Suosikkijoukkueen taustat

[dali]

Viestin lähetti iamthelaw
No hehheh. Tiesit varsin hyvin, että tarkoitin esim. viimeisintä pelattua kautta. Mikäs siinä jos pätemisen tarve on niin suuri.

Niin tiedänkin. Ja tiedän varsin hyvin, että tarkoitit kautta 2003-2004. Mutta mikäs siinä, jos ei osaa ottaa asioita huumorilla. Ja tulkita hymiöiden merkitystä viestin perässä :)

 

[Ziege]

Pittsburgh Penguins!

Asuin siellä vuoden 91-92 eli juuri back 2 back mestaruuksien aikana. Paikanpäällä kävin katsomassa yhden pelin. Vancouver hävisi silloin muistaakseni 7-3. Silti hallilla oli hiljaista kun fanien suosikki Jagr jäis pisteittä. Koska Pens teki 7 maalia, sai lipulla ilmaiseksi Big Mac aterian. Muita mieleenjääneitä pelaajia olivat Mario, Kevin Stevens, MacEachern tulokkaana, Larry Murphy, Paul Coffey, Tom Barrasso, Ulf Samuelsson, joka myös tavattiin Ikeassa.

Samaan aikaan aloin myös seuraamaan Red Wingsien pelejä ja keräilemään Red Wingsien kortteja. Näitä löytyy muistaakseni vieläkin useampi sata. Varsinkin Fedorov, Jimmy Carson ja Y iskivät.

Pitääpä muuten taas katsoa videolta 92-vuoden viimeinen Stanley Cup finaali. Vieläkin viihdyttävin peli ikinä.

 

[Boogeyman]

Jääkiekkoa olen seurannut aktiivisesti 13-14 vuotta. Koko sen ajan olen ollut myös erittäin kiinnostunut NHL:stä. NHL on vienyt elämästäni kuukausia TV-ottelujen ja viikkomakasiinien (MTV3 & Nelonen), keräilykorttiharrastuksen, lehtien, PC/PS-pelien, tilastoanalyysien ynnä muiden johdolla.

Varsinaista pitkään ollutta suosikkijoukkuetta ei ole päässyt muodostumaan, vaan kiinnostus on ensisijaisesti suuntautunut koko sarjaan ja melko tasapuolisesti sen eri joukkueisiin ja pelaajiin.

Ala-asteen viimeiset vuodet olivat aikaa, jolloin keräilyharrastus oli kovimmillaan ja kavereiden kanssa kaikista eniten analysoitiin kaukalojen tapahtumia ja väiteltiin jengien ja pelaajien paremmuudesta. Silloin selvät suosikkijoukkueeni olivat Pittsburgh Penguins ja St. Louis Blues. Muistan jopa saaneeni samana jouluna lahjaksi kaksi erilaista Penguinsin pipoa, joita käytän edelleen sekä nimettömän Pens-pelipaidan jonain toisena jouluna. Eniten Pittsburghissa kiinnosti tietysti kovimmat tähdet maailmassa eniten arvostamani pelaajan Mario Lemieux’n johdolla. Bluesista en muista erityistä suosikkipelaajaa, mutta todella paljon ainakin harmitti (1995?) yhden suurimmista suosikeista yllättävä putoaminen Vancouverille heti pudotuspelien alussa.

Tämän vuosikymmenen alussa toivoin eniten menestystä Ottawa Senatorsille varsinkin, kun joukkueessa oli suomalaisia käden joka sormelle, mutta ei siitäkään vaan tullut yhtä ja selvää pysyvää suosikkia. Viime vuosina sarjan seuraaminen on jäänyt muiden kuin kokonaisten ottelujen varaan, koska sarjaa näyttänyttä TV-kanavaa en omista. Useassa tapauksessa on vaistomaisesti pienemmän puolella ja toivoo yllätyksiä ja uusia menestyjiä. Niinpä kaudella 03-04 toivoin ”sydänten mestarien” Calgary Flamesin menestystä loppuun asti. Joukkue oli ehkä paras, mutta ei voittanut Stanley-Cupia. Kiprusoffin ensimmäisten ottelujen huippuesitykset herättivät kiinnostuksen, joka kasvoi portaittain Detroitin pudottamisen, kaikista mediasta nähdyn kaupungin kiekkohuuman ja pitkästä aikaa Kanadaan palaavan Cupin mahdollisuuden myötä.

