Tässä ketjussa tunnustamme asioita

[HPL76]

Mä jätin mökille n. 5 vuotta sitten pullon Unkarin herkkua eli Unicumia. Mökillä käy aika moni vierailemassa yleensä kesäisin, mutta aika kummallisesti tuo pullo vieläkin nököttää kaapissa eikä siihen ole kukaan koskenut. Aika kauheaa ainettahan tuo on, mutta olisin nyt luullut että joku loppasuu sen sieltä kietaisee huiviinsa kun juomat on loppu.

Meinaan kyllä mökille tästä hilpaista parin viikon päästä, mutta taitaa jäädä tuo pullo edelleen sinne kaappiin.

Tunnustan siis että en kykene juomaan Unicumia.

 

[ace]

Tunnustan siis että en kykene juomaan Unicumia.

Juuri mietin, että vähän polttelee korkata tuo tänään itselleni tuliaisiksi ostama litran leka tätä kyseistä jumalten nektariinia.

 

[HPL76]

Juuri mietin, että vähän polttelee korkata tuo tänään itselleni tuliaisiksi ostama litran leka tätä kyseistä jumalten nektariinia.

Sairauksia on monia. Noh, kyllä se ainakin päähän menee niin ehkä se makukin siitä vähän tasoittuu. Kippis vaan!

 

[Iisoppi]

Tunnustan siis että en kykene juomaan Unicumia.

Minä olen kyllä kyennyt eikä se ollut edes kovin pahaa. Aikoinaan löysin kahden desin pullon vanhempieni varastoista "vatsalääkettä". Join sen. Ei se nyt kamalaa ollut, yrttilikööriä. Muistan että oli samalla kiva katsella telkkaria kun vähän tuli huppeliin. Mukava humala tuli. Äiti oli kyllä melko vihainen kun tajusi että olin juonut heidän matkamuiston ja vatsalääkkeen. Antoi vielä anteeksi. Sillä kertaa ja taas...

 

[Glove]

Minä olen kyllä kyennyt eikä se ollut edes kovin pahaa. Aikoinaan löysin kahden desin pullon vanhempieni varastoista "vatsalääkettä". Join sen. Ei se nyt kamalaa ollut, yrttilikööriä. Muistan että oli samalla kiva katsella telkkaria kun vähän tuli huppeliin. Mukava humala tuli. Äiti oli kyllä melko vihainen kun tajusi että olin juonut heidän matkamuiston ja vatsalääkkeen. Antoi vielä anteeksi. Sillä kertaa ja taas...

Yrttilikööri kuulostaa jo niin pahalta, ettei tee edes mieli yrittää juoda semmoista.

 

[Sanainen arkku]

Täytyy tunnustaa, että olen huolestunut monista asioista. Niin monista, etrei esimerkiksi ilmastonmuutos mahdu top kymppiin.

 

[Hols Nilgerssön]

Finaalit visiin sit menossa lügassa, mutta meikä mandoliinia ei kotimainen läpsyttely taida hirveämmin napostella. Yhtään peliä en ole tällä kaudella katsonut, enkä liioin kohokohtiakaan. Olen tietoinen toki kotikylän jengin sijoituksesta, pitänee olla suljetusta sarjasta tässä kohtaa tyytyväinen. Oikeesti sais kyllä olla auki, putoamistaistoa olisin varmastikin seurannut.
NHL kyllä kiinnostaa, ja sitä tulee seurattua päivittäin sekä mahdollisuuksien mukaan pelejä katson suorana myöskin. Aamulla aukeaa ekana köyhänmieheninternetin sivu 235 ja YouTubesta tulee melkeinpä kaikkien pelien kohokohdat luuppailtua.
Lätkä siis kiinnostaa edelleen, kotoinen liiga hyvin hyvin vähäisesti, tai mitä sitä kiertelemään, eihän se kiinnosta mua yhtään.

 

[Iisoppi]

Katselin Syke-ohjelmaa ja siellä oli haimatulehduksesta kärsivä nuori alkoholisti. Otti kyllä vähän kipeää mieleen. Minulle tuli vaan mieleen se hetki kun olin lopettanut juomisen ja tulin vessasta oksentamasta. Äiti halasi minua ja auttoi sänkyyn lepäämään ja lupasi rakastaa minua. Ja silloin tiesin että jos tästä kaikesta selviän niin perhe kyllä auttaa minua olemaan ilman viinaa. Ja äiti on pitänyt sen lupauksen...

 

[Iisoppi]

Täytyy tunnustaa että aina kun kuuleen jotain Ari-Pekka Liukkosesta niin tulee mieleen että hän on homoseksuaali. Niin kuin se jotenkin määrittäisi häntä mutta on vain iskostunut mieleen. Missä olit kuin Ari-Pekka Liukkonen kertoi seksuaalisesta suuntautumisestaan julkisuudessa (Ylellä)? No istuin Savon mummolassani telkkarituolissa. Olin juuri tullut ulkotöistä ja päätin hetken levähtää Ylen urheilua ja siellä oli AP kertomassa homoudestaan. Miksi tuokin lienee jäänyt mieleen? Ehkä siksi mielestäni homoseksuaalisuus on kiehtovaa ja jopa kiihottavaa... Joskus aikani kuluksi pyörittelen päässäni (mielikuvitusmaailmassa) jonkinmoista "homopornoa" (miesten välistä seksiä, naiset ei niinkään kiinnosta). Ja parempi on että lopetan tämän nyt tähän ennen kuin kaivan itselleni enää syvempää kuoppaa.

 

[nummenkallio]

En tiedä, onko tämä varsinainen tunnustus, mutta minulla on ollut sama parturi jo 20 vuotta. Stadin Sirpa on ollut parturini koko ajan vaikka olen asunut eri puolilla Etelä-Suomea.

Joskus ne asiakassuhteet vain säilyvät. En ole löytänyt parempaa. Sirpa on ollut paras!

 

[nummenkallio]

Rakastan Ruotsia! Rakastan sitä tällä huonollakin hetkellä! Ruotsista tulee hyvää musaa, ja meidän suvustakin puolet on Ruotsista.

Tulen aina rakastamaan Ruotsia!

En ikinä vihaa Ruotsia. En. Rakastan.

Ruotsi on rakas.

 

[Hollanti]

Vittu vieläkään voittanu EJPssä päävoittoo..

 

[Surukuku]

Täytyy hieman surulla tunnustaa, että vanhuus ei tule minullekaan yksin.

Huolsin eilen ruohonleikkuria kesän taistoa varten terä[sic]kuntoon terottamalla terän, kiristelemällä pyörien laakerit, ompelemalla popniiteillä sivulleheittoluukun kiinni, jne. Siinä painiessani tarvitsin lopulta hitsausvehkeetkin, jotta urakka tulisi valmiiksi. Olin jo tässä vaiheessa kovin voipunut.
Pitkäksi pölähtänyttä ruohoa kerääjän kanssa leikatessani sain lopulta vain puolet pihasta ajettua ja sitten oli pakko lopettaa ja raahautua sisälle toipumaan. Pikkuinen mutta raju sadekuuro hieman lievitti huonoa omaatuntoa työn keskeytyksestä, mutta perimmäinen syy eli voimien loppuminen kävi kyllä kovasti luonnolleni - prkle!

 

[Krepo]

Olen syntynyt samana päivänä, kuin erittäin ansiokkaasti chämppäri studiota vetävä Peetu Pasanen. Joku saattaa muistaa jalkapallon maajoukkueestakin.

 

[Czescku]

Olen syntynyt samana päivänä, kuin erittäin ansiokkaasti chämppäri studiota vetävä Peetu Pasanen. Joku saattaa muistaa jalkapallon maajoukkueestakin.

Minä olen syntynyt samana päivänä kuin joku Ville Valo. Hän kyllä perhana 8h aiemmin kuin minä.

 

[Sue]

Minulla on lohduton koti-ikävä synnyinmaisemiin. Muistan, miltä sieltä tuoksuu eri vuodenaikoina, miltä luonto kuulostaa, miltä taivaanranta näyttää peltojen laitamassa. Lukuisat asiat sitovat minut nykyiseen kaupunkiin, en ole tässä maailmassa yksin enkä vailla vastuuta, en voi ottaa reppua ja muuttaa yhdessä yössä kuten joskus. Mutta mun synnyinseutu on mun koti, mulla ei ole ollut kotia sieltä lähdön jälkeen, en ole juurtunut minnekään. Siellä olen turvassa. Kuulun sinne, vaikka se typerän romanttiselta kuulostaakin.

On raskasta elää sydän muualla. Niin raskasta, että sitä ei enää uskalla oikein edes sanoa ääneen.

 

[Iisoppi]

Minulla on lohduton koti-ikävä synnyinmaisemiin.

Tulee vähän mieleen äitini. Hän vihasi Hämettä ja hämäläisiä ja rakasti kotiseutuaan Savoa. Hän sanoi että sydän alkoi hakata kevyemmin ja sinne saapui lämpö kun tultiin Savoon. Ikinä ei kyllä kyselyistäni huolimatta selvinnyt riittikö Heinolasta Pertunmaalle siirtyminen näihin sydän tuntemuksiin vai pitikö päästä lähemmäksi omia kotiseutuja (Savonlinnan läheltä äiti kotoisin). Äiti haaveili aina että eläkkeellä asuisi sitten vanhempiensa kanssa kotitalossaan. Kuinkas sitten kävikään... Kun eläke koitti niin veli oli juuri alkanut lisääntymään, ystävät olikin Hämeessä ja oikeastaan koko elämä. Ei äitiä yhtään enää huvittanut tylsistyä kotitalossaan (kivuliaan ja hiljaisen) äitinsä kanssa (isä (eli ukkini) oli kuollut ja äitini oli ollut aina isän tyttö). Niin jäi yhtäkkiä kaipuu kotiin ja haaveet siellä elämisistä eikä äitini käy kotipaikallaan enää kuin pari-kolme kertaa vuodessa. No äidin äitikin on nykyään kuollut...

Voi olla että äitini "hämäläis-vihaa" eläkkeelle siirtymisen kynnyksellä helpotti anopin dementoituminen ja kuolema. Ei ollut helppo ihminen hän (äitini mielestä ja en kyllä täysin kiistä vaikka olikin rakas minulle). Anoppi asui vain reilun kolmen kilsan vanhempieni talosta ja osasi vaatia apua ja vierailuja ja harvoin oli tyytyväinen mihinkään. Ei anoppi kyllä edes ollut hämäläinen vaan karjalainen. Itse olen kiintynyt Hämeeseen ja hämäläiseen hitauteen vaikka olenkin geneettisesti savo-karjalalainen. Päijät-Häme ja Lahti on "henkinen ja fyysinen" kotini. Enkä siis yritä @Sue sanoa että sinun kotiseutukaipuu laantuu kuten äidilläni vaan tuli vain mieleen kirjoituksestasi. En tiedä miltä kotiseutukaipuu tuntuu koska olen elänyt koko ikäni samalla seudulla...

 

[Sue]

@Iisoppi Näkemyksesi on täysin realistinen ja olen sitä miettinyt. Minulla on siellä kuitenkin aika liuta läheisiä ihmisiä, eri ikäisiä ja eri yhteyksistä, ei vain sukulaisia. Siksi ajattelen, että siellä voisi olla hyvä olla vuosienkin kuluttua. Toisaalta sitten tietenkin ikävöisin heitä, jotka ovat lähellä nyt... Olisi helpompi, jollei kiintyisi paikkoihin. Ihmiset liikkuvat, maisemat ja tilat eivät.

 

[Hols Nilgerssön]

Ostan joskus pussillisen pakastettuja katkarapuja, sulatan ne, ja syön ne sellaisenaan.

 

[Glove]

Ostan joskus pussillisen pakastettuja katkarapuja, sulatan ne, ja syön ne sellaisenaan.

Hyvää ja terveellistä, mikäs siinä.

 

[Iisoppi]

Ostan joskus pussillisen pakastettuja katkarapuja, sulatan ne, ja syön ne sellaisenaan.

Niin teen minäkin... Ja jos vauhtia tarvitaan niin sulatan katkitset vesihauteessa omassa pussissaan.

 

[Hols Nilgerssön]

Niin teen minäkin... Ja jos vauhtia tarvitaan niin sulatan katkitset vesihauteessa omassa pussissaan.

No nii, meillä on näköjään ihan samat taktiikat käytössä.

 

[Surukuku]

@Iisoppi Näkemyksesi on täysin realistinen ja olen sitä miettinyt. Minulla on siellä kuitenkin aika liuta läheisiä ihmisiä, eri ikäisiä ja eri yhteyksistä, ei vain sukulaisia. Siksi ajattelen, että siellä voisi olla hyvä olla vuosienkin kuluttua. Toisaalta sitten tietenkin ikävöisin heitä, jotka ovat lähellä nyt... Olisi helpompi, jollei kiintyisi paikkoihin. Ihmiset liikkuvat, maisemat ja tilat eivät.

Olen asunut jo vuosia seudulla, jolla ei ole mitään siteitä minun menneisyyteni kanssa. Olen pikkuhiljaa henkisesti adaptoitumassa tämän kolkan maisemaan ja luontoon, mutta eivät ne korvaa ihmissuhteita, jotka ovat väkisinkin jääneet seudulle, jossa olen asunut ja elänyt suurimman osan elämääni. Toki, uusia ihmissuhteita voi syntyä ja vanhoja ylläpitää täälläkin, mutta kyllähän ne nykyään enimmäkseen liittyvät sukulaissuhteisiin joko minun tai vaimon puolelta.

Mitä eniten olen täällä jäänyt kaipaamaan, liittyy tunteeseen, kun voi vaihtaa jonkun lapsuudesta/nuoruudesta, koulun, urheilun, tms. kautta tutun ihmisen kanssa pari sanaa pikaisesti tai syventyä pidempäänkin keskusteluun hetken ja paikan salliessa - yhteistä historiaa löytyy. Nykyisellä paikkakunnallamme sellainen ei ole mahdollista enää oikein mitenkään.

Mutta joo - elämä on valintoja ja niiden kanssa olisi hyvä elää sovussa.

 

[SgtMarkov]

Hyvin ajankohtaisia asioita sydämen päällä.

1. En ole käynyt kertaakaan koronatestissä.

2. Kävin eilen kaupassa ilman maskia ensimmäistä kertaa sitten viime syksyn. Oli niin voimaannuttava kokemus että varmasti menen toistekin.

 

[Iisoppi]

Meinasin käydä lunttaamassa netistä Australian Masterchefin (2021) voittajan että voin seurata hänen taivaltaan kisan läpi. No eihän se hitto ole edes loppunut. Vähän kyllä harmitti...