En välttämättä uskaltaisi tunnustaa tätä asiaa jossain muualla sosiaalisessa mediassa nimeni kanssa, ja vähän niin ja näin uskaltaako tästä asiasta puhua edes lääkärille. Vaikka se olisikin ehkä tärkeää. Mutta kerron täällä, suht kasvottomana nimimerkkini takaa. Tuskin kerää pelkkää pään silittelyä ja voi aiheuttaa jopa suuttumustakin sekä ymmärtämättömyyttä.
Mutta kerron asiasta nyt täällä koska se painaa myös jonkin verran mieltäni. Eli, olen tälläkin palstalla ihmetellyt, miettinyt ja valittanut jalkakivuistani joiden aiheuttajaa nyt ei välttämättä vieläkään täysin varmasti ole löytynyt. Ja ehkä se on monien eri tekijöiden summa.
Mutta, nyt olen jo kohta ollut neljättä viikkoa sairauslomalla. En kuitenkaan yhteen kyytiin vaan välillä käynyt töissä tekemässä yhden-kaksi vuoroa koska sen kivun huomaa aina pahiten töissä.
Sain jo viime vuoden syksyllä fysioterapeutilta varmaan hyvätkin jumppaohjeet joita tekemällä voi koittaa jalkakipuja lieventää ainakin. No, tein niitä syksyllä muutaman viikon ajan säännöllisesti. Sitten se unohtui, kävin uudelleen fysioterapiassa keväällä virkistämässä muistiani. Jumppasin taas muutaman viikon säännöllisesti kunnes se jumppaaminen on nyt taas unohtunut. Valitettavasti näin.
Jumppaamisesta en periaatteessa ole koskaan oikein tykännyt ja siksikin varmaan niiden jumppaohjeiden säännöllinen ja jatkuva noudattaminen on minulle vaikeaa.
En tiedä, korjautuisiko jalkakipuni pelkästään jumppaamalla mutta tuskin siitä haittaakaan olisi. Eli koen olevani itsekin vastuussa jalkakivuistani. Minulla on paljon lihavuutta ja tuo jumppaaminen, aina siitä tuppaa käymään niin että se vain unohtuu lopulta.
No, tietenkin tämä olisi nyt hyvä heräämisen paikka! Ruokavaliotani olen alkanut jo hiomaan sekä kihtipotilaalle enemmän sopivammaksi että myös terveellisemmäksi. Ja annosmääriä olen koittanut pienentää. Tai jos syönkin ison annoksen niin siinä on oltava salaatteja paljon. Töissä tätä on helppo noudattaa koska työpaikan ruokalassa on kattava salaattipöytä. Kotona pitää ainakin taas lisätä kasvisruokien määrää.
Ja ainahan voi uudelleen aloittaa jumppaamisen. Nyt minulla on jumppaohjeet muistissa ja tallessa paperillakin. Nyt vain otettava itseään niskasta kiinni. Omien elintapojen muuttaminen ei tekisi varmaan laisinkaan pahaa jalkakipujeni kannalta.
Tänään oli taas myös työterveyslääkäriaika. Toisaalta jäi tämän kertaisesta käynnistä sellainen fiilis että mitä sinä taas täällä teet, sinuthan on jo pariinkin kertaan "tutkittu". Ja tämä lääkäri ei välttämättä täysin uskonut kipujeni voimakkuutta vaikka todellistahan se on valitettavasti. Ja käyn lääkärissä niin monta kertaa nyt että saan oikeasti jalkani kuntoon. Koska ei tuollaista kipujen kanssa työskentelyä kovin pitkään kuitenkaan jaksa. Ymmärrän että minun työssäni jalat ovat välillä rasittuneet ja kipeät siksi, niin minullakin joskus on ollut. Mutta tämä kipu mikä minua on nyt vaivannut on kyllä monta astetta vakavampaa.
Toisaalta sitten taas lääkäri kirjoitti minulle mielestäni suht helposti sairauslomaa. Vaikka niin kuin jo tuolla toisessa ketjussa kirjoitin että se ei todellakaan ole siis mikään tavoitteeni kun lääkärissä olen käynyt. Iso tavoite on päästä kivuista eroon mutta toisaalta, ei se ilman lepoa varmaan ole kyllä nyt mahdollista ja hyvä että lepoaikaa taas sain.
Mutta mitä yritän hakea takaa on se että ei välttämättä olisi pahitteeksi että siihen sairauslomankin kirjoittamiseen vaadittaisiin laajemmatkin tutkimukset. Sillä siinä samalla saisi sen tutkimuksen. Nyt nuo lääkärit on vain vähän katsonut jalkojani ja kuunnellut enemmänkin minun tuntemuksiani.
No, onnistuin minä kuitenkin saamaan itseni taas lähemmäksi mahdollisesti tarvittavaa erikoislääkäriä ja kovempia tutkimuksia. Mutta pelisuunnitelma on nyt se ensin että käyn Tampereella ensin ensi viikolla jalkaterapiassa jalkani tutkituttamassa. Jos sekään ei tuo tulosta ja kivut hellitä niin sitten on kai jo pakkokin alkaa ottaa kunnolla puheeksi jotkut erikoislääkärit, mitä näitä nyt on. Eihän nuo kivut kuitenkaan mitään tervettä ole ja eroon niistä pitäisi päästä. Tietenkin.
Ja kyllähän se varmasti auttaa se laihduttaminen mutta se ei ole kyllä nopea tie onneen. Vaan pikadieetin sijaan lähtisin korjauttamaan tosiaan kokonaisvaltaisemmin ja pidempikestoisemmin ruokavaliotani. Että tulokset olisi mahdollisimman pysyviä.