Eniten inhoamani joukkue NHL:ssä on ehkä aina ollut New York Rangers. Voittaessaan mestaruuden joukkueessa ärsytti eniten sen pelejä ratkaisseet huippupelaajat Messierin, Zubovin ja Richterin johdolla. Rangersin pitkään jatkuneen menestymättömyyden valtavasta rahankäytöstä huolimatta olen ottanut ilolla vastaan.

Monissa finaalisarjoissakin olen selvästi asettunut jommankumman puolelle, vaikka en sitä ole suosikkiseurakseni tuntenutkaan. Näin oli esimerkiksi Detroitin kohdalla pitkän kuivan kauden päättyessä 1997 tai Bourquen ja Niemisen Coloradon jahdatessa kannua 2001. Vähintään yhtä usein kuitenkin se joukkue, jolle Cupia olisin viimeisessä vaiheessa toivonut, on poistunut kentältä hävinneenä osapuolena.

 

[Broad Street Bullie]

Flyers kannatus taitaa olla jo peräisin 80-luvulla katsotusta Kurrin 3 videosta missä näytetään Edmonton-Flyers finaaleita. Varsinkin niistä on jäänet nämä Let`s go Flyers! huudot elävästi mieleen. Sen jälken tullut muutenkin tutustuttua Flyers historiaan ja kultaiseen 70-lukuun. 90-luvulla taasen innostusta nosti Legion of doom.

 

[Hyttynen]

Minun Flyers-fanius periytyy niinkin nolosta lähteestä kuin NHL 99 -tietokonepelistä.

Vuosi oli 1998, kun sen ostin ja sitten kun peliä aloin pelaamaan, niin piti valita jokin joukkue kausipeliin. Muutaman testauksen jälkeen havaitsin, että Lindros ja Leclair ovat aika sikahyviä (taisi molemmilla overall-taito olla 99). Oikeaa joukkuetta seurailin erittäin heikosti, lähinnä hurrasin, kun urheiluruudussa kerrottiin Flyersin voittaneen jotain.

Täysimittainen fanitus alkoi 2001-2002 -kauden playoffseissa. Ottawaa fanittavan kaverin kanssa alettiin uhota toisillemme, kun Flyers ja Senators olivat aikeissa ottaa yhteen ensimmäisellä kieroksella. Turpaan tuli ja pahasti, onneksi Leafs hoiteli Sensit toisella kieroksella ja pääsi edes vähän pottuilemaan takaisin.

Tämän jälkeen ei ollut paluuta. Jokainen Flyers uutinen piti tutkia tarkkaan ja pian piti alkaa seuraamaan Flyers-keskustelualueita. Jokunen peli on tullut kuunneltua radiosta ja kaikki maalit tuli aina Flyersin kotisivuilta katsottua.

Nyt sitten seurailen Phantomseja ja hypin seinille hokien Jeff Carterin ja Mike Richardsin nimiä, joskus myös Joni Pitkästä.

 

[heikkik]

Vanha ketju samasta aiheesta

http://www.jatkoaika.com/keskustelu/showthread.php?threadid=12486&perpage=25&pagenumber=1

Kopiodaan oma vastaus:

"Koska Quebec Nordiques oli NHL:n surkein joukkue."

 

[Grohl]

Philadelphia Flyers

Itse aloin seuraamaan NHL:ää muutamaa vuotta aikaisemmin, kuin Flyers eteni finaaleihin asti... Joukkue oli mahtava ja jotenkin ne peliasutkin viehättivät silmää vielä tuolloin, mutta kiinnostus nousi kyllä toiseen potenssiin, kun tuomipäivän ketju alkoi tekemään tuhojaan ja johdattivat Phillyn aina finaaliin saakka. Olikohan NHL weekly se ohjelma, joka tuli katsottua silmä tarkana joka kerta, sen takia jospa siellä Flyerseista puhuttaisiin. Nuori Janne Niinimaa siirtyi vielä pelaamaan Phillyyn ja pelasipa vielä aika mukinmenevästi... Jäi kyllä se finaalitappio kaivelemaan mieltä pitkäksi aikaa vuonna 97. Oli myös mukava yllätys, kun Pitkänen draftattiin juuri Phillyyn ja Niittymäenkin näkisi mielellään maalissa. Yksi mielenkiintoinen piirre joukkueessa on vielä se, että kapteenit ovat aina mahtavia. Toivottavasti pääsisin tulevaisuudessa käväisemään paikan päällä katsomassa muutaman pelin. Eikö kaupungillakin ole aika pitkä historia?

 

[dali]

Re: Philadelphia Flyers

Viestin lähetti Grohl
Eikö kaupungillakin ole aika pitkä historia?

Philadelphia oli USA:n pääkaupunki ennen kuin tuo posti siirtyi Washingtoniin 1800-luvun alussa.

Kaupunki perustettiin vuonna 1681, eli on kylällä jonkinlainen historiikki.

Phillyn historiaa

 

[Hiisi_van_Holten]

Viestin lähetti heikkik
Vanha ketju samasta aiheesta

http://www.jatkoaika.com/keskustelu/showthread.php?threadid=12486&perpage=25&pagenumber=1

Kopiodaan oma vastaus:

"Koska Quebec Nordiques oli NHL:n surkein joukkue."

Tuota kysyisin semmosta, että kun nyt olet Avalanche fani niin oliko sinulla edes siirtymisen hetkellä katkeruutta Coloradoa kohtaan vai siirryitkö suoraan muita mukisematta Avalanche leiriin? Kyselen tätä lähinnä siksi, koska NBA:ssa suosikki joukkueeni Vancouver Grizzlies siirtyi Mephisiin ja en kyllä todellakaan siirtynyt Memphisin leiriin, vaan olen vieläkin katkera. Tässä männä vuosina Canucksia uhkasi sama kohtalo ja olen aivan varma, että jos Canucksit oltaisiin siirretty vaikka Houstoniin niin en olisi kannttanut kyseistä seuraa.

Ja miten minusta tuli Canucksien kannattaja niin syitä on monia, suurin yksittäinen syy oli isosiskoni. Muita syitä olivat Mr. Lumme ja mielestäni hieno logo(vanha) ja yhtä hienot paidat.

 

[heikkik]

Viestin lähetti Hiisi_van_Holten
Tuota kysyisin semmosta, että kun nyt olet Avalanche fani niin oliko sinulla edes siirtymisen hetkellä katkeruutta Coloradoa kohtaan vai siirryitkö suoraan muita mukisematta Avalanche leiriin?

Ei minkäänlaista katkeruutta. Kun siirto varmistui, niin aloin tutkia millainen paikkakunta Denver on ja millaiset voimavarat Colorado toimintaympäristönä tarjoaa organisaatiolle. Ja oli ihan tyytyväinen, kun huomasi että seutu on vaurasta ja valkoista.

Eikä sekään harmittanut, että logo muuttui, koska Nordsien logohan oli aika helvetin karmiva. Tosin Avsien logo jatkaa hyvin perinnettä, sillä se on alallaan yksi NHL:n huonoimmista - ja seuran nykyiset värithän on sieltä ja syvältä. Nordiquesin sinisessä ja valkoisessa oli tyyliä.

Kun ei asu Pohjois-Amerikassa, niin seuran fanittaminen ei minulla liity mitenkään maantieteelliseen sijaintiin. Muuton (Quebec City -> Denver) aikoihin olin seurannut seuran tapahtumia viitisen vuotta ja kotikaupunkia tai peliareenaa enemmän kiinnostivat organisaatiossa olevat ihmiset (pelaajat, varaukset, johtoporras, scoutit).

Historialliset juuret kaupungista ja osavaltiosta toiseen muuttaminen taitaa pääosin katkaista, mutta kyllä quebeciläisvaikutteet ainakin johtoportaassa vielä näkyvät. Mutta sinne Le Colisséén (kirjoitusasu unohtunut) kattoon Nordsien jäädytetyt paidat/numerot jäivät, vaikka esim. niitä käyttäneiden pelaajien piste-ennätykset lasketaan vieläkin organisaation piste-ennätyksiksi.

 

[lake79]

Intoni Pittsburghiin heräsi aikanaan muuan Jaromir Jagrin mentyä pelaamaan kyseiseen joukkueeseen, tästä innostuuneena aloin keräämään Jagrin kortteja nuorempana ja myös sitten Pittsburgin kortteja yleensä, rakastuin joukkueeseen ja olen ollut fani siitä asti, unelma olisi päästä katsomaan Pittsburgh-Colorado ottelu paikanpäälle ja tuon vielä joku päivä aion toteuttaakin, ellei nyt konkurssia joukkueelle tapahdu.
Myös Coloradolle olen jonkinasteinen GH, tämä oli syynä kun Patrick Roy aikanaan sinne meni, ehdoton suosikkimaalivahtini heti Tammen ja Toskalan jälkeen, joskaan Toskala ei ole aiheuttanut minkään asteista gh:utta san josea kohti.

 

[123]

Pittsburgh Penguins

Oma ihastukseni Penguinsia kohtaan on oikeastaan erään tietokonepelin syytä. Ostin vuonna 1995 EA:n NHL pelisarjan pelin. Selailin joukkueet läpi ja jostain syystä päädyin kannattamaan Penguinsia. Pelailin joukkueella täyden ottelumäärän kausia muutaman kerran. Vaikka olin tuolloin alle 10-vuotias, oli kyseinen peli turhan helppo. Pelit päättyivät keskimäärin kymmenen maalin erolla minun hyväkseni. Lemieux:lla tehtailin kauden aikana yli 500 tehopistettä.

Muutaman vuoden kannatin Detroitia. Syy oli melkoisen harvinainen. Oman ikäryhmäni juniori joukkue jaettiin kahdeksi joukkueeksi. Toiselle annettiin lisänimeksi Detroit ja toiselle Pittsburgh. Itse jouduin juuri Detroitiin. Siihen aikaan ei sopinut kannattaa millään tavalla Penguinsia. Parin vuoden kuluttua joukkueet yhdistettiin ja lisänimet poistettiin käytöstä. Seuraavat pari vuotta en oikeastaan kannattanut mitään joukkuetta. Tai kannatukseni riippui siitä, millä joukkueella pelailin NHL videopelejä. Monen montaa joukkuetta kerkesin siihen aikaan "kannattaa". Lähinnä kanadalaisia joukkueita sekä Yhdysvaltojen pikkujoukkueita.

Mario Lemieux paluun myötä siirryin takaisin kannattamaan entistä ihastustani. Nykyisin olen vannoutunut Penguinsien kannattaja, joka ei erityisesti sure joukkueen huonoa menestystä. Tietysti toivon Penguinsin palaavan entiseen loistoonsa, mutta tällä hetkellä ainoa huoli on joukkueen huono talous tilanne.

 

[Turo92]

No mun lempijoukkueeni, eli Florida Panthers tulee kyllä täysin siitä, että siellä pelaa tämänhetkinen NHL:n tappelijoiden kuningas: Darcy Hordichuk!
Osasyy on myös Branislav Mezein ja Jay Bouwmeesterin pelaaminen tiimissä.

 

[Niño]

Miksi olet juuri sen joukkueen fani?

Kotoisia oman paikkakunnan tai lähellä olevia joukkueita kannatetaan ilman muuta lähes poikkeuksetta, mutta NHL-joukkueet ovat hieman toinen asia, ei ole yhtään kovin likellä Suomea. Siksipä onkin mukava tietää millä perusteella sinun joukkueestasi tuli se kaikkein ihanin. Oliko syynä jokin yksittäinen huippuyksilö, kuten Lemieux tai Hasek, vai mikä lienee syy?

Itse innostuin NHL:sta ensimmäisen kerran kymmenen vuotiaana, kun Saku Koivu lähti metsästämään Kannua. Tietenkin Canadiens oli heti suosikkijoukkue ja on ollut tähän hetkeen saakka. Aina kun (varsin usein) Montreal on pudonnut pudotuspelikelkasta on seuraaminen siirtynyt johonkin toiseen "suomalaisjoukkueeseen". Dallas ja Philadelphia ovat myös sen myötä sympatiani puolella. Eli meikäläisen fanius on isänmaallista laatua, toki nykypäivänä seuraan enemmän ehkä yksittäisiä pelaajia, kuin joukkueita. Uudet lupaavat tulokkaat ja hyvät maalivahdit saavat aina osansa meikäläisen kunnioituksesta. Saattaa olla että yksilön etu menee tässä joukkueen edelle, eli kun Saku lopettaa, saattaa kiinnostukseni myös Habsiin sammua.

 

[Grainger]

Totta kai Turun pieni suuri mies vaikutti todella paljon asiaan, mutta olin Canadiensin kannattaja jo ennen Koivun ja Habsin yhteistä taivalta.

Keväällä -93 muuan Patrick Roy veti playoffeja aika hurmiossa ja se teki vaikutuksen pikku-Graingeriin, joka halusi olla kuin Pyhä Patrick. Lopultahan Roy johdatti Habsin aina Stanley Cupiin asti. Sitten muutama vuosi myöhemmin tapahtui kaksi isoa asiaa, kun ensin kaikkien aikojen suomalaiskapteeni liittyi Canadiensiin ja vähän myöhemmin Patrick Roy treidattiin Avalancheen.

Tuolloin Avalanche nousi toiseksi suureksi suosikikseni Canadiensin rinnalle ja sillä tiellä ollaan vieläkin. Nykyisin Avsia tulee seurattua lähinnä toisen suuren kapteenin takia. Sakic on niitä Ville Niemisen mainitsemia pelaajia, joiden vuoksi voi ostaa lipun matsiin. Avalanchen hohto on Roy´n lopettamisen jälkeen himmennyt, mutta silti seura on ja pysyy kakkossuosikkinani NHL:ssa.

Tuleehan noita tepsiläisten joukkueita seurattua aika paljon. Flames ja Flyers eivät kuitenkaan ole suosikkijoukkueitani, vaikka Kipperin ja Nittin vuoksi heillekin toivon kaikkea hyvää.

Loppuun voisi heittää habsmaisesti vuosiluvun 1967.

 

[nuck]

Lyhyt ja tyhjentävä vastaus: V-paita.

 

[Doaner]

Teemu Selänne lätki uskomattomia lukuja Winnipegissä ja se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Kun Teme treidattiin Anaheimiin ja Jets muutti Arizonaan säilyi kannatus silti. Pelaajat kuten Teppo Numminen, Keith Tkachuk ja Jeremy Roenick ovat pitäneet mielenkiintoa yllä. On ollut myös mukava seurata Shane Doanin nousua neloskentän raatajasta ykkösketjun ratkaisijaksi ja kapteeniksi. Vaikka seura ei ole ikinä saavuttanut menestystä en voi kuvitella tilannetta jossa kääntäisin takkini heille. Coyotes for life !

 

[TML]

Leafs herätti pientä intohimoa jo 90-luvulla jolloin Mats saapui joukkueeseen ja oli joukkueen ainoita tähtiä. Joukkue ei menestynyt ja siihen aikaan ei meikeläinenkään seurannut niin silmä kovana änäriä. Pikkuhiljaa innostus kumminkin kasvoi Leafsia kohtaan ja varsinkin nämät 2000-luvun alkupuolella olleet fyysiset playoff visiitit saivat veren nousemaan. Koko 2000-luvun ajan Leafs on esittänyt fyysistä kiekkoa joka puree minuun.

Flames taas nousi suosikikseni vasta muutama vuosi sitten mennessään finaaleihin. Seurasin Flameseja jo aiemmin tällä kyseisellä kaudella ja äimistelin joukkueen fyysisyyttä. Kun vielä siirtorajalla oma ykkös-suosikkini Ville Nieminen siirtyi joukkueeseen, ei voinut olla tykkäämättä joukkueesta. Jos tämäkään ei vielä innostanut niin kun Canucks, Red Wings ja Sharks tuli tiputettua uskomattamalla tavalla olin aivan myyty. Flamesin (koti)peleissä ominaista oli ensimmäisen 10 minuutin rynnistys. Kaikkea liikkuvaa ajettiin heti ottelun alussa ja välillä se poikikin rutkasti kakkosia.

Joka tapauksessa Leafs ja Flames ovat tämän hetken ykkös-suosikit. Ja iso osa asiaa on ollut joukkueiden fyysisyys jossain tietyssä vaiheessa.

 

[Mr. Penguin]

Heh, V-paidat, nuo maailmankaikkeuden upeimmat ja tyylikkäimmät pelipaidat. ;)


Mutta siis, miksi Penguins?
No joskus kymmenenvuotiaana muksuna sitä tuli pelailtua Super Nintsikalla NHL 95:sta ja siinä tykästyin Pittsburghiin kun joukkueella oli niin kiva pingviinilogo ja Mario Lemieux, jonka overall oli pelissä täysi sata, oli sen verran mielenkiintoisen kuuloinen ja oloinen kaveri että Pingviineillä aina pelailin ja voittelin Stanley Cuppeja siinä pelissä.
Seuraavana vuonna (1996) aloin sitten jo seuraamaan ihan sitä aitoa oikeaa NHL:ää Tulos/Urheiluruutujen välityksellä ja tosifanitus alkoi 90-luvun aivan lopulla kun internetistä pääsi jo seuraamaan (kuuntelemaan) pelejä ja näkemään highlight-videoita.

 

[Siivu]

Muistelin, että tästä aiheesta oli jo ketju olemassa ja löytyihän se tuolta: http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=17104.

Vanhasta ketjusta löytyy sivukaupalla tarinoita taustoista. Modet voinevat halutessaan yhdistää?

 

[Doaner]

Leafs herätti pientä intohimoa jo 90-luvulla...

Minulla myös, vaikka en voikkaan sanoa että Toronto olisi ollut suosikkini missään vaiheessa. Mutta yksinkertaisesti Doug Gilmour ja Wendel Clark saivat minut seuraamaan hieman Torontoa. Sen jälkeen seura ei ole kylläkään kiinnostanut minua yhtään. Tässä huomaa sen että suosikkipelaajalla on aika suuri merkitys suosikkiseuran valitsemisessa, kuten minulla Winnipeg Selänne kuvio.

ps. pitääkin tästä kaivaa arkistosta Teemu Selänne - the new boss ja Toronto Maple Leafs - the passion returns, video kasetit, jotta pääsee muistelemaan hieman menneitä. Oi niitä kultaisia aikoja !

 

[Richter_35]

Lyhyesti sanottuna syksyllä 91 kun olin kaiketi kuusivuotias, kaverini kertoi, että hänen suosikkipelaajansa, mark messier on siirtynyt Manhattanille Rangers nimiseen jengiin. Se oli siinä sitten, piti kaveria kiusata kun hän oli edmonton fani silloin vielä, ei mennyt kauaa niin oli hänkin rangers fani sitten.

 

[M10]

Minnesotan vihreä paita oli aikanaan minusta helvetin hieno. Lopullisesti Stars-fanius alkoi silloisen suosikkipelaajani Jarkko Varvion seuraan siirtymisen myötä.

 

[Kaveriini]

Asun itse Turussa mutta silti kannatan Hifkiä.HIFK pelaa kunnon äijäkiekkoa.San Jose on suosikki siksi että siellä pelaa Ville Nieminen,Vesa Toskala ja tottakai Joe Thornton =)

 

[Detroit91]

Heräsin uudelleen seuraamaan NHL jääkiekkoa kymmenen vuoden tauon jälkeen kun Esa Tikkanen oli isossa roolissa hankkimassa kannua Manhattanille 1994. Kesällä päätin valita itselleni suosikkijoukkueen ja alkaa seuraamaan pelejä tarkemmin. Aiemmin olin pienempänä lukenut lähinnä lehdestä pelituloksia ja kirjoituksia mm. Oilersin dynastiasta ja kun kerran tietoa alkoi Internetin ja TV:n välityksellä saamaan enemmän ja jopa näkemään pelejä, niin ajattelin, että on huomattavasti mielekkäämpää seurata pelejä kun on oma suosikki.

Valintakriteerejä oli kutakuinkin kaksi: 1) seuralla täytyy olla perinteitä ja mielenkiintoinen historia huippupelaajineen 2) joukkueessa täytyy olla hyviä pelaajia ja mahdollisuus menestyä. Nämä kriteerit eivät suoraan rajanneet vaihtoehtoja "kuuteen alkuperäiseen" vaan loppusuoralle pääsivät muistaakseni Detroit, Chicago ja St.Louis (joista viimeksimainitulla ei ollut niin loistavaa historiaa/perinteitä). Kallistuin Detroitiin kohdassa 2) lähinnä Sergei Fedorovin, Paul Coffeyn ja Steve Yzermanin takia ja kohdassa 1) minua kiehtoi mm. sellaiset tekijät kuin Gordie Howe, 7 Stanley Cupia (joista viimeisin 40 vuotta sitten), jäälle heitettävät mustekalat ja yksinkertainen mutta toimiva logo ja värit. Katkeraa kalkkia syöttikin heti ensimmäisellä fanikaudella Devils, josta luonnollisesti kehkeytyi vihattu vastustaja. Kun Colorado hankki myöhemmin Claude Lemieuxin ja Patrick Royn jo joukkueessa olleen Peter Forsbergin (jonka hehkutusta ruotsalaisittain ei voinut sietää) olikin vastakkainasettelu valmis ja tästä näkökulmasta sitoutuminen omaan joukkueeseen vain voimistui eikä vähiten siitä syystä että joukkueen aivot, Scotty Bowman ymmärsi koota Russian 5 kombon mättämään maaleillaan Royn pois Montrealista. Tässä sitä nyt sitten ollaan 3 Stanley Cupin jälkeen ja muutaman muun suosikkihankinnan jälkeen (Shanahan, Hasek, Cujo, Hull, Robitaille).

Nyt ovat suuret poissa ja uusien on aika loistaa. Enää ei voi luottaa siihen, että joukkeeseen saadan houkuteltua huippumaalintekijöitä tai maalivahteja. Uudessa NHL:ssä oikeasti erot joukkueiden välillä ovat tasoittuneet, mutta perinteitä ei vielä uusilla joukkueilla ole enkä voisi sitoutua kannattamaan joukkuetta, joka vaihtaa värejä ja logoa joka vuosi.