vessassa ei ollut aamulla paperia niin pyyhin takapuoleni käytettyyn maskiini ja heitin sen melko tyhjänä olevaan vessan roskikseen. Se olin minä! En uskaltanut heittää sitä maskia vessanpönttöönkään ettei mene pönttö tukkoon.
Aijjai. Olen kuullut että koronavirus saattaa mutatoitua jopa omaan kantajaansa jos se pääsee kosketuksiin persereiän kanssa. Kannattaa seurata olotilaa, toki eihän se varmaa ole että olet oireeton kantaja mutta kannattaa silti olla varovainen.
 

Steril

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kivikovat liiganousijat
Aijjai. Olen kuullut että koronavirus saattaa mutatoitua jopa omaan kantajaansa jos se pääsee kosketuksiin persereiän kanssa. Kannattaa seurata olotilaa, toki eihän se varmaa ole että olet oireeton kantaja mutta kannattaa silti olla varovainen.
Perkeleen intialaiset kun heillä kulttuuriin kuuluu perseen pyyhkiminen omilla käsillään. Sieltähän se delta-virusmuunnoksenkin alkuperä selvisi hetkessä.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Aijjai. Olen kuullut että koronavirus saattaa mutatoitua jopa omaan kantajaansa jos se pääsee kosketuksiin persereiän kanssa. Kannattaa seurata olotilaa, toki eihän se varmaa ole että olet oireeton kantaja mutta kannattaa silti olla varovainen.

No voi perkele, en tuollaista osannut ottaa huomioonkaan. Lähinnä se oli vain viimeinen vaihtoehto pyyhkiä takapuolensa edes johonkin koska mitään paperiin viittaavaa ei löytynyt vessasta, ei taskuista eikä repustakaan.

Ja lähinnä ajattelin että ei ole siivoojan varmaan kiva löytää tuollaisia paskaisia yllätyksiä roskiksesta. Mutta minkäs teet? Ei sitä paskaista maskia voinut mukaansakaan ottaa kun olin siitä sitten lähdössä töihin suoraan ja vessan pönttöön en sitä uskaltanut pistää ettei pönttö tosiaan mene tukkoon. Tämä tapahtui siis kotitalon varastokäyyävän vessassa.

No toivottavasti ei tule mitään jatkoseuraamuksia. Se olisi aika ööh, miten sen ilmaisisi... Se olisi aika kakkamaista. Kun kerrankin ajattelin että käytän maskia siten että siitä on jotain oikein näkyvääkin hyötyä.

Noh, tästä varmaan opimme sen että periaatteessa kannattaisi jatkon kannalta alkaa repussaan kantaa mukanaan aina myös wc-paperirullaa. Tuo reppu kun minulla on kuitenkin usein mukana.
 
Suosikkijoukkue
1992-1993 JyP HT, no smoking team
Mun teki mieli kommentoida useampaankin ketjuun sitä sun tätä, ja pariin kertaan aloin jo näpyttelemään tuiki tärkeitä kannanottojani ruudulle, toki vain pyyhkiäkseni ne pois. Historia visakin siellä odottaa kolmannen kierroksen vastauksia, mutta ei ole vaan puhtia saattaa ajatuksia sanoiksi.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Mun teki mieli kommentoida useampaankin ketjuun sitä sun tätä, ja pariin kertaan aloin jo näpyttelemään tuiki tärkeitä kannanottojani ruudulle, toki vain pyyhkiäkseni ne pois. Historia visakin siellä odottaa kolmannen kierroksen vastauksia, mutta ei ole vaan puhtia saattaa ajatuksia sanoiksi.

Tämä on minullekin niin ärsyttävän tuttua. Nyt tähänkin ketjuun kirjoittaessani ensimmäisellä kerralla poistin aikaansaamani tekstin alun. Aina ei vain jaksakaan sitten kuitenkaan kirjoittaa viestiä tai ei just saa puettua ajatuksiaan sanoiksi.

Niin ärsyttävää tuo on mutta kovin tuttuakin kyllä. Kieltämättä. No, sain kuitenkin lopulta tämän viestin kirjoitettua tänne.

Ja minun on samalla tunnustettava että pelihimot ovat taas saaneet vallan minusta. Kolme kuukautta olin taas pelaamattakin mutta sitten typerä lyhyt kokeilu ja se oli taas liikaa. Pelikierre siitä alkoi ja tämän kuukauden aikana uponnut taas peleihin aivan liikaa rahaa.

