Mainos

Tässä ketjussa tunnustamme asioita

  • 144 320
  • 1 243

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Toihan olis ihan sen sinänsä loistavan jokapäiväisten tapahtumien kertomusten-ketjun kamaa, mutta päätitkin sijoittaa sen tänne tunnustusketjuun tarkentavilla selvityksillä. Miks?
No joo... Kun monet on sitä mieltä ettei entisiin saa tai ei kannata olla yhteydessä kun on uusi suhde. Siksi huvikseni tunnustin että olin hetken mielijohteesta pyytänyt exän talkoisiimme. Ei siinä ihmeempiä ole takana. Kuhan juttelen... Välillä eri ketjuissa.

Soimaako omatunto?
Ei yhtään...
 

Reverent

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Jokainen tavallaan ja tekee niin kuin parhaaks näkee. Omalla kohdalla suhde vakavampiin exiin on ihan olematon. Nykyisen suhteen alkumetreillä nykyinen vaimo ei kuitenkaan tykänny, kun olin exän luona vielä jotain jelppimässä ja jäin sinne teelle. Tavallaan ymmärsin sen sillon lähes 23 vuotta sitten, kun vaihto tapahtu lähes lennossa.
Mitään uutta suhdetta ei ollu suunnitelmissa, päinvastoin ajattelin viettää jonkun aikaa poikamieselämää. Kohtalo kuitenkin päätti toisin ja samana päivänä (tai seuraavana yönä), kun kannoin ex-kihlattuni kamoja pois kämpästäni, tapasin tulevan vaimoni työn merkeissä.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
En välttämättä uskaltaisi tunnustaa tätä asiaa jossain muualla sosiaalisessa mediassa nimeni kanssa, ja vähän niin ja näin uskaltaako tästä asiasta puhua edes lääkärille. Vaikka se olisikin ehkä tärkeää. Mutta kerron täällä, suht kasvottomana nimimerkkini takaa. Tuskin kerää pelkkää pään silittelyä ja voi aiheuttaa jopa suuttumustakin sekä ymmärtämättömyyttä.

Mutta kerron asiasta nyt täällä koska se painaa myös jonkin verran mieltäni. Eli, olen tälläkin palstalla ihmetellyt, miettinyt ja valittanut jalkakivuistani joiden aiheuttajaa nyt ei välttämättä vieläkään täysin varmasti ole löytynyt. Ja ehkä se on monien eri tekijöiden summa.

Mutta, nyt olen jo kohta ollut neljättä viikkoa sairauslomalla. En kuitenkaan yhteen kyytiin vaan välillä käynyt töissä tekemässä yhden-kaksi vuoroa koska sen kivun huomaa aina pahiten töissä.

Sain jo viime vuoden syksyllä fysioterapeutilta varmaan hyvätkin jumppaohjeet joita tekemällä voi koittaa jalkakipuja lieventää ainakin. No, tein niitä syksyllä muutaman viikon ajan säännöllisesti. Sitten se unohtui, kävin uudelleen fysioterapiassa keväällä virkistämässä muistiani. Jumppasin taas muutaman viikon säännöllisesti kunnes se jumppaaminen on nyt taas unohtunut. Valitettavasti näin.

Jumppaamisesta en periaatteessa ole koskaan oikein tykännyt ja siksikin varmaan niiden jumppaohjeiden säännöllinen ja jatkuva noudattaminen on minulle vaikeaa.

En tiedä, korjautuisiko jalkakipuni pelkästään jumppaamalla mutta tuskin siitä haittaakaan olisi. Eli koen olevani itsekin vastuussa jalkakivuistani. Minulla on paljon lihavuutta ja tuo jumppaaminen, aina siitä tuppaa käymään niin että se vain unohtuu lopulta.

No, tietenkin tämä olisi nyt hyvä heräämisen paikka! Ruokavaliotani olen alkanut jo hiomaan sekä kihtipotilaalle enemmän sopivammaksi että myös terveellisemmäksi. Ja annosmääriä olen koittanut pienentää. Tai jos syönkin ison annoksen niin siinä on oltava salaatteja paljon. Töissä tätä on helppo noudattaa koska työpaikan ruokalassa on kattava salaattipöytä. Kotona pitää ainakin taas lisätä kasvisruokien määrää.

Ja ainahan voi uudelleen aloittaa jumppaamisen. Nyt minulla on jumppaohjeet muistissa ja tallessa paperillakin. Nyt vain otettava itseään niskasta kiinni. Omien elintapojen muuttaminen ei tekisi varmaan laisinkaan pahaa jalkakipujeni kannalta.

Tänään oli taas myös työterveyslääkäriaika. Toisaalta jäi tämän kertaisesta käynnistä sellainen fiilis että mitä sinä taas täällä teet, sinuthan on jo pariinkin kertaan "tutkittu". Ja tämä lääkäri ei välttämättä täysin uskonut kipujeni voimakkuutta vaikka todellistahan se on valitettavasti. Ja käyn lääkärissä niin monta kertaa nyt että saan oikeasti jalkani kuntoon. Koska ei tuollaista kipujen kanssa työskentelyä kovin pitkään kuitenkaan jaksa. Ymmärrän että minun työssäni jalat ovat välillä rasittuneet ja kipeät siksi, niin minullakin joskus on ollut. Mutta tämä kipu mikä minua on nyt vaivannut on kyllä monta astetta vakavampaa.

Toisaalta sitten taas lääkäri kirjoitti minulle mielestäni suht helposti sairauslomaa. Vaikka niin kuin jo tuolla toisessa ketjussa kirjoitin että se ei todellakaan ole siis mikään tavoitteeni kun lääkärissä olen käynyt. Iso tavoite on päästä kivuista eroon mutta toisaalta, ei se ilman lepoa varmaan ole kyllä nyt mahdollista ja hyvä että lepoaikaa taas sain.

Mutta mitä yritän hakea takaa on se että ei välttämättä olisi pahitteeksi että siihen sairauslomankin kirjoittamiseen vaadittaisiin laajemmatkin tutkimukset. Sillä siinä samalla saisi sen tutkimuksen. Nyt nuo lääkärit on vain vähän katsonut jalkojani ja kuunnellut enemmänkin minun tuntemuksiani.

No, onnistuin minä kuitenkin saamaan itseni taas lähemmäksi mahdollisesti tarvittavaa erikoislääkäriä ja kovempia tutkimuksia. Mutta pelisuunnitelma on nyt se ensin että käyn Tampereella ensin ensi viikolla jalkaterapiassa jalkani tutkituttamassa. Jos sekään ei tuo tulosta ja kivut hellitä niin sitten on kai jo pakkokin alkaa ottaa kunnolla puheeksi jotkut erikoislääkärit, mitä näitä nyt on. Eihän nuo kivut kuitenkaan mitään tervettä ole ja eroon niistä pitäisi päästä. Tietenkin.

Ja kyllähän se varmasti auttaa se laihduttaminen mutta se ei ole kyllä nopea tie onneen. Vaan pikadieetin sijaan lähtisin korjauttamaan tosiaan kokonaisvaltaisemmin ja pidempikestoisemmin ruokavaliotani. Että tulokset olisi mahdollisimman pysyviä.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Tämä seuraava tunnustus voi kuullostaa ulkopuolisten silmiin huuhaalta mutta otan sen riskin ja tunnustan tämän ongelmani.

Eli minulla on pakonomaisia ajatuksia. Ja mitä ne nyt ovatkaan, en täysin kartalla vielä ole näistä. Mutta tarkoitan että minulla toistuu mielessä taas tiettyjä ajatuksia siis pakonomaisesti ja jotain pieneltä tuntuvaa juttua on tehtävä kerta toisensa jälkeen. Vaikka minun kyseiset pakkoajatukset ovat erilaisia niin rinnastan nämä itse ainakin siihen että jonkun on tarkistettava jo pakonomaisestikin että onko se hella päällä tai onko ulko-ovi lukossa.

Haluan kirjoittaa ensin taustaa lyhyesti. Eli tällaisia pakonomaisia ajatuksia minulla oli jo vuosia, vuosia sitten. Jo selkeästi ennen kuin oli mitään tietoakaan noista isommista mielenterveyssairauksistani. Esimerkiksi kun aikoja sitten jo vilkaisin kelloa, niin se oli tehtävä sitten tietyn määrän verran tai esimerkiksi parillisen määrän verran. Olen itse ajatellut ensin että nämä liittyvät jollain tavalla noihin pakkoliikkeisiinkin mitä minulla on ollut jo teini-iästä lähtien. Mutta olen hoksannut vuosien varrella että kyseessä on varmaan tällaiset pakkoajatukset vaikka ei minulla olekaan tarvetta tarkastella mitään asioita pakonomaisesti.

Joskus on vaiheita kun pakkoajatuksia on ja joskus niitä taas ei ole. Nyt niitä taas on ollut jo jonkun aikaa. Nyt nämä pakkoajatukset esiintyvät minulla niin että kun minulla on noita pakkoliikkeitäkin yhä niin näitä kehon liikkeitä on toistettava pakonomaisesti jonkin tietyn määrän verran. Esimerkiksi jos kouristan sormeani, se on tehtävä vaikka kaksi tai neljä kertaa peräkkäin.

Niin kuin jo sanoin niin tässä on riski kai siihen että joku ajattelee että taas se murehtii liikaa ongelmiaan. Mutta vituttaa vaan nämä pakkoajatukset ja pakkotoimintatavat kun ne sitten aikaan saa mieleen taas levottomuutta, rauhattomuutta. Ja kun näitä pakkoajatuksia on aika paljon taas tällä hetkellä kun näitä pakkoliikkeitäkin on minulla kuitenkin aika runsaasti. Kyllähän näistä pakkoajatuksista pitäisi taas eroon päästä.

Tuollaiseksi pakonomaiseksi tavaksi minulla meinasi jo muodostua tuo vaa'alla käyminenkin. Sunnuntaina vielä punnitsin itseni kuitenkin useamman kerran saman vuorokauden aikana. Voi olla jo hieman epäterveellistä joillekin käydä punnitsemassa painonsa joka aamu mutta tuokin voi olla vielä paljon sairaampaa. Vähän niin kuin minä ennen murehdin jo sitä kun pelasin kuukaudessa noin 80 euroa, nyt olen avannut silmäni sille että ongelma olisi voinut olla rahallisesti ainakin vielä monin kerroin pahempikin. 80 euroa ei ole rahassa mitattuna mitään siihen verrattuna että syyskuussa meni jo se tonni peleihin.

Enkä puhu painon punnitsemisessakaan edes vielä niistä seurauksista mitä se voi aiheuttaa itsetunnolle jos se paino onkin noussut välillä. Vaan minulle meinasi tuosta painon punnitsemisestakin tulla jo tällainen pakonomainen tapa. Ettei se jatkuva vaa'alla käyminen olisikaan enää perustunut edes kiinnostukselle ja halulle vaan pakolle. No tuon jatkuvan punnitsemisen sain kuitenkin rauhoitettua edes jo riittävän tiukalla päätöksellä.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Kyllä minä välillä, juuri tänäänkin, mietin että ehkä olisi parempi olla yksin ja itsekseen. Saisi tehdä just niin kuin tahtoo eikä tarvitsisi muiden ajatuksista välittää. Vaikka tiedän ettei se toimisi. Se on vain jokin kaukainen haave. Ilman läheisiäni olisin vain tyhjä kuori täynnä viinaa, vihaa ja turhuutta. Silti haaveilen täydestä vapaudesta että saisin olla vaan minä. Ajatukset lentää... Ei siivousta, ei ruuanlaittoa, ei velvollisuuksia, ei ihmisiä eikä kyselyjä siitä miten voin. Ja sitten ne ajatukset palaa taas kotiin. Siellä on hyvä olla. Kyll mä sen tiiän...
 
K

Kiekkokatsoja

Kyllä minä välillä, juuri tänäänkin, mietin että ehkä olisi parempi olla yksin ja itsekseen. Saisi tehdä just niin kuin tahtoo eikä tarvitsisi muiden ajatuksista välittää. Vaikka tiedän ettei se toimisi. Se on vain jokin kaukainen haave. Ilman läheisiäni olisin vain tyhjä kuori täynnä viinaa, vihaa ja turhuutta. Silti haaveilen täydestä vapaudesta että saisin olla vaan minä. Ajatukset lentää... Ei siivousta, ei ruuanlaittoa, ei velvollisuuksia, ei ihmisiä eikä kyselyjä siitä miten voin. Ja sitten ne ajatukset palaa taas kotiin. Siellä on hyvä olla. Kyll mä sen tiiän...
Ilman elämän (pakollisia) rutiineja, ihminen voi aikaamyöten, helpostikin "syrjääntyä." Tulee huonoja tapoja, jotka helpolla toistuvat. Ja turhaa välinpitämättömyyttä.
Vapauttakin sitä kaipaa. Sitäkin olisi hyvä olla, ainakin toisinaan. Jospa löytyisi molemmille tilaa, niin se olisi hyvä.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
... Silti haaveilen täydestä vapaudesta että saisin olla vaan minä. Ajatukset lentää... ...
Ystäväni! Kuinka usein me haaveilemmekaan jostain, joka meille edustaa vapautta ja sen puute ikään kuin estää meitä olemasta vapaita. Olemme kiinnittäneet vapaudentunteemme joihinkin ajatuksiin vapaudesta, ei varsinaisesti itse asiaan. Onko se kuitenkaan juuri vapautta, että saavuttaessamme kuvitellun vapaudentilan, joudumme mahdollisesti haaveilemaan taas uudesta, joka meille seuraavaksi edustaa vapautta.
Profiilini motto taitaa vieläkin olla: "Kaikki on mahdollista, joskus jopa suotavaakin!".
Tämä lievä paradoksi edustaa meille elämän tarjoamaa vapautta, joka mahdollistaa kaiken, mutta ei takaa mitään. Meillä on koko ajan vapaus tehdä asioita, joita haluamme, ottaa vastaan, mitä niistä seuraa, muuttaa suuntaa ja katsoa, mitä se tuo tullessaan - avoimin mielin...
Joku on joskus sanonut jotakuinkin, että "Vapautta on antaa elämän yllättää!"
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Minulla on vaikeuksia tunnistaa työkavereitani kun ne tulevat ns. siviilivaatteissa vastaan kaduilla. Äskenkin kun kävelin kaupasta kotiin niin vastaan tuli pyörällä työmaamme kokki. Enhän minä sitä alkuun tunnistanut, mietin vain että jotain tuttua tuossakin on. Sitten vasta välähti kun hän pysähtyi pyörällään vierelleni ja alkoi kysellä kuulumisiani.

Kai se vaan hankaloittaa sitä tunnistamista kun on tottunut näkemään ne työkaverit keittiötyövaatteet yllä ja päähineet päässä. Sitten kun ne tulevatkin siviilivaatteissa vastaan niin eihän niitä meinaa tunnistaa. Onneksi en sentään sanonut hassun hauskaa murjasua en meinannut tunnistaa sua vaatteet yllä...

Sanoin kyllä sen että kävin eilen siellä jalkaterapiassa ja sain kehotuksen kävellä mahdollisimman paljon. Ettei hän sitä mieti että miksi kipeiden jalkojen kanssa siellä edes kävelin.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Olen saattanut tämän saman joskus aiemminkin tunnustaa, mutta en minä oikeasti vihaa SaiPaa. Tämä harhakäsitys on voinut joskus tulla. Palstalla on voitu joskus puhua Nummiksen SaiPa-vihasta. Sitä ei ole.

Kuten täälläkin on tullut ilmi, lähipiirissäni on monia saipalaisia. Arvostan heitä ja arvostan SaiPaa. Saipalaisten kanssa pitää olla koko ajan tekemisissä, joten kyllä siinä pärjätään. Onneksi ei tarvitse puhua vielä venäjää.

Kaikki on ok, kunhan KooKoo voittaa. Minä voin jopa tykätä SaiPasta, kunhan se aina häviää KooKoolle.
 

pepsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukka Seppäsen pelipaikaton fantasia
Palstalla on voitu joskus puhua Nummiksen SaiPa-vihasta.
Tämä on kyllä ollut vallitseva aihe palstalla. Palsta on jakaantunut kahteen leiriin tämän suhteen, selvyyttä tuskin tullaan saamaan vielä vuosisatoihin. Lohduttavaa kuitenkin on tietää, että seuraavat sukupolvet tulevat jatkamaan tätä keskustelua.

Ihmetytti kun erään ison konferenssin aamupalalla keskusteltiin Nummiksen SaiPa-vihasta. Vielä enemmän hämmennyin, kun kyseisen konferenssin pääaiheena oli Nummiksen SaiPa-viha.

*Tunnustan etten ole aiemmin kuullut puhuttavan Nummiksen SaiPa-vihasta. Tunnustan myös vian olevan minussa. Olen pieni ihminen. Aihe on suuri. Nummiksen SaiPa-viha.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Tämä on kyllä ollut vallitseva aihe palstalla. Palsta on jakaantunut kahteen leiriin tämän suhteen, selvyyttä tuskin tullaan saamaan vielä vuosisatoihin. Lohduttavaa kuitenkin on tietää, että seuraavat sukupolvet tulevat jatkamaan tätä keskustelua.

Ihmetytti kun erään ison konferenssin aamupalalla keskusteltiin Nummiksen SaiPa-vihasta. Vielä enemmän hämmennyin, kun kyseisen konferenssin pääaiheena oli Nummiksen SaiPa-viha.

*Tunnustan etten ole aiemmin kuullut puhuttavan Nummiksen SaiPa-vihasta. Tunnustan myös vian olevan minussa. Olen pieni ihminen. Aihe on suuri. Nummiksen SaiPa-viha.

Minä olin äskettäin konferenssissa, jonka aiheena olivat Keskustelupalstojen mukanokkeluudet ja ihmisen mieli. Siellä heijastettiin screenille juuri tämän kaltaisia viestejä ja pohdittiin, mitä ihmiselle on täytynyt tapahtua, että tähän päädytään. Kaikki tuntuivat ottavan asian vakavasti, kukaan ei vähätellyt sitä.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Tunnen paremmin Turun keskustan kuin Tampereen. Turussa tiedän, missä sijaitsee Turun teatteri sekä messukeskus. Mansesta tiedän ainoastaan sen, missä sijaitsee Tampere-talo.
Kummassakaan kaupungissa en ole koskaan viettänyt pitempää aikaa kuin muutaman tunnin.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Olin kipeänä muutaman päivän, ja auton päälle satoi vajaat 20 senttiä lunta. Tein lumityöt aiemmin pihalla, mutta auton päältä otin vain sen verran, että pääsisin sakotta ajamaan kauppaan. Kolasin ottamani lumet, mutta tämän kikan tarkoituksena oli vähentää turhaa rundia kolan kanssa, eli vetelin kaikki loput lumet kaupan pihaan.

Tästä ei ole kellekään haittaa, mutta tuli jostain syystä vähän syyllinen olo, vähän kuin pöllisi kynän tai vessapaperia jostain, mitä ei kyllä tule tehtyä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös