Olen asunut jo vuosia seudulla, jolla ei ole mitään siteitä minun menneisyyteni kanssa. Olen pikkuhiljaa henkisesti adaptoitumassa tämän kolkan maisemaan ja luontoon, mutta eivät ne korvaa ihmissuhteita, jotka ovat väkisinkin jääneet seudulle, jossa olen asunut ja elänyt suurimman osan elämääni. Toki, uusia ihmissuhteita voi syntyä ja vanhoja ylläpitää täälläkin, mutta kyllähän ne nykyään enimmäkseen liittyvät sukulaissuhteisiin joko minun tai vaimon puolelta.@Iisoppi Näkemyksesi on täysin realistinen ja olen sitä miettinyt. Minulla on siellä kuitenkin aika liuta läheisiä ihmisiä, eri ikäisiä ja eri yhteyksistä, ei vain sukulaisia. Siksi ajattelen, että siellä voisi olla hyvä olla vuosienkin kuluttua. Toisaalta sitten tietenkin ikävöisin heitä, jotka ovat lähellä nyt... Olisi helpompi, jollei kiintyisi paikkoihin. Ihmiset liikkuvat, maisemat ja tilat eivät.
Mitä eniten olen täällä jäänyt kaipaamaan, liittyy tunteeseen, kun voi vaihtaa jonkun lapsuudesta/nuoruudesta, koulun, urheilun, tms. kautta tutun ihmisen kanssa pari sanaa pikaisesti tai syventyä pidempäänkin keskusteluun hetken ja paikan salliessa - yhteistä historiaa löytyy. Nykyisellä paikkakunnallamme sellainen ei ole mahdollista enää oikein mitenkään.
Mutta joo - elämä on valintoja ja niiden kanssa olisi hyvä elää sovussa.