Olen ehkä ennenkin kirjoittanut ja todennut mutta kärsin kyllä nykyään pahemmin peliriippuvaisuudesta kuin alkoholismista. Tosin nyt käytän antabusta taas joka hillitsee juomishaluja kummasti mutta kuitenkin. Eilenkin meillä oli työyhteisön yhteinen tapahtuma jossa muut joivat jonkin verran alkoholiakin mutta ei minulla tehnyt edes yhtään mieli juoda muuta kuin kokista, nokipannukahvia ja vettä. Mutta auta armias kun kokeilen sen yhdenkin kerran pelata niin se on sitten taas pitkäksi aikaa menoa. Pelihaluja on niin paljon vaikeampaa hillitä.

Nyt olisi tärkeää kuitenkim miettiä hyviä neuvoja siihen miten tuon pelikierteen saisi taas poikki. Viimeksi siihen riitti vain sellainen tiukka päätös olla pelaamatta ja muistelu minkälaisia fiiliksiä ja ongelmia pelaamisesta taas tuli.

Noh, vaikka tässä kuussa on taas uponnut aivan liikaa peleihin rahaa niin pitää olla itselleen armollinenkin. Anteeksiantavainen. Repsahdukset kuuluvat hyvin usein peliongelmaisten elämään.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Olen jo monia, monia vuosia ollut salaa kateellinen isosiskolleni. Ei tämä kateellisuus mitenkään onneksi ole näkynyt meidän sisaruussuhteissa mutta tunnustan silti nyt tämän tietyn kateellisuuden.

Syy siihen miksi olen ja olen ollut kateellinen isosiskolleni on se että hän on niin paljon parempi pitämään sosiaalisia suhteita yllä. Hänellä on paljon enemmän kavereita ja tuttavia kuin minulla ja osaa hienosti pitää myös yhteyttä heihin. Minun ongelma kun on jo taas pitkään ollut se että olen niin huono pitämään yllä näitä kaveruus-ja tuttavuussuhteita. Etenkin kuntoutumisjaksoni aikana olen pitänyt huonosti yhteyttä tuttuihini.

Silti, minunkin on kyllä kuitenkin ilo huomata että yhä niitä tuttavuussuhteita minullakin on. Tutut moikkailee nähdessään minut vaikkei oltaisi nähtykään muutamaan vuoteen ja yksikin vanha ystävä tuli mutkien kautta taas työkaverikseni osittain (siis tekee sijaisuuksia välillä samassa työpaikassa kanssani) ja juttu on jatkunut lähinnä siitä mihin se vuosia sitten jäi. Ja juttu luistaa yhtä vaivattomasti. Ja tutuilta tulee yhä kyllä onnittelujakin Facebookissa ihan hyvin yhä. Ja olenhan minä saanut ihan parin viime vuoden aikana uusiakin tuttavuuksia, esimerkiksi muutamasta työkaverista on tullut ja on tulossa hyvää vauhtia taas ihan kavereitakin minulle.

Mutta kuitenkin. Siinä missä minä olen paininut sen ongelman kanssa että pidän huonosti yhteyttä tuttuihini niin siskollani tätä ongelmaa ei kyllä ole. Toisaalta, minun pitäisi osata veljenä olla iloinenkin siitä mutta aiheuttaa tämä kieltämättä hiukan myös kateellisuuttakin.

Ja ennen olen myös ollut varsin kateellinen isosiskolleni tästä asiasta. Tunnustan tämän nyt myös itselleni. Meillä kun on sen verran erilaiset syyt seurata ihan jääkiekkoakin. Vaikka sekä minä että myös siskoni perheineen olemme olleet ahkeria HPK:n peleissä käyviä jo vuosikaudet niin minä olen enemmänkin ollut aina kiinnostunut jääkiekosta pelillisten syiden vuoksi. Siskolleni on taas todella tärkeää jääkiekkopeleissäkin myös se yhteisöllisyys.

Minulle oli aikoinaan kova paikka kun siskoni miehensä kanssa pääsi myös jäseneksi kuuluisaan Sikakatsomoon. Siis tähän Sikakatsomoonkin kuuluu noin parinkymmenen henkilön ydinryhmä ja kaksi näistä jäsenistä on siskoni miehensä kanssa. Tämä oli kova paikka minulle sen vuoksi etenkin kun tiesin senkin lisäävän sitä yhteisöllisyyttä siskoni elämään.

Siskollani on jääkiekkopiireissäkin paljon enemmän hyviä tuttujakin kuin minulla. Ja kerrankin kun oli Kerholla vaihteeksi menossa loppukaudesta täysin panokseton kausi niin kysyin että mitä järkeä siellä peleissä on nyt enää rampata? Vastaus silloinkin oli että se on hänelle muutakin kuin pelkkä peli, se on myös yhteisöllinen tapahtuma.

Olen siis ollut kateellinen siskolleni siitä että hän on paljon parempi pitämään yllä sosiaalisia suhteita ja hänellä on paljon enemmän tuttuja. Me olemme kyllä siskoni kanssa hieman erilaisiakin luonteiltamme. Siskoni on enemmän tullut äitiin ja on paljon puheliaampi, kun minä olen taas tässä asiassa tullut enemmän isäämme ja olen vähän jurompi ja ujompi.

Mutta toisaalta, olen oppinut kyllä hyväksymään tämän asian että siskoni miehensä kanssa kuuluu Sikakatsomoonkin. Eilenkin jaoin kuitenkin omalla seinälläni Facebookissa Sikakatsomosta tehdyn haastattelun ja korostin jaon yhteydessä että isosiskoni näkyy myös näemmä kuvassa. Ja on minullakin jonkin verran tuttuja lätkäpiireissä. Niitä tuttuja tuli aikoinaan kovaa vauhtia minullekin kun minulla oli tapana käydä paljon HPK:n vieraspelireissuillakin. Ne oli hyviä paikkoja tutustua muihin kannattajiin ja faneihin. Enää en kyllä käy vieraspelireissuissa koska luulen että ne olisi liian kovia paikkoja minulle nykyisen raittiin linjani vuoksi.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Menin sitten kutsumaan entisen poikaystäväni talkoisiimme viikonloppuna. Satumme asumaan reilun kilometrin päässä toisistamme ja silloin tällöin tavataan kylillä. Ei meillä ole tapana vierailla toistemme luona mutta hyvissä väleissä ollaan ja jutellaan kun tavataan. Nyt tuossa viikolla tavattiin kun olin kävelyllä ja hän ulkoilutti koiraansa. Siinä sitten juteltiin elämän menosta ja kuulin että hänen avovaimo olisi lasten kanssa sukuloimassa viikonloppuna. No tulin sitten sanoneeksi että meillä on talkoot, että tule sinäkin katsomaan onko hommia jos on tylsää yksin. No hän lupasi katsoa... No sen näkee sitten lauantaina että tuleeko vaiko ei. Sinänsä ihan sama. Ahkera työmies hän on ja mukava tyyppi eli varmaan ihan hyvin sopisi meitin talkooporukkaan...
 

Reverent

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Menin sitten kutsumaan entisen poikaystäväni talkoisiimme viikonloppuna. Satumme asumaan reilun kilometrin päässä toisistamme ja silloin tällöin tavataan kylillä. Ei meillä ole tapana vierailla toistemme luona mutta hyvissä väleissä ollaan ja jutellaan kun tavataan. Nyt tuossa viikolla tavattiin kun olin kävelyllä ja hän ulkoilutti koiraansa. Siinä sitten juteltiin elämän menosta ja kuulin että hänen avovaimo olisi lasten kanssa sukuloimassa viikonloppuna. No tulin sitten sanoneeksi että meillä on talkoot, että tule sinäkin katsomaan onko hommia jos on tylsää yksin. No hän lupasi katsoa... No sen näkee sitten lauantaina että tuleeko vaiko ei. Sinänsä ihan sama. Ahkera työmies hän on ja mukava tyyppi eli varmaan ihan hyvin sopisi meitin talkooporukkaan...

Soimaako omatunto? Lähistöllä asuvan exän kutsuminen talkoisiin, kun exän uuskin sukuloimassa koko viikonlopun on varmaan ihan ok, mutta kova selittely, miks näin kävi, kuulostaa vähän erikoiselta. Toihan olis ihan sen sinänsä loistavan jokapäiväisten tapahtumien kertomusten-ketjun kamaa, mutta päätitkin sijoittaa sen tänne tunnustusketjuun tarkentavilla selvityksillä. Miks?
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Toihan olis ihan sen sinänsä loistavan jokapäiväisten tapahtumien kertomusten-ketjun kamaa, mutta päätitkin sijoittaa sen tänne tunnustusketjuun tarkentavilla selvityksillä. Miks?
No joo... Kun monet on sitä mieltä ettei entisiin saa tai ei kannata olla yhteydessä kun on uusi suhde. Siksi huvikseni tunnustin että olin hetken mielijohteesta pyytänyt exän talkoisiimme. Ei siinä ihmeempiä ole takana. Kuhan juttelen... Välillä eri ketjuissa.

Soimaako omatunto?
Ei yhtään...
 

Reverent

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Jokainen tavallaan ja tekee niin kuin parhaaks näkee. Omalla kohdalla suhde vakavampiin exiin on ihan olematon. Nykyisen suhteen alkumetreillä nykyinen vaimo ei kuitenkaan tykänny, kun olin exän luona vielä jotain jelppimässä ja jäin sinne teelle. Tavallaan ymmärsin sen sillon lähes 23 vuotta sitten, kun vaihto tapahtu lähes lennossa.
Mitään uutta suhdetta ei ollu suunnitelmissa, päinvastoin ajattelin viettää jonkun aikaa poikamieselämää. Kohtalo kuitenkin päätti toisin ja samana päivänä (tai seuraavana yönä), kun kannoin ex-kihlattuni kamoja pois kämpästäni, tapasin tulevan vaimoni työn merkeissä.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
En välttämättä uskaltaisi tunnustaa tätä asiaa jossain muualla sosiaalisessa mediassa nimeni kanssa, ja vähän niin ja näin uskaltaako tästä asiasta puhua edes lääkärille. Vaikka se olisikin ehkä tärkeää. Mutta kerron täällä, suht kasvottomana nimimerkkini takaa. Tuskin kerää pelkkää pään silittelyä ja voi aiheuttaa jopa suuttumustakin sekä ymmärtämättömyyttä.

Mutta kerron asiasta nyt täällä koska se painaa myös jonkin verran mieltäni. Eli, olen tälläkin palstalla ihmetellyt, miettinyt ja valittanut jalkakivuistani joiden aiheuttajaa nyt ei välttämättä vieläkään täysin varmasti ole löytynyt. Ja ehkä se on monien eri tekijöiden summa.

Mutta, nyt olen jo kohta ollut neljättä viikkoa sairauslomalla. En kuitenkaan yhteen kyytiin vaan välillä käynyt töissä tekemässä yhden-kaksi vuoroa koska sen kivun huomaa aina pahiten töissä.

Sain jo viime vuoden syksyllä fysioterapeutilta varmaan hyvätkin jumppaohjeet joita tekemällä voi koittaa jalkakipuja lieventää ainakin. No, tein niitä syksyllä muutaman viikon ajan säännöllisesti. Sitten se unohtui, kävin uudelleen fysioterapiassa keväällä virkistämässä muistiani. Jumppasin taas muutaman viikon säännöllisesti kunnes se jumppaaminen on nyt taas unohtunut. Valitettavasti näin.

Jumppaamisesta en periaatteessa ole koskaan oikein tykännyt ja siksikin varmaan niiden jumppaohjeiden säännöllinen ja jatkuva noudattaminen on minulle vaikeaa.

En tiedä, korjautuisiko jalkakipuni pelkästään jumppaamalla mutta tuskin siitä haittaakaan olisi. Eli koen olevani itsekin vastuussa jalkakivuistani. Minulla on paljon lihavuutta ja tuo jumppaaminen, aina siitä tuppaa käymään niin että se vain unohtuu lopulta.

No, tietenkin tämä olisi nyt hyvä heräämisen paikka! Ruokavaliotani olen alkanut jo hiomaan sekä kihtipotilaalle enemmän sopivammaksi että myös terveellisemmäksi. Ja annosmääriä olen koittanut pienentää. Tai jos syönkin ison annoksen niin siinä on oltava salaatteja paljon. Töissä tätä on helppo noudattaa koska työpaikan ruokalassa on kattava salaattipöytä. Kotona pitää ainakin taas lisätä kasvisruokien määrää.

Ja ainahan voi uudelleen aloittaa jumppaamisen. Nyt minulla on jumppaohjeet muistissa ja tallessa paperillakin. Nyt vain otettava itseään niskasta kiinni. Omien elintapojen muuttaminen ei tekisi varmaan laisinkaan pahaa jalkakipujeni kannalta.

Tänään oli taas myös työterveyslääkäriaika. Toisaalta jäi tämän kertaisesta käynnistä sellainen fiilis että mitä sinä taas täällä teet, sinuthan on jo pariinkin kertaan "tutkittu". Ja tämä lääkäri ei välttämättä täysin uskonut kipujeni voimakkuutta vaikka todellistahan se on valitettavasti. Ja käyn lääkärissä niin monta kertaa nyt että saan oikeasti jalkani kuntoon. Koska ei tuollaista kipujen kanssa työskentelyä kovin pitkään kuitenkaan jaksa. Ymmärrän että minun työssäni jalat ovat välillä rasittuneet ja kipeät siksi, niin minullakin joskus on ollut. Mutta tämä kipu mikä minua on nyt vaivannut on kyllä monta astetta vakavampaa.

Toisaalta sitten taas lääkäri kirjoitti minulle mielestäni suht helposti sairauslomaa. Vaikka niin kuin jo tuolla toisessa ketjussa kirjoitin että se ei todellakaan ole siis mikään tavoitteeni kun lääkärissä olen käynyt. Iso tavoite on päästä kivuista eroon mutta toisaalta, ei se ilman lepoa varmaan ole kyllä nyt mahdollista ja hyvä että lepoaikaa taas sain.

Mutta mitä yritän hakea takaa on se että ei välttämättä olisi pahitteeksi että siihen sairauslomankin kirjoittamiseen vaadittaisiin laajemmatkin tutkimukset. Sillä siinä samalla saisi sen tutkimuksen. Nyt nuo lääkärit on vain vähän katsonut jalkojani ja kuunnellut enemmänkin minun tuntemuksiani.

No, onnistuin minä kuitenkin saamaan itseni taas lähemmäksi mahdollisesti tarvittavaa erikoislääkäriä ja kovempia tutkimuksia. Mutta pelisuunnitelma on nyt se ensin että käyn Tampereella ensin ensi viikolla jalkaterapiassa jalkani tutkituttamassa. Jos sekään ei tuo tulosta ja kivut hellitä niin sitten on kai jo pakkokin alkaa ottaa kunnolla puheeksi jotkut erikoislääkärit, mitä näitä nyt on. Eihän nuo kivut kuitenkaan mitään tervettä ole ja eroon niistä pitäisi päästä. Tietenkin.

Ja kyllähän se varmasti auttaa se laihduttaminen mutta se ei ole kyllä nopea tie onneen. Vaan pikadieetin sijaan lähtisin korjauttamaan tosiaan kokonaisvaltaisemmin ja pidempikestoisemmin ruokavaliotani. Että tulokset olisi mahdollisimman pysyviä.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Tämä seuraava tunnustus voi kuullostaa ulkopuolisten silmiin huuhaalta mutta otan sen riskin ja tunnustan tämän ongelmani.

Eli minulla on pakonomaisia ajatuksia. Ja mitä ne nyt ovatkaan, en täysin kartalla vielä ole näistä. Mutta tarkoitan että minulla toistuu mielessä taas tiettyjä ajatuksia siis pakonomaisesti ja jotain pieneltä tuntuvaa juttua on tehtävä kerta toisensa jälkeen. Vaikka minun kyseiset pakkoajatukset ovat erilaisia niin rinnastan nämä itse ainakin siihen että jonkun on tarkistettava jo pakonomaisestikin että onko se hella päällä tai onko ulko-ovi lukossa.

Haluan kirjoittaa ensin taustaa lyhyesti. Eli tällaisia pakonomaisia ajatuksia minulla oli jo vuosia, vuosia sitten. Jo selkeästi ennen kuin oli mitään tietoakaan noista isommista mielenterveyssairauksistani. Esimerkiksi kun aikoja sitten jo vilkaisin kelloa, niin se oli tehtävä sitten tietyn määrän verran tai esimerkiksi parillisen määrän verran. Olen itse ajatellut ensin että nämä liittyvät jollain tavalla noihin pakkoliikkeisiinkin mitä minulla on ollut jo teini-iästä lähtien. Mutta olen hoksannut vuosien varrella että kyseessä on varmaan tällaiset pakkoajatukset vaikka ei minulla olekaan tarvetta tarkastella mitään asioita pakonomaisesti.

Joskus on vaiheita kun pakkoajatuksia on ja joskus niitä taas ei ole. Nyt niitä taas on ollut jo jonkun aikaa. Nyt nämä pakkoajatukset esiintyvät minulla niin että kun minulla on noita pakkoliikkeitäkin yhä niin näitä kehon liikkeitä on toistettava pakonomaisesti jonkin tietyn määrän verran. Esimerkiksi jos kouristan sormeani, se on tehtävä vaikka kaksi tai neljä kertaa peräkkäin.

Niin kuin jo sanoin niin tässä on riski kai siihen että joku ajattelee että taas se murehtii liikaa ongelmiaan. Mutta vituttaa vaan nämä pakkoajatukset ja pakkotoimintatavat kun ne sitten aikaan saa mieleen taas levottomuutta, rauhattomuutta. Ja kun näitä pakkoajatuksia on aika paljon taas tällä hetkellä kun näitä pakkoliikkeitäkin on minulla kuitenkin aika runsaasti. Kyllähän näistä pakkoajatuksista pitäisi taas eroon päästä.

Tuollaiseksi pakonomaiseksi tavaksi minulla meinasi jo muodostua tuo vaa'alla käyminenkin. Sunnuntaina vielä punnitsin itseni kuitenkin useamman kerran saman vuorokauden aikana. Voi olla jo hieman epäterveellistä joillekin käydä punnitsemassa painonsa joka aamu mutta tuokin voi olla vielä paljon sairaampaa. Vähän niin kuin minä ennen murehdin jo sitä kun pelasin kuukaudessa noin 80 euroa, nyt olen avannut silmäni sille että ongelma olisi voinut olla rahallisesti ainakin vielä monin kerroin pahempikin. 80 euroa ei ole rahassa mitattuna mitään siihen verrattuna että syyskuussa meni jo se tonni peleihin.

Enkä puhu painon punnitsemisessakaan edes vielä niistä seurauksista mitä se voi aiheuttaa itsetunnolle jos se paino onkin noussut välillä. Vaan minulle meinasi tuosta painon punnitsemisestakin tulla jo tällainen pakonomainen tapa. Ettei se jatkuva vaa'alla käyminen olisikaan enää perustunut edes kiinnostukselle ja halulle vaan pakolle. No tuon jatkuvan punnitsemisen sain kuitenkin rauhoitettua edes jo riittävän tiukalla päätöksellä.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Kyllä minä välillä, juuri tänäänkin, mietin että ehkä olisi parempi olla yksin ja itsekseen. Saisi tehdä just niin kuin tahtoo eikä tarvitsisi muiden ajatuksista välittää. Vaikka tiedän ettei se toimisi. Se on vain jokin kaukainen haave. Ilman läheisiäni olisin vain tyhjä kuori täynnä viinaa, vihaa ja turhuutta. Silti haaveilen täydestä vapaudesta että saisin olla vaan minä. Ajatukset lentää... Ei siivousta, ei ruuanlaittoa, ei velvollisuuksia, ei ihmisiä eikä kyselyjä siitä miten voin. Ja sitten ne ajatukset palaa taas kotiin. Siellä on hyvä olla. Kyll mä sen tiiän...
 
K

Kiekkokatsoja

Kyllä minä välillä, juuri tänäänkin, mietin että ehkä olisi parempi olla yksin ja itsekseen. Saisi tehdä just niin kuin tahtoo eikä tarvitsisi muiden ajatuksista välittää. Vaikka tiedän ettei se toimisi. Se on vain jokin kaukainen haave. Ilman läheisiäni olisin vain tyhjä kuori täynnä viinaa, vihaa ja turhuutta. Silti haaveilen täydestä vapaudesta että saisin olla vaan minä. Ajatukset lentää... Ei siivousta, ei ruuanlaittoa, ei velvollisuuksia, ei ihmisiä eikä kyselyjä siitä miten voin. Ja sitten ne ajatukset palaa taas kotiin. Siellä on hyvä olla. Kyll mä sen tiiän...
Ilman elämän (pakollisia) rutiineja, ihminen voi aikaamyöten, helpostikin "syrjääntyä." Tulee huonoja tapoja, jotka helpolla toistuvat. Ja turhaa välinpitämättömyyttä.
Vapauttakin sitä kaipaa. Sitäkin olisi hyvä olla, ainakin toisinaan. Jospa löytyisi molemmille tilaa, niin se olisi hyvä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös